Spiritualitetti - mitä ja miten | Sielunhoito | Spiritualiteetti | Onko usko totta – kristillisen uskon puolustaminen
Sielunhoito-käsite - miten voin antaa anteeksi?
| 23.-24.10.05 SIELUNHOITOPÄIVÄT HEO:ssa (Helsinki)
"Antakaa toisillenne anteeksi", opettajana Jouko Heikkinen, alk. 23.10. klo 11 Messulla, lit. Heikki Haataja, saarna Jouko Heikkinen, 12.30 lounas ja kahvi, klo 14-16 Sielunhoito I: Anteeksianto ja katkeruudesta vapautuminen. 24.10. ma klo 18-20 Sielunhoito II: Terve hengellinen ohjaus. Kaikki sielunhoidosta kiinnostuneet tervetuloa.” I Sielunhoito Mitä on sielunhoito? 1. Uskonpuhdistus oli sielunhoitoliike: vanhurskauttaminen on sielun parantamista. -> Sielunhoito toimii julistuksen kanssa vuorovaikutuksessa. Määritelmä: S. on evankeliumin soveltamista yksityiselle kristitylle. Tässä ero kaikkeen muuhun ihmistä hoitavaan tukeen, esim. terapiaan. Sielunhoidon terapeutti on Pyhä Henki, ja hän on Vapaus ja hän luo ihmisen sisimpään vapauden, jossa voimme nähdä todellisuuden ilman omia kuvitelmiamme. 2. Sielunhoidolla on yhteisiä päämääriä esim. psykoterapian kanssa (ks. Karin Horney). Molemmat pyrkivät siihen, että ihminen voisi integroida persoonaansa varjot ja menetykset. -> Sielunhoito voi käyttää terapian kieltä selventääkseen kristinuskon sanomaa. Esim. Jungin puhe valosta ja varjosta on hyvä ilmaus ihmisen elämästä, ja tähän kristillinen sanoma voi liittyä. 3. Mikä on sielunhoidon nykyinen tilanne? Ensin oli Karl Barth 1900-luvun alussa, ja kaiken inhimillisen kokemuksen vähättely, sitten tuli vastareaktio: on vain ihmisen kuunteleminen ilman kristillisestä uskosta nousevia avauksia (ei rukousta, sanaa, ehtoollista, rippiä). Nyt pyritään luomaan kokonaisesityksiä: armo on universaalia. Kaikessa inhimillisessä hyvältä tuntuvassa näkyy Jumalan armo. Tässä kristillinen aines, sana, uhkaa menettää sisältönsä. Inhimillinen kokemus antaa uskolle muodon ja sisällön. Sielunhoitopäivien tavoite: - opetusta – oppia ja tietoa (sielunhoito on kristillisen opin osa) - oppiin liittyvät affektit eli kokemukset ja tahdon uudistuminen, sillä Pyhä Henki tekee opetuksen eläväksi ja soveltaa sen kunkin tilanteeseen - luterilaisen sielunhoidon ydin on ”veljien ja sisarten keskinäinen keskustelu ja lohdutus”. Tämä nousee Jumalan sanan kokemisesta kunkin hädän ja ahdistuksen keskellä - jokainen paraneminen on kosminen, se vaikuttaa Jumalan valtakunnan tulemiseen. Sana kuulostaa mahtipontiselta, mutta näin on hyvä ajatella, sillä tällöin tunnustamme Jumalan kaikkivaltiuden. Kun yksi suvun jäsen paranee, koko suku saa avun. Vrt. pahan siirtyminen polvesta polveen. I. Anteeksianto ja katkeruudesta vapautuminen 1. Miten ei voi antaa anteeksi? ”Minä olen aina syyllinen” Ihmisen kokemushistoria voi poistaa sen mahdollisuuden, että olen syytön. Omatunto elää epäselvyydessä, ja tämä voi johtua eettisen opetuksen ohuudesta. Myös ympäristö on voinut hämärtää tekijän ja uhrin välisen rajan. Siksi on hyvä lukea Psalmeja. Niissä puhutaan vihamiehistä, jotka vainoavat, loukkaavat, etsivät henkeä. Nämä kohdat tietenkin puhuvat Kristuksesta, mutta myös kristityistä. Erityisen tärkeää on lukea noita Psalmeja siten, että selvittää vääryyksiin liittyviä kokemuksia. Luulen, että |
tällainen lukutapa on saattanut hämärtyä siellä, missä aivan oikein Raamattua on käytetty opin kirjana.
Ei ole anteeksiantoa ilman rikkomusta Kristillisessä kirjallisuudessa oikein opetetaan anteeksiantamista, ja siihen sanakin selvästi kehottaa. Mutta erityisesti tämän sunnuntain tekstit viittaavat siihen, kuinka anteeksiantoa edeltää asian käsittely. On sanoitettava koettu vääryys. Miten Jeesus kulki ristintien? Helposti ajattelemme, että hän koko ajan vain alistui ja vaikeni. Tällöin meiltä jää näkemättä, kuinka napakasti hän sanoi kuulustelijoilleen. Itse asiassa hän ohjasi koko ajan tapahtumien kulkua. Mistään voimattomasta antautumisesta ei ollut lainkaan kyse. Ei ole anteeksiantoa ilman sisäistä vapautta Miten voisi saada sellaisen sisäisen vapauden, avaruuden, jossa voisi nähdä asiat objektiivisesti ja puhtaasti? Kun joudumme riitoihin, tunteiden myllerrys on melkoinen. Kun vielä omassa mielessä penkoo asioita, lopulta asiassa on niin monia puolia, että on vaikea sanoa, mistä oikein on kysymys. Miten voimme saavuttaa etäisyyden asioihin? Tähän tarjotaan hyviä neuvoja: puhu ulkopuolisen kanssa. Kirjoita tapahtumien kulku. Etsi Raamatusta kohtia, jotka avaavat merkityksen. Mutta varsinainen sisäinen vapaus ja avaruus tulevat vanhurskauttamisesta. Lutherin Gal.kirjeen selityksessä on yksi lause, joka on tärkeä: ”Poissa on kauhu, läsnä on pelkkää suloisuutta ja iloa. Minulle loistaa valo, jossa opin tuntemaan Jumalan, itseni, kaikki luodut sekä toisaalta kaikki Perkeleen valtakunnan vääryydet” (Luther 2002, 93, WA). Edellä on ollut puhe Kristuksen oikeasta määritelmästä: Kristus on ottanut pois sinun syntisi, ja kaikki maailman synnit, myös vihamiesten synnit. Tämän Kristuksen tuntemisesta seuraa todellisuuden tunteminen, selvänäköisyys. Mikä on todellisuus ja mikä on oman mielikuvituksen tuotetta? Kuvitelmaa on se, mitä tunnemme riitatilanteissa. Syntihän tuntuu olevan käsin kosketeltavaa. Sen viillot tuntuvat jokaisessa solussa. Todellisuudessa Kristus on ottanut synnin pois? Miten? Siten että hän itse tulee synniksi ja imuroi itseensä kaiken synnin. Tämä maksoi hänelle paljon. Jumala rankaisi Poikaansa ja antoi hänet tuskalliseen kuolemaan. Hänessä on nyt tuo meidän kokemamme sekasorto, haavoitettu mieli ja katkeruus. Myös voitettu ja ihanasti parannettu. Siksi hän on katkerien ihmisten sielujen päästäjä, suloinen lohduttaja ja haavojen parantaja. Anteeksianto tapahtuu Hengen suloisuudessa ja vapaudessa Kristuksen todellisuudessa anteeksianto on jotenkin helppoa ja luonnollista. Ikään kuin vesi kulkisi johtoa pitkin, niin helposti voimme nyt kohdata lähimmäisen. Tietenkin tapaamiseen voi liittyä inhimillistä arkuutta ja vaivaa. Mutta nyt jalkojen alla on luja kallio, ja epäselvät sanatkin, hapuilu pitää laivan reitillä. Saarnassa (23. hell. jälk sunn) otin esille erämaan isien lausumia siitä, mitä voimme sanoa ja miten toimia. Myös päivän evankeliumi sisälsi konkreettisen toimintaohjelman. |
29.10.2005