|
 Jutila, Unto
Väinö, harmonikkataiteilija, syntynyt Kalajoella joulukuun
5. päivänä 1944, kuollut Toholammilla maaliskuun
5. päivänä 1992. Vanhemmat sahanasettaja Väinö
Jutila ja Anni Tiinanen.
Unto Jutilan lapsuus ja varhaisnuoruus kuluivat Kalajoen Plassilla.
Suvun piirissä ei tiettävästi aikaisemmin ole
ollut musiikinharrastajia. Isä Väinö oli kulturellisesti
valistunut henkilö ja hän piti paljon musiikista. Tietämättään
Väinö Jutila hankkimalla harmonikan pojalleen, piirsi
tällä ennakkoperinnöllä merkin suomalaisen
harmonikkamusiikin historiaan. Unto Jutila esiintyi jo 11-vuotiaana
julkisesti Kalajoen teatteritalon tanssien taukosoittajana. Avioiduttuaan
hän muutti Toholammille, jossa asui elämänsä
loppuun.
Unto Jutilan elämäntyöhön harmonikansoiton
alalla sisältyy selviä toisistaan erottuvia jaksoja:
tanssimuusikko, säveltäjä, opettaja, harmonikkaleirien
taiteellinen johtaja, levyttäjä ja esiintyvä taiteilija.
Soittajana Jutilaa voidaan pitää valtaosin itseoppineena,
mutta musiikinteorian opetuksen hän sai Pauli Kilpiöltä,
varsinaisen harmonikan käsittelyn opetti Leander Norrback
ja esiintyvän taiteilijan ominaisuudet ja ohjelmiston hioi
Veikko Ahvenainen. 1960-luvun alussa alkoi yli 10 vuotta kestänyt
tanssimuusikkokausi, jolloin taiteilija kiersi oman yhtyeensä
kanssa ympäri Suomea.
Sävellys- ja opetustyön lisääntyminen
lopettivat vähin erin raskaan kiertävän tanssimuusikkokauden.
Ensimmäinen sävelmä syntyi 1959 nimeltään
Iloinen meripoika ja viimeinen sävellys 1990 Hyväntuulen
jenkka. Näiden sävellysten väliin mahtuu n. 200
erityyppistä teosta, joista tunnetuimmat ovat Rapsodia harmonikalle,
Konsertto F-duuri ja Kuvia lapsille -sarja. Harmonikansoitonopettajan
työkausi ajoittuu 1975-87 väliseen aikaan. Tästä
mainittakoon. Raahen musiikkikoulu 1975-80 ja Keski-Pohjanmaan
musiikkiopisto 1978-87, lisänä vielä runsas määrä
yksityisoppilaita.
Unto Jutila osallistui esiintyvänä taiteilijana
ja opettajana Hyvinkään harmonikkaviikoilla, Sata-Häme
soi Ikaalisissa ja Ivalon harmonikkaviikoilla. Lisäksi hän
toimi taiteellisena johtajana Kalajoella Särkät soi
-tapahtumassa 1974-85 ja Toholammin harmonikkaviikoilla 1986-92.
Unto Jutilan kansainväliset kontaktit olivat laajat ja
hedelmälliset. Hänellä oli läheiset yhteydet
lähes kaikkiin Neuvostoliiton tunnetuimpiin harmonikkataiteilijoihin.
Unto Jutila esiintyi itsenäisenä taitelijana Ruotsissa,
USA:ssa, Kanadassa, Neuvostoliitossa, Baltian maissa ja Italiassa.
Ystävyys ranskalaisen Maurice Vittenetin kanssa toi musette-musiikin
ohjelmistoon.
Unto Jutila levytti kuusi sooloäänitettä, joista
tunnetuimmat ovat Ranskalainen visiitti ja Kuutomaserenadi. Esiintyvänä
taiteilijana Unto Jutila oli hyvin arvostettu myös ulkomailla
ja hänen soittoaan kuvattiin suomalaisen tunturipuron solinaksi,
johon liittyi vaikutteita suomalaisesta luonnosta, sen metsien
hiljaisuudesta ja meren ehdottomuudesta.
Jälkeenpäin tarkasteltuna voidaan todeta taiteilijan
loistava muuntautumiskyky eri harmonikkamusiikin aloilla. Alussa
oli puhdas tanssimusiikki, sen jälkeen perinteinen harmonikkamusiikki,
josta siirtyminen klassiseen harmonikkamusiikkiin tapahtui saumattomasti.
1980-luvun alussa tuli musette-musiikki ja lopuksi jazz-musiikki,
jonka vaikutus tosin oli ollut kaiken aikaa taustalla.
Unto Jutilalle myönnettin valtion taiteilijaeläke
1987. Unto Jutilan elämän loppuvuosia himmensi vaikea
sairaus, joka rajoitti huomattavasti hänen toimintaansa,
mutta ei estänyt sävellystyötä eikä
julkisia esiintymisiä.
Puoliso: Kalajoella heinäkuun 2. päivänä
1977 fil.kand. Sinikka Alanen, syntynyt Karkussa 1946, vanhemmat
ratavartija Viljam Alanen ja Helvi Niemelä.
A.Sto |
