Merkitys

Avioliitto voidaan solmia joko kirkollisesti tai siviilivihkimisellä. Kirkkohäät valitsee kahdeksan kymmenestä kihlaparista.

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on sekä juridinen tapahtuma että pyhä toimitus, jossa pyydetään liitolle Jumalan siunausta.

Avioliiton solmimisesta ja purkamisesta sekä puolisoiden oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään avioliittolaissa. Tietoa avioliittolaista -esitettä saa kirkkoherranvirastoista ja muilta väestörekisterin pitäjiltä. Kihlaparit saavat sen siinä vaiheessa, kun he pyytävät avioliiton esteiden tutkintaa.
 

Edellytykset

Ennen vihkimistä toimitetaan avioliiton esteiden tutkinta. Siten varmistetaan, että avioliitto on lain mukaan sallittu.

Avioliiton solmimisen esteitä ovat mm. alaikäisyys ja voimassa oleva avioliitto. Avioliitto ei ole sallittu läheisten sukulaisten kesken.
Eräissä erityistapauksissa avioliittoon tarvitaan oikeusministeriön lupa.
Holhouksenalainen henkilö voi solmia avioliiton holhoojansa suostumuksella.

Avioon aikovat pyytävät yhdessä avioliiton esteiden tutkintaa joko sulhasen tai morsiamen väestörekisterin pitäjältä. Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet käyvät jommankumman seurakunnan kirkkoherranvirastossa.

Vihkiminen voidaan toimittaa, kun kihlapari on saanut todistuksen avioliiton esteiden tutkinnasta. Todistuksen saa aikaisintaan seitsemäntenä päivänä tutkinnan pyytämisestä, ja se on voimassa neljä kuukautta. Todistus annetaan vihkijälle.

Yleisten avioliiton edellytysten lisäksi kirkolliseen vihkimiseen liittyy omat ehtonsa. Evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittoon vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos toinen kihlakumppani ei ole ev.lut. kirkon jäsen, heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, jos kirkkoon kuulumaton on muun kristillisen uskontokunnan jäsen.

Jos kirkollista vihkimistä ei voida toimittaa, avioliitto on solmittava siviilivihkimisellä. Sen jälkeen voidaan pyydettäessä toimittaa avioliiton kirkollinen siunaaminen, joka muistuttaa rakenteeltaan kirkollista vihkimistä.
 

Käytännön järjestelyt

Suurten kirkkohäiden valmistelut on syytä aloittaa hyvissä ajoin. Monet kihlaparit ovat liikkeellä jo vuotta tai puolta vuotta aikaisemmin. Naimisiin pääsee toki pienimuotoisestikin ja reilun viikon varoitusajalla.

Erityisesti vihkikirkko kannattaa varata ajoissa, jos häät ovat lauantaipäivänä keväällä tai kesällä. Sama koskee hääjuhlapaikkaa.

Kirkkoherranvirastoon otetaan yhteyttä avioliiton esteiden tutkimiseksi, ks. avioliiton edellytykset. Kirkkoherranviraston kautta varataan myös vihkipappi ellei asiaa sovita suoraan tutun papin kanssa.

Vihkipapin kanssa sovitaan toimituskeskustelusta ja mahdollisesta harjoittelusta vihkipaikassa. Papin kanssa tutustutaan, keskustellaan avioliiton merkityksestä ja käydään läpi vihkimiseen liittyviä asioita.

Musiikista sovitaan kanttorin kanssa.

Vihkiminen toimitetaan kirkossa, kappelissa, kotona, puutarhassa tai muussa paikassa, mistä papin kanssa sovitaan. Läsnä tulee olla vähintään kaksi todistajaa.

Papille ilmoitetaan ennen vihkimistä sukunimen valinnasta. Puolisot voivat päättää ottaa yhteisen sukunimen tai kumpikin voi säilyttää sen nimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään.

Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa nimi, joka miehellä tai vaimolla oli naimattomana ollessaan. Se puoliso, jonka nimi muuttuu, voi käyttää yhteisen nimen edellä nimeä, joka hänellä oli naimattomana ollessaan tai avioliittoon mennessään.
 

Muistilista

Välttämättömiä kirkolliseen vihkimiseen liittyviä asioita ovat

• avioliiton esteiden tutkinta

• papin, kanttorin ja vihkipaikan varaaminen

• kaksi todistajaa

• sormus - sekä tietysti päähenkilöt morsian ja sulhanen

Seuraavassa muita häiden järjestelyyn liittyviä asioita:

• häiden kustannusarvio

• hääjuhlapaikan varaus

• vieraslista ja kutsut

• vieraiden majoituspaikat

• hääjuhlan ohjelma ja tarjoilu

• musiikin suunnittelu

• käsiohjelmat

• bestman, kaaso, morsiusneidot

• hääpuvut ja kukat

• kirkon ja juhlapaikan koristelu

• kuljetukset

• valokuvaus

• häälahjatoiveet.

 

Tapatietoa

Kihlaus

Kihlaus on miehen ja naisen toisilleen antama lupaus avioliiton solmimisesta. Kihlaus on säilyttänyt suosionsa, vaikka sillä ei ole enää oikeudellista merkitystä. Perinteisesti kihlausta on edeltänyt vanhempien suostumuksen kysyminen avioliittoaikeille.

Tavallisesti kihlauksen merkkinä on kihlasormusten vaihtaminen. Sormus pujotetaan vasemman käden nimettömään. Kihlaus voidaan julkistaa lehdessä ja viettää kihlajaisia.

Kirkkoon kuulemaan

Avioliittoaie voidaan ilmoittaa julkisesti seurakunnan jumalanpalveluksessa sen jälkeen, kun kihlapari on hakenut avioesteiden tutkintaa. Seurakunta rukoilee avioliittoon aikovien puolesta. Tapana on, että pari osallistuu tuona pyhänä jumalanpalvelukseen.

Vihkitoimitus

Avioliittoon vihkimisen luonne kirkollisena toimituksena otetaan huomioon musiikin valinnassa. Valokuvaukseen ja videointi järjestetään niin, ettei se häiritse vihkitoimitusta. Mahdollinen käsiohjelma voidaan jakaa ovella kirkkoon tulijoille.

Kirkossa morsiamen suku ja ystävät istuvat takaa katsoen vasemmalla puolella, sulhasen oikealla. Vihittävien tullessa kirkkoon seurakunta seisoo.

Morsian voi saapua kirkkoon isän saattamana tai yhdessä sulhasen kanssa.

Edellisessä tapauksessa isä on morsiamen vasemmalla puolella. Sulhanen (ja bestman) odottavat kirkon etuosassa alttarin ääressä oikealla. Isä luovuttaa morsiamen sulhaselle. Alttarille saavutaan sulhanen morsiamen oikealla puolella.

Jälkimmäisessä vaihtoehdossa vihkipari saapuu yhdessä sulhanen morsiamen oikealla puolella.

Vihkitoimituksen vaihtoehdoista suosiotaan on lisännyt niin kutsuttu sormusvala. Hääsuudelman perinteinen paikka on heti sormuksen luovuttamisen jälkeen. Vihkitoimitus voi jatkua yhteisellä ehtoollisenvietolla. Erilaisista vaihtoehdoista morsiuspari sopii papin kanssa.

Poistuessaan kirkosta tuore aviopari voi pujahtaa kirkon eteisen sivuhuoneeseen tai lehterille sen ajaksi, että hääväki ehtii tulla ulos kirkon edustalle. Sopivaa paikkaa kannattaa kysyä kirkon vahtimestarilta. Vasta sitten pari tulee ulos riisisateeseen.
 

V I H K I M I S O P A S