Isäntäväellä on jonkin verran kertynyt kokemusta koirista. Yhteistä meille on, että molemmat olemme aivan pienestä
asti haaveilleet ja toivoneet koiraa. Ritvalla olikin varhaislapsuuden vahtina armeijan palveluksesta vapautettu Jami -saksanpaimenkoira. Sitten
tupaan kirjaimellisesti heitettiin Piku - sekarotuinen onnen kerjäläinen. Ritvan se ihan "aikuusten oikeesti" oma koira oli ihana bordercollie Yazina's Jääkukka, Kukka. Tämä ilopilleri jaksoi mennä viheltää tilanteesta toiseen ja piti omistajansa mielen virkeänä. Kukkis oli luottoystävä ja toveri. Kukan ja Ritvan välille kehittyikin aivan oma kieli, jota muut eivät pystyneet seuraamaan. Kukkis oli koulutettavana koirana helppo ja vaikea. Toisaalta vilkkaana ja oppivaisena koirana aloittelijan tekemät virheet oli korjattavissa, mutta ohjaajan nopeus ei läheskään aina riittänyt Kukan vauhtiin. Näyttelyissä Kukkis pärjäsi loistavasti - oli yksi ensimmäisistä blue merlen värisistä bordercollieista maailmassa, joka saavutti kansainvälisen muotovalion arvon. Kukan luoteesta kertoo sekin, että Suomen muotovalioksi tullessaan Kukka hurmasi tuomarin istumalla kehässä, heh.
Kukan kanssa teimme kaikkea mahdollista. Tutustuin mm. pelastuskoiratoimintaan, matkustelimme ulkomailla ja kokeilimme erilaisia lajeja. Kukan kanssa hakukärpänen puraisi minua todella. Kokeisiin en koskaan uskaltanut. Muutaman kerran käväisin Kukkiksen kanssa tokokokeissa varsin mielenkiintoisella menestyksellä. Kukalla oli kiero huumorintaju...
Kukka nukkui pois vain 9 vuoden ikäisenä marraskuussa 2006. Lymfooma vei rouvan nopeasti. Kukka - miulla on edelleen valtava ikävä! Lepää rauhassa ja kujeile siellä koirien taivaissa.
Ritvan aikaisempia koiriani ovat olleet myös bordercollie Chili, Pikkupaimenen Dush of Pepper, joka tuli lokakuussa 1999 kuuden vuoden ikäisenä. Chili ehti olla osa perhettä vain reilut puolivuotta. Myös Chilin vei lymfooma...
Heti Chilin poismenon jälkeen laumaan muutti ihastuttava blondi hoffipoika Veeti, Kaunottaren Waldo. Veeti vei sydämeni täysin. Murrosiän melskeistä selvittyä on Veeti 100 % luotettava ja uskollinen koira. Kotia hän vahti antaumuksella ja eräänkin kerran oli maalari uskaltautunut parvekkeelle. Veetipä ei tästä ajatuksesta pitänyt ja maalarille tuli lentävä lähtö. Siinä hötinässä sitten jäi maalipurkit odottamaan isäntäväen kotiin paluuta. Maalaustyöt seisoivat parisen tuntia.
Veetin kanssa treenasimme vakavalla mielellä hakua. Suuren koiran ranteet tuottivat ongelmia:
ranteet eivät kestäneet hyppyjä ja kovaa rasitusta, joten treenaus jatkui koiran iloksi ilman
vakavia tavoitteita. Veeti asustaa hyvinvoipana edelleen Joensuussa isäntänsä Juhan kanssa.Kukan jälkeläisistä myös Nyyti, Yazina's Quentinne ja Uula, Yazina's Sasha Fantasy liittyivät laumaan vuosien mittaan. Kumpikin muksu olivat toisaalta niin Kukan oloisia, mutta toisaalta tyystin erilaisia. Molemmat ovat olleet ihania koulutettavia ja menestyneet myös näyttelyissä. Etenkin Uulalla olisi mahdollisuudet vaikka mihin. Tänä päivänä Nyyti asustaa edelleen hyvinvoivana isäntänsä Juhan kanssa. Uula taasen löysi oman paikkansa Hannan ja Jannen luota Joensuusta.
Tässä vaiheessa Pasi oli vielä seurannut Ritvan lenkkeilyä neljän koiran lauman kanssa. Pasi taas eleli hetken aikaa kahden koiran isäntänä.
Syksyllä 2006 erinäisten elämänkäänteiden jälkeen Ritva jäi liki 10 vuoden koiranomistajan elämän jälkeen koirattomaksi. Pari kuukautta Ritva koitti elää "normaalien" ihmisten elämää koirattomana. Elämäntilanne ei oikein koiranpentua olisi sallinut. Sen sijaan Ritva eksyi päivä toisensa jälkeen hoffi ja bordercollie sivustoille katselemaan uutta kotia etsiviä. Ja uudenvuoden korvalla hoffipalstalla olikin peräti useampi yksilö vailla kotia. Syystä tai toisesta Taran kasvattajan puhelinnumero sattui ensimmäisenä käteen. Ja tuore parisuhde Pasin kanssa pääsi harjoittelemaan koiran kanssa elämistä. Uudenvuoden juhlinta vaihtuikin leppoisaksi 16 tunnin ajeluksi Keski-Suomeen. Viikon kuluttua tästä Tara muutti uuden emännän hoiviin sijoitussopimuksella.
Tara ressukka joutui vielä Ritvan kanssa muuttamaan lähes heti, kun oli kotiutunut uuteen elämäänsä. Ja muutaman kuukauden jälkeen muutettiin uudelleen - tällä kertaa nykyiseen kotiin. Isännällekin iski ajanmyötä kova koiran tuska. Napsu, löytyi sattuman kaupalla pystykorvavälityksestä. Ja hurmaava pikkuneito löytyikin. Kun reilu vuosi oltiin eletty tällä kokoonpanolla, soitti Pasi varovaisen puhelun Ritvalle ja tiedusteli suhtautumista kolmannen koiran ilmestymisestä. Eipähän tässä ollut juuri vastaansanomista. Elämän totuuksia koirapiireissä on muunmuassa: uuden puolison löytää aina, hyvä koira on työn takana. Vakavasti puhuen Ticon tuleminen perheeseen oli onnellinen yhteensattuma, josta kaikki ovat olleet hyvin iloisia.
Parittomanahan ei ole hyvä olla. Jossain vaiheessa talouteen on Ritvalle hankittava harrastuskoira. Taran selkävaiva estää tavoitteellisen harrastamisen, joten jossain määrin koiria on tullut katsottua sillä silmällä.