Olen pappi. Sain pappiskutsumuksen jo lukiovuosina. Tuntui, että JOKU TOINEN kuljetti minua, enkä voinut vastustaa. Vasta myöhemmin olen pohtinut pappeutta, sen iloja ja kärsimystä.

Minut vihittiin papiksi Lapuan tuomiokirkossa 1976, ja vihkipiispani oli Yrjö Sariola. Ensimmäinen virkamääräys tuli Kurikan seurakuntaan, ja toimin siellä liian lyhyen ajan - vain kesän.

Tämän jälkeen jatkon teologian opiskeluja vuosina 1976-1978 Helsingissä ja Lundissa.

Toinen virkamääräys tuli Kristiinankaupungin suom. seurakuntaan. Asuimme Lapväärtissä vuosina 1979-1984, ja loppuajan palvelin seurakunnan kappalaisena.

Vuodesta 1984 lähtien olen toiminut Halsuan seurakunnan kirkkoherrana.

Nälkään kuolleiden muistomerkki.
Suunnitteli Sulo Kalliokoski ja valmisti Kalle Jokela.

Aluksi kirkon palvelut Halsualla olivat lähes olemattomat. Ei ollut kirkkoa eikä pappia. Kirkossakäyntipakko oli silti voimassa. Vuosina 1570-1670 pappi tuskin kävi Halsualla.

Halsuan rukoushuonekunta perustettiin Kokkolan seurakuntaan elokuussa vuonna 1824.

Kokkolan seurakunnan kappeliksi Halsua tuli vuonna 1856.

Tuo ajanjakso Kokkolan kappelina oli lyhyt, sillä Vetelin kappelin tultua itsenäiseksi seurakunnaksi. Halsuasta tuli Vetelin kappeli vuonna 1860.

1) Maailma on kuluneen vuoden ajan ollut levoton, terrorismia, sotia, onnettomuuksia. Se ei ole uutta tässä ihmisten maailmassa, mutta mistä johtuu, että lopunajan ennustajia on liikkeellä entistä enemmän? Vai onko?

Terrorismin olen havainnut, mutta en ole kuullut ennustajista. On hyvä tarttua Raamatun sanaan. Psalmeissa puhutaan paljon onnettomuuksista, jotka kutsuvat ihmistä Jumalan ylistämiseen, hänen voimansa näkemiseen siellä, mistä hän näyttää olevan poissa.

2) Onko lepopäivän pyhittäminen kärsinyt inflaation?

Lepopäivä - sallimme Jumalan tehdä meissä kaiken, itse (itsekäs tahto) emme tee mitään. Olemmeko kääntäneet tämä asetelan nurin? Teemme itse kaiken, emmekä salli Jumalan tehdä mitään.

3) Työn kunnioittaminen jopa uupumukseen asti tuntuu olevan tätä päivää. Onko sinulla kannustavaa sanottavaa työnsä alle uupumassa olevalle ihmiselle? Entäpä jos protestanttisen työn etiikan tilalle tarjottaisiin joutilaisuuden etiikkaa ja työn jakamista?

Uupumus on suuri siunaus silloin, kun se johtaa tutkimaan työn tekemisen motiivia, vaikutinta. Miten rakastetuksi tuleminen ja työ liittyvät yhteen? Työn jakaminen tarkoittaa myös palkan jakamista. Vaatisi ison uudistuksen: asunnot halvoiksi, opiskelusta palkkaa jne. Joutilaisuuden etiikkaa - kyllä. Milloin ihminen on joutilas? Vanha elämänsääntö kuuluu: rukoile (mieti Jumalan läsnäoloa ja hyvyyttä kaikessa) ja tee ruumiillista työtä. Ihminen voi levätä kaiken aikaa. Protestanttisesta työn etiikasta kannattaa säilyttää hyvä: vaivannäkö perheen ja lähimmäisten hyväksi.

4) Melkeinpä joka toinen avioliitto päättyy eroon. Miten kannustat avioon aikovia pitämään sen minkä lupaavat?

Avioliitolle voidaan antaa vakuutus. Ehtona on yhteinen usko, luo perustan avioliiton kestävyydelle. Ilman Jumalaa ihminen usein lupailee mutta ei tee.

Lutheria hieman mukailleen: Tiedän, ettei Käthe-vaimoni ole maailman kaunein ja parhain. Mutta hän on kaunein ja parhain minulle, koska Jumala hänet minulle antanut.

5) Hyväksytkö geenimanipulaation eli ihmisen, eläinten tai kasvien perimän muuntamisen?

Tähän aiheeseen pitäisi paneutua, en ole vielä ehtinyt.

Olen toiminut miniyhteisössä, Suomen ev.lut. rukousveljestössä, jonka konfessorina toimii prof. Jouko Martikainen ja visitaattorina piispa Matti Sihvonen. Rukousveljestön tunnus, Tuomaan risti, on myös kotisivujeni logo. Rukousveljien pyrkimyksenä on tukea pappisviran hoitoa ja vahvistaa pappisidentiteettiä luterilaisen teologian ja jumalanpalveluselämän avulla.