|
Toholammin kunnan Jämsän
kylässä on Sepäntalo-niminen maalaistalo, jossa
ovat eläneet monitaitoiset Järvenojan seppäveljekset.
Heidän nimensä vanhimmasta nuorimpaan olivat:
- Antti Erkinpoika Järvenoja
(s.22,8.1826, k.29.3.1904)
- Jaakko (s.5.7.1830, k.31.1.1905)
- Sakri (s.24.1,1835, k.23.7.1885)
- Juho (s.24.3.1837, k.11.2.1923).
Heidän vanhempansa olivat:
- Erkki Juhonpoika Järvenoja
(s.3.2.1798 k.7.2.1869)
- Liisa Antintytär o.s.Jämsä
(s.9.7.1803, k.11.2.1923).
Vanhin veljeksistä, Antti,
ei omannut mitään erikoistaipumuksia, mutta oli työmiehena
tavallista kykynevämpi ja erittäin ahkera. Naimisiin
mentyään hän osti Ojalan talon Kotilasta, mutta
lapsettomaksi leskeksi jäätyään hän
tuli takaisin kotitaloonsa, jonka hyväksi uupumattomana
ahersi, vaikka hänellä ei enää siihen mitään
osuutta ollutkaan.
Veljeksistä seuraava, Jaakko,
oli erikoistunut maanviljelykseen ja hänen ansiotaan oli
se, että tila oli yhteen aikaan maakunnan aivan ensimmäisiä
ja sai Vaasan läänin Maanviljelysseuran kilpailussa
palkinnoksi auran, joka oli ehkä ensimmäinen koko pitäjässä.
Ampujana hän oli erinomainen, vaikka joutui käyttämään
kaksia silmälaseja. Hän oli veljeksistä ainoa
vanhapoika.
Sakri oli sekä maa- ja pyssyseppänä
että erikoisen taitavana ampujana tunnettu koko Pohjanmaalla.
Hänen valmistamillaan pyssyillä oli kova kysyntä
ja niitä kulkeutui aina Lappiin saakka. Hylkeenampujat ostivat
niitä myös paljon. Seppä kulki niitä myymässä
aina Kajaanin markkinoilla asti.
Toisten tietojen mukaan hän
valmisti 420 numeroitua pyssyä ja lisäksi vielä
jonkun verran numeroimattomiakin. Toiset muistavat pyssyjen määrän
olleen n. 260. Pyssyjä hän lisäksi korjasi useita
satoja. Pyssyjen korkeasta laadusta ovat todisteena hänen
omat ampumistuloksensa.
Tuloksen, jota ei liene itsekaän
ylittänyt, hän saavutti Kokkolassa pidetyssä kilpailussa,
johon hän järjestäjien kutsumana osallistui. Kilpailussa
hän ampui kaikki kolme laukausta samaan reikään
ja vielä keskelle taulua. Palkintotuomarit eivät aavistaneet
tulosta näin hyväksi, vaan ilmoittivat, että yksi
sattuma.
Asian hiukan väärin
käsittänyt ampuja luuli, että uskotaan hanen vain
sattumalla yhdellä laukauksella osuneen ja tulistui. "Huono
vie, se ei ollut mikään sattuma." Kun tulokseen
ei muuten uskottu, hän kaivatti kuulat esiin, ja kun niitä
oli kolme päällekkäin, ilmiömäiseen
tulokseen oli uskottava. Palkinnoksi tästä loistotuloksestaan
hän sai verkapakan.
Samaa luokkaa kuin pyssyseppänä
Sakri oli maaseppänäkin. Hän on takonut mm. suurimman
osan Toholammin nykyisen Kirkon nauloista ja parhaimpia taidonnäytteitä
lienee äimän jatkaminen. Vanhat miehet tunnustivat,
että hän oli "puhujas seppä".
Veljeksistä nuorin, Juho
eli Janne oli erikoistunut puusepäksi. Hänen korkeasta
ammattitaidostaan tulee vakuuttuneeksi, kun tutustuu Sepäntalon
tuvan huonekaluihin.
Liikeyritykset olivat siihen
aikaan harvinaisia, mutta Järvenojan lahjakkaille veljeksille
ei riittänyt yksinomaan maanviljelysammatti. Veljekset rakensivat
erilaisia laitteita ja heistä tuli sahausliikkeen harjoittajia.
Vuoden 1850 seutuvilla talossa oli kahdella kiviparilla varustettu,
12 metriä korkea tuulimylly. Myllyyn yhdistettiin myös
raamisaha, joka oli käytössä yli 20 vuotta.
Noin 1870 veljekset rakensivat
talon ohi virtaavan puron varteen vesivoimalla käyvän
raamisahan. Kun Pohjanmaan rataa 1885-86 rakennettiin, Järvenojan
sahalla sahattiin huomattava määrä Kokkolan ja
oulun välisen rataosan asemarakennuksiin ja vahtikojuihin
tarvittavaa lauta- ja lankkutavaraa. Keväisin sahattiin
n. 3000 tukkia.
Kopsalan sahalta, joka oli palanut,
ostettiin 1890 lokomobiili. Se oli paitsi sahan myös jauho-
ja tuulimyllyn voimana. Sepäntaloon ostettiin luita, joista
jauhettiin väkilannoitetta pelloille. Veljekset käyttivät
samalla koneella myös puimakonetta, joka oli 15 m päässä
olevassa elosuojassa. Voimansiirtolaite oli tehty kahdesta pitkästä
tukista.
Veljekset Friiseiltä Kokkolasta
ostettiin uusi 2-silinterinen ja 18-hevosvoimainen lokomobiili.
Saha oli nyt kehittynyt vientisahaksi. Laudat ja lankut kuljetettiin
omilla hevosilla Himangalle, josta ne laivoilla edelleen kulkivat
maailman markkinoille.
Vuosisadan vaihteessa saha kunnostettiin
ja tukkeja kuljetettiin nyt vaunuilla kelkkalaitteiden asemasta.
Huittislaiset yrittäjät sahauttivat tuhansia runkoja.
Kuitenkin heidän liikkeensä meni konkurssiin ja se
tuotti Järvenojan veljeksille raskaan tappion. Vuoden 1910
jälkeen sahaus loppui.
Juhon pojan, Erkin, pojista Matti
Vilpas (s.4.4.1909, k.27.6.1950) ja Erkki (s.13.1.1907, k.1.1.1958)
ovat olleet vielä seppiä. Matti oli erinomainen juttujen
kertoja ja hyvä viikateseppä. Erkki muutti Austraaliaan,
missä hänet tunnettiin "sepän" nimellä.
Siellä hän kuoli.
Sepäntalon paja ja pyssysorvi
muistuttivat pyssysepistä vielä 1950-luvulla. Nykyisin
talo on autiona, mahtava tupa on enää jäljellä,
muut rakennukset on huonokuntoisina purettu pois. Myllynkivi
puron varressa muistuttaa Sepäntalon loistoajoista. |
