Matti Lepistö

Lepistö, Leevi Matias (Matti), maanviljelijä ministeri, kansanedustaja, syntynyt Toholammilla marraskuun 8. päivänä 1901, kuollut Kokkolassa joulukuun 7. päivänä 1991. Vanhemmat maanviljelijä Josua Lepistö ja Ida Pekkarinen.

Matti Lepistö kuuluu paitsi kotimaakuntansa Keski-Pohjanmaan laajemmaltikin yhteiskunnan ja siihen vaikuttaneen sosialidemokraattisen työväenliikkeen merkkihenkilöihin. Toholampilaisen miehen yhteiskunnallinen toiminta kesti seitsemän vuosikymmenen ajan monilla eri työsaroilla. Aatteelliset vaikutteensa nuori tilallisen poika keräsi kotonaan, jossa talvisin majoittuneet keskisuomalaiset metsätyömiehet kertoivat työväenliikkeen pyrkimyksistä.

Kun Toholammin Alapäässä kesällä 1919 perustettiin työväenyhdistys, Matti Lepistöstä tuli sen aktiivinen jäsen, pian rahastonhoitajakin ja työväentalon rakentaja. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin johti hänet Toholammin kunnanvaltuustoon, jonka jäsenenä ja varapuheenjohtajana hän vuodesta 1923 lähtien oli vuosikymmenien ajan.

Kotikunnassaan hänellä oli lukuisia muita luottamustehtäviä. Erityisen merkittävästi hän vaikutti sotavuosien jälkeiseen asutustoimintaan. Myöhemmälle elämälleen merkittävänä Matti Lepistö piti lähtöään juuri perustettuun Työväen Akatemiaan, jonka 2. vuosikurssin hän kävi vuosina 1925-26. Siellä vahvistui se aate- ja tietopohja, jolle hänen toimintansa koko pitkän elämän ajan rakentui.

Seurauksena oli luottamuksen kasvu ja valinta kansanedustajaksi vuonna 1929 pidetyissä vaaleissa. Tasavallan presidentin valitsijamiehenä hän oli 1931, -37. -40, -43, -50 ja -56. Matti Lepistön ura maan parlamentissa kesti 29 vuoden ajan aina vuoden 1958 vaaleihin saakka. Eduskunnassa hän oli monien valiokuntien, mm. suuresti arvostamansa maatalousvaliokunnan jäsenenä.

Kun maahan muodostettiin vuonna 1948 sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus K-A. Fagerholmin johdolla, Matti Lepistöstä tuli sen maatalousministeri. Tässä tehtävässä hän oli kaikkiaan viidessä eri hallituksessa.

Varsinaisten maatalousasioiden ohella Lepistö oli erityisen kiinnostunut metsätaloudesta, josta johtuen häntä usein kutsuttiin myös Metsä-Matiksi. Hän kuului mm. Valtion viljavaraston johtokuntaan, Rikkihappo Oy:n, Typpi Oy:n, Vuorikemia Oy:n, Pohjolan Peruna Oy:n ja Metsäpalvelu Oy:n hallintoneuvostoon, Työtehoseuran valtuuskuntaan ja johtokuntaan, Keskusmetsäseura Tapion ja Palosuojelurahaston johtokuntaan sekä Keski-Pohjanmaan piirimetsälautakuntaan.

Puolueessaan Matti Lepistö oli pitkään puoluetoimikunnan jäsenenä ja myös puolueen sekä sen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana, samoinkuin puolueen pienviljelijäin neuvottelukunnan johdossa. Hän toimi myös vuonna 1949 perustetun Suomen pienviljelijäin liiton puheenjohtajana liiton koko 20-vuotisen toiminnan ajan.

Matti Lepistö oli myös vakaumuksellinen osuustoimintamies. Hän toimi pitkään Lestijokilaakson osuusliikkeen johtoelimissä ja mm. hallintoneuvoston puheenjohtajana.

Keski-Pohjanmaan taloudelliseen ja sosiaaliseen kehittämiseen Matti Lepistö osallistui aktiivisesti. Hän oli keskeisellä tavalla vaikuttamassa mm. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan rakentamiseen.

Elämänsä myöhemmissä vaiheissa hän toimi Pohjanmaan sos.dem. työväenliikkeen historiatoimikunnan puheenjohtajana päästen näkemään Kansanvaltaa rakentamassa -historiateoksen valmiina 90-vuotispäivänään muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa. Lepistön omaelämäkerta Vapaa talonpoika Pohjanmaalta ilmestyi vuonna 1983.

Vastoinkäymisiäkin ahertajan uralle mahtuu. Tällainen oli ennen kaikkea ns. salaputki-juttu vuonna 1953, jolloin Lepistö tuomittiin valtakunnanoikeudessa vähäisiin sakkoihin ja korvauksiin "varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä". Presidentti Urho Kekkonen nimitti hänet tämän jälkeen vielä kahdesti maatalousministeriksi.

Toinen vaikea vaihe liittyy sosialidemokraattisen liikkeen hajaannukseen 1950-luvulla. Siinä Matti Lepistö asettui ns. skogilaiselle puolelle kuuluen myös perustetun TPSL:n johtoelimiin. Hän oli kuitenkin ensimmäisten joukossa rakentamassa sovintoa palaten emäpuolueeseen 1965. Myöhemmin hänet nimitettiin Sdp:n kunniajäseneksi.

Matti Lepistö tunnettiin suoraluontoisena ja rohkeana miehenä, jonka toimintaa kuitenkin sävytti sovun ja yhteisymmärryksen rakentaminen. 1930-luvun lapualaisvuosina hän kiersi pelotta Pohjanmaan vaikeillakin alueilla. Sotavuosina hän vieraili usein etulinjoilla kotimaakuntansa miehiä tervehtimässä.

Sotiemme jälkeistä sotasyyllisoikeudenkäyntiä Lepistö vastusti viimeiseen saakka taipuen vasta kovan painostuksen jälkeen. Samoina vaikeina aikoina Lepistö huomautti hänelle huutaneelle ministerille: "Älä huuda, en minä pelkää, olen vapaa talonpoika Pohjanmaalta."

Sotiemme jälkeistä sotasyyllisoikeudenkäyntiä Lepistö vastusti viimeiseen saakka taipuen vasta kovan painostuksen jälkeen. Samoina vaikeina aikoina Lepistö huomautti hänelle huutaneelle ministerille: "Älä huuda, en minä pelkää, olen vapaa talonpoika Pohjanmaalta."

Keski-Pohjanmaa oli Matti Lepistölle aina sydäntä lähellä oleva kotimaakunta. Vaikka hänen oli tehtäviensä takia asuttava myös pääkaupungissa, kotitalo Toholammin Riutassa oli kuitenkin ainoa todellinen koti.

Puolisot:

1. Kokkolassa heinäkuun 23. päivänä 1926 Aili Justiina Rajala, syntynyt Ilmajoella toukokuun 31. päivänä 1900, kuollut Toholammilla tammikuun 24. päivänä 1960, vanhemmat torppari Juho Stefanus Matinpoika Rajala ja Edla Justiina Posso.
   
   
2. Helsingissä marraskuun 26. päivänä 1960 Jenni Lyydia Koskinen, syntynyt Lopella joulukuun 29. päivänä 1911, vanhemmat suutari Otto Nikolai Koskinen ja torpparintytär Iida Maria Akselintytär. 

O.H.