Ranskaa videoneuvotteluna

Kokemuksia ranskan kielen alkeiskurssin

opetuksesta ja opiskelusta videoneuvottelun avulla

Kaustisen seutukunta

Virtuaalikouluhanke 2002

Ann-Marie Haapasalo ja Marika Löytynoja

Sisällys

Johdantoa.

Yleistä teknisen avustajan, opiskelijan ja yhteyshenkilön näkökulmasta.

Käytännön järjestelyt ja ”ihmiset”.

Ennen tuntia, tunnilla ja sen jälkeen.

Ongelmat

Opettajan kokemuksia.

Taustaa.

Materiaalin valinta videoneuvottelukurssille.

Laitteisto.

Pedagogisia pulmia.

Vuorovaikutus.

Työmäärä.

Yhteenveto.

Opiskelijoiden mietteitä.

Liitteet

Yhteystiedot

Johdantoa

Kaustisen seutukunnassa on otettu ensi askeleet kohti virtuaaliopetusta kansalaisopiston ranskan alkeiskurssilla, jossa opiskelijat opiskelivat kahdella paikkakunnalla yhden opettajan opetuksessa samanaikaisesti. Tämän kokeilun mahdollisti seutukunnassa parhaillaan meneillään oleva EU –rahoitteinen Virtuaalikouluhanke, jossa seutukunnan alueelle on hankittu 15 videoneuvottelulaitteistoa. Lisäksi hankkeessa on koulutettu alueen opettajia videoneuvottelun käyttöön niin opetuksessa kuin kokouskäytössä sekä muutoinkin parannettu opettajien tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä taitoja.

Idea Ranskan kurssin toteuttamisesta videoneuvottelun avulla sai alkunsa Toholammin koulutoimenjohtajan ja Toholammin ja Ullavan kansalaisopiston rehtorin Anna-Maija Kujalan ehdotuksesta järjestää jokin kurssi videoneuvottelun avulla niin, että esimerkiksi Ullavassa voisi samanaikaisesti toimia oma ryhmänsä. Toholammin yläasteen ja lukion englannin opettajalta Marika Löytynojalta asiaa tiedusteltuaan he päätyivät ranskan kieleen, jota Marika oli myös opiskellut, mutta jota hän ei vielä Toholammilla ollut päässyt opettamaan. Valitettavasti Ullavasta ei löytynyt yhtään innokasta opiskelijaa, joten kurssia tarjottiin myös Perhonjokilaakson kansalaisopistossa ja sieltä innokkaita opiskelijoita löytyikin muutama. Ja kurssi saatiin alkamaan 15.1.2002.

Itse kirjoitan näitä kokemuksia Virtuaalikouluhankkeen kouluttajan, kurssin opiskelijan, etäpisteen yhteyshenkilön sekä teknisen avustajan näkökulmasta. Opettajan kokemuksista tässä kertoo ranskan kurssin opettajana toiminut Marika Löytynoja.

alkuun

  Yleistä teknisen avustajan, opiskelijan ja yhteyshenkilön näkökulmasta

Käytännön järjestelyt ja ”ihmiset”

Opiskelijoita oli siis kahdessa paikassa: Etäryhmä Perhonjokilaaksossa (Kaustinen tai Veteli, paikka vaihteli) sekä lähiryhmä Toholammilla. Perhonjokilaaksossa osallistujia oli 4-7 ja Toholammilla 5-10.

Opettajana ranskan kurssilla toimi Toholammin yläasteen ja lukion englannin kielen opettaja Marika Löytynoja. Pääasiassa hän oli Toholammilla lähiryhmän kanssa, mutta kävi hän kerran Kaustisellakin. Valitettavasti juuri silloin tekniikan kanssa oli ongelmia.                                                  

Etäryhmän yhteyshenkilönä ja teknisenä avustajana  toimin minä eli Ann-Marie Haapasalo. Vastaanotin, kopioin, ”leikkelin” ja jaoin tunnilla tarvittavat materiaalit. Lisäksi huolehdin laitteiston kasaamisesta sekä tekniikasta myös tunnin aikana.

Käytössä molemmissa pisteissä oli PC-pohjaiset Vigo Professional videoneuvottelulaitteet ja XtoX –ohjelma. Videoneuvottelutiloina olivat tavalliset luokkahuoneet, jotka eivät valitettavasti sopineet videoneuvotteluun parhaalla mahdollisella tavalla.

Kaustisen-Ullavan yläasteen virtuaalityöasema.

  alkuun

Ennen tuntia, tunnilla ja sen jälkeen

Ennen tuntia molemmissa pisteissä tuli asetella laitteistot ja tilat valmiiksi: siirrellä laitteisto ja pulpetit kohdalleen, kytkeä tarvittavat ”piuhat”, asetella kamerapaikat sekä varmistaa verkon toimivuus. Yhteyden muodostuksen jälkeen tarkastimme myös äänten ja äänitemateriaalin kuuluvuuden sekä mahdollisesti myös videoiden näkyvyyden ja kuuluvuuden. Tähän kaikkeen aikaa kului aluksi tunti ja joskus hieman enemmänkin. Kurssin lopulla pääsimme noin puolella tunnilla. Marikalla aikaa tuntien valmisteluun kului vielä näiden tunnin alkutoimien lisäksi useita tunteja oppituntia kohden. Tämäkin aika lyheni kurssin loppua kohden.

Tunnin alussa Marika kyseli paikallaolijat, jonka jälkeen tarkastimme mahdolliset kotitehtävät. Marika yleensä jakoi XtoX -ohjelman sovelluksen jaolla (NetMeeting) Word –asiakirjan, jonne hän oli kirjoittanut tehtävien vastaukset tai hän kirjoitti vastaukset näkyviin sitä mukaa, kun niitä kyseli.

Muuten tunti eteni niin kuin normaali kielten tunti yleensäkin: kuuntelimme uuden kappaleen nauhalta, toistimme sanat Marikan perässä, saatoimme katsoa kappaleeseen liittyvän videon, teimme tehtäviä kirjasta ja erillisiltä monisteilta sekä tarkastimme ne, alleviivasimme kirjasta myös tärkeitä kohtia, opettelimme kielioppia sekä teimme parityönä sanastokertaus- ja keskusteluharjoituksia.

Tunnin lopussa saimme mahdolliset kotitehtävät ja hyvästelimme toisemme. Tämän jälkeen täytyi laitteisto taasen purkaa ja asettaa sekä laitteisto että pulpetit alkuperäisille paikoilleen. Tähän kului aikaa n. 15 min.

alkuun

Ongelmat

Suurimmat ongelmat teknisesti liittyivät ääneen. Marikan puhe ja ääntäminen kuuluivat hyvin, mutta ääninauhojen ja videoiden kuuluvuudessa oli pieniä ongelmia. Äänessä oli hieman säröä ja kaikki äänteet eivät välttämättä kuuluneet hyvin. Mikrofonin säätöjä Toholammin päässä oli melko vaikea saada kohdalleen. Ääninauhoja kuunneltiin siten, että pöytämikrofoni oli soittimen kaiuttimen läheisyydessä. Ääniongelmia olisi saattanut vähentää se, että olisi ollut soitin, jossa on erillinen ulostulo äänelle, joka johdettaisiin suoraan mikrofonimikseriin ja sitä kautta etäpäähän. Samoin videoiden kanssa. Ääninauhoja ja videoita olisimme voineet kuunnella myös paikanpäällä etäpäässä ja videoita katselimmekin, mutta siinä oli hankaluutena se, että emme välttämättä tienneet oliko kohta oikea ja mihin asti katsotaan. Lisäksi aikaa saattoi kulua enemmän tai vähemmän kuin lähipisteellä ja näin jompikumpi piste joutui odottamaan.

Juurikaan muita teknisiä ongelmia ei ollut, lukuun ottamatta eräällä kerralla ollutta verkkovikaa ja muutamia yhteyskatkoksia. Joka kerta yhteys saatiin kuitenkin toimimaan.

Vuorovaikutuksen puute pisteiden opiskelijoiden välillä ja etäryhmän palautteen saanti esim. ääntämisestä olivat ehkä suurimmat ongelmat oppimisen kannalta. Me etäryhmän opiskelijat emme juurikaan nähneet Toholammilla olevia opiskelijoita emmekä aina kuulleet heidän vastauksiaan, sillä siellä päässä opiskelijat tuntuivat hieman karttavan mikrofonia. Ja niin taisimme mekin tehdä aluksi. 

Itse koin ehkä suurimpana ongelmana sen, että emme saaneet palautetta parityöskentelynä käydyistä keskusteluharjoituksista tai ääntämisestä yleensäkään. Onneksi ryhmässämme oli eräs ranskaa jo aiemmin opiskellut henkilö, jolta saatoimme kysyä ääntämisohjeita. Kyllähän Marika olisi varmaankin antanut ääntämisohjeita, jos olisimme niitä pyytäneet, mutta emme jostain syystä niitä juurikaan kysyneet. Joitakin tekstejä luimme kyllä vuorotellen etäpäästä ja lähipäästä ja silloin saimme palautetta ääntämisestäkin. Nämä tilanteet olivat ehkä hieman kiusallisiakin, sillä mikrofonille ja kameralle yksin puhuminen tuntui pelottavammalta kuin normaali opetustilanteessa. Osasyynä tähän ehkä oli myös se, että emme tunteneet toisia opiskelijoita.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen tuntuma, että videovälitteisessä opetuksessa, jossa mukana on lähi- ja etäryhmä, etäryhmä ei ole samassa asemassa kuin lähiryhmä. Etäryhmän huomioon ottamiseen täytyneekin videovälitteisen opetuksen suunnittelussa kiinnittää erityistä huomiota.

alkuun

Opettajan kokemuksia

Marika Löytynoja

Taustaa  

Hakiessani nykyiseen virkaani Toholammin yläasteelle, minulta kysyttiin haastattelussa, olisinko valmis kokeilemaan videoneuvotteluopetusta. Siinä vaiheessa vastasin tietysti myöntävästi, enkä uskonut tosi paikan tulevan eteen kovinkaan nopeasti. Toisin kuitenkin kävi, ja ranskan alkeiskurssi alkoi jo tammikuussa 2002. Kurssin alkaessa minulla oli varsin vähän tietoa ja vielä vähemmän kokemusta videoneuvotteluopetuksesta, vaikka olenkin suhteellisen vasta valmistunut opettajaksi (keväällä 2001). Syksyllä 2001 osallistuin Chydenius Instituutin järjestämälle ”Tieto- ja viestintäteknologiaa kieltenopettajille” –kurssille ja pääsin kokeilemaan videoneuvottelulaitteita. Ann-Marie Haapasalolta sain henkilökohtaista ohjausta koulumme videoneuvottelulaitteiden käyttöön.

 alkuun

Materiaalin valinta videoneuvottelukurssille

Ennen kurssin alkamista yritin muodostaa jonkinlaista käsitystä videoneuvottelulaitteiden opetukselle asettamista vaatimuksista ja mietin tarkkaan kurssilla käytettävän materiaalin valintaa. Lopulta päädyin Ylen Pique-nique 1 –sarjaan, koska siihen oli saatavilla monenlaista materiaalia (kirja, äänikasetti, video, Internet-harjoitukset) ja se oli aihepiireiltään aikuisopiskelijoille sopiva. Etenkin videon ja Internet-harjoitusten olemassaolo puolsivat sarjan valintaa. En halunnut tuntien olevan pelkkää ”puhuvan pään” tuijottamista, vaan halusin elävöittää tunteja videon avulla. Internet-harjoitukset puolestaan antoivat oppilaille mahdollisuuden harjoitella tunnilla opittuja asioita sekä ääntämistä myös kotona (edellyttäen tietysti, että heillä oli mahdollisuus Internetin käyttöön). Koska Pique-nique -sarja on suunniteltu lähinnä itseopiskeluun, siitä puuttuu opettajan materiaali ja näin ollen lisätehtäviä oli tehtävä aika paljon itse. Laadin oppilaille myös linkkilistan sellaisiin netistä löytämiini tehtäviin, jotka olivat tasoltaan ja aihepiireiltään alkeiskurssilaisille sopivia.

alkuun

Laitteisto

Opetus toteutettiin siis Toholammilta Kaustiselle, ja käytössäni olivat tietokone, dataprojektori, kääntöpääkamera, pöytämikrofoni (oppilaitten käytössä), langaton mikrofoni, miksauspöytä, videonauhuri ja kasettisoitin. Videonauhuri oli kytkettynä videotykkiin ja kuva välittyi Kaustiselle kääntöpääkameran kautta (kamera kuvasi dataprojektorin valkokankaalle heijastamaa kuvaa). Kuuntelutehtävät toteutettiin yksinkertaisesti niin, että pöytämikrofoni vietiin lähelle nauhuria. Video- ja kasettinauhuria ei kytketty miksauspöytään, koska halusin pitää johdotukset mahdollisimman yksinkertaisina ja välttää johtojen vaihtamista miksauspöytään kesken oppitunnin.

Kärjistetysti voisi sanoa, että jos tekniikan suhteen jokin voi mennä pieleen, se meni pieleen ainakin kerran. Mitkään ongelmista eivät kuitenkaan olleet toistuvia, ja kokemuksen karttuessa ongelmien ratkaiseminen kävi tietysti helpommaksi. Yhteyksien testaamiseen varattiin etenkin alussa reilusti aikaa, mikä olikin ihan viisasta. Alussa luottamuspula tekniikan toimivuuteen aiheutti myös tuntien valmistelussa ylimääräistä työtä, koska tein aina esimerkiksi tehtävien ratkaisut valmiiksi Wordille. Luottamuksen kasvaessa osasta etukäteistyöstä pystyi luopumaan ja käyttämään tekniikkaa enemmän hyväksi itse oppitunnin aikana.

alkuun

Pedagogisia pulmia

Yksi hankalimmista asioista videoneuvotteluopetuksessa oli oppilaitten aktivoiminen ja vaihtelevien tehtävien ja työtapojen keksiminen (sama ongelma kuin perinteisessäkin opetuksessa!),  jottei opetuksen seuraaminen olisi käynyt puuduttavaksi. Oppitunneilla oli myös pakostakin aika verkkainen tahti ääniyhteydessä olevasta viiveestä johtuen, mutta myös siksi, että oppilailla oli käytössään vain yksi mikrofoni, jota kierrätettiin vastaajalta toiselle. Äänen hitaus ja yhteinen mikrofoni aiheuttivat myös muita ongelmia, jotka vielä korostuivat kielenopetuksessa: ääntämisen harjoittelu ja yksittäisten oppilaitten tuotosten kontrollointi oli erittäin vaikeaa. Hankalaa oli myöskin oppilaitten huomion kohdistaminen esimerkiksi kielioppiasioita selitettäessä tai ylipäätänsä tietää, seuraavatko oppilaat opetusta. Esimerkiksi Word tai PowerPoint –dokumentteja jakaessahan opettaja ei näe etäryhmää lainkaan. Myös eriyttäminen on videoneuvotteluopetuksessa ongelmallista, sillä nopeille oppilaille ei ole yhtäkkiä lisätehtäviä saatavilla ja toisaalta henkilökohtaiseen ohjaukseen on vähemmän mahdollisuuksia kuin lähiopetuksessa.

  alkuun

Vuorovaikutus

Videoneuvotteluopetus asettaa omat vaatimuksensa myös viestinnälle ja opettajan ja oppilaitten väliselle vuorovaikutukselle. Edes oman lähiryhmään ei tuntunut syntyvän samanlaista kontaktia kuin perinteisessä opetuksessa, vaikka itse laitteiston käyttäminen ei mielestäni vienyt kovinkaan paljon huomiota pois oppilaista. Osaltaan asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että laitteiston sijoittelusta johtuen pystyin muodostamaan katsekontaktin vain toiseen ryhmistä kerrallaan. Äänen hitaus vaikutti myös vuorovaikutukseen, sillä se rikkoi normaalin puherytmin. Opetukseen osallistuvien ryhmien välille ei myöskään syntynyt vuorovaikutusta ja opettajana pitäisin tärkeänä myös toisen suuntaista vuorovaikutusta, eli joko verbaalista tai non-verbaalista palautetta oppilailta opettajan suuntaan. Opettaja ja opetukseen osallistuvat ryhmät jäävät helposti toisistaan ”irrallisiksi”.

alkuun

Työmäärä

Oppituntien suunnittelu ja valmistelu vei enemmän aikaa kuin jos opetus olisi toteutettu lähiopetuksena. Videoneuvotteluopetuksen työläyteen on useita syitä. Työmäärää lisäsi ensinnäkin se, että tuntien rakenne ja työtavat oli mietittävä hyvin tarkkaan, samoin kuin ajankäyttö. Oppitunnit olivat kaksoistunteja, ja yleensä ne muodostuivat 5-8 erilaisesta tehtäväjaksosta (kuunteluharjoitus, videopätkä, suullinen sanastoharjoitus, kirjallisia tehtäviä ja niiden tarkistaminen, kielioppiosio jne.). Tärkeimpänä tavoitteena pidin tuntien suunnittelussa sitä, että oppilaat olisivat mahdollisimman paljon äänessä ja työn touhussa sen sijaan että tuijottaisivat opettajan puhuvaa päätä. Tuntien suunnittelu ja mahdollinen lisämateriaali oli myöskin tehtävä hyvissä ajoin ennen tiistai-illan tunteja ja lähetettävä sähköpostina Ann-Marielle, joka sitten toimitti ne Kaustisen ryhmälle. Tunneilla ei siis voinut vetää mitään ns. ”hatusta”, ei ainakaan, jos siihen olisi liittynyt jotain kirjallista materiaalia. Oman aikansa vei myös laitteiston kasaus, luokan järjestely ja kamerakulmien tallennus sekä yhteyksien testaus. Alussa testailuun kului luonnollisestikin enemmän aikaa, mutta loppukevättä kohden laitteiston kasaamiseen kului enää 30-45 min ja yhteys Toholammin ja Kaustisen välillä otettiin 15-30 min ennen oppituntien alkua.

alkuun

Yhteenveto

Ranskan alkeiskurssi osoitti, että opettaminen videoneuvottelulaitteiston avulla on mahdollista. Videoneuvottelutekniikan hyvänä puolena voidaan pitää sen tasa-arvoistavaa vaikutusta, eli sitä, että se antaa myös pienten kuntien asukkaille mahdollisuuden opiskella ns. harvinaisempia aineita, kun saadaan useamman kunnan alueelta kokoon tarpeeksi suuri ryhmä kurssin aloittamiseksi tai saadaan opetusta aineessa, jonka opettajaa ei ehkä omasta kunnasta löydy. Videoneuvottelulaitteitten käyttö ei mielestäni kuitenkaan sinänsä tuo opetukseen mitään lisäarvoa, ja siksi sen käytön tulee olla hyvin perusteltua. Kielet eivät sovellu videoneuvotteluopetukseen parhaalla mahdollisella tavalla, koska kielten opiskelu edellyttää hyvää kuuluvuutta ja kykyä erotella äänteitä. Kielten opiskelu on myös viestintää, jota vuorovaikutuksessa ilmenneet vaikeudet eivät ainakaan helpota. Myös kohderyhmä on mietittävä tarkkaan. Ranskan alkeiskurssilla opiskelleitten antamasta palautteesta kävi ilmi, että videoneuvottelulaitteiden avulla opiskeleminen vaatii myös opiskelijoilta vastuullisuutta ja omaa aktiivisuutta, joten sitä voi suositella lähinnä aikuisopiskelijoille. Opettajan työn kannalta on melkeinpä ehdoton edellytys, että etäpäässä on yhteyshenkilö, joka vastaanottaa opettajan laatiman materiaalin ja vastaa sen jakamisesta muille opiskelijoille. Yhteyshenkilön on vastattava myöskin laitteiden kasaamisesta ja käynnistämisestä. Vaikka kevätlukukausi ranskan alkeiskurssin parissa paljastikin videoneuvotteluopetuksen puutteita, se oli silti mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Yksi lukukausi on kuitenkin varsin lyhyt aika ja olen halukas jatkamaan keväällä aloitettua kurssia, koska en usko vielä tietäväni kaikkea tästä uudesta välineestä.

 alkuun

Opiskelijoiden mietteitä

Kurssin loputtua opiskelijat vastasivat liitteessä 1 olevaan kyselyyn. Liitteessä 2 on Perhonjokilaakson etäpisteen opiskelijoiden vastaukset ja liitteessä 3 Toholammin opiskelijoiden vastaukset.

Osa Perhonjokilaakson etäryhmää opiskelun touhussa.

Vastaukset hajaantuivat melko lailla, mutta esimerkiksi opetuksen hyvästä teknisestä tasosta opiskelijat olivat yhä mieltä. Lisäksi suurimman osan mielestä on hyvä totuttautua videoneuvotteluopetukseen, koska se tulee yleistymään tulevaisuudessa. Vaikka opiskelijat olivatkin tyytyväisiä kurssiin, niin he seuraisivat mieluummin ”elävää” opettajaa, kuin laitteiston välittämää kuvaa opettajasta.

Erityiset kiitokset opiskelijat antoivat Marikalle antoisasta ja hyvästä opetuksesta ja kaikki olivat valmiita innolla jatkamaan ranskan opiskelua syksyllä. Näin varmasti tapahtuukin ja toivottavasti videoneuvottelu tulee mahdollistamaan Kaustisen seutukunnassa monipuolisen opetustarjonnan myös muissa aineissa.

Ann-Marie Haapasalo

alkuun

Liitteet 

Liite 1            Kyselylomake

Liite 2            Perhonjokilaakson etäryhmän opiskelijoiden vastaukset

Liite 3            Toholammin opiskelijoiden vastaukset

 alkuun

Yhteystiedot

Ann-Marie Haapasalo, ann-marie.haapasalo@kase.fi, gsm 040-5548045

Marika Löytynoja, marika.loytynoja@toholampi.fi

Virtuaalikouluhanke, www.kase.fi/virtuaalikoulu

  alkuun