30.01.2001 löytyi Lautamiehen virallinen merkki. Messinkisessä leimasimessa on nimikirjaimet H G P. Viimeisenä lautamiehenä toimi Heikki Kaaprieli Heikinpoika Puumala s.01.10.1837 k. 03.04.1913.

Miekka johon liittyy monia tarinoita.

Toivo Paavola, yksi Lautamiehen talon viimeisimmistä asujista kertoo vuona 1978 Risto Känsälän tekemässä haastattelussa:

"Ryssäpartioita liikkui Kaustisella tarkoituksena ottaa Kokkolan maantie valvontaansa. Isollakankaalla partiota odotti pyssyineen "Pyssy-Äijäksi" sanottu "ryssänvihaaja", joka sai ammuttua joukon johtajan kuoliaaksi. "Pyssy-Äijä" pakeni välittömästi. Ylitti Perhonjoen Kolmikoskesta, eivätkä venäläiset häntä tavoittaneet. Kosken rannalla Kaaprieli Puumala oli tekemässä aitoja. Hänellä oli mukana myös luodikko koska vesilintua oli riistaksi tarjolla.

Ampujaa jäljittävät "ryssät" saapuivat Kolmikosken rannalle, jossa yhyttivät Kaaprielin. Pitivät Kaaprielia ampujana ja ottivat hänet kiinni.
He sitoivat Kaaprielin kahden ratsuhevosen väliin ja retuuttivat näin Soiniin asti.
Siellä pitäjän pappi puuttui tapahtumiin, saaden venäläiset vakuuttuneiksi siitä, että heillä oli syytön mies. Tämä vakuutus tuotti tuloksen ja Kaaprieli päästettiin vapaaksi.

Kaaprieli taivalsi jalan takaisin kotiin ja viimein erään päivän illansuussa, talon piika kartanolla näki Kaaprielin tulevan ja sanoi: "Ilta karian kokuaa ja sieltä se Kaaprieliki tulla nytkyttää".

Tässä kyydissä Kaaprieli sai niin vakavia vammoja ja hän eli vain pari vuotta tämän jälkeen.

Ammuttu "ryssä" on haudattu Puumalan jokitöyrääseen, vanhan lähteen lähelle ja miekka on otettu talteen Lautamiehen taloon.

Yllä, kuvassa oleva miekka on talosta löytynyt. Terän selkäosassa on venäläinen teksti ja vuosiluku 1834. Suomennettuna miekassa lukee 3. joulukuuta 1834.

Kaaprieli joka koki tämän kovan "kyydityksen" on Kaaprieli Heikinpoika Puumala s. 24.03.1782 k. 14.10.1852. Toivon kertomuksen ja Kaaprielin kuolinajan huomioiden tapahtumavuosi on n. 1850.