”Ota, Herra, ja saa omaksesi kaikki minun vapauteni, muistini, ymmärrykseni ja kaikki tahtoni, kaikki mitä minulla on ja mitä omistan. Sinä olet sen minulle antanut, ja sinulle, Herra, annan sen takaisin. Kaikki on sinun, käytä sitä yksin oman tahtosi mukaan. Anna minulle vain rakkautesi ja armosi, sillä se on minulle kyllin. Aamen.”
Iganatios de Loyola, Hengelliset harjoitukset, 234

Pohdintoja

Da Vinci-koodi – hämmentävä petos

Suokävelykaveri kyseli, olenko lukenut Dan Brownin Da Vinci-koodin. Hänen mielenkiintonsa kirjan annista synnytti kysymyksen, mitä pappi sanoo ”totuuden” paljastamisesta.

Jo talvella opettajienhuoneessa puhuttiin kirjasta. Mieleeni jäi karkea arviointiasteikko: toisten mielestä hyvä, toisten huono.

Sain lopulta kirjan käsiin ja luin sen lomamatkalla. Kirja herätti ristiriitaisia ajatuksia Hyvä jännitystarina oli sijoitettu uskonnonhistorialliseen aineistoon. Tuo jälkimmäinen tekijä sai minut voimaan pahoin. Tällaisia väitteitä kirja sisältää ikään kuin totuutena: Raamattu on kirkon luomus, ja se on kirjoitettu voittajien näkökulmasta. Raamattu symbolikieli viittaa pakanuskontoihin, jotka näyttivät Dan Brownin mielestä edustavan aitoa uskonnollisuutta. Jeesuksen historiasta nouse Magdalan Maria uuteen arvoon. Väittääpä kirjoittaja, että Marialla ja Jeesuksella oli lapsi. Kirkko on vain tuon seksuaalisuuden hedelmän torjunut. Kirkko on salannut oikean tiedon Jeesuksen historiasta, ja näin tehtyään sen on alistanut naisia.

Kirjaa on myyty jo 40 miljoonaa kappaletta, ja kirjasta tehdään varmasti menetyselokuva. Huomasin, että kirjakaupat ovat täynnä noita kirjoja. Niitä myydään polkuhintaan (8 euroa).

Muutama päivä siten huomasin, että Dan Brownia vastaan on nostettu syytös aineiston varastamisesta. Jo 1980-luvulla kirjoittajatroikka oli kirjoittanut kirjan, jossa tuo uskonnonhistoriallinen tieto ja kertomus salaseurasta oli olemassa. Yksi troikan jäsenistä oli oikeusprosessin alulle panija.

Mitä tuosta kirjasta voisi sanoa:
1. Kirkko elää jälleen pakanauskontojen keskellä. Oli mielenkiintoista nähdä, että Ruotsissa keskustellaan siitä, voiko lukuvuoden päätös tapahtua kirkossa. Kirjakaupoista puuttuu teologinen osasto, mutta horoskooppiosasto on mittava. Ruotsissa on oma valtiouskontonsa, jonka keskeisiä arvoja ovat ympäristönsuojelu, tasa-arvo, demokratia. Tukholman kaupunkikuvasta saattoi nähdä, kuinka sentään yhtä kirkkoa korjattiin. Varmaankin historiallinen ja kulttuurin mielenkiinto oli taustalla, tuskin hengellinen. Satuimme Tukholmaan lukuvuoden päätöspäiväksi. Kuorma-autojen lavalla alaikäiset nuoret huusivat oluttölkit käsissään. Näin tapahtui liikenteen melun keskellä. Jotenkin ympäristöön sopimattomalla tavalla autojen lavoilla oli myös koivuja. Mahtoiko siinä oli kaukainen muisto suvivirrestä?

Brownin kirjaa on arvioitu myös teologinen piirissä. Olen lukenut prof. Per Beskowin perusteellisen arvioinnin (Signum, nr 5/2004, s. 63-66):
Kirjassa on hyvän ja pahan välinen taistelu. Katolinen kirkko (Opus Dei –sääntökunta) edustaa pahaa. Kirkko on surmannut ne. jotka ovat pyrkineet kertomaan totuuden Jeesuksesta!

Dan Brown pyrkii luomaan mielikuvan, että se mitä hän kirjoittaa on totta. Kuitenkin koko esitys on epätosi, mutta valhe on esitetty niin vakuuttavasti, että moni kristittykin miettii mielessään, onko meitä sittenkin huijattu.Hyvää edustaa salainen veljestö (Siionin luostari), joka säilyttää salaisuutta. Verenlinja Jeesuksesta on siirtynyt merovingisukuisiin kuninkaisiin. Pyhä Graal, kalkki, jota Jeesus käytti viimeisellä aterialla, on peitenimi verenlinjalle.

Mistä Dan Brown on saanut tietonsa? Per Beskow mainitsee kirjoittajatroikan (Baigent – Leigh – Lincoln), joka laati kirjan Pyhä veri ja pyhä Graal. Sitä seurasi kirja, jonka nimenä oli Messiaaninen perintö. Yksi troikan jäsenistä on nostanut syytteen Dan Brownia vastaan, jota epäillään aineiston varastamisesta. Brown on ”parantanut” näiden kirjojen antia lisäämällä niihin radikaalifeminismin, uskon naisjumalaan
ja hedelmällisyyskultin.

Kaikki hyvin pienestä jutusta, ranskalaisesta Pierre Plantardista. Hän oli teurastajan poika, mutta unelmoi siitä, hän oli kuninkaallista sukua. Jo nuorena hän hakeutui piireihin, jossa yhdistyi kuninkaanvallan ihannointi, juutalaisuuden vastustus ja mielikuvitusjutut. Vapaamuurariliike torjuttiin, koska sitä pidettiin juutalaisena. Mutta mikään ei estänyt perustamasta vastaliikettä vapaamuurareille (Siionin luostari). Vuonna 1956 Plantard perusti ensimmäisen Siionin luostarin. 1950-luvulla hän tutustui Noel Corbuun, joka oli katolisen papin, Saunieren, perijä. Dan Brownin kirjan päähenkilö on muuten nimeltään Jacques Sauniere. Pappi oli koonnut huomattavan omaisuuden lukemalla maksettuja messuja kaupallisin päämäärin. Pappi suljettiin virasta. Yhdessä Corbun kanssa Plantard loi myytin, jonka mukaan jossakin oli valtava aarre. Vähitellen muodostui käsitys, että aarre tarkoitti pergamenttikäsikirjoituksia, jotka osoittavat, kuinka merovingit oivat peräisin Jeesuksesta ja Magdalan Mariasta. Vatikaanin väitettiin maksaneen valtavia summia, jotta salaisuus ei paljastuisi. Salaisen asiakirja kerrottiin sijaitsevan kirkon pilarissa, joka on nykyisin jossakin museossa.

Vuonna 1967 Plantard aloitti Siionin luostarin uudelleen, ja nyt suurellisella ohjelmalla. Tavoitteena oli saattaa Plantard Ranskan valtaistuimelle. Hän sai apua eräältä mytologilta, joka laati listan ajatelluista suurmestareista. Näiden joukossa oli Leonardo da Vinci, Isaac Newton, Victor Hugo… , ja lista on suoraan lainattu Brownin kirjaan. Plantard ja hänen toverinsa kirjoittivat ”salaisen dokumentin”, joka lahjoitettiin Ranskan kansalliskirjastoon. Sitä pyrittiin käyttämään perusteena Jeesuksen salaisuuden aitoudelle. Plantard liitti dokumenttiin myös pergamenttisivun, mutta käsikirjatutkijat osoittivat sen väärennökseksi. Silloin Plantard väitti, että sivu oli vain kopio – alkuperäinen sivu oli jossakin muualla.

Nämä jutut olisivat jääneet omaan arvoonsa, ellei kirjoittajatroikka olisi ymmärtänyt, että Plantardin jutuilla voi tehdä rahaa. Vuonna 1984 Plantard vetäytyi syrjään, mutta teki 1989 viimeisen yrityksen puhaltaa henkeä Siionin luostariin. Hän otti nyt etäisyyttä mytologi-ystävänsä historiankirjoituksen ja väitti, että veljestö oli perustettu 1681. Tämä ei tehnyt Siionin luostaria yhtään paremmaksi. Erään oikeusjutun yhteydessä poliisi teki kotietsinnän Plantardin luona ja löysi kaikki paperit, jotka paljastavat hänen asemansa ranskalaisena kruununtavoittelijana. Hän sai ankaran ojennuksen ja hän vetäytyi hankkeesta hyvällä. Kirjoittajatroikan yksi jäsenistä yritti haastatella TV:ssä Plantardia. mutta tämä kieltäytyi avaamasta ovea ja antoi vain vältteleviä vastauksia. Siten Siionin veljestöä voidaan pitää olemattomana juttuna.

Maailmassa kiertää suuri joukko vääriä Raamatun kirjoja, joiden kirjoittajat väittävät löytäneensä toisen Jeesuksen kuin mitä Raamatun evankelistat kertovat. Jeesus oli esim. kasvissyöjä tai intialainen viisauden opettaja. Nämä on helppo todeta valheeksi, mutta paljon vaikeampia ovat ne, jotka viittaavat salaisiin järjestöihin (Siionin luostari) ja salaisiin traditioihin. Tavallisella lukijalla ei ole riittävästi tietoa voidakseen paljasta petoksen.

Plantardin petokset tekevät nyt Dan Brownin kirjassa rahaa, kun taas ne, jotka pitäytyvät tosiasioihin, eivät saa ääntänsä kuluville. Maailma tahtoo tulla petetyksi, ja raha ohjaa maailmaa.

Näyttää siltä, että kirjoittajatroikalla on syytäkin hakeutua osingolle, sillä kovin paljon Dan Brown näyttää lainaavan heidän kirjojensa aineistoa.

18.07.2005

MH 2005