Ojalankoski
Ojalankoski on lupa-alueen alimmainen, lyhyehkö vajaa kolmisataametrinen reipasvirtainen koski, josta löytyy kiviä, kuoppia, peilejä ja vaihtelevaa virtausta koko matkalta rannasta rantaan. Koski on kunnostettu vuosituhannen vaihteessa.
Kalasto on viime vuosina koostunut taimenesta sekä kirjolohesta, jota kalastuskunta vuosittain koskeen istuttaa. Koskeen tehdään myös taimenen poikasistutuksia. Kaitforsin voimalaitoksen ohittavan Sääkskosken kalatien valmistumisen jälkeen on ollut mahdollisuus odottaa koskesta tärppäävän myös merikalan, sillä Ojalankoski on ensimmäinen koskipaikka kalatien yläpuolella Perhonjoen päähaarassa. Joka kesä saadaan merkkejä myös parempikuntoisista taimenista, jotka todennäköisesti ovat ylävirtaan pyrkimässä vietettyään talven keskiosan järvillä ja pitkillä suvannoilla.
Itärannalla kosken yläosilla on asutusta rannan läheisyydessä ja länsirannalla on kosken alaosassa mökki aivan rannan tuntumassa. Jokainen herrasmieskalastaja pyrkii tietenkin liikkumaan koskella niin, ettei ranta-asukkaille aiheudu kalastajista ylimääräistä häiriötä.
Sitten itse kosken kalastukseen ja ottipaikkoihin: Kosken niska on houkuttelevan näköinen, mutta valitettavan matala. Itärannan ison kiven kohdilla oleva monttu on varsinkin kirjolohien suosiossa. Tämän jälkeen niska ja yläkoski jatkuu matalana aina joen ylittävälle sähkölinjalle saakka lukuunottamatta kaivinkoneen tekemiä yllättäviä, luonnottomia monttuja. Sähkölinjalta aina ojansuupoolin yläpuolen onkikivelle saakka koski on isojen kivien sirpaloimaa, mielestäni vaikeasti kalastettavaa vettä. Pintakiviä on kauttaaltaan erittäin paljon ja tehokas kalastus vaatii lyhyitä tarkkoja heittoja.
Koski kaartaa edelleen voimakkaasti oikealle ja saavumme kosken puolivälissä sijaitsevalle poterolle eli ojansuupoolille. Ojansuupooli on saanut nimensä tällä kohdin joesta erkaantuvan sivuhaaran johdosta. Pooli on erinomainen nousevan taimenen ja laskevan kirjolohen pysähdyspaikka ja uskaltaisin väittää siinä olevan aina lohikalaa, kesäkaudella tietenkin.
Poolin jälkeen alkaa kiivasvirtainen kapea kovakoski, joka tippuu hyllyinä laiturikiven alla olevaan rahoittavaan kimmonmonttuun itärannan nuotiopaikan kohdille. Nämä kovankosken taskut tarjoavat Perhonjoen parasta pocket-kalastusvettä ja itse asiassa koko koski on kuin luotu lyhyisiin heittoihin eli pocket-kalastukseen. Laiturikiven päällys on kalapaikkana erinomainen sopivalla vedellä, ja kimmonmonttu sen näköinen, aina. Tämän jälkeen koski tarjoaa pari hyvää monttua kahlaavalle kalastajalle, ennen kuin tippuu nopeasti alapuoliseen suvantoon. Eräät ovat pitäneet näitä loppuliukuja kosken parhaimpina...
Kosken alapuolinen suvanto kätkee syvyyksiinsä kookkaita haukia, joita kannattaa käydä narraamassa perholla kahlaamalla kosken alla olevalle isolle kivelle, sillä perhonheitto on melko vaikeaa suvannon rannoilta.