3. sunnuntai helluntaista / 2. vsk / Luuk 19 / 2005
| Kertomus Sakkeuksesta kuuluu Luukaan erityisaineistoon ja on viimeinen hänen "hylkiöiden evankeliuminsa" kertomuksista.
Saamme havaintoesimerkin siitä, että halveksittu rikaskin voi pelastua (18:24-27!). Sovellutus: Jumalan maailma on ihmeitä täynnä, ja tämä alkukesä muistuttaa hänen suurista luomisihmeistään. Suvivirressä laulamme: ”Ja ihmeitänsä….” Paikka ja henkilö (1-2) Jeriko, Palmukaupunki, sijaitsi suuren karavaanitien varrella, joka kulki Jerusalemista yli Jordanin kauas itään. Jeriko oli siis hyvä "apaja" veronkantajille. Sakkeus tarkoittaa ”puhdasta” tai ihmistä, jota "Jumala on muistanut" Kuitenkin Sakkeus oli "pääpublikaani", siis oikea arkkivihollinen monen juutalaisen silmissä. Sovellutus: Sakkeus tuntuu hyvin ristiriitaiselta. Hän on puhdas, ja Jumala on häntä muistanut. Mutta hänessä on sellaista, minkä vuoksi häntä vihataan. Näemme Sakkeuksessa itsemme. Me olemme Jumalan silmissä arvokkaita. Psalmi (139) lausuu: Minä olen ihme. Meissä on suuri mahdollisuus, sillä Jumala on muistanut meitä jo kasteemme hetkellä. Olemme Jumalan lapsia. Mutta samalla koemme, että meissä on paljon sellaista, mitä halveksimme. Pelkäämme, etteivät toiset ihmisetkään voi meitä täysin hyväksyä. Sakkeus kiipesi puuhun (3-4) "Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli." Sakkeuksella oli vähän sosiaalisia kontakteja. Siksi hän oli vapaa ihmisten arvonannosta. Niinpä hän, iso mies kiipesi puuhun kuten lapset. Jotakin hän tosin pelkäsi, sillä ison "fiikuksen" suuret lehdet antoivat hänelle suojaa. Pelkäsikö hän Jumalaa, jonka voima näkyi Jeesuksen teoissa ja opetuksissa? Sovellutus: Nikodemos tuli Jeesuksen luokse yöllä, sillä hän oli riippuvainen ihmisten mielipiteistä. Syntinen nainen taas tuli fariseuksen kotiin ja keskeytti aterian nauttimisen. Ihmiset ovat erilaisia. Tulemmeko me yöllä, salaa, vai ikävöikö sydämemme Jumalan tuntemista niin voimakkaasti, ettemme edes huomaa esteitä. Ainakin voimme rukoilla: anna, Jumala, meille sellainen kaipaus, joka voittaa ihmisarkuuden. Anna meidänkin toden teolla selvittää, kuka Jeesus oikein on. Sakkeus halusi nähdä Jeesuksen (5) Sakkeuksessa oli syntynyt halu nähdä Jeesus, koska tämän maine oli kiirinyt kaikkialle. Ilmeisesti Jeesuksen opetuslapset olivat kulkeneet edellä eri kaupunkeihin "airueina" (10): "Herra lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä." Tässä oli Jeesuksen "lähetysstrategia", eräänlainen ennakkomainos. Sovellutus: Kuka on toiminut meille Jeesuksen tuntemisen airueena? Kenties monet esirukoilijat, joiden vaikutus ulottuu yli sukupolvien, ja myös taivaassa rukoillaan puolestamme. Myös meidän kutsumuksemme on valmistaa tietä Jeesukselle. Kylvämme sanan siementä, vaikka kylvömaa tuntuu usein kovalta ja rikkaruohon valtaamalta. Voimme omalla kilvoituksen esimerkillä luoda polkua, niin että lähimmäisemme voi aikanaan kuulla sydämessään kutsun Jumalan valtakuntaan. Sakkeuksen kutsuminen Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas.” Puun lehvät eivät antaneet Sakkeukselle suojaa Jeesuksen katseen edessä. Jeesus tuli kohdalle ja katsoi juuri sinne, missä pääpublikaani oli piilossa. Sovellutus: Missä on meidän piilomme? Moni kätkee sisäisen maailmansa. Joskus joku näkee tilamme ja kysyy, miksi olet noin vakava, levoton, surullinen… Vältämme vastaamasta rehellisesti. Syy on siinä, ettemme tiedä, ymmärtääkö tuo toinen ihminen meidän haavaamme, yksinäisyyttämme, syyllisyyttämme, turhautuneisuutemme. Yksin Jeesus tulee kohdalle ja katsoo meihin laupeutensa silmillä. Tuo katse siirtää meidät sisälle armon valtakuntaan. Pääsemme omasta pimeydestämme ja sokeudestamme valoon, ja näin meille avautuu mahdollisuus kohdata oma salainen totuutemme. Voimme sanoa rehellisesti: Tällainen minä olen, ymmärrätkö sinä? Ensin Jeesuksen katse asetti kätkeytyneen Sakkeuksen keskelle armon valtakuntaa. Sitten seurasi puhe, nimeltä kutsuminen. Jeesus sanoi vakuuttavasti: ”Sakkeus, tule kiireesti alas.” Sovellutus: Kun joku lausuu nimemme, tunnemme iloa. Hän tuntee minut! En ole hänelle vieras ja turha henkilö! Mutta kun Jeesus lausuu nimemme, koemme vielä suuremman ilon. Hän, joka on meidät luonut, puhuttelee omaa luomistekoaan ja –ihmettään. Hän puhuttelee meitä Lunastajanamme. Älä pelkää, minä olen sinut lunastanut. Hän lausuu nimemme Pyhänä Henkenä, joka antaa meille uuden elämän. Kuinka suurta onkaan kuulla oma nimemme! Sakkeus tuli kiireesti alas ”Sakkeus, tule kiireesti alas.” Tässä toteutuu jumalallinen suunnitelma: Sakkeuksen täytyy tulla alas. Kun Jeesus kutsuu, ei ole mitään epävarmuutta. ”Minun on määrä olla”, Jeesus lausuu. Ei mitään ehtosanoja "minun pitäisi, haluaisin", vaan vääjäämätön evankeliumin pakko. Sovellutus: Jeesus kehotti opetuslapsiaan pakottamaan ihmisiä sisälle. Ulkoisella pakolla on joskus yritetty käännyttää ihmisiä, ja yhä vielä harjoitetaan ihmisten henkistä painostusta. Tätä Jeesus ei tarkoita pakolla. Kysymys on Jumalan valtakunnan sisäisestä voimasta, joka riisuu kerralla ihmisen aseista. Näin kävi epäilevälle Tuomalle. Hänen vaatimuksensa saada panna sormet Jeesuksen haavoihin kävi täysin tarpeettomaksi, kun Ylösnoussut seisoi hänen edessään. Näin Jumalan sana ja hänen läsnäolonsa pakottavat. Siinä ihminen riisutaan omista mielikuvistaan ja |
pyrkimyksistään. Kauhuissaan hän näkee sydämensä pimeyden ja epäuskon. Samalla hän tuntee Vapahtajan armollisuuden ja lausuu: minun Herrani.
Sakkeus otti iloiten Jeesuksen vieraakseen (jae 6) Jeesuksen luokse tullaan iloiten, vaikka samalla murheellisena oman tilan vuoksi. Iloa ei voi tuntea, ellei Jeesus aseta meitä kasvokkain oman pimeytemme ja syntimme kanssa. Meille paljastuu, miksi olemme kiivenneet omaan piilopaikkaamme. Vain silloin hän voi katsoa meihin armollisesti ja kutsua kuolemasta elämään. Sovellutus: Jerusalemin asukkaat ottivat Jeesuksen vastaan hoosianna-huudoin. Mutta tuo ilo kesti vain vähän aikaa. Miksi näin? Mahtoiko syynä olla se, että kansa pyrki toteuttamaan Jeesuksen avulla omia unelmiaan. Lopulta Jeesuksen toiminta rikkoi itsekkyyden tien. Moni meni pettyneenä pois. Jeesuksen luota lähdetään usein murheellisena, kuten toinen rikas mies (Luuk. 18:23, Matt. 19:22). Suuri ilo vapauttaa riippuvuudesta toisiin ihmisiin (jakeet 7-8) Suuri ilo karkotti esteet, ihmisten pahansuopaisuuden ja ylenkatseen. Ihmiset paheksuivat äänekkäästi, "nurisivat", kun Sakkeus vei Jeesuksen kotiinsa. Sovellutus: Usein jo pienet eleet pelottavat meitä tekemästä oikein. Aina ei tarvita edes eleitä vaan pelkkä aavistus lähimmäisten torjunnasta estää meitä kulkemasta Jumalan luokse ja lähtemästä hänen huoneeseensa, kirkkoon. Kyllä me tunnemme orjuuden, johon olemme joutuneet tarkatessamme toisten ihmisten reaktioita ja asenteita. Kaipaamme sisäistä vapautta ja rohkeutta seurata totuuden ääntä ja sisäistä tietämme. Mikä avuksi? Sakkeus opettaa meille, että suuri ilo irrottaa katseemme toisista ihmisistä ja näemme vain Jumalan ja siksi saamme voiman kulkea oikealla tiellä. Sakkeus löysi itsensä "Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen…" Tässä on rakkauden rippi, jota on jo aikaisemmin edeltänyt täydellinen anteeksiantamus ilman mitään ääneen lausuttua synnintunnustusta (j. 5). Huomaamme, kuinka suuri muutos Sakkeuksessa tapahtui. Aluksi hän kapusi piiloon puuhun lehvien joukkoon. Lopuksi hän lausuu ”kaikkien kuullen”. Sakkeus oli löytänyt itsensä ja oman minuutensa. Hän ei seurannut muiden toiveita, vaan asettui muita vastapäätä ja sanoi selvästi oman ajatuksensa ja Jeesuksen seurassa oppimansa totuuden. Sakkeuksen menettelyssä kuvastuvat rohkeus, suoruus ja totuudellisuus, ja siksi hän oli iloinen. Sovellutus: Tuossa on kuvattu meillekin suuri tavoite, tie iloon. Sakkeus maksoi moninkertaisesti takaisin Laki vaati vain viidenneksen sakkoa (3. Moos. 6:5, 4. Moos. 5:7), mutta Sakkeus toimii sen lain mukaan, joka koskee rangaistusta eläimen tappamisesta ja varastamisesta (2. Moos. 22:1, 2. Sam. 12:6) ja samalla Roomalaisen lain mukaan. Herodes oli varkaille niin julma, että myi heitä vieraisiin maihin orjiksi. Orjaksi sentään Sakkeus ei ilmoittautunut. Huomatkaamme, ettei Jeesus vaadi Sakkeukselta sitä, mitä rikkaalta mieheltä (18:22!). Syy on siinä, että Sakkeuksen sydän on jo muuttunut iloiseksi ja hän toimii nyt evankeliumin ilmapiirissä "iloisin ja vapain sydämin". Sovellutus: Teologit ovat keskustelleet siitä, tarvitseeko uskova ihminen Jumalan lakia. Tähän voidaan vastata: kyllä ja ei. Uskova ihminen ei tarvitse lakia, sillä hänessä toimii itse Kristus. Hän tekee enemmän kuin laki vaatii. Sakkeuskin rikkoi lain kirjaimen. Mutta emme ole vain uskovia vaan myös meissä asuu myös vanha, turmeltunut ihminen. Sen paljastamiseksi ja tuomitsemiseksi laki on tarpeen, päivittäin. Tänään – on tapahtunut (9-10) ”Tänään on pelastus tullut…” Evankeliumi on ajankohtainen, aktuelli, ei eilisen eikä huomisen asia (2 Kor. 6:2). Sovellutus: Me teemme evankeliumista usein menneisyyden muistomerkin tai tulevaisuuden aikeen. Mutta juuri menneisyyden tapahtuma tekee evankeliumista tämänhetkisen. Aloite on Jumalan kädessä: "Pelastus on tullut ". ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” Jotta evankeliumi on meille Jumalan voima, ilo ja anteeksiantamus, tarvitsemme Jumalan pelastustekojen kuulemista ja läsnäoloa Muistaessamme Jeesuksen tekoja ne tapahtuvat meidän luonamme ja meille. Silloin saamme kaikissa vaikeissa – jokaisena hetkenä – lausua: tänään on pelastus tullut minulle. Nämä sanat sydämessämme saamme astua kirkosta arjen keskelle. Perhe saa saman kuin Sakkeuskin (jakeet 5 ja 10) Perhe, koti tulee osalliseksi samasta siunauksesta kuin perheen pääkin. Siksi Apostolinen tekojen mukaan perhekunnat kastettiin. Ensin oli yhden ihmisen kääntymys ja pelastus, ja tästä seurasi koko perheen uusi elämä Jumalan yhteydessä. Sovellutus: Koti on pieni seurakunta. Siksi sen elämään kuuluu Jeesuksen kutsu: minun täytyy olla teidän vieraananne. Perhe on myös ensimmäinen lähetyskenttä ja rakkauden palvelun paikka. Aivan liian usein kristittyjen kutsumus johtaa kodin ulkopuolelle, vaikka ”pelastus on tullut perheen osaksi”. Se, mikä on yhdelle jäsenelle annettu, on lahjoitettu myös toisille, miehelle, vaimolle ja lapsille. |