|
 Manninen,
Juho (Johannes), itsellinen, kansansoittaja, syntynyt Kivijärvellä
helmikuun 4. päivänä 1862, kuollut Toholammilla
maaliskuun 13. päivänä 1919. Vanhemmat mäkitupalainen
Benjam Manninen ja Miina Kokkinen.
Juho Manninen syntyi Kivijärvellä perheen ainoana
poikana. Jo kuusivuotiaana hänen musikaaliset lahjansa tulivat
ilmi, kun hän valmisti alkeellisen pikilankakielisen viulun
ja siihen jousen hevosen häntäjouhista, joilla sitten
yritteli soittamista.
Kahdeksanvuotiaana hän sai äidiltään rahat
ostoviuluun, joka kainalossa aloitti tanssisoittajana kiertämisen.
Hän soitti häitä ja tansseja Keski-Suomen eri
pitäjissä palaten kotiin vasta 15-vuotiaana rippikoulua
varten. Pian rippikoulun jälkeen hän siirtyi Keski-Pohjanmaalle
rautatien rakennustöihin Kannukseen ja sen ohella tanssisoittajan
tehtäviin. Oltuaan pari vuotta rautateillä "topparoikassa"
hän erosi rautatiehommista ja siirtyi asumaan Toholammin
Kotilan kylälle.
Mentyään naimisiin syksyllä 1889 Maunun talon
palvelijan kanssa he ostivat Käännän kylästä
mäkituvan, jossa Juho asui kuolemaansa saakka. Perheeseen
syntyi 11 lasta ja siinä olikin pariskunnalla huolehtimista,
että leipää riitti jokaiselle. Talvet Juho teki
metsätöitä, kevätkesät oli uitossa ja
syyskesät kaivoi ojia talollisille. Illat ja pyhänseudut
oli kierrettävä hää- ja tanssisoitoissa lisäansioita
hankkien.
Vaasassa järjestettiin 1912 Suomen Kotiseutuliiton kotiseutupäivät,
joiden yhteydessä pidettiin myös pelimannikilpailut.
Juho huomasi sanomalehdessä ilmoituksen ja päätti
lähteä mukaan. Kilpailukappaleekseen hän valitsi
Leivosen polskan, joka alkukarsinnoissa herättikin huomiota.
Mutta varsinainen kilpailu Vaasan upeassa kaupungintalossa ei
sujunutkaan yhtä hyvin. Kotiin tultuaan hän kyselijöille
kertoi: Huonosti meni, jäin toiseksi. Aidolla Kivijärven
murteellaan hän kertoi kilpailukokemuksestaan: "Siel
ol ainain sata ruunuva katossa ja ainain kolometuhatta ihmistä
jok ol kaik herrasväkkee ja ne kaik kahto minnuu ja minä
hämmästyin enk muistanna mitä mun piti soittoo,
että jos ol kupillinen viinoo niin ens palakinto."
Mannisen soittoa sanomalehdet ja itse Heikki Klemetti kuitenkin
kiittelivät, että hänen viulussaan oli iso, kaunis
ääni ja esitys oli intoa uhkuva ja puhdas. Mannisen
harras toivo oli saada vielä uudelleen kohdata kilpakentällä
silloinen voittajansa kuulu Matti Haudanmaa, mutta sellaista
tilaisuutta ei enää tullut.
Toholammilla muistetaan Juho Manninen taitavana ja suosittuna
soittajana, josta on lukuisia kaskuja. Eräistä friiviikon
tansseista Hietalan mäellä kerrotaan, että nuorten
joukkoon sinne mentäessä liittyi myös Maunun talon
sika. Talon palvelijan lähtiessä nuorten joukkoon ryntäsi
myös palvelijaan suopunut sika aitauksestaan mukaan eikä
sitä millään keinolla saatu ajettua takaisin,
vaan seurasi se nuorten kintereillä tanssitaloon asti. Kun
sitten Manninen oli räväyttänyt oikein viserän
polkan, niin sikakin oli tullut porstuan ovelle ja nyökytellyt
päätään pelimannin tahtiin.
Juho Manniselta syntyi runsaasti myös omia pelimannikappaleita,
joita tunnetaan Keski-Pohjanmaalla ja joita Mannisen kansansoittajaoppilas
Eemil Rytioja on tallettanut nauhalle. Kertoessaan Mannisen elämästä
Keskipohjanmaassa 1946 Rytioja kuitenkin harmittelee, että
näistä omalaatuisista ja taiturillisista kappaleista
monet, kuten Leivosen polkka ja Turkinpunaparran marssi, pelimanni
vei mukanaan hautaan. Juho Manninen kuoli 57-vuotiaana 1919 Rytiojan
riihen rantteella saamaansa halvaukseen. Hänen haudalleen
Toholammin kirkkomaalla pystyttivät Keski-Pohjanmaan Nuorisoseura
ja kansanpelimannit hautamuistomerkin 28 vuotta hänen kuolemansa
jälkeen.
Juho Mannisen musiikki elää edelleen keskipohjalaisten
pelimannien ohjelmistossa ja hänen taitava pelimannikuvansa
säilyy lukuisissa kaskuissa ja tallennetussa muistitiedossa.
Puoliso Toholammilla marraskuun 8. päivänä
1889 Johanna Vilhelmiina Aatamintytär Rääsiö,
syntynyt Sievissä syyskuun 20. päivänä 1869,
kuollut Kannuksessa tammikuun 20. päivänä 1954,
vanhemmat torppari Aatami Eerikinpoika Rääsiö
ja Kustaava Juhanintytär Näätämaa.
V.S.M. |
