Kommentit: Tästäpä alkaa tämä perhe on pahin... Jesh! xD Tämä on siis jatkoa Skt:lle. Välillä on tapahtunut kyllä kaikenlaista... Olen kirjoittamassa siitä, odottakaa sitä rauhassa. Disclaimer!

Yamato: Kröhöm... Okei: Orjapiiskurimme ei omista Digimonia. Hän keksii kaiken päästään, tämä on fiktiota. No, jos omistaisikin, niin koko sarja keskittyisi koko ajan Takerun mietteisiin, ja siinä olisi valtavasti shounen-aita! 0__0 Ja suhteet vaihtuis koko ajan!

Got the picture.

Perhe on pahin

Pyörä vilahti väkijoukossa ohi. Se meni nopeasti ohi ihmisten, ja väisti lyhtypylväitä. Hahmo pyörän selässä piti hatustaan kiinni, ettei se lentäisi pois tuulessa. Kullankeltaiset hiukset heiluivat hieman tuulesta ja siniset silmät kiilsivät onnesta. Takeru Takaichi oli kotonaan.

'Voi juku... En muista milloin viimeksi näin tuon punttisalin... tai tuon McDonald'sin... Kohta olen kuitenkin kotona...'

***

Yamato Ishida lojui sohvalla kuin kuollut kala. Hän tuijotti ruutua, jossa pyöri vanhan saippuasarjan jakso, jonka hän oli nauhoittanut noin kaksi vuotta sitten. Itseasiassa, kyllä, tasan kaksi vuotta. Hänen mieleensä hiipi ajatus, että tuo päivä oli ollut jotenkin erikoinen...

'Hetkinen... Eikös Takeru silloin... Voi pojat.'

Yamato nousi ylös sohvalta ja laittoi tv:n kiinni. Hän käveli Takerun huoneeseen, ja laittoi sen valot päälle. Huoneen liekehtivät punaiset seinät olivat aika mahtava näky. Lattiaan asti ulottuva ikkuna oli outo ilmestys huoneessa. Yamato muisti elävästi, kuinka he olivat maalanneet seinät.

"Onko minun hiuksissani maalia..?" "Jep!" "No, hyvää työtä me silti teimme." "Jep, jep, jep!"

"Minun huoneeni seinät ovat siistimmät kuin sinun..." "Tukehdu limsaasi..."

Yamato huokaisi muistolle ja kosketti seinää. Niin paljon muistoja... Takerun lähdettyä ei ollut enää tullut niin paljon puhelinsoittoja. Hän ei kuunnellut vierestä, kuinka Takeru ja Daisuke pelleilivät puhelimessa. Joskus jopa Ken oli mukana.

Ei ollut riitelyä kaukosäätimestä, tai riitoja ärsyttävistä tavoista. Ei isän hämmästyneistä ilmeistä käytävässä, saati sitten Taichin äkkinäisiä tuloja. Taichi... Mitenköhän hänellä meni?

Yamato valitsi Taichin numeron puhelimeen ja odotti. Hän muisti Taichin ja Takerun puheet...

"Yamato mitä nyt? Yamato? Voi hit -! Älä sano, että hän on siellä, jooko?" "Joo... En sitten sano." "Yamato! Älä uskallakaan antaa puhelinta veljellesi, tai minä -!" "Hei Taichi." "Heeeeeei Takeru!"

Tai kuinka hän oli puhunut Taichille, kun tämä oli juuri suudellut Takerua?

"Sinä olet yksi lemmenkipeä pentu, etkö olekin?" "AAAAAAA!" "Taichi! Älä huuda puhelimessa!" "Sori äiti!"

"Joten. Mihin jäimmekään?" "Voih..."

"Haloo? Taichi Yagami. HALOO?!" "Taichi!" Yamato hätkähti ääntä puhelimessa. "Taichi?" hän kysyi. "Yamato? Mitä helvettiä sinä oikein haaveilet puhelimessa?!" "Eeeen mitään... Ajattelin vain äsken Takerua..." Yamato vastasi.

Taichi meni hiljaiseksi. "Taichi?" "Häh? Mitä?" "Mitä sinä oikein nukut?" Yamato ihmetteli. "En mitään. Kuule, menen komeroon, okei?" Taichi selitti. "Okei..." Yamato totesi. Kuului kuinka ovi sulkeutui.

"Okei. Ajattelin jotain. Nimittäin veljeäsi. Hänen kultaisia hiuksiaan, sinisiä silmiään, ihanaa naurua..." "Riittää!" Yamato huudahti tuskastuneena. "...kirkasta ääntä, pehmeitä huulia..." "Sait koskettaa niitä vain kerran", Yamato muistutti. "Iiiiiiiitse asiassa kolme..." "MITÄ?!" Yamato huusi kauhuissaan.

"No, pyysin silloin kun menin terminaaliin, saisinko suudella häntä vielä kerran. No, hän suostui. Eka yritys meni pieleen, koska hän pelästyi, mutta toisella kerralla se... no... meni ihan hyvin!" Yamato oli hetken hiljaa. "Vihaatko sinä minua?" Taichi kysyi hiljaa. "En. Mietin vain äsken millaista olisi suudella omaa veljeään", Yamato vastasi.

"Senkin perverssi!" Taichi kiljaisi. "No, olen minäkin homo... Ja sinä ainoa homokaverini tässä kaupunginosassa..." "...joka aiheutti äskeisen veljesi suutelemis-fantasian", Taichi jatkoi. "Joka aiheutti äskeisen veljeni suutelemis-fantasian", Yamato myönsi.

Oli pieni hiljaisuus. "Hitto, minulla on ikävä häntä..." "Samaa mieltä... Luuletko, että teillä olisi mahdollisuuksia, jos hän palaisi?" Yamato kysyi. "En tiedä. Luulen kuitenkin, että ei. Hän yrittää unohtaa, Yamato. Uskon ainakin niin", Taichi selitti. "Ei ole kyllä Takerun tapaista antaa jonkun suudella itseään, ja yrittää sitten vain unohtaa... Mutta voit olla oikeassa. Ehkä hän ei oikeastikaan muista?" Yamato ehdotti. "Tai ei vain halua... No, minun pitää siivota huoneeni, muuten äiti laittaa minut elinkautiselle kotiarestille..." "Huoneesi on kyllä sikolätti." "Hei, hei, Yamato."

*KLIK*

Yamato laski luurin hitaasti paikoilleen, ja nojasi seinään. Yamato huokaisi itsekseen. Voisiko Takeru tosiaan vain unohtaa? Hän muisti varsin hyvin, miten vihainen Takeru oli ollut Taichille, kun tämä oli väittänyt hänen muuttavan Amerikkaan heidän ongelmansa takia.

'No, kyllä se tavallaan on ymmärrettävää... Onneksi Taichi tulee juttuun isänsä kanssa paremmin. Silloin se oli vain yhtä huutoa, tai mykkäkoulua..."

*PRING* *PRING*

Ovikello soi. Yamato tallusti hitaasti avaamaan. Takeru oli aina avaamassa ovea. Hän vain toivo, että avaisi oven joskus, ja näkisi tämän kasvot. Siinä hän olisi, palaisi takaisin, eikä lähtisi. Ja sanoisi...

"Terve broidi!"

Yamato tunsi kuinka jokin hyppäsi hänen kaulaansa ja halasi häntä. Yamato pihahti hieman iskun voimasta, ja horjahti vähän. Hänellä kesti hetken aikaa tajuta.

"Takeru?" hän kysyi. Yamato oli hiljaa hetken. "Takeru, herran jestas! Tunnen kylkiluusi! Miten äitisi on sinua ruokkinut?!" Yamato huudahti ja veti Takerun irti itsestään. "On hän sinunkin äitisi, ya know?" Takeru kysäisi. "Älä enää puhu sitä jenkkiläisten pirun mongerrusta! Ja mitä olet tehnyt kasvoillesi?!" tämä huusi jälleen nähdessään Takerun kulma ja nenä lävistykset.

Takeru alkoi nauraa hieman, ja otti molemmat pois. "Ne ovat vain jekkukoruja!" hän selitti hekottaen yhä. Yamato piti päätään. "Mutta silti... MITÄ SINULLE MUKA ON SYÖTETTY?!" Yamato kiljahti. "Hysss... Use your indoor voice", Takeru kuiskasi. Yamato kiljui tässä vaiheessa kuin hullu.

Blondi tarttui pikkuveljensä entistäkin hontelompaan käteen ja heitti tämän laukut eteisen lattialle. "Nyt... Minä syötän sinut, ja sinä kerrot, mitä siellä Amerikassa tapahtui, että piti tulla pois!" Yamato tokaisi ja veti veljensä keittiöön, ja asetti tämän tuolille istumaan.

"Yamato... kuule -", Takeru aloitti. "Ei nyt! Minä etsin sopivaa syötävää! Letuistahan sinä tykkäät?" Yamato kysyi laittaessaan essuaan päälle, kaivellessan jääkaappia. "Joo... mutta -!" "Hienoa! Keitän minttuteetä, ja voin tehdä sinulle voileipiä! Ostimme eilen tosi ison patongin!" Yamato hihkaisi ja veti jollakin ihmeen kaupalla jääkaappiin ahdetun kaksimetrisen patongin esiin.

Takeru nielaisi kauhusta. "Ei hätää! Voin auttaa! Tai jos kutsumme Daisuken!" Yamato ehdotti. Takeru henkäisi ja valahti tuolille aivan lötköksi. Tämä nyt ei mennyt ihan niin kuin hän oli odottanut.

***

"Mutta kun -!" Takeru yritti. "Suu vain kiinni ja syö!" Yamato tokaisi pirteästi asettaen ison lautasellisen lettuja Takerun eteen, ja läimäytti siirapin ja hillon pöytään. Seuraavassa sekunnissa hän oli jo tuomassa teetä paikalle. "Yamato, tämä ei oikeasti ole tar -!" Takeru tiuskaisi. "Höpö höpö! Minä tykkään tehdä pientä välipalaa!" Yamato selitteli ja katkaisi patongin halki lyömällä sen polveaan vasten.

Takeru huokaisi. "Vai pientä..." hän ajatteli tunkiessaan suuhunsa yhtä lettua. Äkkiä Yamato paukautti voileipävadin pöytään, ja seuraavaksi pöydässä oli salaman nopeasti päärynämehua.

Yamato lysähti tuolilleen. "Isällekin saattaa jäädä." Oli pieni hiljaisuus. "Herttileeri! Minun piti tehdä spaghettia! Sinähän tykkäät spaghetista?" Yamato kysäisi. "Joo... mutta -", Takeru sanoi. "Loistavaa!" Yamato hihkui ja säntäsi lieden ääreen.

Kuului kuinka ovi paukahti kiinni. Herra Ishidan väsyneen näköinen hahmo laahusti keittön ohi. "Hei Yamato... Takeru..." Isä-Ishida laahusti heidän ohitseen. Oli hetken hiljaista. "TAKERU?!" kuului huuto ja herra Ishida oli sännännyt keittiöön. "Voi hyvä Jumala! Mitä sinä täällä teet?!" hän huudahti. "No kun minä..."

*PIRR* *PIRR*

Takeru tunsi paniikin, kun hän kuuli puhelimen. 'Voi itku...' "Minä vastaan tuohon ensin. Kerro sitten kaikki", Isä-Ishida totesi ja käveli puhelimelle. Takeru kyyristyi tuoliinsa kauhusta.

"Ishida. Kyllä, hän on täällä..." Hetken hiljaisuus. "MITÄ?!" Takeru tunsi valahtavansa tuolilta alas. Herra Ishidan kasvot ilmestyivät keittiön ovelle. "Takeru, se on äitisi. Hän haluaa jutella tästä paostasi..." tämä mutisi ja katsoi poikaansa terävästi.

Takeru voihkaisi itsekseen ja rukoili viimeiset rukouksensa, ennen kuin laahusti puhelimelle. "Takeru", hän henkäisi. Yamato pystyi melkeinpä kuulemaan äitinsä jupinan puhelimesta. "Mutta kun en voinut sietää enää..." Takeru selitteli. Oli hetken hiljaista.

"Hällä väliä minä siitä, vaikka lähetittekin poliisin etsimään!" Takeru tiuskahti. Herra Ishida, ja Yamato, jotka olivat keittiössä, katsoivat toisiaan. "Poliisit?" Yamato ihmetteli. "Te?" herra Ishida kysyi.

Natsuko huusi varmaankin Takerulle, sillä tämä veti puhelimen kauemmas korvastaan. "Vaikka olitkin huolesta sairas, on minulla omiin valintoihin varaa!" Takeru huusi. Yamato ja Isä-Ishida hätkähtivät. "Ei! En halua puhua sille kusipäälle!" Takeru vastusti. Keittiössä oliat katsahtivat toisiaan.

"HÄN EI OLE ISÄNI, ÄITI!!!" Takeru huudahti. "Ja kyllä, minä korotan ääntäni sinulle!" hän lisäsi. Hetken aikaa hänen äitinsä puhui. "FUCK YOU, EN TULE TAKAISIN!!!" Takeru lopetti ja löi puhelimen luurin kiinni.

Hän henkäisi ja kääntyi veljensä ja isänsä puoleen. "Mistä olet oppinut tuollaista kieltä, nuori mies?" Yamato kysäisi. "Kuka on kusipää?" ihmetteli puolestaan herra ishida. Takeru huokaisi syvään. "Nyt on aika kertoa koko juttu..."

***

"Amerikkaan tulo oli surkea. Äiti oli vastassa lentokentällä. Mutta ei yksin..." Takeru selitti. "Hän oli Rodgerin, hänen uuden miesystävänsä kanssa", hän jatkoi hitaasti. Herra Ishida pompahti pystyyn nojatuolista. "Onko se nainen seonnut?!" hän ihmetteli. "Isä... verenpaine..." Yamato muistutti. "Ottaa nyt Takeru sinne, tietäen hyvin, että tämä voi järkyttyä jonkun Rodgerin läsnäolosta?! Järjetöntä!!!" heidän isänsä huusi. "Isä, istu!" Takeru komensi. Herra Ishida istahti mutisten ja jupisten nojatuoliin, ja näytti myrtyneintä ilmettään.

"Siis. Tämä Rodger asuu hänen kanssaan. No, se ukko yritti tietenkin tehdä hyvät välit kanssani. Minä en ollut samaa mieltä", Takeru totesi. "Oikea asenne!" Isä-Ishida tokaisi. "Isä!" Yamato kivahti. "No, koulu taas... Minua kiusattiin heti... Olin vain friikki japsu, joka puhui oudolla korostuksella... No, löysin minä yhden ystävän", Takeru kertoi.

Hän vaikeni hetkeksi. "Takeru?" Yamato kysyi. "Täh?" Takeru ihmetteli. "Se ystäväsi?" "Ai, joo! Niin, Josh oli ainoa, joka oli minun kaverini. Muut pojat vain tekivät kiusaa, ja tytöt nauroivat... Olimme tosi hyviä ystäviä. Hän kutsui minua T.K:ksi..." Takeru muisteli. Hänen kurkkussaan oli iso pala.

"Hän kuoli. Auto-onnettomuudessa", Takeru kuiskasi ja nieleskeli itkua. "Takeru, ei sinun tarvitse kertoa, jos et..." Yamato aloitti. "Ei. Minä olen ihan kunnossa. No, hänen kuolemansa jälkeen... minä masennuin. Minua kiusattiin yhä enemmän, koska minulla ei ollut turvaa. Yläasteella meno meni yhä pahemmaksi. Luulin, että selviäisin, mutta..." Takeru vaikeni, ja raaputti niskaansa.

"ÄitijaRodgersaavatyhteisenlapsen", Takeru sanoi nopeasti. "MITÄ?!" herra Ishida ja Yamato huusivat. "Sitä minäkin", Takeru tokaisi. "Onko se nainen päästään vialla?!" Isä-Ishida ihmetteli ja lampsi puhelimen luo. "Mitä sinä teet?" Yamato kysyi. "Soitan äidillenne ja kerron, että Takeru jää tänne!" "Isä, onkohan se ihan hyvä -!" Yamato aloitti, mutta heidän isänsä oli saanut puhelun jo läpi.

"Ai. Sinä olet varmaan Rodger. Minä olen Takerun isä. Saisinko puhelimen ex-vaimolleni?" herra Ishida kysyi rauhallisesti. Takeru ja Yamato katsoivat toisiaan, ja päättivät parhaaksi häipyä Yamaton huoneeseen.

Vanhempi blondi sulki oven ja istui veljensä viereen sängylle. "Okei. Joten, haluaisitko kertoa tästä Joshista?" Yamato kysyi. Takeru katsoi häntä väsyneenä. "Joo... nimittäin..." Takeru mutisi. "Mitä?" Yamato johdatteli ja pyyhkäisi kultaisen hiuksen veljensä kalpeilta kasvoilta.

"Hän tuntui joskus kaikelta muulta, kuin vain ystävältä..." Takeru selitti. Yamato hätkähti. "Tarkoitatko, että sinäkin..." "En! Olen kyllä hetero, mutta... Aaaarrrhh!" Takeru huudahti ja kaatui koko pituudellaan sängylle. "En vain tiedä, mitä Josh oli!" hän jatkoi. Yamato huokaisi.

"Millä tavalla hän tuntui muulta kuin ystävältä?" hän tiedusteli rauhallisesti. Takeru puri alahuultaan ja katsoi veljeään. Yamaton silmät laajenivat. "Oh my god! Älä sano sentään, että te nyt -!" "Ei, ei, ei!" Takeru kielsi. "Emme tehneet sitä! Luulisitko, että olisin siinä tapauksessa näin tietämätön?!" Takeru ihmetteli. Yamato vihelteli hieman.

"Yamato!" "Vitsi, vitsi! Mutta oikeasti, mistä syystä?" Yamato intti. Takeru huokaisi ja nielaisi. "No... me... suutelimme. Pari kertaa", hän selitti. "Pari kertaa?! Ja olet vieläkin epävarma?!" Yamato metelöi. "No, katsos, me kielsimme kaiken heti niitten kertojen jälkeen. Joten, mitäs siihen sanot?" Takeru tiedusteli. "Okei, okei! Joko sinä, tai sitten Josh on homo, tai sitten jompikumpi on vain homokammoinen homo, tai sitten olette vain kumpikin ihan tyhmiä!" Yamato tiuskaisi. "Anteeksi vain, mutta yksi parhaista ystävistäni on kuollut! Noin kaksi vuotta sitten, jos tarkkoja ollaan!" Takeru kivahti.

"Joo, joo! Anteeksi!" Yamato vastasi. "Sori Yamato... Olen vain -", Takeru aloitti ja puristi kätensä nyrkkiin. "Raivoissani", hän lopetti ja lähti huoneeseensa tömistellen. "Olenko minä syypää?!" Yamato kysäisi. "Et!" Takeru totesi ja sulki ovensa. Samassa alkoi kuulua rumpujen pauketta, joka jatkui puoliyhteentoista...

***

Daisuke, Ken sekä Hikari kävelivät yläasteen käytävillä. Meno oli verkkaista ja laiskaa, kuten yleensä. "Arvatkaa mistä näin unta eilen?" Ken arvuutteli. "Arvatkaa ketä ajattelin ensin kun heräsin?" Daisuke kysyi. "Arvatkaas kenen kuvan näin ensimmäísenä tänään?" Hikari kysäisi. He kaikki katsoivat toisiaan.

"Takeru", he sanoivat yhteenääneen ja jatkoivat kävelemistä. "Mistäköhän se johtuu?" Ken ihmetteli. "Ehkä se voisi olla enne?" Daisuke vastasi ja kohautti olkiaan. "Ihanko totta?" Hikari töksäytti. "No, mikä ettei?" pojat vastasivat. Hikari pudisti päätään ja jatkoi kävelemistä.

Äkkiä pojat tunsivat kuinka jonkun käsi läjähti heidän olkapäilleen. "Moikka kaverit!" Takeru tervehti nojaten Keniin ja Daisukeen. Hikari kääntyi pelästyneenä. "TAKERU?!" kaikki ihmettelivät. "Omassa persoonassaan", Takeru sanoi ylpeänä.

"Eikö sinun pitänyt olla Jenkeissä?!" Daisuke sanoi. "Hell yeah!" Takeru vastasi. "No, miksi sinä olet sitten täällä?" Ken kysyi. "Tuli ikävä teitä pikku paskiaisia!" Takeru parkui ja halasi molempia poikia.

"Ooookkei. Raaaaaauhassa poika", Hikari totesi. "Ja oli ikävä sinuakin!" Takeru hihkaisi ja halasi Hikaria. "Riittää!" Daisuke naurahti. Takeru kääntyi Keniin ja Daisukeen päin. "Yamato ehdotti, että menisimme jonnekkin huomenna. Taichikin tulee, kunhan Yamato saa kerrottua tälle, että olen Japanissa", Takeru selitti. "Okei, käy minulle", Daisuke tokaisi. "Jep!" Ken yhtyi. "Enkö minä saa tulla?" Hikari pyysi. "Sori, poikienilta", Takeru kielsi.

***

Takeru makoili sohvalla ja luki Suosikkia, kuunnellen Offspringiä. Hän tunsi, että kohta tapahtuisi jotain... Sinisilmä vilkaisi kelloa. 'Kohta kolme... Yamato tulee ihan juuri...' Samassa ovi kävi. Mutta ei Yamato voinut yksin noin paljon ääntä päästää?

Samassa Taichin puskapehko ilmestyi huoneeseen. "Sinä olet palannut!" hän huudahti. Takeru punastui vähän. "Joo... Niin", hän mumisi ja keskittyi lehteensä. Taichi katsoi tätä epäuskoisena. "Siinä kaikki?"

Takeru nosti katseena. "Miten niin?" hän murahti. "Miten niin?" Taichi toisti. Yamato ilmestyi tässä vaiheessa myös huoneeseen. "Miten niin?!" Taichi huudahti. "Niin juuri. Miten niin?" Takeru intti. Taichi tuhahti turhautuneesti, ja näytti olevan raivon partalla.

"Siis, minä suutelen sinua, ennen kuin lähdet Amerikkaan, ja sitten tulet takaisin noin kahden vuoden päästä, ja sanot vain 'miten niin'?!" Taichi huusi. "No totta helvetissä miten niin!" Takeru vastasi. "Ja minä kun luulin meillä olevan jotain?! Ei tietenkään! Takeru Takaichi on liian kammoinen tunnustaakseen!" Taichi tiuski. "Miten niin tunnustaakseni?! AI OLEVANI HOMO, VAI?! NO, ANTEEKSI VAIN YAGAMI, MUTTA EN OLE! EN OLLUT YKSITOISTAVUOTIAANA, ENKÄ OLE NELJÄNTOISTA VANHANAKAAN!" Takeru metelöi ja heitti lehtensä maahan.

Taichi hautasi kasvot käsiinsä. "Anteeksi, Takeru... minä vain..." hän kuiskasi ja katosi kylpyhuoneeseen. "Hienoa, veliseni! Sait hänet itkemään!" Yamato huudahti. "En tehnyt sitä tahallani!" Takeru väitti ja juoksi kylpyhuoneen ovelle.

"Taichi! Minä en tarkoittanut saada sinua itkemään! Tule ulos!" Takeru pyysi. "En..." Taichi mutisi paksulla äänellä. Takeru pyöräytti silmiään ja pudisti päätään. "Taichi! Lopeta tuo tekoitkentä!" Takeru tiuskaisi. "EN!" Taichi kivahti ja jatkoi vollottamista.

Yamato piti päätään. "Te kuulostatte joskus ihan parilta..." hän mumisi ja hieroi ohimoitaan. "Mitä emme ole! Ja sinunkin, Taichi, pitää hyväksyä se!" Takeru selosti. Samassa ovi aukesi ja Taichi katsoi häntä murhaavasti. Samassa ilme muuttui hymyksi. "Okei!" Taichi hihkaisi ja halasi Takerua.

"Muuten, me menemme sitten Shibauraan. Siellä on yksi disko", Yamato selitti. " Sopii", Takeru sanoi ja yritti irottautua Taichista. "Loistavaa! Taidan tietää mitä diskoa tarkoitat..." Taichi virnisti ja iski Yamatolle silmää. Takeru nosti kulmaansa. "Teillä on jonkinlaisia suunnitelmia minun pääni menoksi, eikö?" Takeru kysyi.

Pojat virnistivät. "Ei tietenkään! Otamme myös Daisuken ja Kenin mukaan."

***

"Yamato! Riittää jo!" "Ei ihan vielä! Minun on saatava nuo pari suortuvaa kasvojesi eteen kunnolla!" Yamato tokaisi ja sorkki veljensä tukkaa geelisillä sormillaan. "Et koskaan laita omaa tukkaasi eri tavalla..." Takeru nurisi. "No, katsos. Minun ei tarvitse." "Otan tuon loukkauksena..." Yamato suihkutti hieman lakkaa. "Noin ikkään!"

Takeru huokaisi ja nousi hitaasti ylös nähdäkseen itsensä peilistä. "No, olen hieman enemmän... rock", hän totesi ja kosketti suortuvia oikealla poskellaan. Otsatukka oli lievästi pystyssä, ja takatukka oli pörrössä. Hieman piikkinenkin ehkä. Takeru kääntyi veljeensä.

"Ainakaan minua ei ikinä tunnisteta, jos joku sieltä eksyy Shibaurasta Odaibaan..." hän tokaisi. Yamato virnisti ja kampasi tukkaansa hieman. "Okei... Nyt vielä teemme yhden lisäyksen... silmät kiinni", Yamato komensi ja alkoi laittaa Takerulle pientä kajaalia. "Oletko varma, että tämä on pakollista?" Takeru kysyi. "Jep. Ja nyt silmät auki ja katso ylös!" veljeksistä vanhempi käski.

Takeru katsoi ylöspäin ja mutisi: "Paras olla suhaisematta silmään, tai saat mustan silmän muusta, kuin kajaalista..." "Joo, joo..." Yamato vastasi. "Miten Taichi aikoo selvitä?" Takeru kysyi. "Hikari laittaa hänet. Ja Taichi sanoi pakottavansa Daisuken ja Kenin käsittelyyn", Yamato selitteli. "Jaa..." Takeru mumisi ja sulki silmänsä taas.

"Ei se niin paha ole", Yamato totesi ja käänsi Takerun peiliin päin. "No joo..." Takeru vastasi ja räpytteli silmiään. "Mikä sinulla on? Kuulostat ihan kitaristilta ja se jos mikä on huolestuttavaa", Yamato ihmetteli. "Joo..." Takeru totesi hiljaa. "Okei. Tämä on varmaan se Josh?"

Takeru kääntyi Yamatoon päin nopeasti ja katsoi tätä vihaisena. "Ei. Liity", hän sihahti ja lähti huoneesta. Ovikello soi ja hän lähti avaamaan. Taichi seisoi oven takana, Daisuken ja Kenin kädet omissaan.

"Heidät piti raahata tänne asti", Taichi selitti ja virnisti hieman. "Minä en aio lähteä ulos tämmöisessä likkameikissä..." Daisuke murjotti. "Hei, Takerulla on kajaalit, Taichilla on kajaalit, Yamatolla on kajaalit, ja minulla on kajaalit! Mikä mättää?!" Ken töksäytti. "Minä en halua liikkua tämän näköisenä..." Daisuke murahti. "Elä elämäsi!"Takeru naurahti ja veti Daisuken mukanaan ulos heidän asunnostaan.

***

"Minne me olemme edes menossa?" Ken kysäisi. "No... yhteen diskoon..." Yamato selitti rauhallisesti. "Tietääkseni täällä ei ole diskon diskoa..." Daisuke tokaisi. "No, se onkin semmoinen, jossa ette yleensä kävisi..." Taichi hymyili. "Täh?" Daisuke sanoi älykkäästi.

"Nimittäin homo-disko", Yamato virnisti. "Mitä?!" Takeru huudahti. "Elä elämäsi..." hänen veljensä neuvoi ja kääntyi kulman taakse. Kulman takana oli ovi jonkinlaiseen rakennukseen, josta kuului musiikkia.

"Yamato-kultsi!" kuului ovelta, ja heidän eteensä ilmestyi juosten hontelonnäköinen poika, jolla oli päällään pinkki, tiukka t-paita, ja mustat nahkahousut. "Hei Mark", Yamato tervehti ja suukotti poikaa molemmille poskille. "Pojat, tässä on Mark. Hän järjesti meidät sisään, vaikka emme ole kahdeksantoista", Yamato esitteli.

"Kuka tuo söpö pikkublondi on?" Mark kysäisi ja katsoi Takerua. "Veljeni. Hetero. Ei kannata yrittää. Tulimme vain irrottelemaan", Yamato selitti. "Harmi. Hän on ihan yhtä söötti kuin sinä!" Mark kiljahti, ja nipisti Takerua poskelle ja alkoi kiertää Taichia.

"Ja kukas sinä olet?" tämä kysyi. "Taichi. Yamaton kaveri. Homo", Taichi vinkkasi. "Saanko olla seuraneitisi?" Mark pyysi. "Näh. Ei tällä kertaa, mutta jos järjestät meidät joskus muulloinkin sisään..?" Taichi virnisti. "Loistavaa!" Mark huudahti ja häipyi takaisin sisään.

"Tuo taisi olla niitä homoja, jotka ovat homoja?" Daisuke kysyi. "Jep, jep. Ja hyvä ystäväni", Yamato tokaisi ja painui sisään. Muut pojat katsoivat toisiaan ja lähtivät perään. Sisällä oli... no... kova meininki.

Kovaa musiikkia, kirkkaita valoja, ja paljon, paljon, homoja. Taichi räpytteli silmiään. "Olen taivaassa!" hän lopulta hihkaisi. "Tänne toopet!" Yamato huudahti ja viittoi läheiseen sohvaan. Pojat istuivat sohvalle, ja Ken, Daisuke ja Takeru huokaisivat syvään.

"Yamato... Ymmärrätkö mitä tämä voi tehdä maineelleni?" Ken kysyi. "En, miten niin?" Yamato vastasi. "Kohta kaikki juorulehdet julistavat minun olevan homo!" Ken selitti. "Äää... irrottele välillä. Yamato! Tuo söötti mustahiuksinen gootti tuijottaa sinua!" Taichi huomautti. Yamato käänsi päätään ja hymyili pojalle ja nosti kulmiaan. Sitten hän nousi ylös ja suoristi nahkatakkinsa.

"Excuse me lady's", hän tokaisi ja kulki gootin luokse. "Ai niin. Taichi, tuo brunette tuolla tuijottaa sinua", Yamato lisäsi. Taichi käänsi päätään. "Nähdään myöhemmin leidit. Minulla on menoa", Taichi virnisti. "Älä kutsu meitä leideiksi!" Ken tiuskahti.

Äkkiä noin viisi poikaa ilmestyi heidän eteensä. "Tanssitko?" yksi heistä kysyi Keniltä. "Hei hetkinen! Näin hänet ensin!" toinen sanoi. "Ei ikinä! Se olin minä!" kolmas väitti. "Pojat, pojat, pojat! Tanssin jokaisen kanssa!" Ken huudahti kauhuissaan. "Mihin soppaan itsesi keititkään..." Takeru huokaisi Kenin joutuessa vedetyksi tanssilattialle.

Daisuke kääntyi blondiin päin. "Sirrytäänkö baarin puolelle?" tämä pyysi. "Sopii!" Takeru vastasi ja pomppasi ylös. "Sitähän minäkin!" Daisuke yhtyi ja seurasi perästä.

***

"Daisuke... sinä nolaat minut..." Takeru mutisi ja nojasi otsan käteensä ja voihkaisi surkeasti. "Älä viitsi! Tämä on hyvä biisi!" Daisuke hihkaisi ja pyöritteli käsiään musiikin tahdissa. "Luulin, että olet hetero..." Takeru vastasi ja nosti katsettaan käsistään. "Älä viitsi! Irrottele! Sitäpaitsi, olen jo hokannut meille kummallekkin aika söpön näköiset kundit. Luulen, että tuo punapää sopisi minulle paremmin, ja tuo hoppari taas..."

Tässä vaiheessa Takeru lakkasi kuuntelemasta ja tilasi toisen Fanta Exoticin. Tuplana. "Hei! Se punapää tulee tännepäin!" Daisuke huomasi. Takeru ei vaivaantunut edes kääntämään päätään vaan näpräsi geelisiä suortuviaan.

"Tanssitko?"

Takeru hätkähti ja käännähti tuolillaan. Mitä ihanin punapäinen poika seisoi hänen edessään, nahkahousuissaan ja sinisessä hihattomassa paidassa. "Kuuletko sinä?" punapää kysyi. "Joo..." Takeru vastasi transsissa. "No, tanssitko?" punapää toisti. "Ehdottomasti..." Takeru mutisi, ja lähti pojan perään.

"Luulin, että olet hetero?!" Daisuke muistutti sormi ojossa. "Äää... Älä viitsi! Kerran sitä vaan eletään!" Takeru naurahti ja tarttui punapäätä käsivarresta. Daisuke jäi paikalleen suu auki ja järkyttynyt ilme kasvoillaan.

"Törkeää. Ensin väittää olevansa hetero, ja sitten vokottelee mieheni!" Daisuke tuhahti. Samassa hetkessä hän kohautti olkiaan ja kääntyi tuolillaan toiseen suuntaan, ja joi ystävänsä Fantan, heiluen samalla musiikin tahdissa.

Äkkiä Taichi ja Yamato ilmestyivät hänen molemmille puolilleen. "Woah! Täällä on mahtava meno! Tuo bändi on aivan loistava!" Taichi tokaisi ja pyyhki hikeä otsaltaan. "Totta! Olen saanut ainakin kolme kielisuudelma, yhden tavallisen, ja neljä tarjousta jostakin ihan muusta!" Yamato ylisti ja otti nahkatakkinsa pois, paljastaen valkean hihattomansa.

"Missäs Takeru oikein on?" Taichi ihmetteli lopulta. "Varasti minun mieheni", Daisuke valitti. "Ai jaa... Hetkinen. Luulin, että olette heteroita?" Yamato muistutti. "Kerran sitä vaan eletään... ja olen päässyt jo surusta ohi..." Daisuke selitti ja ryysti Fantan viimeisiä pisaroita.

Takeru liikehti tanssilattialla liukkaasti, ja punapää joutui katsomaan vierestä. Syrjä silmällä hän näki Kenin noin kymmenen pojan keskellä. Näitten riidellessä hänestä. 'Voi Ken raukkaa. Hyvin hänet tunsin...'

Samassa Ken olikin kivunnut lavalle, ja varastanut laulajan mikrofonin. "Anteeksi, mutta kuten moni on varmaan huomannut, olen lapsinero Ken Ichijoji, ja haluan sanoa, että en ole homo! Siis turha kertoa mitään juorulehdille!" Ken tokaisi ja hyppäsi alas lavalta. Bändin jäsenet kohauttivat olkiaan, ja alkoivat taas soittaa.

"Hieno homma Ken! Nyt ne vasta juoruavatkin!" Takeru huusi Kenille, tämän kulkiessa ohitse. "Ystäväsi?" punapää kysäisi. "Ei! Rakastajani tietysti toope!" Takeru nauroi. "Sinähän olet hyvä tyyppi!" punapää hekotti, ja pyöräytti Takerua kerran ympäri. "Sinua voisi luullakin homoksi, ihan oikeasti!" tämä tokaisi. "Niin, olen perinyt sen veljeltäni!" Takeru vastasi, ja sai punapään taas nauramaan.

***

"... ja sitten Taichi tulee ja työntää kielensä kurkkuuni! Ja minä olen vain, että täh?" Takeru selitteli ja sai joukon poikia nauramaan. "Niin, ja sitten hän melkein puraisee minua säikähdyksestä kieleen..." Taichi lisäsi. Pojat nauroivat taas. Myös Mark, joka roikkui Taichin käsivarressa. "Ja se on ensimmäinen kokemukseni homosuudelmasta!" Takeru kiljahti. "Minun oli, kun setäni suuteli minua", Moroke niminen 20-vuotias homo-neiti sanoi.

"Et ole tosissasi!" Yamato huudahti. "Ja kun olen!" Moroke intti. "No, minkälaista se oikein oli?" Daisuke ihmetteli irvistäen samalla kauhusta. "No, voin sanoa, hän ei ole suvun suosiossa", Moroke vastasi ja kaikki nauroivat. "No, silti, Taichi suorastaan hyökkäsi kimppuuni!" Takeru jatkoi. "Enkä!" Taichi väitti. "Ihan tosi! Luulen, että jopa kaivelit ikeniäni kielelläsi!" Takeru vastasi. "Uuuuu..." pojat henkäisivät.

"Rankka syytös!" Kece, 18-vuotias homo-poika huomautti. "Tosi rankka!" Taichi yhtyi. Ken alkoi hoippua. "Ken, kaikki reilassa?" Takeru varmisti. "Ei nyt niinkään..." Ken mutisi ja juoksi kohti vessoja. "Voin pidellä tukkaasi!" yksi pojista huusi ja syöksyi tämän perään.

"Tanssitaanko uudestaan?" gootti kysyi Yamatolta. "Sopii", Yamato hymyili. "Taichiii..?" Mark vinkui. Taichi huokaisi. "Oorrait..." "Entäs me?" punapää kysäisi Takerulta. "En jaksa... Voit tanssittaa Daisukea!" Takeru ehdotti, ja Daisuke nyökkäsi innokkaasti. "Okei..." punapää myöntyi ja lähti Daisuken kanssa.

Jokainen lähti omille tahoilleen ja Takeru henkäisi ja vajosi sohvaan. 'Ihan oma rauha...' hän mietti ja sulki silmänsä. Äkkiä hän avasi ne uudestaan ja nousi istumaan. 'Oliko se..? Ei... Ei voisi...' hän ajatteli ja nousi seisomaan.

Hän oli nähnyt. Mustien hiuksien pienen heilahduksen, vihreitten silmien innostuneen loisteen, pirteän hymyn... Ei. Ei voinut silti olla... Takeru katsoi suoraan eteensä, ja katsoi poikaa baaritiskillä. Voisiko..?

"Josh..?"

Takeru tuijotti eteensä. Kaikki huojui oudosti. Häntä pyörrytti. Josh? Hän oli kasvanut, mutta siinä hän oli. Japanissa? Miten? Samassa Josh huomasi hänet ja hänen silmänsä laajentuivat. Poika käveli hänen luokseen ja katsoi häntä.

"T.K?" tämä kysyi. Takeru katsoi lattiaan, ja näki sen vajoavan oudosti. "Takeru? Huhuu? Onko siellä ketään?" Josh ihmetteli. Takeru nojasi sohvaan heikosti ja läimäisi käden suunsa eteen. "Takeru?" Josh kysäisi. Takeru katsoi häntä nopeasti ja syöksyi kohti vessoja.

Hän juoksi lähimpään vessakoppiin ja läimäisi oven kiinni perässään, ennen kuin oksensi. Hän kuuli oven käyvän taas. "Takeru?!" Joshin ääni huusi. Takeru oksensi pelkästä äänestä. "No, tuo oli lohduttava kuulla..." Josh huokaisi ja avasi vessakopin oven. Hän otti Takerun otsatukan pois tämän kasvojen edestä, ja esti tätä likaamasta hiuksiaan.

"Kuule... Tiedän, että tämä on sinulle järkytys, ja niin on minullekin, mutta... Ei se oikeutta oksentamaan!" Josh huudahti. Takeru oksensi yhä enemmän. "Fine! Älä kuuntele minua!" Lumikki tokaisi. "Shut up, Snow White..." "Same to you Sleeping Beauty..." Josh vastasi ja taputti ystäväänsä selkään. Takeru kääntyi yhtäkkiä ympäri.

"Älä puhu sitä jenkkiläisten pirun mongerrusta!" tämä huusi. "Joo... olen vain kotoisin samaisesta maasta..." Josh mutisi. Takeru nosti äkkiä kulmaansa. "Miten sinä osaat japania?!" hän ihmetteli. "Etkö muista, että luit minulle aina jokaisen kirjeen, kortin, sun muut, mitä sait kavereiltasi?" Josh selitti. "Ai joo..."

Äkkiä Takeru ravisti häntä olkapäistä. "Miten sinä olet hengissä?!"

***

"Tiedäthän miten kaikilla on kaksoisolento jossain?" Josh aloitti ja hörppäsi Cokistaan. "Jep..." Takeru tunnusti. "No, minun oli Saksasta tullut turisti. Olit tosi vaikeaa selittää hänen vanhemmilleen tapahtunut..." Jos selitti. "Mutta miten olit kaksi vuotta kuolleena?" Takeru kysyi. "Olin koomassa. Aika kova törmäys se oli. Olimme molemmat mukana siinä. No, kuvittele vaan, miltä tuntuu herätä, saksalaisten keskellä. Ainakin "kuolemani" aiheutti paremmat välit vanhempiini ja veljeeni..." Josh selosti ja katsoi lasiaan.

"Jaa... No, miten sinä olet Japanissa?" hän kysyi. Josh virnisti. "Etsin sinua. Halusin muuttaa tänne. He eivät outo kyllä vastustaneet... Minulla on täällä myös vanhempi serkku..." hän vastasi. "Aha... Etsit minua?!" Takeru huusi. "Jep. Ja varmaan myös itseäni... halusin Japaniin... pois ongelmista... Tulin vasta eilen." Takeru hengitti syvään.

"Ja nyt kaikkein oleellisin... Mitä hemmettiä sinä teet homodiskossa?!" Takeru huusi. "Ööö... Olen homo?" Josh vastasi älykkäästi. Takeru tunsi kuinka kaikki alkoi taas huojua. "No hei Takeru!" Yamato hihkaisi ja istui veljensä viereen. "Kukas tämä ystäväsi on? Hei, minä olen -!" "Yamato Ishida, Takerun isoveli, seitsemäntoista vuotta tällä hetkellä, vanhempanne ovat eronneet, sinä asuit isän kanssa Japanissa, Takeru muutti teille, kun hänen äitinsä muutti Amerikkaan, mutta Takeru muuttikin sitten perässä", Josh lateli. Yamato piti kättään ilmassa tyhjänpanttina suu auki.

"Ja olet homo. Ja sinulla ei ole poikaystävää. Ja minä olen Josh. Josh Carter", Josh esittäytyi ja puristi Yamaton kättä. "Josh?! Se Josh?!" Yamato ihmetteli. "Kerroit siis hänelle kaiken?" Josh kysyi Takerulta. "Joo..." Takeru mutisi. "Haloo..?" Daisuke huhuili ja heilutti kättään Takerun kasvojen edessä. "Häh?" Takeru kysyi. "Kuka tuo on?" Daisuke kysyi ja osoitti Joshia.

"Josh voi kertoa teille itse..." Takeru mumisi ja päätti pyörtyä.

***

Takeru istui rakennuksen edessä olevalla penkillä, ja nojasi käsiinsä. 'Okei. Rauhoitu, ja pyörittele tätä asiaa päässäsi... Josh on herännyt kuolleista. Kauhistuttavaa. Löydän hänet homobaarista. Hyväksyttävää. Sitten hän sanoo olevansa homo. Isku vyön alle. Oliko hän sitä silloinkin, kun suuteli minua? Kun katsoi minua ystävän silmin? Kun -?'

"Takeru?"

Takeru ponnahti ylös ja kääntyi. "Ai hei Josh..." hän mutisi. Josh huokaisi ja istui penkille. Takeru seurasi esimerkkiä. 'Josh... Sano jotain', Josh ajatteli ja kääntyi Takeruun. "Takeru... minä... tuota..." hän takelteli, mutta hiljeni sitten. Takeru pomppasi pystyyn. Jyrähti kuuluvasti taivaalta.

"Nyt riittää Josh!" hän huudahti, ja tunsi kuinka jotain kosteaa tippui hänen hiuksilleen. "Josh, olen kyllästynyt kieltämään, valehtelemaan... kiertelemään! Haluan vastauksia!" Takeru huusi ja katsoi Joshia. "Takeru... rauhoitu..." Josh pyysi ja katsoi kuinka pisarat taivaalta alkoivat lisääntyä.

Takeru tunsi kajaaliensa alkavan levitä hieman, kun sade yltyi. "Josh! Nyt sanot: Joko rakastat minua, tai et! Jos rakastat, tutkin sisintäni uudemman kerran, jos taas et, niin minä häivyn!" Takeru selitti. Josh käänsi katseensa maahan. "Hyvä on", Takeru kuiskasi ja kääntyi kannoillaan kadulle päin sateeseen, joka sai hänen tukkansa kastumaan.

"Takeru, odota!" Josh tiuskaisi ja käveli hänen luokseen, ja tarttui blondia käsistä. "Takeru, tottakai minä rakastan! Mitä muuta saatoit kuvitella, en vain uskaltanut sanoa sitä! Olin kaksitoista, helvetti vieköön! Mutta silti tunsin, kuinka sait minut tärisemään joka kerta!" Josh selitti, ja seuraava jyrähdys kuului kadun yli. Pisarat löivät taivaalta suoraan heitä kohti.

"Josh... sama täällä..." Takeru kuiskasi. Josh hymyili ja painoi huulensa hetkeksi toisen omia vasten. He katsoivat toisiaan hetken, ihan hiljaa. Siniset silmät vihreitä ja vihreät sinisiä. Josh nojautui uudestaan Takerua päin ja painoi huulensa uudestaan pojan huulia vasten.

Sade ropisi ja ukkonen jyrähti hiljaa. Molemmat tunsivat väristyksiä kulkevan kehonsa läpi, kuin sähköiskuja. Josh laittoi kätensä Takerun niskaan, ja kuljetti sen koko pään läpi, sekoittaen Yamaton tuntien uurastuksen. Takerun kädet kietoutuivat Joshin niskan taakse, ja hän näykkäisi poikaa pienesti alahuulesta.

Molemmat katsoivat toisiaan hetken. Josh pyyhkäisi hieman kajaalia Takerun poskelta. He olivat aivan hiljaa. Vaikka sanoja olisi tullut, ne eivät olisi merkinneet mitään. Sade kasteli heidät, mutta se ei ollut mitään, siihen, mitä läikähteli heidän sisällään.

"Takeru! Soitin Jyoulle, ja hän on tulossa hakemaan meitä! Me -!" Yamato huusi, mutta huomasi sitten kuinka Takeru tuijotti toista poikaa, kuin transsissa. "Yamato, mitä sinä -?" Taichi kysyi, ennen kuin Yamato työnsi hänet takaisin sisään, naamasta pitäen.

"Au! Mitä tuo oli?!" Taichi ihmetteli, kun Yamato oli sulkenut oven. Yamato kääntyi häneen ja virnisti. "Luulen, että veljeni on rakastunut!" Yamato huudahti. "Voi juku!" Taichi kiljahti, mutta sisimmässään hän tunsi pienen sirpaleen vasemmallapuolen rintaansa

Biitti: Hähää! xD Särjen Taichin sydäntä, miten mieli tekee!

Jammu: Ilkimys!! Älä huoli Taichi! Minä rakastan sinua!

Takeru nojasi käteensä, ja hymyili hartaana, pyöritellen lusikkaa teekupissaan. Yamato virnisteli Takerun uniselle hymylle hänen selkänsä takana, ja oli vähällä, ettei hän jo nauranut.

"Menen töihin, pojat!" isä-Ishida huikkasi ja katosi ovesta. Yamato tarkisti, että hän oli lähtenyt, ja syöksyi Takerua vastapäätä olevalle tuolille. "Joten..." hän sanoi innokkaana. "Joten?" Takeru kysyi, hymyillen yhä. Yamato virnisteli.

"Suutelitteko te, vaiko vain tuijottitte toisianne?! Oliko hän hyvä suutelemaan?! Miltä se tuntui?!" Yamato papatti yhteen putkeen. Takeru hymyili edelleen. Hän huokaisi vaimeasti. Yamato huokaisi takaisin.

"On varmaan aivan mahtavaa olla rakastunut..." Yamato mutisi. Takeru nyökkäsi haikeana, ja meni huoneeseensa, tanssahdellen koko matkan. Puhelin soi. Yamato huokaisi vielä kerran ja nosti luurin.

"Yamato Ishida." "Hei, Taichi täällä. No, minkälainen hän oikein on?" Taichi tivasi. Yamato naurahti. "On ihan pilvessä, miten niin?" Samassa Takerun huoneesta alkoi kuulua kovaa biisi; Can you feel the love tonight.

"Uskon vähemmästäkin..." Taichi murahti. "Mikä on? Onko sinusta niin suututtavaa, että Takeru on rakastunut?" Yamato kiusasi. "No on, kun se en ole minä, joka on rakkauden kohde!" Taichi tiuskahti. "Ai joo..." Yamato mumisi nolona. "Ihan totta! Ensin hän sanoo, ettei ole homo, kun on minusta kyse, mutta sitten tämä jenkki tulee! Ja puff! Hän on tämän kaulassa kiinni!" Taichi nurisi. "No... Takerulla oli identiteettikriisi, varmaankin... Valitsit väärän ajan. Hän oli liian nuori tajuamaan itseään..." Yamato selitteli. Taichi tuhahti.

"Aivan varmasti... Varmaan he tekivät muutakin, kuin olivat kavereita, siellä Amerikassa..." hän valitti. "No niin tekivätkin. He suutelivat pari kertaa ja Takeru sanoi, että he kielsivät joka kerta tapahtuneen. Tämä Josh varmaan kuitenkin käsitti ensin, mitä oli tekeillä ja arvasi olevansa homo. No, Takeru sai kai tuosta tiedosta jotain ihme vahvistusta, tai jotain, ja-." "Niinpä! Takeru Takaichi - homokammoinen sydäntensärkijä!" "Puhut nyt veljestäni! Ja sinähän alunperin työnsit kielesi hänen kurkkuunsa!" Yamato tiuskahti.

"Hällä väliä! Paskaks vaan, kaikki mikä ei ole omaa! Niin Takeru teki sydämelleni!" "Kuule, jos näkisiti nyt mitä teen sormillani, niin -!" "Hei, hei Yamato!"

*KLIK*

"Et sulje sitä -! Fuck!" Yamato huusi. Takeru raotti oveaan ja katsoi veljeään. "Taichiko?" hän kysyi hiljaa. "Jep!" Yamato kivahti. "Minun olisi pitänyt aavistaa tämä..." Takeru mutisi. "Hän on sirpaleina", Yamato myönsi. "Särkynyt", Takeru jatkoi. "Ei pysty jatkamaan elämäänsä ilman sinua", Yamato totesi. "Riittää!" Takeru pyysi. "Sori", Yamato tokaisi. "Ja niinkuin muka olisit oikeasti pahoillasi..." "Miksen muka olisi?" "Koska sinä et tykkää siitä, että minulla on rakkauselämä, mutta sinulla ei." "No, nyt sinä sen teit!"

Takeru pyöräytti silmiään, kun ovikello soi. "Mitä se taas unohti?!" Takeru huudahti. "Sinun hommasi", Yamato totesi, sulkien itsensä kylpyhuoneeseen. "Orjapiiskuri..." Takeru murahti, ja avasi oven. "Niiiin?"

"Sinä olet söpö aamuisin."

Takerun silmät laajenivat ja hän katsoi vähän tarkemmin ovella olevaa ihmistä. Joshan se siinä virnisteli. Takeru punastui koko naamaltaan ja mutisi ja änkytti samalla jotain, joka kuulosti jotain kuin, 'no kiitos', ja sulki oven äkkiä taakseen.

"Kuka siellä oli?" Yamato huhuili vessasta, selvästi tukan laitto puuhissa. "Ei kukaan... Tässä menen vain takaisin sänkyyn, ja kelaan koko elämän siihen pisteeseen, kun minulla oli vielä mahdollista tulla Gootti Kahdeksanvuotiaaksi..." Takeru valitti, ja hengitti syvään.

*PRING* *PRING*

Takeru henkäisi vielä kerran, ja avasi oven uudestaan. "Mikä sinua vaivaa?" Josh ihmetteli. Takeru räpytteli silmiään. "Kelailen..." hän mutisi ja katsoi taas Joshia. "...ja pidin siitä ekasta tervehdyksestä enemmän..." Josh virnisti.

"Entä, jos pussaan sinua ja unohdamme koko jutun?" hän tokaisi ja kohotteli kulmiaan. Takeru tuhahti pari kertaa, ja totesi: "Mikä juttu?" Josh naurahti hieman, ja suuteli Takerua suulle. Samassa kylpyhuoneen ovi kävi, mutta niin hiljaa, että kumpikaan ei kuullut.

Yamaton silmät laajenivat, ja hän oli jo aikeissa kiljahtaa koko asian söpöydestä, mutta puri nyrkkiään, ja katosi huoneeseensa. Ottaen nyrkin suustaan, hän henkäisi ja kiljahti:

"AAAAAWWWW!"

Josh hätkähti ja lopetti. "Mitä helvettiä tuo oli?" hän ihmetteli. Takeru pyöräytti silmiään. "Veljeni. Hänellä on outo allergia, joka aiheuttaa kivun kiljahduksia", Takeru selitti niin itkuista teeskentelevällä äänellä, kuin pystyi. Josh räpytteli silmiään, ja kohautti olkiaan. "Et koskaan kertonut tuota asiaa Yamatosta..." Josh tokaisi. Takeru puri huultaan vihaisena ja ärähti: "YAMATOOO!"

Yamaton pää ilmestyi ulos huoneesta, ja hän vilkutti, toinen nyrkki yhä suussa. "Mphei..." Yamato hihkaisi. Takeru ja Josh tuijottivat Yamatoa, kun tämä katosi hitaasti, virnuillen kännisen näköisenä, takaisin huoneeseensa. Ja yhä nyrkki suussa.

"No nyt uskon..." Josh tokaisi, ja kääntyi takaisin Takeruun. "Eikai hänellä ole myös tarvetta satuttaa itseään. Tuo nyrkin pureminen oli aika huolestuttavan näköistä... tiedätkö?" Takeru alkoi hakata päätään seinään, toivoen kai sen auttavan unohtamaan tämän aamun.

Biitti: Tylsäää... Ei tapahdu mitään ihmeellistä... Hei! Nyt mä tiedän! Taichin sydän särkyy ja jotenkin mä saan sen kimppaan Yamaton kanssa! Hoo! Oon nero! xD

Jammu: Yipii!

Sade ja ukkonen kävivät ulkona, mutta Taichi harppoi eteenpäin. Hänen oli saatava tästä koko jutusta selko. Ei hän voinut jatkaa arvelun hämärässä verkossa... Sade ropisi, ja sai hänen hiuksensa painumaan alaspäin. Pisarat tipahtelivat suortuvista hänen kasvoilleen, kuin pienet kristalliset kyyneleet. Vai olivatkohan ne vain ja ainoastaan pisaroita?

Samassa kerrostalo näkyi. Hetkinen? Miksi hän oli tullut kaukaa tänne? Hänen talonsahan oli ihan tämän toisen vieressä! No, kai se selitetään Koshirosta ja sitten Daisukesta tuen hakemis matkalla... Hän katsoi talon lämpimiä lampun valossa kylpeviä ikkunoita. Kunpa niistä paistaisi valo hänenkin risukasaansa...

***

"Entäs sitten Kalle, vaikka pelkäätkin isääsi! Karkaa kotoa! Tunnusta homoutesi!" Yamato julisti. "Paraskin puhuja..." Takeru mutisi, juoden kaakaotaan. "Ja miten minun tuo pitäisi ottaa?" Yamato kysäisi. "No, pelkäsitkö sinä kertoa teidän isällenne?" Josh vastasi.

Yamato räpytteli, mutta puhkesi sitten nauruun. "Minä? Meidän isää?! En! Isä on sen verran rauhallinen, että hän ei välittäisi, vaikka löytäisi minut omasta sängystään pelehtimässä kymmenen pojan kanssa!" blondi hekotti, mutta äkkiä hänen silmiinsä syttyi kiilto. "Pitää joskus kokeilla..." hän mutisi ja alkoi särppiä kaakaota.

"Just. Ja mistä sinä kymmenen jätkää löydät?" Takeru ihmetteli. "No, jos lainaat poikaystävääsi, se on alku..." Yamato pyysi koiranpentu katseellaan. Josh kietoi kätensä tiukemmin Takerun ympärille ja hörppäsi kaakaota, kuin ei olisi kuullut Yamatoa. "Selvä..." Yamato nurisi ja joutui katsomaan vierestä, kuinka hänen veljensä alkoi suudella poikaystäväänsä.

Yamato puri nyrkkiään, kun ovi narahti auki. "Isä, sinäkö siel -?" hän kysyi otettuaan nyrkin pois suustaan, mutta katsoi sitten ovelle. "Taichi! Mitä sinä tuommoisessa ilmassa teit?!" Ishida-junior huudahti. "Kävelin..." Taichi mutisi, sulkiessaan ovea, katse lukkiituneena yhä Joshiin ja Takeruun, jotka olivat äskeittäin suudelleet, mutta lopettaneet kuullessaan Yamaton huutavan bruneten nimeä.

"Miten sinä pääsit sisään? Ovi oli lukossa, kaiken varalta..." Takeru ihmetteli. Taichi heilutteli avainnippua kädessään. "Yksi on pyörään, toinen meidän kotiin, kolmas salakaappiini, neljäs kassakaappiin, ja viides tänne. Isänne antoi sen, kun kuulema ihan asuin täällä..." Taichi selitti. Josh nousi ylös sohvalta.

"Me emme varmaan ole vielä tavanneet... Minä olen Josh, ja sinä olet Taichi, sen minä tiedän", Josh esittäytyi. "Jaa... Takeru on siis kertonut meistä muista kaiken, olenko oikeassa?" Taichi kysyi. "Jep! Olin itsekin utelias tietämään, ja hän kertoi varmaan kaiken teistä!" Josh intoili. Taichi kohotti kulmaansa ja katsoi Takerua.

Takeru pudisti päätään merkiksi; 'ei, en kertonut, että sinä työnsit kielen kurkkuuni'. Taichi siirsi katseensa Joshiin, ja totesi: "Ei varmaan kuitenkaan aivan kaikkea..."

***

"No, nähdään vaikka huomenna. Missä koulussa sinä muuten olet?" Takeru kysyi. "Jossain Odaiban yläasteella... En ole nähnyt sinua koskaan siellä, vaikka olen etsinyt. Mutta sinähän tulit vasta toissapäivänä..." Josh mietti. "Äh, miten vaan!" Takeru naurahti ja antoi vielä suukon Joshin poskelle, ennen kuin tämä lähti.

Samassa Taichi tuli keittiöstä. "Meidän pitää jutella", hän sihahti ja vetäisi Takerun kylpyhuoneeseen. "No mitä?" Takeru töksäytti, Taichin lukitessa ovea. Brunette kääntyi nuorempaan blondiin päin. "En pidä tästä", hän totesi. "Mistä?" Takeru ihmetteli levitellen käsiään. "No siitä miten sinä ryntäsit heti sen jenkin syliin! Ja minulle sanoit ettet ole homo!" Taichi sihahti. "No ehkä pidän Joshista enemmän." "Minä annoin sinulle lähtösuudelman, jumalauta!"

Äkkiä ovi aukesi. Yamato pyöritteli rautatikkua kädessään. "Tiirikointitikkuni... Sain yksiltä markkinoilta. Tosi hyödyllinen, jos haluaa varmistaa, ettei paras ystävä kurista pikkuveljeä kylppärissä", hän selitti, ja pisti tiirkkansa taskuunsa. "Jotenka. Teillä kahdella on ongelma."

"Niinkuin mikä?" Takeru kysyi kääntäen selkänsä Taichille. "Niin, selitäppäs herra Ongelmalle!" Taichi murahti. "Te kumpikin olette ongelma!" Yamato raivosi. Molemmat käänsivät päänsä blondiin päin. "Katsokaa nyt toisianne!" Yamato huudahti, ja osoitti sitten Takerua.

"Takeru, sinä menit aivan paniikkiin, kun Taichi tunnusti -no, omalla tavallaan- tunteensa! Sinä pakenit Amerikkaan! Me kaikki, jotka tiesimme Taichin työntäneen kielensä kurkkuusi, tiesimme!" Yamato selitti. "KETKÄ KAIKKI TIESIVÄT?!" Takeru huusi ravistaen neljätoista vuotiaan voimillaan veljeään. "Mitä nyt tuli vähän kälätettyä Soran... Okei! Myös Mimin! Siis molempien kanssa kälätin puhelimessa! Ja Taichi purki sydäntään Koshirolle! Hyvä nyt?!"

Takeru alkoi hakata päätään taas seinään. "Niin, ja Taichi, ei sinullakaan ihan puhtaat paperit ole!" Yamato tokaisi. "Miten niin?" "Toivoit turhia!" "He, kuule Yamato, nyt sinä kyllä -!" "EN YLIREAGOI! Sinä toivoit turhia, kun luulit hänen rakastavan sinua. Hitto, hän oli yksitoista!" Yamato huusi. "Meni silti pusuttelemaan sitä jenkkiä..." "hSe oli kokeilu mielessä! No, ehkä ei, mutta hän ei sentään ole yhtä vanha kuin ISOVELJENI! Ja "jenkillä" on nimikin! JOSH"

Äkkiä ovi aukesi ja Josh astui sisään. Hänellä oli hiuspinni kädessä. "Älä sano, että tuo on hänen, nimittäin jos on minä -!" Taichi paapatti ja pyöritteli käsiään ilmassa. Josh punastui. "Löysin veljesi laatikosta..." hän selitti. Yamato läpsäisi itseään otsaan, Takerun hakatessa päätään jälleen kerran seinään. "Miksi - minulle - aina - käy - näin!" Takeru vaikeroi ja lopetti päänsä hakkaamisen ja lampsi Joshin luo, tarttui tätä ranteesta ja veti tämän kohti eteistä.

"Me menemme ulos!" hän huusi. "Menemme vai?" Josh ihmetteli. "Menemme!" Takeru tokaisi ja alkoi laittaa kenkiä jalkaansa. "Oh, no you don't!" Taichi ärähti ja juoksi Takerun ja Joshin luo. "Sinä et mene minnekkään!" hän huudahti ja tarttui blondia kädestä. "Päästä irti, sika!" Takeru kiljahti ja riuhtaisi kätensä irti. "T.K, rauhoitu, jooko?" Josh pyysi. "T.K?!" Taichi huusi ja katsoi Takerua kysyvästi. "Niin! Joshin T.K! Ei Taichin Takeru!" tämä ärjäisi ja tönäisi Taichin kumoon.

"Mennään, Josh!" poika komensi ja vetäisi Joshin perässään ulos. Taichi nousi istumaan ja tuijotti ovea. "Kaikki okei?" Yamato kysyi. Tässä vaiheessa Taichi alkoi käkättää kuin viimeistä päivää. "Mitä hem -?!" Yamato ihmetteli. "Josh raukka! Takeru osaa olla oikea bitch joskus, tiedätkö? Voi poika raukkaa!" brunette hekotti, päästäen välillä naurun pyrskähdyksiä, jotka kuulostivat ihan siltä kuin tämä olisi käkättänyt 'T.K'...

Yamato pyöräytti silmiään. "Nyt siltä meni järki..."

***

"Takeru, haluaisitko sinä puhua?" Josh kysyi. Takeru katsoi eteensä eikä tuntunut kuulevan. "Takeru?" Josh kysyi uudestaan. "Mitä?" Takeru vastasi. Josh huokaisi ja kietoi toisen kätensä Takerun ympäri. "Sinä et ole kertonut ihan kaikkea sinusta ja Taichista, sen minä ymmärään nyt, mutta ei se mitään. Teillä on ollut varmasti jotain välillänne, mutta eikö teidän pitäisi jo olla sen ohi?" hän sanoi. Takeru katsoi poikaystäväänsä. "No, minä olen... mutta Taichi ei... No, itseasiassa hän vain on vihainen..." Takeru selitti.

Josh räpytti silmiään. "Vihainen?" "Niin, kun otin sinut, enkä häntä." "Ai..." Oli pieni hiljaisuus. "No, pitäisikö sinun pyytää anteeksi, tai jotain?" Josh ehdotti lopulta. Takeru katsoi tätä. "Anteeksi, mutta kuka tässä taas saikaan Taichin kielen kurkkuunsa?!" hän kysyä töksäytti. *Nyt sinä sen kerroit*, Takeru ajatteli mielessään. "No, minusta vain -", Josh aloitti. "Minä kun luulin, että olisit minun puolellani!" Takeru tuhahti."Hei, T.K, älä viitsi!" Josh pyysi.

"Miksi minun pitäisi pyytää häneltä anteeksi?! Oma on vikansa!" Takeru tiuskahti ja nousi seisomaan. "Takeru kiltti! Minusta vain tuntuu, että hän on aivan älyttömän loukkaantunut! Niin minustakin tuntui, kun sinä sanoit ensin ei!" Josh selitti ja sai Takerun hiljaiseksi. Blondi huokaisi ja kääntyi Joshiin päin.

"Taidat olla oikeassa. Se kuinka juoksin karkuun silloin kerran... Sitten välttelin häntä... lähdin Amerikkaan... tulin takaisin... sinä olit siellä homodiskossa... ja nyt ollaan tässä! Minun on pakko pyytää häneltä anteeksi!" Takeru paapatti ja lähti juoksemaan takaisin. "Hei! Odota!" Josh huusi ja lähti tämän perään.

***

Yamato tarjosi uutta nenäliinaa hänen olkaansa nojaavalle Taichille. Tämä oli ehdottomasti oudoin tilanne, missä hän oli ollut. Ensin, Taichi oli käkättänyt kokonaiset puolituntia, mutta sitten poika oli ruvennut hervottomaan itkuun ja jäkättänyt hänelle melkeinpä kaikki sydäntään painavat asiat.

*Onko hän käynyt isän baarikaapilla? Se selittäisi asian...* Blondi ajatteli ja siirtyi reality-maailmaan. "...ja se todella *sob* sattuu... tiedäthän sinä... *snif*... vai mitä?" Taichi pälätti kuin papupata. Yamato pyöräytti silmiään. "Tietenkin Taichi... Tottakai tiedän... Mitä jos vaikka yrittäisit jotakuta toista? Vaikka Daisukea, hän ei ehkä myönnä sitä, mutta minusta tuntuu, että se poika on sinuun aivan lätk -."

Sekunnin murto-osassa (Yamaton suureksi hämmästykseksi) hän ja Taichi olivat tiukassa huulilukossa. Yamato hätkähti ja sätki irti Taichin otteesta. "Mitä HEMMETTIÄ tuo oli?!" Taichi hekotteli itsekseen. "Pieni juoni..." Yamato tuijotti Taichia silmät lautasen kokoisina. *Jep, Baarikaapilla. Siellä se on käynyt...* blondi ajatteli ja perääntyi sohvalla hieman kauemmas ystävästään.

"Taichi... en tiedä mitä sinä olet juonut, mutta tilanne on tällä hetkellä aiiiiika outo minulle..." hän selitti rauhallisesti. Taichi alkoi ottaa hitaita konttausaskeleita häntä kohti ja Yamato perääntyi tahdissa. "Se riita Takerun kanssa... käkätys ja pillittäminen... se oli vain osa juontani, että saisin hänet ja hänen kultapoikansa pois tieltä", Taichi selitti. Yamato nielaisi ja nauroi hermostuneesti. "Jaa... mitä juonta..?" *Hän on sekaisin. Täysin sekaisin.*

"Etkö sinä käsitä Yamato? Etkö sinä tunne sitä?" Taichi ihmetteli. "Jaa mitä? Ai! Tarkoitat varmaan tätä tekonahka sohvaa! Kyllä, se on oikein pehmeä, kun ottaa huomioon minkä tuntuinen sen PITÄISI olla ja..." Taichi kamppasi hänet makaamaan sohvalle. "Tarpeeksi pehmeä suunnitelmaani varten." Yamato nielaisi. "K-kuule T-Taichi... Jos sinä vaikka joisit vähän... KAHVIA! Juu! Kahvia! Kahvi toimii aina! Sitten voisit ottaa pienet nokoset ja -!" "Vain jos sinä nukut kanssani." Yamato hiljeni hetkeksi.

"...ja...ja... jaa jaa! Tuota, ehkä joku toinen kerta! Mutta kun olet levännyt vähän aikaa, niin ehkä sitten sinä käsität, että olet HYVIN väsynyt ja HYVIN humalassa, niin sitten sinä tajuat, että sinä puhut HYVIN sekavia!" tämä kuitenkin ja jatkoi paapattaen nopeammin kuin olisi ikinä uskonut.

"Yama-kulta, etkö voisi ottaa rennommin?" Taichi kysyi silmät suurina. Yamato huokaisi ja aloitti uuden litanian. "En, koska minusta on hyvin epämukavaa olla tämmöisessä tilanteessa parhaan ystäväni kanssa, joka juuri paljastaa juonineensa tätä koko illan ja sitä paitsi isä räjähtää, jos tälle sohvalle tapahtuu jotain ja -! TAICHI! Irti korvastani - AU!" Taichi hätkähti ylös, Yamaton pompatessa tämän tahdissa pystyyn.

"Apuapuapua... Korvani vuotaa kuiviin!" Yamato huudahti. Taichi purskahti nauruun Yamaton huudahduksesta ja piti vatsaansa. "Mitä?! Tämä ei ole hauskaa Yagami! Kun sanoin isälle haluavani korvarenkaan, en tarkoittanut IHAN tätä!" Taichi jatkoi nauramistaan ja putosi lopulta tömähtäen lattialle, jatkan pienen "aih"-voihkaisun jälkeen nauruaan. "Yagami, tämä EI TODELLAKAAN ole hauskaa, jos korvaani jää arpi! Mitä kaikki fanini sanovat?! Mitä minä selitän isälle?! 'Joo, tuota, isä, kun Taichi puri korvani puhki, niin saisinko nyt sen korvarenkaan?!' Järkyttävän hauskaa Taichi! Eikö niin?!"

Yamato oli hetken hiljaa ja purskahti Taichin kanssa nauruun ja putosi kohta tämän seuraksi lattialle. "Eikö niin Taichi?! Järkyttävän hauskaa!" tämä hekotti ja oli tukehtua omaan nauruunsa, kunnes hänet herätettiin.

"Okei, mitä te kaksi olette vetäneet?" Molemmat pojat pomppasivat istumaan ja katsoivat kädet puuskassa olevaa Takerua, sekä takana nauravaa Joshia. Taichi rykäisi. "Tuota... me... nauramme. Olemme vetäneet liikaa mielialalääkityksiä." Takeru kohotti kulmaansa, mutta huomasi Yamaton korvan. "Mitä te kaksi oikein olette tehneet?!" hän huudahti.

Yamato ja Taichi katsoivat toisiaan. "Pelänneet", Yamato tokaisi. "Juonineet", Taichi yhtyi. Takeru läpsäisi käden otsalleen. "Niinpä tietenkin! Juoni Yagami iski jälleen!" Taichi virnisti ja halasi Yamatoa. "Veljesi rimpuili minulta hieman pakoon..." Yamato huokaisi. "En tiedä mitä sanoa." Takeru tuhahti.

"MINÄ SANON, ETTÄ PERHE ON PAHIN!"

LOPPU

TheEnd: I did it! Mä oikeesti sain tän loppuun! HUPPEE! Se siitä, nyt mä voin todella keskittyä, kun kaikki vanhat ficit on saatu pois alta! WUHUU!