Kommentit: Behold! Juntit! xD Kröhöm...

JUNTIT

Takeru lysähti sohvalle, niin että se liikahti hieman taaksepäin. "Voi luoja..." hän mutisi. Hänen veljensä seurasi esimerkkiä vastakkaiseen nojatuoliin. "Niinpä... Sain eilen kuulla..." Yamato sanoi, ja tuijotti eteensä. "Järkyttävää", Takeru totesi. "Niinpä", Yamato vastasi.

Poikien välillä oli hiljaisuus. Takeru nosti katseensa maasta ja katsoi veljeään. Yamato katsoi häneen. Takeru virnisti ja Yamato seurasi perästä.

"Tästä tulee loistava kesä..." Takeru kuiskasi.

***

Taichi makoili sohvalla velttona, kuin kala kuivalla maalla. Hänen siskonsa Hikari, oli vallannut sohvan nojan, ja retkotti sen päällä. "Tylsää", Taichi sanoi. "Laimeaa", Hikari muutti. "Tasaista", Taichi mumisi. "Tuuletonta", Hikari lopetti.

Oli kuoleman hiljaista.

Äkkiä ovi avautui ja sisään ryntäsi kaksi vaaleatukkaista veljestä, jotka rallattivat juostessaan olohuoneeseen: "Me mennään maalle! Me mennään maalle!" Hikari putosi nojaltaan Taichin päälle säikähdyksestä. "Mitä?" he molemmat ihmettelivät. "Me mennään maalle!" Yamato huudahti ja hyppi ympäri huonetta, Takerun vetäessä Taichin ylös sohvalta ja alkoi tanssia tämän kanssa humppaa.

"Hikari! He ovat sekaisin! Hae mahanhuuhtelulääkkeet!" Taichi huudahti. "Selvä on söör!" Hikari tokaisi ja syöksyi keittiöön. Taichi riisti otteensa irti Takerusta, huomatessaan tämän vaihtaneen humpan tangoon. "Riittää jo!" Taichi kiljaisi. "Ei tosiaankaan!" Yamato hihkaisi ja alkoi tanssittaaa Taichia jenkan tahtiin. "Tässä vatsanhuuhtelu lääkkeenne, söör!" Hikari kiljahti, mutta Takeru pysäytti hänet, riuhtaisi lääkkeet hänen kädestään, ja taivutti tämän alaspäin.

"Oookei... Mistä kaikki tämä huomio?" Hikari kysyi. "Me muutetaan maalle!" Takeru hihkui ja pyöräytti Hikarin ympäri saatuaan tämän ylös. "Maalle?" Taichi ihmetteli. "Maalle!" Yamato varmisti, ja pyörähti Taichin kanssa ympäri. "Siis niinkuin maalle?" Hikari kysäisi suu auki. "Jep!" Takeru tokaisi, ja heitti Hikarin sohvalle."Miksi?" Taichi kysyi. Takeru ja Yamato virnistivät toisilleen. Yamato veti esiin taitellun paperin. "Rakas Matilda-tätimme kuoli viikko sitten. Testamentti avattiin eilen..." Takeru virnuili.

***

Kaikki olivat nyt paikalla. Jokainen valittulapsi. Iorista Jyouhun. "Joten, miksi minut raahattiin tänne asti Amerikasta, enkä saanut ottaa Michelia mukaan!" Mimi raivosi. "Sitä tylsimystä emme halua tähän mukaan", Yamato totesi. "No, mitä asiaa teillä oli?" Ken ärähti. Takeru ja Yamato virnistivät taas toisilleen. "Me muutetaan maalle. Kaikki", Yamato selitti. "MITÄ?!" kaikki huudahtivat. "Maalle?!" Miyako ihmetteli. "Vain täksi kesäksi", Takeru sanoi. "Silti!" Daisuke marisi. "Kuunnelkaa nyt edes sekunti!" Yamato pyysi.

Kaikki hiljenivät. "Kiitos"; Takeru sanoi. "Yamato?" "Selvä", tämä vastasi ja veti esiin saman paperin. Yamato taitteli sen auki ja selvitti kurkkuaan hieman. "Matilda-tätimme kuoli viikko sitten. Testamentti avattiin eilen, ja arvatkaa mitä..?" hän arvuutteli. "Te peritte koko omaisuuden?" Jyou ehdotti. Veljekset virnuilivat. Yamato selvitti kurkkunsa uudestaan, ja luki:

"...'ja kun minä olen kuollut ja kuopattu, ja taloni ei ole enää niskoillani, jätän samaisen talon veljenpojilleni Takerulle ja Yamatolle. Talon mukana tulee jokaikinen huonekalu, sun muu roina, jota sinne on kertynyt. Annan talon heille, koska työnarkomaanio veljeni, saati sitten tämän naivi ex-vaimo'..." Takeru yskähti tässä välissä kuuluvasti. "...'ei pysty, tai on liian kiireinen hoitamaan taloa. Ja ainoat järkevät sukulaiseni ovat juuri nämä kaksi vesseliä, jotka jaksoivat vuosia kuunnella tylsiä, nukuttavia, turhia juttujani, kuinka heidän isänsä putosi puusta ja pää edellä ja jäi vielä henkiin'..." Takeru sai äkillisen yskäkohtauksen. "...'jätän talon, ja siis melkeinpä koko omaisuuteni Takerulle ja Yamatolle. Mitäs siitä tykkäät Carl, mitä?!'"

Oli ihan hiljaista. "Carl on setämme..." Takeru selitti. "Siis, anna kun selvitän tätä hetken... Siis, kuollut tätinne jätti teille tilansa, ja tätä kautta koko omaisuutensa?" Koushiro kysyi. "Jep", Yamato vastasi. "Ja teidän olisi tarkoitus niinkuin muuttaa sinne?" "Jep", Takeru vastasi. "Ja meidän pitää tulla mukaan?" Koushiro kysyi pelokkaana. "JEP!" pojat huusivat päin Koshiron naamaa.

Sora räpytteli silmiään hetken. "Onko elukoita?" hän kysyi. Pojat pudistivat päitään, ja Takeru luki yhden kohdan testamentista: "...'elukat taasen siirtyvät teurastamoon. Ainakin kaikki ne jotka pääsevät. Koiran sun muut annan orpokotiin lapsille, koska muuten nämä hukkaavat koko ikänsä pelaten niitä kouristelua aiheuttavia valoefektejä!'" "Selvä, selvä!" Iori huudahti.

Taichi räpytteli vuorostaan silmiään. "No, milloin lähdetään?" tämä kysyi. Kaikki käänsivät katseensa häneen. "MITÄ?!" he huudahtivat. Yamato läimäisi Taichia selkään. "Hyvä kaveri! Olet hengessä mukana!" hän tokaisi. Taichi haukkoi henkeä hetken. "Joo... tietysti..."

Daisuke huokaisi syvään. "Eikun landelle juntteilemaan..."

***

Bussi kulki pientä hiekkatietä eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti. "Minä inhoan busseja. Ne ovat jotenkin hikisen tuntuisia", Mimi marisi Soran vierestä. "Mimi kuule?" Koshiro kysyi. "Niin?" Mimi vastasi. "Voisitko pitää suusi tukossa?!" Koushiro huudahti.

Mimi tuhahti ja nakkeli niskojaan loukkaantuneena. "Hienoa, Koushiro. Nyt hän ei puhu koko bussimatkan ajan!" Sora tiuskaisi. "Parempi vain niin..." Jyou totesi. Sora pyöritti silmiään ja syventyi lukemaan lehteä.

"Saat pahoinvoinnin tuosta, tiedätkö?" Hikari kysäisi. "Älä puutu asiohini... Yamato! Kuinka kauan vielä?" "Pari minuuttia!" Yamato huikkasi. "Miksei busseissa ole kolmiosaisia paikkoja..." Daisuke valitti katsoen kaihoisasti edessä istuvia Takerua ja Keniä. "Olenko tylsää seuraa?" Iori töksäytti. "No..." Daisuke mutisi, mutta vaikeni. "Tuossa on meidän pysäkki!" Takeru hihkaisi.

***

"Se on siis tästä itään, noin kymmenen kilometriä?" Yamato varmisti bussikuskilta. "Kyllä. Ihmettelen tosin miksi menette sinne... Siellä asui joku ihan hullu akka, ennen kuin se kuoli viikko sitten, tiedättekö?" kuski tokaisi. Yamato näytti nololta. "Olemme aika läheisiä..." hän mutisi ja raaputti niskaansa.

Bussi lähti ajamaan, ja jätti pienet pölypilvet jälkeensä. "No, miten me jatkamme tästä? Kymmenen kilometriä on aika pitkä matka kävellä, tiedätkö?" Miyako kysäisi Takerulta. "Ja vielä näillä kantamuksilla", Ken jupisi. "Emme me kävelekkään", Takeru selitti. "No, liftaammeko sitten?" Taichi ivaili. "Emme", Yamato ja Takeru tokaisivat ja katosivat pusikkoon.

"Mitä heillä on mielessään?" Mimi ihmetteli. "Kun niistä saisikin joskus selvää..." Daisuke mutisi. Äkkiä blondit tulivat pusikosta, raahaten kumpikin tandempyörää. "Me pyöräillään!" pojat lausahtivat. "Mutta noita on vain kaksi, ja ne ovat kaksipaikkaisia", Sora ihmetteli. "Niitä on vielä pari lisää pusikossa", Takeru selitti.

***

"Ken, tiedätkö että takamuksesi on tosi tiukka?" "Lakkaa tölläämästä takamustani, ja polje, Motomiya!" "Okei, okei..." "Minusta hän on kyllä oikeassa..." "Turpa rullalle, Taichi!" "Tiukkapipo!" Taichi yskähti ja käänsi päätään hieman.

"Koushiro? Poljetko sinä?!" hän tiuskahti. "Ööö... En", tämä punapää vastasi. "Äkkiä nyt, laiskamadot!" Yamato hoputti. "Muuten, Daisuke, vaikka Kenillä olisikin tiukka takamus, niin arvaa, kuka on takamusten kingi?" Taichi virnisti.

Lasihemmot virnistivät toisilleen ja huudahtivat: "Kukapa muu, kuin cooleista coolein... Yamato Ishida!" Nauru raikui metsätiellä. "Hyyyyyyvin hauskaa!" Yamato tiuskahti. "No mitä? Totta se on! Eikö olekin Sora?" Taichi kysäisi. Sora punastui palavasti. "Joo..." hän mumisi. "Siinäs kuulit naisen mielipiteen!" Daisuke huikkasi.

"Ai! Minä kun luulin jo kuulleeni kahden kanan huutavan! Enkö kuullutkin Takeru?" Yamato kysäisi veljeltään. "Sen kanemmaksi ei kana tule!" nuorempi blondi virnisti. "Jyou! En yllä polkimiin!" Iori huusi hätääntyneenä. "Kurottele!" Jyou komensi. "Tulen ihan hikiseksi ja likaiseksi!" Mimi nurisi. "Ja niin tulen minäkin!" Miyako yhtyi.

"SUUT KIINNI JA POLKEKAA TAKAPYÖRIÄ!!!" Sora ja Hikari kivahtivat. "Tästä vasemmalle..." Takeru totesi katsottuaan karttaa. "Etkö pysty lukemaan karttaa JA polkemaan?!" Yamato ärähti. "No, jos rehellisiä ollaan, niin en", Takeru vastasi kartan takaa.

Yamato pyöräytti silmiään ja kurvasi vasemmalle, muiden seuratessa perässä. Kuusi tandempyörää ajoi Matilda-tädin pihaan. Jokainen nousi pois pyörältä.

"No... Se ainakin... on tila..." Hikari mutisi. "Joo... Tilaakin on!" Koushiro tokaisi. "No, se on ainakin muuttunut viime näkemän", Takeru totesi ja katsoi kuvaa hieman kartanon näköisestä valkoisesta talosta, ja pienestä ladosta, joka oli ruskea. Sitten hän siirsi kuvan ja näki ison rappeutuneen ja ränsiintyneen hieman vinossa olevan hökkelin, sekä sen vieressä yhtä huonossa kunnossa olevan ladon.

"No... tykkään tuosta savupiipusta!" Daisuke yritti ja osoitti tiilistä savuppiippua katolla. Samassa tämä kyseinen savupiippu rämähti katon läpi. Kaikki tuijottivat savupiipun katoamispaikkaa. "Okei... Ei sitten tykätä savupiipusta..." Daisuke totesi. "Se on silti asuttava! Ja tämähän on hieman niinkuin seikkailu!" Taichi innostui ja lähti avaamaan ovea.

"Kahva on ruosteessa... Eikö tätä saa auki?!" Taichi ihmetteli. Äkkiä ovi Taichin kädessä revähti irti saranoistaan. Taichi piti hölmistyneen näköisen kädessään ovea. Hän kääntyi muihin päin ja viittasi oviaukkoa. "Tadaa!" Takeru hautasi kasvot käsiinsä ja Yamato pudisti päätään, ja piteli otsaansa. "Tämä alkaa loooooooistavasti!" Yamato huudahti. "Liian loistavasti!" Takeru parahti.

***

"No, löysimme sentään kaksi huonetta, joissa voi nukkua?" Jyou sanoi positiivisesti. "Tytöt eivät tosin tykänneet mennä nukkumaan sinne komeroon..." Koushiro mutisi. "No, meitä on enemmän, ja tarvitsemme siksi vierashuoneen!" Ken tokaisi. "Huomenna pitää tarkistaa joka soppi talosta. Sitten käytämme säästömme ja ostamme remonttivälineet, sun muut..." Takeru suunnitteli. "Mutta entä sitten, kun rahaa ei enää ole?!" Taichi ihmetteli. "Menemme töihin", Yamato vastasi ykskantaan kierittäessään makuupussiaan auki. "Niin, vaikkapa jäätelökiskalle..." Daisuke haaveili. Iori läpsäisi häntä poskeen.

"Au!" Daisuke kiljaisi. "Alas Dai-landista!" Iori tiuskaisi ja kieri makuupussiinsa, ja veti vetoketjun ylös asti. "Tiedättekö, joskus epäilen, että tuo pikkumies on vampyyri..." Daisuke mutisi. Kuului muks kun Iori potkaisi Daisukea makuupussista. "Kuulin tuon", Iori uhkasi. "Okei! Kuka nukkuu vampyyrin vieressä!" Daisuke huudahti, ja siirsi omat tavaransa kahden patjan taakse Takerun viereen. Ken tuhahti ja vaihtoi tavaroidensa paikan Iorin viereen entiseltä paikaltaan.

"Älä välitä. Takeru on silti toisella puolellasi suojelemassa sinua vampyyrilta!" Yamato huudahti ylidramatisoivasti läksiessään ikkunasta ulos pesemään hampaitaan. "Mistä hän luulee saavansa veden?" Jyou ihmetteli. "Kaivosta..." Takeru tokaisi ja asetti tyynynsä hyvin. Äkkiä ovi läimähti auki. Hikari tallusti sisään ja pyyhkäisi katseellaan huonetta. "Okei! Missä on Yamato?!" Yamato tuli toisesta ovesta juuri sisään. "Tässähän minä..." tämä mutisi. "Paikka!" Hikari tiuskahti, ja antoi Yamatolle ison ja märän suukon keskelle suuta.

Daisuken suu loksahti auki, ja Taichin silmät meinasivat pulpahtaa ulos päästä. Jyou pudotti hammasharjan suustaan, ja Koushiro pyörtyi järkytyksestä. Takeru osoitteli Hikaria ja yritti selvästi sanoa jotain. Ken tuijotti hämmästynennä kohtausta. Iorin makuupussi aukesi. "Mitä täällä oikein..." Iorin katse pysähtyi nähdessään Yamaton ja Hikarin. Ken laittoi kätensä tämän silmien eteen, katse yhä Yamatossa ja Hikarissa. Yamato sätki ja yritti saada Hikaria irti. Lopulta Hikari haukkoi henkeä, ja pyyhki suunsa.

"Me leikimme totuutta ja tehtävää. Varautukaa kaikkeen", Hikari selitti ja lähti huoneesta. Yamato tuijotti Hikarin menoa järkyttyneenä. "No, ainakin pesit hampaasi, joten sinulla oli raikas hengitys..." Taichi mutisi ja kaatui selällään makuupussinsa päälle. Yamato kääntyi takaisin ovelle päin. "Minne sinä menet?" Jyou ihmetteli. "Pesemään hampaani uudestaan..." Yamato mumisi mennessään kuin zombi.

***

Maahan tömähti kasa remontti, siivous, sekä sun muita tarvikkeita. Valitut katsoivat kasaa hölmistyneinä. "Remonttireiskat, hommiin", Koshiro tokaisi ja otti vihkon ja kynän esiin. "Okei. Mimi ja Sora siivoavat alakerran, ja Hikari ja Miyako yläkerran. Takeru, Daisuke ja Ken hoitavat katon kuntoon. Taichi ja Yamato raaputtavat vanhat maalit/tapetit pois. Minä, Iori, ja Jyou hoidamme sähkolaitteet, ja vesijohdot, Yamato ja Taichi voivat raaputtamisurakan jälkeen tulla auttamaan. Sen jälkeen kaikki siirrymme ulkohommiin, eli raaputtamaan talon ulkopuolen maalit pois, kitkemään rikkaruohot, raaputtamaan maali pois ladosta, ja tekemään sille uuden peltikaton", Koushiro selitti ja kirjoitti vihkoonsa kaikki tehtävät.

"No niin! Hommiin!" hän komensi. "Yes sir!" Takeru huudahti, ja ryntäsi ulos. Ken ja Daisuke ottivat työkalut, ja lähtivät hänen peräänsä.

***

"Naula", Takeru sanoi. "Naula", Daisuke jatkoi Kenille, ja sekoitti tervaa. "Naula", Ken totesi ja heitti Takerulle naulan, asetellessaan laattoja kunnolla. Takeru paukutti naulan paikoilleen, ja otti uuden. "Au! Löin sormeeni!" Takeru kiljahti. "No voi, voi..." Daisuke mutisi.

Äkkiä tervapurkki otti ja kaatui. "Hienoa, Dai!" Ken tiuskahti. "Mitä?!" Daisuke ihmetteli. "En ollut vielä asetellut niitä oikein!" Ken selitti viitaten laattoihin. "Ei ollut minun vikani!" Daisuke väitti. "Olihan!" Ken huudahti.

Takeru pyöräytti silmiään. "Hei, lopettakaa", hän pyysi ja meni kahden pojan väliin. "Hiljaa!" molemmat komensivat, ja tyrkkäsivät Takerua. "Jaih!" Takeru kiljaisi, pudotessaan alas katolta. "TAKERU!!!" pojat huusivat, ja ryntäsivät katon reunalle.

"Takeru, älä uskallakkaan sanoa, että putosit alas!" Daisuke uhkasi."Roikun räystäässä nenäsi edessä, toope!" Takeru kivahti. "Voipojatvoipojatvoipojat!" Ken paapatti. "Älkää toljottako, vaan auttakaa ylös!" Takeru ärähti ja heilutti jalkojaan raivoissaan.

"Joo, joo!" Daisuke vinkaisi ja alkoi vetää blondia ylös. "Pojat, Takeru! Oletko syönyt hieman enemmän viime aikoina?!" Ken ihmetteli vetäessään Daisuken apuna Takerua ylös. "Hei! Teillä ei ole kokki-veljeä kotona!" Takeru tiuskaisi.

Alhaalla, Yamato ja Taichi kulkivat pitkän laudan kanssa, sisälle päin. Lattiaa uusittiin juuri. "Ööö... Yamato?" Taichi kysäisi. "Niin?" Yamato henkäisi. Lauta tuntui oudon painavalta tänään..."Onko tuo sinun veljesi, joka roikkuu räystäästä, Kenin ja Daisuken vetäessä häntä ylös?" Taichi jatkoi.

Yamato vilkaisi katolle. "Jep", hän tokaisi ja tarttui lautaan uudestaan. "Ai jaa..." Taichi mutisi ja tarttui laudan toiseen päähän. Äkkiä he pudottivat laudan. "TAKERU ROIKKUU RÄYSTÄÄN VARASSA?!" he huudahtivat ja katsoivat uudestaan ylös katolle.

"Mä saan sut!" Yamato tokaisi. "Hei, katso! Ne ovat Taichi ja Yamato! Hei!" Daisuke tervehti, ja irrotti otteensa Takerusta, pystyäkseen vilkuttamaan. "Daisuke!" Ken kiljahti, pudotessaan Takerun seuraksi räystäälle. "No heippa", Takeru totesi.

Äkkiä kuului pientä narinaa nurkasta. Molemmat pojat käänsivät päätänsä narinan suuntaan, ja huomasivat, että räystäs irtoaisi kohta. Takeru ja Ken katsoivat toisiaan hädissään.

"O-ou", molemmat vinkaisivat. "Mitä sinä haluat sanoa viimeisiksi sanoiksi?" Takeru kysyi. "Että rakastan sinua", Ken tokaisi. "Oikeastiko?" Takeru varmisti. "No en tietenkään! Ainakaan sillä tavalla!" Ken tiuskahti. "Ai..." Takeru mutisi ja pyöräytti silmiään. Äkkiä räystäs räksähti poikki, ja taittui alaspäin.

"Pitäkää kiinni!" Taichi huusi. Takeru puristi räystästä kovemmin käsiensä ympäri. Ken tipahti hieman, ja tarttui pojan jaloista kiinni. "Ken..." "Niin?" "Luulen, että housuni lähtevät, ellet päästä irti..." Kenin silmät laajenivat kauhusta.

"Oikeastiko?" hän pihahti. "Joo... tottakai... No ei tietenkään pölvästi!" Takeru vastasi. Äkkiä hänen kätensä alkoivat liukua alaspäin. Takeru vilkaisi Keniä. "Oletko koskaan tippunut katolta?" hän kysäisi. "En... Entä sinä?" Ken vastasi. "No, kerran viisivuotiaana... Ja se oli leikkimökinkatto..." Ken nosti kulmaansa.

"Oliko sinulla leikkimökki?" "Se oli suurimmaksi osaksi Yamaton. Hän ei aina päästänyt minua sisään, koska siivosi lehtiä pois "aulasta" ja -." "JUORUATKO SINÄ MINUSTA SIELLÄ YLHÄÄLLÄ?!" Yamato huudahti. "En!" Takeru vakuutti. Samassa hänen otteensa kirposi.

"JAAAAAAHHHH!!!" pojat huusivat. "Mäsaansutmäsaansutmäsaansut!!!" Yamato hoki ja pyöri ympyrää kädet ojossa. Äkkiä molemmat pojat tupsahtivat Taichin käsivarsille. "Well... sain teidät!" Taichi tokaisi. "Pelastit henkemme! Jäämme velkaa sinulle!" Takeru ja Ken lausahtivat, ja rutistivat Taichia kovaa. "Minun piti saada heidät..." Yamato nurisi.

***

"No niin. Selvisimme remontista, tosin pienillä haavereilla..." Jyou selosti ja katsoi palaneita sormiaan. "... mutta nyt katto ei vuoda, seinät eivät vedä, ja sähköt ja vesi toimivat. Otimme tänne mukaan kaikki rahamme, ja niitä jäi remontti tavaroista yhteensä..." hän jatkoi ja otti esiin rahanipun ja laskeskeli niitä hetken.

"... noin kymppitonni, joka on silti aika paljon, mutta silti aika vähän! Takeru ja Yamato, onko tietoa, onko talossa vanhoja maaleja, tai keittiölaitteita, jotka saattaisivat toimia?" "No, Matilda-tädillä ei ollut muita kuin jääkaappi ja uuni... Ne kaipaavat pientä restaurointia Koushirolta..." Takeru selitti ja viittasi Koushiroon, joka asetteli uunin virtapiirejä paikoilleen.

"Muuta ei ole. Tarvitsemme pesukoneen, ja tiskikoneen, ellemme halua tiskata ja pyykätä itse? Pyykkäämistä en suosittele, mutta tiskit voimme hoitaa", Yamato selitti. "Totta! Karsi tiskikone pois, ennenkuin meillä on tarpeeksi rahaa!" Taichi tokaisi. Jyou ruksi yli tiskikoneen.

"Hyvä. Huomenna Sora ja Mimi menevät ostamaan pesukoneen, ja ruokaa. Lähellä on kyläkauppa. Sieltä löytyy vaikka mitä, uskokaa pois..." Jyou komensi. "Juuri niin. Sieltä käytiin ostamassa remonttivälineetkin", Iori yhtyi. "Ojennappa se lista, Jyou", Ken pyysi, ja vilkuili listaa.

"Kaikkiin huonekaluihin ei raha riitä. Tarvitsemme yhteensä viisi sänkyä, yhden tv:n, pari hyllyä... Joidenkin pitää mennä töihin", hän julisti. "Kyläkaupassa on ainakin järjestelijän paikka vapaa! Voin mennä sinne!" Sora ilmoitti. "Täällä on myös radioasema, jossa toimii nuortenkanava! Joku voi mennä sinne, vaikka minä ja Daisuke, tai jotkut, voisivat vuorotella!" Taichi ehdotti. "Sopii!", Daisuke tokaisi. "Itseasiassa, melkeinpä kaikki voisivat ottaa vuoroja, siellä on juontajista pulaa, vaikka millä mitalla!" Takeru selitti. "Loistavaa!" Miyako ja Hikari hihkaisivat.

"Minä ainakin menen", Daisuke ilmoittautui. "Sama täällä", Taichi yhtyi. "Laskekaa minut mukaan!" Mimi tokaisi. "Minut myös!" Miyako hihkui. "Aivan upeaa! Nyt saadaan myös rahaa. Minä taidan mennä terveyskeskukseen pieneen työhön", Jyou mietti. "A-ha. Ja me muut niinkuin jäämme tänne vai?" Hikari kysyi. "Jep!" kaikki tokaisivat. "Okei, okei..." Hikari mutisi.

***

"Kesä on mitä aurinkoisin, ja lämpimin! Täksikin päiväksi on luvattu lämpöä, ja pientä tuulenviriä. Jotenka eikun rannalle, ja näin toivottaa teille radio Turbo, kesän helteisinä päivinä: Tämä oli Daisuke Motomya ja Taichi Yagami; Päivä Psykopaateissa. Hyvää jatkoa. Tässä vielä lopetukseksi The Rasmus, ja In my life."

Takeru väänsi volyymin hieman isommalle, ja juoksi keittiön ikkunalle. "Yamato! Taichi ja Daisuke tulevat kohta kotiin! Työvuoro päättyi juuri!" "Selvä. Aloin juuri tehdä sapuskaa... Hikari, ojenna se kattila", Yamato sanoi. "Joo", Hikari vastasi ja poimi lattialta jättimäisen kattilan.

"Mitä me syödään", Iori kysyi ikkunanlaudalta, ja naputti Game Boytaan. "Spagettia. Ja paljon", Yamato vastasi. "Iori, kuule: Tule jo ulos! Et ole ollut koko viikkona ulkona!" Takeru intti. "En jaksa..." Iori vastusti. "Et käyttäytyisi noin kotona!" Takeru huomautti ja sulki Game Boyn.

"Hei!" Iori kiljahti. Takeru näytti tälle kieltään ja juoksi pois. Iori irvisti tälle takaisin, ja hyppäsi alas ikkunalta. "Hikari! Heitä minulle kenkäni!" Iori pyysi. Hikari huokaisi ja juoksi kuistiin, ja heitti kengät ulos ovesta. "Siinä!" hän tokaisi. "Hei! Tarkoitin ikkunasta! Äh!" Iori tuhahti ja haki kenkänsä, Takerun vilistäessä pakoon.

Pihaan ajoi tandem, jonka kyydissa tulivat Sora ja Jyou. "Mitä Takeru nyt teki?" Sora kysyi nähdessään Iorin ilmeen. "Sulki Game Boyni..." Iori mumisi. Jyou ja Sora katsoivat toisiaan. "Ai. Ei sen pahempaa..." Jyou tokaisi. Iori katsoi häntä murhaavasti, kun molemmat menivät sisälle. Samalla Hikari tuli ulos, kukkalapio kädessään.

"Kitken rikkaruohot!" tämä tiuskaisi nähdessään Iorin ilmeen. Iori hätkähti ja juoksi pakoon. "Hei Hikari..." Ken mutisi. "No?!" Hikari kivahti. "Onko sinulla jotain syytä olla noin ärtynyt?" sinitukkainen poika jatkoi, ja otti puutarhasakset maasta. Hikari mulkaisi häntä.

"Ei kuulu sinulle..." hän murahti ja löntysti kukapenkille, tönäisten Takerun samalla pois tieltä. Takeru virnuili Kenille. "Mikä on noin hauskaa?" poika ihmetteli. "No... minä tiedän mikä häntä vaivaa..." Takeru rallatti. "No?" Ken töksäytti. Takeru virnisti ja pyöräytti silmiään.

" 'Ne'..." hän selitti. Kenin naama sai uuden värin ja hän yskähti hieman. "Ai siis, niin kuin -?" "Yeah Kenny-boy!" Takeru vastasi ja iski silmää. "No... hänen yksityisasiansa..." Ken mutisi. "Joo... varmasti..." Takeru virnisti. "Mistä sinä sait tietää?" "Tyhmä, olen hänen paras kaverinsa! Hän juttelee minulle mistä sattuu!" Takeru naurahti. "Eikö sinua nolostuta koskaan, jutella hänen kanssaan... no..." Ken johdatteli.

"Menkoista? Ei! Asuin äitini kanssa, toope!" Takeru hekotti. Kenin naama senkuin punoitti vielä enemmän ja enemmän... "Taidan tasoittaa ruusupuskat..." Ken mutisi, ja alkoi katkoa oksia. "Aivan... minä hyökkään letkun kimppuun, ennen kuin Iori -."

Äkkiä vesisuihku osui Takeruun. "... saa sen ennen minua..." hän lopetti, ja puhalsi märän hiussuortuvan pois nenänsä edestä. Takeru kääntyi Ioriin päin, joka piteli letkua kädessään. Iori katsoi letkua ja hymyili sitten Takerulle niin viattomasti kuin pystyi. Takeru kääri märät hihansa ylös ja alkoi lähestyä Ioria...

Ken pyöräytti silmiään, kun Takeru leikki (?) kuristavansa Ioria letkulla. 'Noiden kahden suhteen pitää tosiaan miettiä... Mikä heidän suhteensa toisiinsa oikeastaan on?' Ken mietti ja leikkasi pari oksaa lisää, katsellen samalla Iorin ja Takerun vesisotaa. Hän siirsi katseensa Hikariin joka nyppi rikkaruohoja ärtyneen näköisenä.

'Toisaalta taas, Hikari ja Takeru ovat tunteneet paljon enemmän... Hitto! He puhuvat yksityisaisoistakin! Ovatko he pelkkiä kavereita?!' Ken ihmetteli, ja leikkasi vahingossa yhden ruusun pois. 'Helvetti! Tuosta Mimi ei tykkää...'

"SYÖMÄÄÄÄN!" Yamato huudahti. Samassa Taichi ja Daisuke kurvasivat pihaan. "SPAGETTIA!" molemmat hihkaisivat ja juoksivat sisälle. "Hei! Irti siitä kattilasta! Se on vielä kuuma!" Yamato huusi.

***

Tuhinaa. Kuorsausta. Poikien kammari. Daisuke kieriskeli sängyssään levottomasti ja veti peittoa korviensa eteen. Sänkyjä oli koko huoneessa yhteensä neljä. Yleensä arvottiin, kuka sai nukkua sängyissä. Kohta he kuitenkin saisivat lisää sänkyjä...

Daisuke heitti peiton pois päältään ja hipsi Takerun sängyn viereen, ja tuijotti poikaa. Takeru raotti silmiään. Hänen hengityksensä pysähtyi hetkeksi, nähdessään Daisuken. "No, hei sinulle", hän kuiskasi. "Joo... Hei, saisinko nukkua vieressäsi?" Daisuke pyysi. Takeru kohotti kulmiaan.

"Mitä?" Daisuke ihmetteli. Takeru pudisti päätään hieman. "No, tule sitten..." hän vastasi. "Kiitos", Daisuke mutisi ja ryömi Takerun viereen. "Daisuke..." "No?" "Hengität niskaani!" Takeru tiuskahti. "Sori..." Daisuke mumisi.

Vähän ajan päästä Takeru tunsi kuinka Daisuken käsi tipahti hänen naamalleen. "Unessa..." hän tokaisi ja käänsi kylkeään, ja siirsi Daisuken käden pois kasvoilta. Seuraavaksi Daisuke litisti hänet aivan seinää vasten.

" 'Saanko nukku vieressäsi' hän sanoo..." Takeru murahti, ja työnsi Daisukea vähän kauemmas. Samassa Daisuke pyörähti hänen ylitseen ja laskeutui hänen taakseen. Daisuke potkaisi Takerun pois sängyltä.

"Auh!" Takeru voihkaisi. "Takeru, ole hiljaa..." Koshiro mumisi unissaan ja käänsi kylkeä. "Joo... tietysti Bill... Juu. Mutta en suostu sopimukseen alle miljo-ooo-nasta..." punapää haukotteli. Takeru kurtisti kulmiaan ihmeissään ja ryömi takaisin Daisuken viereen.

Ei aikaakaan, kun hän putosi taas. "Eih helvetti..." Takeru kirosi. "Siisti suutasi, Takeru..." Yamato muistutti ja haukotteli äänekkäästi. "Siisti suutasi..." Takeru matki. "Kuulin tuon..." Yamato totesi ja kääntyi vatsalleen.

Äkkiä Takerun päälle putosi hänen oma peittonsa. Takeru kiskaisi sen päältään ja tuijotti Daisukea murhaavasti. "Senkin pikku -!" "Hiljaa Takeru!" kaikki lausahtivat, ja käänsivät kylkeä. Takeru pyöräytti silmiään ja potki ja löi lattiaa. "Nyt riitti!" hän huudahti, otti peittonsa ja tyynynsä, ja lähti.

***

"Kuule, Sora, oletko varma, että sähkönsininen on värisi?" Miyako kysyi. "Tietenkin! Minulla on pettämätön maku!" Sora hihkaisi. "Saimme huomata sen, kun ostit sen valkoisen huulipunan..." Mimi mutisi ja käänsi Deminsä sivua. "Anteeksi vaan, mutta muistaakseni se olit sinä, joka -!"

Äkkiä ovi avautui ja Takeru astui sisään, kiskoen patjaa, tyynyä ja peittoa mukanaan. "Anteeksi, että häiritsen neidit, saanko liittyä seuraanne?" Takeru kysyi. Tytöt katsoivat toisiaan ja virnistivät. "Tottakaaaai!" kaikki tokaisivat, hymyillen pirullisesti.

Daisuke:Minulla olisi toive... Meikkaisivatko ne hänet?

Hikari:Mitkä ne?

Jammu:Minusta se oli hyvä idea... x)

Biitti:Niin minustakin... *iivilsmail*

Keru-chan: Oh boy! o,O

"Kuule Takeru, mitä sanot, onko Justin Timberlaken tukka hieno, vai hirveä?" Mimi kysäisi käännellessään keskiaukeama julistetta. "No, toisaalta, Justinin kikkarapää oli minun mielestäni parempi..." Takeru vastasi. "Sitä minäkin!" Mimi hihkaisi. "Katso ylös", Hikari totesi, ja otti kajaalikynän esille.

"Onko tämä välttämätöntä?" Takeru kysyi. "Ei, mutta hauskaa! Sitäpaitsi, kajaalit ovat muotia!" Miyako selitti ja kaiveli meikkisalkkuaan. "A-ha! Löytyihän se muotoilusuihke!" tyttö hihkaisi ja hyppäsi Takerun taakse, aloittaen pörröttää tämän tukkaa, ja suihkuttaen siihen samalla muotoilusuihketta.

"En tajua, miksi kaikkien mallien pitää olla muka niin täydellisiä, niin anorektikkoja, ja niin huumeissa?" Takeru ihmetteli ja laski Demin hetkeksi käsistään. "Sitä mekin. Meidän mottomme onkin: "Malli, anoreksian alkuaste"", Sora julisti. Kaikki nauroivat. Jopa Takeru. Hänestä tuntui oudon hyvältä olla tyttöjen seurassa...

"Muuten, Take-kulta, oletkos miettinyt, että sinulle voisi sopia punainen luomiväri? Se tuo esille sinistä silmissäsi!!" Mimi naurahti, ja otti luomivärinsä esille."Minun silmäni ovat siniset..." Takeru tokaisi. "You know what I mean..."

***

Jokainen poika istui aamupalalla. Daisuke lillutti lusikkaansa muroastiassaan, Taichi tuijotti kahvikuppiaan ja hengitti sisäänsä sen huuruja. Ken näykki paahtoleipäänsä, Iorin puhaltaessa mehulasiinsa pyörteitä. Jyou pyöritti lusikkaa kahvissaan, kun taas Koushiro naputteli tietokonettaan, Yamato kiillotti huuliharppuaan ja haukkasi aina välillä omenaansa.

Äkkiä Koushiro nosti katseensa ruudusta. "Näkikö kukaan muuten Takerua aamulla? Hän ei ollut huoneessa ainakaan kun heräsin..." punapää kysäisi. "Eips. Ja minä heräsin ensimmäisenä", Yamato tokaisi.

Samassa kuistin ovi aukesi, ja Takeru hölkkäsi sisään. Mustissa tiukoissa pyöräilyshortseissa, sekä hihattomassa punaisessa paidassa. Daisuken, Kenin ja Koushiron leuat loksahtivat auki, Taichi ja Jyou eivät osanneet muuta kuin tuijottaa, ja Yamaton silmät olivat kauhusta pyöreät. Iori taas räpytteli silmiään.

"Helou gals!" Takeru hihkaisi ja käveli tiskipöydälle ja otti yläkaapista itselleen lasit. "Takeru, mitä helvettiä sinulle on tapahtunut?!" Daisuke ihmetteli, ja tuijotti Takerun muotoiltua pörröpäätä. "Ai? No, yövyin tyttöjen luona, ja he laittoivat hiukseni", Takeru selitti ja kaatoi itselleen tuoremehua.

Pojat katsoivat toisiaan. "Mitä? He ovat täysin normaaleja ihmisiä!" Takeru tiuskahti ja hörppäsi mehuaan. Samassa neljä tyttöä ilmestyivät sisälle nauraen ja jutellen. "Takeru kuule, lähtisitkö sinä meidän tyttöjen kanssa ostamaan pari astiaa? Me katsos haluamme hieman pojan näkökulmaa," Hikari kysyi. "Sopii!" Takeru hihkaisi ja juoksi tyttöjen huoneeseen, minne muutkin likat olivat kadonneet.

Pojat käänsivät katseet toisiinsa. "Luulen, veljeni, että meillä on ongelma", Ken mutisi. "Totta. No, Takeru kyllä tulee normaaliksi jo huomenna..." Yamato vastasi, ja jatkoi huuliharppunsa kiillottamista. "Varma kanssa?" Jyou kysyi. "Varma", Yamato totesi. "No hyvä", Taichi haukotteli ja kumartui takaisin hengittämään kahviaan.

Daisuke katsoi häntä oudosti. "Miksi sinä teet tuota?" tämä kysyi. Taichi katsoi tätä alta kulmiensa. "Pitää saada päivä käyntiin", hän murahti ja jatkoi imppaamista. "Jaa... No, mikset sitten juo sitä?" Daisuke kysäisi uudestaan. "Se on kuumaa!" Taichi nurisi.

***

Parin päivän päästä, Takeru tulikin päänsäryn kanssa aamiaiselle, Taichin "impatessa" kahviaan. "Sanoinhan", Yamato tokaisi Jyoulle, kun hänen veljensä istuutui pidellen päätään. "Joten... mikä routa ajoi porsaan kotiin?" Daisuke tiedusteli. "Lärvien vetäminen siiderillä..." Takeru vastasi, pidellen tuskastuneena päätään.

"Oookei. Aivan", Ken mutisi ja alkoi juoda kaakaotaan. "Jotenka, Taichi meinasi, että voisimme yöpyä ulkona teltoissa! Etkö niin Taichi?!" Koushiro huusi bruneten korvaan. "Täh?" Taichi kysyi nostaessaan nokkansa kahvikupista.

Koushiro löi itseään otsaan ja voihkaisi. "Sanoit, että yöpyisimme ulkona teltoissa, etkö?" Koushi selvitti. "Joo! Löysimme nimittäin Iorin kanssa ladosta kolme telttaa! Yhteen mahtuu kolme, toiseen neljä, ja kolmanteen yhteensä viisi!" Taichi selitti. "Hienoa! Minulle sopii!" Takeru innostui.

Tytöt tulivat haukotellen ja pidellen päätään makuuhuoneesta. "Mitä te oikein metelöitte?" Hikari kysyi. "Ajateltiin, että voitaisiin yöpyä teltoissa! Mitäs sanotte?" Iori tiedusteli. "Saammeko oman teltan?" Miyako tivasi. "Joo", Jyou sanoi, ja alkoi lukea lehteään. "Sopii", Sora mumisi, ja otti itselleen tuoremehua. "Joo, kunhan ette kuorsaa liikaa..." Mimi yhtyi.

Taichi ja Daisuke katsoivat heitä vihaisina, ja tällä kertaa molemmat keskittyivät imppaamaan kahvikuppiaan.

***

"Ööö... Yamato?" Koushiro kysäisi. "Niiin?" Yamato kysyi takaisin. "Oletko varmasti tietoinen, mitä sinä ja Takeru oikein teette..?" "Joo! Teltta pystytetään näin!" Yamato vastasi, päästäen vahingossa irti yhdestä narusta.

"YAMATO!" Takeru ärjäisi, teltan luhistuessa hänen päälleen. Yamato naurahti hieman, ja pälyili ympärilleen hermostuneena. "Hei, kuka muu muka on käynyt telttailemassa, kuin minä ja Takeru?!" hän tivasi. "Minä", Mimi tokaisi, ja alkoi kasata telttaa pystyyn. Kuin ihmeen kaupalla, koko höskä oli kunnossa, noin kahdessakymmenessä minuutissa.

"Bravo..." Yamato murahti, Takerun kömpiessä ulos teltasta. "Se oli nopeaa..." pienempi blondi totesi Mimille. Mimi hymyili onnellisena, ja jatkoi toisen teltan pystyttämistä. "Keee-e-een!" Daisuke helähti, ja Ken vastasi hänelle murahtaen:

"Niii-i-iiin Daisuke?" "Onko nuotio kohta syttynyt?" piikkipää kysyä töksäytti. "Tämä on Kepsan hommaa!" Ken huudahti, ja alkoi raapia tulitikkuja. Daisuke ja Iori katsoivat toisiaan tylsistyneenä ja huokaisivat.

"Toivotaan, että Kepsa osaa hommansa!" Iori tiuskaisi ja ryömi telttaan levittämään makuupusseja. Ken aukoi suutaan jäkättävän näköisenä, selvästi matkien Ioria, ja keskittyi takaisin nuotioon.

"Pitää todella toivoa sitä..." Daisuke mutisi, saaden klapin päähänsä. "Turpa kiinni Motomiya! Minä olen sentään lapsinero! Tottakai minä nyt yhden nuot -! IIIK!" Ken kirkaisi ja pudotti juuri syttyneen tulitikun kivelle, näin ollen sammuttaen sen kokonaan.

Oli pitkä hiljaisuus.

"Niin, me kaikki toivomme sitä todella Ken..." Taichi totesi.

***

"Entä tuo?" "Se todella on kirkas..." Yamaton ja Taichin välillä oli pieni hiljaisuus. "Oletko varma, mikä tuo tähtikuvio on?" Yamato kysyi, kääntäen päätään Taichiin päin. "En. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan tähdistä", Taichi vastasi ykskantaan, ja tuijotti tummalle, pienien kiiltelevien timanttien taivaalle.

Koko luonto oli hiljainen. Kesän lämmin tuuli puhalsi heidän ylitseen, saaden Yamaton haukottelemaan. Taichi hymyili pojan väsyneisyydelle, ja katsoi sitten pientä ruusunlehteä, joka leijui hänen otsalleen. Yamato otti sen sormiinsa ja virnisteli.

"Outoa... Yleensä tuommoisia tapahtuu, kun joku on lätkässä..." hän rallatti. Taichi irvisti blondille, ja alkoi kutittaa tätä kyljistä. "Peru sanasi, minä sanon!" brunette huudahti, ja pudotti Yamaton alas pieneltä kiveltä, jolla he makoilivat.

"Au! Häntäluuni!" Yamato huusi. "Välitätkö sinä takapäästäsikin? Vau... ja vasta noin viikko sitten väitit, ettet ole takamusten kingi..." Taichi mutisi, ja alkoi hekotttaa hysteerisesti. Yamato pyöräytti silmiään, ja löi poikaa hellästi olkapäähän.

"Kasva aikuiseksi..." hän kuiskasi, ja lähti kävelemään telttoja kohti. Taichi jäi hymyilemään hänen peräänsä, ja kierähti uudelleen selälleen katsomaan tähtiä. 'Uskomattoman kirkasta ja upeaa...' hän ajatteli, ja nousi sitten ylös kiveltä, ja lähti Yamaton perään, leimuavan nuotion luokse.

***

Keskellä yötä, Daisuke heräsi outoon muminaan. Piikkipää raotti silmiään unisena, ja tavoitteli kakkuloitaan. 'Heeeetkinen... Kyllä minä ilman laseja näen!' hän mietti, ja nousi istumaan, ja pyyhki katseellaan telttaa.

Taichi kuorsasi yhä, ja Ken ja Takerukin tuhisivat vierekkäin. Kanelipäinen poika käänsi päätänsä, nähdäkseen Yamaton kääntelemässä levottomasti, ja mutisten jotain. Daisuke vetäisi vetoketjun makuupussistaan auki, ja ryömi Kenin ja Takerun ohi Yamaton luo.

"Yamato? Nukutko sinä?" hän kysyi hiljaa, ja tökkäsi Yamatoa hieman kylkeen. "Isä, älä töki sillä jalalla..." Yamato murahti, ja käänsi kylkeä. Blondin käsi lennähti veljensä kasvoille, herättäen nuoremman blondin heti.

"Yamato, hemmetti..." Takeru mutisi, ja siirsi tämän käden pois kasvoiltaan, ennen kuin avasi makuupussinsa. "Miksi sinä olet hereillä?" hän ihmetteli, raaputtaen päätään. "Heräsin hänen jupinaansa..." Daisuke selitti, nyökäten Yamatoon päin. Takeru katsoi häntä ensin hieman kysyvästi, mutta tajusi sitten.

"Ai... Hän puhuu unissaan, hän tekee niin aina joskus", Takeru selvitti, veljensä käden lennähtäessä uudestaan hänen kasvoilleen. "Ja kääntelehtii..." Takeru mumisi, ja asetti käden takaisin paikoilleen.

Äkkiä Ken haukotteli ja katsoi molempia junioreita oudosti. "Miksi te olette tähän aikaan hereillä?" tämä kysyi unisilla silmillä. "Mistäs tiedät mitä kello on?" Takeru ivaili. Äkkiä, puheeseen puuttui uusi ääni.

"... olen siis bändinikin puolesta tosi kiitollinen teille faneille tästä palkinnosta. Oli aika mahtava saadaa kaikkein agressiivisimman laulun palkinto... En todellakaan odottanut sitä. Ai niin! Pitää muistaa tietty Sora, joka auttoi minua kehittämään Your A Bitch Whit Your Whipin..." Yamato selitteli, heilutellen käsiään, hymyillen, ja haukotellen sen jälkeen äänekkäästi.

Tässä vaiheessa Taichikin nousi ylös, kuin zombi ikään, ja tuijotti Yamatoa suu auki. "Niin, ja tietty Taichia pitää kiittää... Arvostan muusaani. Jep, Tai. Sinä olet se "suklaasilmäinen jumala ämmän hallinassa" toisessa säkeistössä... Innoitit myös sähkökitaraosuuden pituuteen. En muista miksi..." Yamato mumisi ja nukahti taas selälleen, ja kuorsasi hetken.

Juniorit katsoivat Taichia kysyvästi. "Mitä?" tämä ihmetteli ja katsoi heitä kysyvästi, levitellen käsiään. Ja äkkiä alkoi taas luento, nimeltään; 'mitä Yamato Ishida näkee öisin mielessään'. Jännittävää! Kätkeytyykö tämän kylmän kuoren alle pehmo, egoisti, vai kenties täys hullu?

"Kuule...Taichi, en luule, että meidän pitäisi, mennä sitä kautta..." Yamato sanoi unenpöpperössä, ja kuorsasi äänekkäästi välissä. "Näin siellä katsos... possuja!" Yamato hihkaisi, ja äännähti jotain naurun, ja kuorsauksen välillä. Täyshullu. Pojat katsoivat toisiaan, ja sitten Taichia. "Mitä?" Taichi kysyi jälleen.

"Niin... possuja. Semmoisia pinkkejä, joilla oli torahampaat..." Tässä kohtaa Takeru läpsäisi käden otsalleen, ja rojahti makuupussille. Yamato heräsi tömähdykseen, ja nousi seisomaan. "Mitä te tuijotatte?" hän kysyi ihmeissään. "Yamato..." Takeru aloitti. "Niin?" "Sinä puhuit unissasi." "Oi, Takeru, älä höpsi! En ole koskaan -!" Äkkiä Yamaton silmät sulkeutuivat ja hän otti käsiinsä asennon, niinkuin olisi muka pitänyt jotain käsissään.

"...ja näin ollen kiitän perhettäni, ystäviäni ja digimoniani -. Ups, siitähän ei saanut puhua." Takeru alkoi nyyhkyttää Taichin olkaa vasten, Daisuken alkaessa lyödä päätään maahan, ja Kenin kyyristyessä pelokkaana teltan nurkkaan. "Niin, ja tietysti veljeni, hän on tuolla takarivissä. Takeru! Minä voitin vuoden piereskely palkinnon!" Yamato hekotti, ja käkätti ja kieriskeli makuupussissaan, kuin järkensä menettänyt.

Takeru alkoi itkeä lujempaa. "Turvat tukkoon siellä!" Jyou ärjäisi toisesta teltasta, joka oli kymmenen metrin päässä. Samassa uni vaihtui. "Sora, kuule älä itke. En minä voi sille mitään, että sinä pidät Taichista, mutta Taichi ei pidä sinusta, sillä hän vain sattuu olemaan homo."

Samassa pään hakkaminen, ja nyyhkytys loppuivat, ja kaikki katsoivat taas Taichia. "Mitä?!" Taichi ihmetteli. "Olet aika yleinen aihe..." Ken mutisi. "Sora, en voi sille mitään, että sinä et ole poika. Sora! Pane ne sakset alas! Et kyllä leikkaa tukkaasi! Minä voin leikata hiu -! No niin. Siinä meni otsatukka. Sora rakas, jos nyt vain -. Sora, sinusta ei tule poikaa, vaikka kuinka painisit hänen kanssaan mudassa, usko pois. Sora mennäänpäs nyt sisälle, niin voit mennä kylpyyn. Ei, minä en tule mukaan, ja -. Irti nyt Taichista! Hän ei varsinkaan tule mukaan!"

Biitti: Jaa... No, tuo puhelu on ihan Jammun ansiota. Kun oltiin teltassa yötä, hän alkoi esittää Yamaa, ja puhua muka unissaan. Nauhoitimme tuon kaiken nauhurilla, ja olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä! x)

Yamato: Nyt minä olen nolo. Tosi nolo.

Jammu: Usko pois, Takeru, Taichi, ja Sora ovat paljon nolompana! ^-^...kröh...ja minä... - -'

Yamato nukahti lopulta, ja kaikki nukkuivat. Ken tuhisi hiljaa unissaan, ja värisi hieman viileydestä. Äkkiä hän tunsi katseen niskassaan. Ken käännähti kyljelleen, ja mutisi: "Ei vielä..." "Ken. Ken! Herätys!" joku sähähti. Ken raotti silmiään, kohdatakseen Takerun silmät.

"Takeru.. Mitä.. -huoh- ihmettä sinä nyt herätät?" Ken venytteli ja ihmetteli. "Muistin, että täällä oli aina joskus kesäisin aivan henkeä salpaavan kaunista, kun oli jotenkuten auringonlaskun aika. En koskaan onnistunut kovinkaan arvostamaan sitä, mutta nyt haluan kokea sen!" Takeru selitti, ja tarttui Kenin makuupussin vetoketjuun, ja veti sen alas.

"Ja haluan, että sinä tulet myös." "Onko minun pakko..?" "On!" Takeru sähähti, ja veti Kenin teltan päähän. Hän avasi teltan oven, ja veti Kenin mukanaan ulos. Ken tunsi kasteisen maan jalkojensa alla, ja se kylmäsi häntä.

"Mutta en halua syödä hämähäkkejä..." Miyako mutisi teltassa, ja kuorsasi äänekkäästi.Takeru nosti sormen suunsa eteen merkiksi ja alkoi hipsiä telttojen ohi pihan aukeammalle kohdalle.

Pienet usva pilvet tanssahtelivat maan yläpuolella, ja puitten ympärillä. Tunnelma oli aavemmainen, mutta silti niin lumoava. Aamutähdet tuikkivat vielä hennosti taivaalla. Takeru sipsutti nurmikon poikki, tanssahdellen hieman. Ken ei voinut käsittää, miten hän oli niin innostunut.

"Älä hidastele! Tule!" Takeru kuiskasi ja tarttui Kenin käteen, ja veti häntä ympäri pihaa. "Takeru! Jalkani alkavat kärsiä hypotermiasta!" Ken suhahti ja ravisti Takerun käden irti omastaan. Takeru katsoi häntä.

"Kohta sinä et edes huomaa sitä. Katso", sinisilmäinen poika sanoi, ja osoitti Kenin taakse. Ken käännähti kannoillaan, ja katsoi taakseen. Aurinko nousi lännestä, ja loi kultaa taivaankannelle, saaden aamutähdet sädehtimään hetken ja sitten peittymään auringonsäteiden alle.

"Uskomatonta..." Ken mutisi. Takeru katsoi kaunista näkymää aivan lumoissaan, eikä saanut saanaa suustaan. Aamukasteenpisarat välkehtivät säteiden keskellä, ja yön hämärät pilvet väistyivät, muuttuen kullan, oranssin ja kuparin väreihin.

Ken kääntyi Takeruun päin, ja kuiskasi: "Nyt voin olla sinulle vain kiitollinen..." Takeru hymyili, ja vastasi: "En olisi halunnut jakaa sitä kenenkään muun kanssa." Ken punastui ja katsoi lumoavaa, ja niin kaunista auringonnousua.

Kastepisarat sädehtivät ja jotkin haihtuivat auringon lämmöstä. Ruoho muuttui kiilteleväksi smaragdin ja kullan sekoitukseksi ja aurinko heijastui taloon, saaden sen näytämään taas jotenkin ihmeellisellä tavalla siltä samalta kartanon kaltaiselta talolta, joka oli ollut kuvassa.

Takeru tunsi väristyksiä koko kehossaan, katsoessaan Kenin safiirimaisia silmiä, auringonvalossa. Kuin jokin täysin täydellinen olisi ollut hänen edessään ja... Ei. Sanoilla sitä tunnetta ei voinut kuvailla. Hän ei tiennyt miksi. Jokin vain sanoi hänelle niin hänen sielunsa sopukoissa.

Ken vilkaisi Takerua, jonka hiukset heilahtivat yllättävässä pienessä aamutuulessa. Hiukset olivat tavallisestikin niin kiiltävät ja kultaiset, mutta nyt ne olivat jotenkin sanoinkuvaamattoman silkkisen näköiset... Takeru hymyili hänelle aurinkoista hymyään ja alkoi juoksennella pihalla, kuin kirmaava hevonen. Pojan syvänsiniset silmät välkehtivät kastepisaroiden ja auringon keskellä. Ken tunsi oudon tunteen kulkevan itsensä läpi.

'Tämä on jotenkin niin... maagista...'

Ken kohautti olkiaan hymyillen ja juoksi Takerun luokse, ottaen tätä kiinni vyötäisiltä ja kaataen tämän kasteiseen maahan. Pojat kierivät pienen mäen poikki ja pysähtyivät sen juurelle, hymyillen ja nauraen. Koko juttu oli aivan uskomaton.

"Ja sinä sanoit, ettet haluaisi herätä!" Takeru naurahti, ja kierähti selältä vatsalleen. "Sitä minäkin ihmettelin..." Ken mutisi, ja katsoi taivasta, hymyillen yhä. Kaikki tuntui olevan kunnossa.

***

"Usko pois, Daisuke. Sinä et laihdu, jos mussutat porkkanoita joka viidestoista minutti!" Yamato paasasi ja juoksi Daisuken, jolla oli kokonainen kilo porkkanoita mukanaan, perässä. "Miksi minun edes pitäisi laihtua?! Itsekin sanot, että olen anorektikko!" Daisuke lällätti ja kiipesi tikapuita pitkin katolle, jossa tytöt ottivat aurinkoa.

Daisuken ilme muuttui ekstaasissa olevaksi, kun hänen silmänsä saivat kiinni Hikarin ja hänen vaaleansinisen uimapukunsa. "Heeeeeei tytöt..." Daisuke mumisi. "Sainpas!" Yamato hihkaisi ja tarttui Daisuken jalkaan, viskaten tämän alas puilta, niin että tämä putosi jättitrampoliinille, jonka Taichi ja Koushiro olivat pystyttäneet.

"Leidit", Yamato sanoi ja nyökkäsi päällään, kivuten alas tikapuita Daisuken hiljakseen nyyhkyttävän hahmon luokse.

"Antaudun! Mutta miksi, oi miksi, minun muka pitäisi laihtua?!" Daisuke huusi. "Katsos, läskisi eivät näy ulkoisesti, sillä ne ovat pakkautuneet, lääkärin mukaan, yhteen paikkaan kehossasi, joka voi aiheuttaa vanhemiten sydänvaivoja, joten, minun, valvojasi, pitää katsoa tarkkaan, että et vain kuole!" Yamato selitti, hypäten trampoliinille.

Blondi kaappasi kanelihiuksisen pojan sylistä porkkanat ja heitti ne Takerulle. "Metsään. Hikarin "lemmikit" tarvitsevat ruokaa..." Yamato komensi, ja alkoi raahata sätkivää ja kiljuvaa Daisukea sisälle.

"Mitkä "lemmikit"?" Jyou ihmetteli. "Hikari kesytti pari rusakkoa. Niitä on noin kaksikymmentä..." Taichi selitteli, saaden Jyoun kalpenemaan kauhusta. "O-onko mahdollista, että ne tulisivat tänne?" tämä kysyi brunetelta. "Jaa-a... Luultavimmin kyllä..." Taichi mutisi. "Hetkinen? Miksi Jyou edes kysyi tuo -?" Koushiro ihmetteli, ja näki vain vilaukselta kuinka Jyou vilahti sisälle, tuli takaisin lapion kanssa ja alkoi kaivaa kuoppaa maahan, Iori tietty seuranaan.

"No niin! Mitä te nyt teette?" Hikari päivitteli tullessaan katolta. "Pysy loitolla, muuten rusakkojen haju tarttu ja ne luulevat lajitovereiksi!" Iori huusi, osoittaen Hikaria kendokepillä. "Taichi? Etkai sattunut kertomaan heille Jussista ja kumppaneista?!" Hikari kiljahti raivoissaan ja alkoi kuristaa veljeään kaikilla voimillaan.

"Äääk! Ei missään nimessä Ishida! Tuohon laitteeseen et minua saa!" Daisuke huusi talon sisältä ja juoksi kohta ulos, Yamato perässään. "Takaisin, läskipää!" Yamato ärähti, heilutellen luutaa. Takeru tuli viereisestä metsästä turhautuneena. "Eivät tulleet esiin! Jätin ne porkkanat vain yhdelle kivelle!" tämä huikkasi Hikarille.

"LOISTAVAA! Nyt, auta minua kuristamaan Taichi!" Hikari tokaisi, kuristaen Taichia vielä lujempaa. "Apuaa!" Taichi kähisi. Takeru räpytteli silmiään. "Eeehkä toinen kerta... Minun... öö... piti pelata Kenin kanssa sulkapalloa! Vai mitä Ken?" blondi vastasi. Ken katsoi häntä aurinkolasiensa yli. "Sulkapalloa..? Ai! Joo! Sulkapalloa!" tämä kuitenkin "muisti" ja juoksi sisälle hakemaan mailaansa.

Hikari mulkaisi Takerua. "Pah!" tämä tuhahti ja päästi lopulta irti Taichin kaulasta ja kiipesi takaisin katolle. Taichi hengitti kiivaasti ja pihisevästi. "Tuo tyttö tekee minut hulluksi!" hän ärjäisi. Samassa hän sai kasvoilleen multaa. "Idiootit! Eivät ne rusakot hyökkää!" Taichi huusi Jyoulle ja Iorille.

***

"Daisuke! Anteeksi! Olen oikeasti pahoillani, tule ulos!" Iori pyysi ja hakkasi kylpyhuoneen ovea. "Sinä rasisti!" Daisuken ääni vastasi. Taichi huokaisi ja tökkäsi nenänsä takaisin kahvikuppiin. "En usko, että näen tämän..." Miyako hänen vierestään huokaisi. Takeru tuli paikalle.

"Okei. Nyt. Te... selitätte... mitä... täällä... tapahtuu..." hän pyysi. Iori kääntyi ympäri. "Takeru! Daisuke sulkeutui tuonne sisälle, kun minä sanoin, että hän on kauhean laiha!" poika parahti. Takeru katsoi Miyakoa. Taichiin hän ei saanut katsekontaktia, koska tämän nokka oli syvällä kahvikupissa.

Yamato tallusteli sisään keittöön ja selasi joitain papereita. Hän koputti kylpyhuoneen oveen. "Daisukeee! Lääkäri kirjoitti, että diettisi on ohi!" blondi huikkasi ja istahti pöydälle. "Maanitelkaa vaikka miten, minä en -! SIIS TÄH?!" Ovi pamahti auki ja Daisuke syöksähti sisään, riuhtaisi paperit Yamaton kädestä ja luki niitä. Pojan kasvoille levisi autuas hymy. "Kolme... kaksi... yksi..." Miyako laski.

"JABADABADUUU!!!" huuto raikui ja Daisuke alkoi heittää kärrynpyörää ympäri lattiaa. "I'M FREE!!! FREE AT LAST!!!" poika riemuitsi. Yamato virnisti. "Luulen, että hänen oli tarkoitus sanoa fat free, am I right?" poika tokaisi ja tökkäsi Taichia kylkeen, aiheuttaen dominojärjestelmän ja kaataen Taichin tuoliltaan lattialle. "Juku. En ole nähnyt hauskempaa fysiikanlakia", Takeru tuhahti. "Namasté", Iori sanoi ja kumarsi ja läksi pois paikalta.

***

Sanokaa minulle, mikä on suomalainen perustapa viettää lauantai-iltaa? No, saunailta tietenkin! Ja mitäpä ei siihen tarvittaisi täytteeksi kuin...

Taichi laski kilisevän muovikassin keittiönpöydälle. Kaikki katsoivat sitä kulmat ylhäällä. "Taichi... mitä tuossa on?" Hikari kysyi. "Ei mitään erikoista... Cokista... Fantaa... Kaljaa..." "Ai jaa... SIIS TÄH?!" Daisuke älähti jo toisen kerran sinä päivänä. "No, no Daisuke... Ei sinun ole pakko juoda, jos et..." Koushiro aloitti, mutta Daisuke oli hypännyt Taichin kimppuun ja halasi tätä kaikin voimin.

"Voi Taichi! Sinä pelastit päiväni!" poika huusi. "Oh boy... tästä taitaa tulla yksi halvatun loistava ilta..."Mimi mutisi. "Niin, ja kaikkien pitää mennä saunaan!" Jyou tokaisi ja virnisti. Ken ja Takeru värisivät inhosta. "Brr... koko ajatus puistattaa..." Ken värisi. "Ken, c-mon! Ei se niin paha voi olla!" "Tahdon uikkarit!" "Sama täällä!" "Me to!" "Hei, minua te ette pääse salaa vilkuilemaan!" "Mitä te jätkät oikein luulette?!" "Se on sitten sillä näköjään selvä..." Iori mutisi nolona.

***

"Minä paistun!" Takeru parahti. "Oi, älä viitsi! Se oli vasta ensimmäinen heitto!" Yamato ärähti. "Hei, sinä se aina ennen valitit Matilda-tädin löylyistä!" Takeru tuhahti. "Oh, that wasn't me!" Yamato vakuutti. "Guys, ennuff is enuff!" Taichi tokaisi. "Hei, kuule olet tuijotellut koko täällä olon ajan Yamaton uikkareita, joten pidä pääsi kiinni!" Ken komensi alalauteilta. "Hei, kuule sinä! Itse olet ollut koko ajan silmä kiinni Takerussa ja vastahan me tänne tulimme!" Taichi sanoi vastaan.

"Oh Lord, shoot these devils before I do it..." Daisuke rukoili. "Daisuke, turpa kiinni!" Jyou komensi ja heitti Daisukea vedellä. "Minä EN ole kiuas!" poika selitti ja kopautti Jyouta nuppiin kauhalla. "Okei, minä lähden nyt!" Koushiro tokaisi. "Sama täällä..." Iori nurisi. "Hyvä! Paetkaa vaan! Ette uskalla alkaa edes Kuuma-Kalle kisaa!" Yamato lällätti ja Takeru päräytti kieltään.

"Mikä ihme se on?" Ken kysyi. "Se, joka pystyy olemaan pisimpään saunassa, voittaa ja saa valita palkintonsa itse", Takeru selitti. "Voooi, minä tiedän jo mitä Ken haluaisi!" Taichi tokaisi ja virnisti. Ken mulkaisi tätä. "Oi, olet itse muka niiin viatonta?" poika kysäisi. Sota oli syttymässä...

***

"Kuule, minä tulin silti viimeiseksi ovesta!" Ken vakuutti. "Hemmetti, kumpikaan teistä ei voittanut, o.k?!" Yamato ärähti ja kittasi kurkkuunsa taas uuden lasin Cokista. Taichi katsoi tyhjää lasia hetken ja otti esiin yhden kaljapulloista. "Juomiskisa?" hän kysyi ja korkkasi pullon. Yamato otti toisen pullon. "You got it!" blondi virnisti. Tytöt tulivat saunasta kylpytakeissa, aiheuttaen Daisukelle äkillisen pyörtymisen.

"Kuka sanoi juomiskisa?" Sora kysyi. "C-mon and join the party! Have a seat!" Taichi tokaisi. Takeru röhnötti sohvalla ja piti jääpalapussia otsallaan. "Tsiisus, en muistanut miten aina höyrystyn saunan jälkeen..." hän mutisi. "Takeru, nuo sinun vaaleansiniset nallefleecehousut ovat aivan ihanat!" Hikari kiljahti. "Et saa niitä!" Takeru parahti ja juoksi yläkertaan, Hikari perässään. "Ihan tosi, kerro edes mistä ostit ne!" tyttö rukoili. "Hikari, irti siitä lahkeesta!" Takeru huusi ja pinkoi takaisin alas, piiloutuen sitten Jyoun taakse.

"Takeru, mistä sinä tuon Patamonpaidan olet saanut?" Daisuke ihmetteli. "Hikari piirsi siihen kuvan ja Yamato painatti sen, miten niin?" Takeru murahti ja otti jalastaan yhden tiikeritossun ja heitti sen kohti Hikaria. "Aivan ihana!" Hikari kiljaisi. "Saan päänsärkyä... ja nyt toinen jalkanikin paleltuu..." blondi valitti.

***

"Yamato, olen oikeasti pahoillani kaikesta mitä olen sanonut! Minä niin rakastan sinua! Ystävänä!" Sora parkui ja Yamatokin alkoi parkua. Juomiskilpailu alkoi tuottaa tulosta. Ken, Daisuke ja Takeru räpyttelivät silmiään. "Okei, ketkä kaksi ottavat osaa seuraavaan kierrokseen?" Ken kysyi. "Mie!" Takeru tokaisi. "Tupla raakana kiitos", Daisuke murahti. Taichi oli sammunut pöydälle, joka tietysti vaikeutti kisaamista, mutta pojatpa eivät tietenkään luovuttaneet.

"Voi Sora! Minäkin olen niin pahoillani kaikesta mitä olen sanonut! Oi anna anteeksi!" Yamato vuorostaan tuhersi itkua. "Halataan Yamato!" Sora valitti. "Halataan!" Yamato parahti ja molemmat halasviat toisiaan, parkuen kuin mitkäkin jalkansa katkaisseet hurtat. Jyou tuijotti heitä jakkaraltaan.

"Siinä taas sitä lauantai-illan rattoa..." poika mutisi. "HALITAAN JYOU!" molemmat Sora ja Yamato huusivat ja rutistivat Jyouta kuin viimeistä päivää. Keskellä lattiaa olivat tytöt, jotka kampailivat toistensa hiuksia ja tietysti Iori yritti laittaa heille meikkiä. "Iori, sinä olet aivan uskomaton!" Mimi kiljahti ja antoi pojalle suukon poskelle.

Sillä välin, Takerun silmät alkoivat lupsahdella kiinni ja Daisuke oli ihan kukkuu. "Kuulesh, shinä. Minä olenh aika häijyh humalasshha..." Takeru murahti, mutta kaatui tuolinsa kanssa taaksepäin ja nukahti siihen. "Toinen kilpailija on tööt! Daisuke voitti!" Koushiro ilmoitti. Tällä aikaa Ken ja Jyou olivat takan kimpussa. Yamato ja Sora olivat korvanneet Jyoun Taichin "raadolla".

"Jos vain antaisit minun -!" "Ei." "Mutta kun se tarvitsee enemmän -!" "Ei!" "Minä osaisin kyllä -!" "EI!" Ken huudahti ja heitti Jyouta klapilla päähän. Poika kaatui siihen paikkaan. "Tämä on Kepsan hommaa!" "Nho toivotaanh, ettäh Kepsha oshaa ashiansha..." Takeru mumisi lattialta. "Okei! Minä en ole kukkuu!" Daisuke tokaisi ja nousi tuolilta, kaatuen sitten maahan.

"Kukkuuh!" Takeru käkätti ja lähti paikalta pomppien epävakaasti ja heilutellen käsiään. "Minua alkaa huolestuttaa. Entä sinua?" Hikari kysyi Miyakolta. "Hmm..." Miyako hymähti ja katseli kuinka Takeru hyppäsi veljensä syliin ja moiskautti tälle suukon suoraan suulle, aiheuttaen sen, että molemmat yökkäsivät äänekkäästi.

Miyako räpytteli silmiään. "Eeei... Pitäisikö?" hän kysäisi. "I'm okey folks! Belive me!" Daisuke huusi, yrittäen punnertaa ylös, mutta joutuen sitten lopulta Koushiron ylös autettavaksi. "Pois sylistäni sovinisti!" Yamato nauroi ja törkkäsi veljensä pois sylistään, vaihtaen tämän sitten Taichiin, joka alkoi olla outo kyllä huomattavan hereillä. "Anti shitten ollah! Kyllä mie paremman löydänh!" Takeru tokaisi ja ponkaisi Kenin viereen, joka pudotti tulitikun takkaan, sytyttäen sen tuurilla.

"Olen nero!" tämä huusi ja käänsi päätään, nähdäkseen Takeruan kännisen hymyn ja uneliaat silmät. "Apuvah!" tummahiuksinen poika inahti. "Kuulesh, shinä todella oleth neroh..." Takeru mutisi, sammuen sitten, kaatuen tietenkin suoraan Kenin päälle, kaataen tällöin molemmat.

"Ilmaa!" Ken parahti ja yritti nostaa honkkelia blondia poikaa pois päältään. "Aww... The ootteh niih shuloshia!" Daisuke kikatti ja kaatui lattialle niin että rymisi. "Yo guys! Chek out that!" Koushiro henkäisi ja osoitti sohvalla olevia Taichia ja Yamatoa, jotka olivat jakamassa mitä antoisinta kielisuudelmaa. Niin, ja Sora pillitti tietysti vieressä, ja huuteli välillä itkun välistä esim. "kuinka kaunista!" tai "milloin on häät?!" tai "koska minä saan niitä migreenilääkkeitä?!"

***

"Haloo?!" Yamato huhuili taloon. Ei mitään ääntä. "Äääh. Kaikki ovat jossain muualla..." blondi murahti ja tönäisi oven enemmän auki, mahtuakseen ostoskassien kanssa paremmin sisään kuistin ovesta. Hän kulki keittiöön ja huomasi siinä... nooo... "pari" lappua... "'Jänsimetsällä. Iori ja Jyou", Yamato luki ääneen päällimmäisen lapun. "'Tietokoneen laturi rikkoontui, piti lähteä korjaajalle. Koushiro", hän luki taas. "'Radiolla. Daisuke ja Taichi'", hän jatkoi vielä ja hymähti. "Kampaajalla. tytöt." Yamato murahti ja laski lapun pöydälle. Hän pudotti ostoskassin ja alkoi tyhjentää sitä jääkaappiin.

"Kaikenlaisia työn välttelijöitä talossa... kun minä saan ne kiinni minä... eiku hetki", Yamato pysähtyi hetkeksi, uusi kahvipaketti kädessään. "Pöydällä ei ollut lappua Takerulta..." blondi muisti ja laski paketin pöydälle. "Eikä liioin Keniltä..." tämä jatkoi. Hetkinen! Oliko tuo ääntä?

Yamato jätti kahvipaketin pöydälle ja lähti hiipimään yläkertaan. Hän tiesi, että oli kuullut jotakin putoavan lattialle. Ellei hän väärin erehtynyt, se oli lehtikasa. Ja se tuli poikien makuuhuoneesta. Ja jos ei väärin erehtynyt, tuommoinen tietty kahina lähti vain niistä lehdistä, jotka Takeru oli päällystänyt mustalla muovikelmulla, ettei yksikään heistä nähnyt, mitä niitten kannessa oli...

'A-ha!' Yamato hipsi poikien makuuhuoneen ovelle ja tarttui hitaasti kahvaan. Nyt piti olla varovainen... Hän kuuli selvää ääntä... Blondi tempaisi oven auki. "Kiinni jäit! Ja nyt kerrot miksi sinä et vastannut kun minä -!" Yamato hiljeni äkkiä, kun näki mitä hänen edessään oli. "Onii-san!" Takeru ärähti ja potkaisi Kenin pois päältään. "Shit! Missä minun paitani on Ken?!" Takeru huudahti. Safiirisilmä osoitti toisella kädellään huoneen vasempaan nurkkaan, pidellen samalla päätään ja huomaten sitten, että hänellä oli vain tankkitoppi ja bokserit päällä.

"Voi helv -! Lakkaa sinä tuijottamasta!" Ken huusi naama punaisena Yamatolle, jonka katse oli yhä täysin lasittunut, kun hän siirteli sitä paitaa päällensä repivästä Takerusta, housuja jalkaansa yrittävästä pomppivasta Kenistä lopulta lattialle levinneisiin lehtiin. "K'so! Tuohan on -!" "Yaoita, I know! Ja ala nyt vain vetää, jookosta?!" Takeru ehdotti, saatuaan keltaisen t-paitansa päälleen, ja oli jo valmiina hyökkäämään veljensä kurkkuun kiinni, kun tämä älysi saada liikettä jalkoihinsa ja juosta takaisin purkamaan ostoskassia.

***

"Haittaako sinua?" Daisuke kysäisi Keniltä joka murjotti nurkassa. "Arvaa kaksi kertaa", tämä vastasi. Daisuke inahti, saadessaan pojalta ilkeimmän tuijotuksen, jota tämä pystyi tekemään. Vetoa, ettei edes herra Kaizer pystyisi siihen... "Well! Yamato ja Taichi ovat homoja, ja nyt paljastuvat vielä Takeru ja Kenkin homoiksi! On tämäkin kesäloma!" Miyako pukahti ja heitti Suosikin lattialle. Kuinka ollakaan, eteisestä alkoi kuulua kiivasta riitelemistä.

"...ja mistä sinä tiedät vaikka olisin saanut sinulta geenejä, tai jotain?!" Takeru tokaisi astuessaan sisään ja heittäessään hattunsa lähimpään nurkkaan. "Nosta tuo hattu ylös! Ja sitäpaitsi, en minä ole vihainen! Järkyttynyt vain kun et kertonut minulle!" Yamato kivahti. "En nosta! Ja sitäpaitsi, et sinäkään kertonut, that you where fucking whit Taichi, every time I wasn't home!" Takeru väitti. "Wait a minute! Kuule, eka kerran Taichi edes lähestyi minua täällä!" Yamato vakuutti.

"Sinä se kyllä minua suutelit", Taichi sihahti yläkerrassa. "Mitä Taichi?" Sora kysyi. "Nothing!" brunette vinkaisi ja laittoi tv:n päälle ja käänsi volyymiä isommalle. Mutta nyt takaisin alakertaan...

"Yeah, right! And I'm Buks Bunny!" Takeru naurahti. "Kuulepas sitten, Väiski: Minulle on ihan sama mitä sinä ja poikakaverisi puuhaatte, KUNHAN ette tee sitä kun minä en ole kotona, tai minun tavaroitteni päällä!" Yamato huudahti. "Sovittu?" Takeru kysyi. "Sovittu!" Yamato tokaisi ja veljekset paiskasivat kättä. "Hei Ken! Hei Daisuke ja Miyako!" Yamato tervehti iloisesti seilatessaan keittiötä kohti.

Kaikki kolme katsoivat hänen peräänsä. "Fuck, antakaa Suosikkini", Miyako murahti ja sai Daisukelta lentopostia. Takeru juoksi Kenin luokse ja hyppäsi lattialla makoilevan pojan vatsan päälle. "Hei hani!" blondi tokaisi ja antoi Kenille ison märän pusun huulille. "Pthyi! Vähemmän kuolaamista kiitos!" Ken pyysi. Takeru nosti kulmaansa. "Jos niin, sinä saat luopua siitä videokameraideastasi", poika sanoi, kiinnittäen jälleen Miyakon ja Daisuken huomion.

Ken muuttui väriltään lähemmäs mansikkaa. "MIKÄ HEMMETIN VIDEOKAMERA?!" hän huudahti. "Niin! Mikä hemmetin videokamera?!" Jyou huusi kellarista. "Mitä se sitten onkin, haluaisin pyytää lupaa levittää sitä netissä! Eiku -! K'SO!" Koushiro kirosi. "Mitä? Netissä? Milloin? YAMATOOO!" Taichi huusi epäilyksen vallassa.

***

Hikari raotti silmiään. 'Hemmetti, on vielä hämärää... Mihin minä heräsin?' Tyttö nousi ylös ja katseli ympärilleen. Ei aikaakaan, kun hänen silmiinsä osui Miyako, tepastelemassa ympäri huonetta, räpytellen käsiään. "Miyako?" Hikari kuiskasi. Silmälasipäinen tyttö kotkotti hiljaa ja mutisi itsekseen: "Olenkanaolenkanaolenkanaolenkana... Eipäs... vaan... kukko..." Miyako käveli ikkunalle ja avasi sen, mennen pihalle.

Hikari katseli ympärilleen. Sora tuhisi omassa sängyssään peitto korviensa yli ja Mimi kuorsasi lujaa nuttura päässään, röhnöttäen vatsallaan. Hikari pyöräytti silmiään. "Aina minä saan katsoa sen perään..." brunette murisi ja lähti ikkunasta ulos. Maa oli inhottavan märkä ja kylmä, eikä asiaa helpottaneet Hikarin jalassa olevat sukat.

Tyttö kirosi itsekseen ja riisui sukat, heittäen ne takaisin sisälle, ja alkaen sitten seurata kana-tyttö Miyakon jälkiä... Hikari kiersi talon etupuolelle ja näki... "Voooi hemmetti!" naispuolinen brunette huudahti, ja katsoi Miyakon unista kanamaista tepastelua katolla. "Aina minä saan nämä hommat..." hän mutisi ja kiipesi aamukasteesta kylmiä ja märkiä tikapuita ylös katolle.

Päästyään katolle, Hikari katseli ympärilleen, ja huomasi toisen tytön olevan jo talon katon nokassa. "Miyako! Paikka! Tääänne tiputiputipu..." Hikari maanitteli ja ryömi peloissaan kohti savupiippua, tarttuakseen johonkin. "Minävihaankorkeitapaikkojaminävihaankorkeitapaikkojavihaanvihaanvihaanvihaanvihaan..." tyttö paapatti ja halasi savupiippua tiukasti, puristaen silmänsä kiinni.

Aurinko alkoi tulla esiin metsän takaa. Hikari raotti silmäänsä hieman, ja huomasi Miyakon vetävän sisäänsä ilmaa. "Älä vaan sano..." Hikari kuiskasi.

"KUKKOKIEKUUU!" Miyako kiljaisi ja alkoi pomppia katolla, ja hokea kyseistä huudahdusta. "Miyako! Lopeta! Miyako lopet -! AAARRGGHH! ISTU! PAIKKA!" Hikari huusi ja syöksyi ystävänsä luo, huomaten sitten, että oli liikkunut savupiipulta. "APUAAA!" Hikari kirkaisi ja tarrautui kiinni katon pintaan.

Samassa, ovi kävi ja ulos ryntäsi Mimi, silkkinen yöpaitansa päällä, ja hiukset tiukassa nutturassa, kädessä paistinpannu. "HILJAAA!" tyttö huusi ja heitti Miyakoa paistinpannulla. Tyttö kuitenkin nojautui noukkimaan katolta "jyviä" ja pannu osui juuri nousseen Hikarin päähän, kimmoten siitä takaisin alas. "Auuu..." tyttö valitti. Seuraavassa hetkessä Jyou ilmestyi paikalle, flanelli-yöpaidassa (sinivalkoruudullisessa) ja otti haulikon esille ja osoitti sillä katolle.

"PATAAN KOKO BITCH!" Jyou karjaisi. Hikari kirkaisi, menettäen tasapainonsa ja pudoten siten alas trampoliinille. "Minä haluan takaisin nukkumaan! TAICHIII!" Hikari huusi, ja Taichin turhautunut valitus kuului ladosta. Kohta poika tulikin sieltä, kiskoen päälleen paitaansa, saaden niskaansa Yamaton kiroilut ja sadattelut. "Niin, teidän korkeutenne?" brunette kysyi, iva äänessään. "Vie minut takaisin nukkumaan!" "Ehei, sisko! Taichi on MINUN omaisuuttani!" Yamato huusi, juoksien pois ladosta, tukka sotkussa.

Sisällä, Sora nousi ylös, ja vaelsi ulos sitten kuin haamu. Näky oli seuraava: Hikari ja Yamato vetivät Taichia molemmista käsistä eri suuntiin, kun Mimi ja Jyou yrittivät tunkea Miyakoa häkkiin. Sora pyöräytti silmiään turhautuneena, kuunnellen hetken sanasotaa.

"LEIPÄLÄPI UMPEEN!" hän lopulta ärähti, saaden kaikki hiljenemään. "Kiitos Sora!" Iori huikkasi poikien makuuhuoneen ikkunasta. "Iori, hiljaa!" Koushiro ärjäisi. "Sanon vaan; jos tuo vampyyri vielä kerrankin puhuu tämän yön aikana, min -! Hei! Iori! ÄLÄ PUREEE-EEE-E!" Daisuke kiljaisi. "Turvat tukkoon!" Ken ärähti ja pudotti Daisuken ja Iorin alas ikkunasta, trampoliinille. "Kiitti kulta!" Takeru heläytti.

***

Kaikki istuivat piirissä, mulkoillen toisiaan. "Saanko huomionne?" Taichi kysyi. Kaikki katsoivat häntä. "Kiitos. Siis, yhteenvetona: Minä ja Yamato ollaan homoja. Me tykätään toisistamme. Takeru ja Kenkin on homoja. He tykätä toisistaan." Tässä vaiheessa Daisuke purskahti nauruun, saaden Keniltä pahan mulkaisun. "Raaauuuhassa..." Takeru sanoi ja alkoi rapsuttaa Kenin päätä, saaden toisen pojan aivan transsiin. "Vinkki tytöille", hän virnisti, Miyakon jo raapustaessa kämmeneensä kuulakärkikynällä.

"Jatkan: Jyou ja Iori pelkäävät rusakkoja. Hikari, niistä on luovuttava! Toiseksi: Iori on vampyyri, se pitää teljetä täysikuulla..." "HEI!" "Hiljaa Iori!"

Äkkiä, yhdestä koivusta irtosi lehti. Kaikki katsoivat ylös ja näkivät sen. Lehti leijaili hitaasti kohti maata, lähestyen sentti sentiltä, kaikkien valittujen katseet kiinni itsessään. Lehti leijaili... leijaili... leijaili... kunnes se putosi maahan. Oli hetken hiljaista.

"AAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!"

Kaikki valitut jatkoivat huutamista, kunnes, toinenkin lehti putosi ja tuijotus alkoi taas. Lehti osui maahan.

"AAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!"

***

Iori tuijotti maalaistaloa lasittunut itkuinen ilme kasvoillaan. "Iori? Meidän pitää lähteä!" Miyako huusi. Iori ei kuullut. "Iori!" Miyako ärähti. Ei vastausta. "IORI!" Miyako kiljaisi. "Anna minä hoidan..." Taichi mutisi ja käveli pikkupojan luo, heittäen tämän sitten olalleen roikkumaan. Iorin katse pysyi talossa. "Takeru, missä se sinun hyppynarusi on?" "Montako kertaa pitää sanoa: Se EI ole MINUN hyppynaruni!" Takeru kivahti. "No hyvä on... Sen "jonkun" hyppynaru?" Daisuke kysyi. "Vaaleanpunaisessa olkalaukussa, heti Demi-vuosikerran al -. DOH!" Takeru huusi.

Hyppynaru löytyi -tosin se maksoi Daisukelle mustan silmän- ja Iori sidottiin tandempyörän kyytiin, Jyoun taakse. "Hei hei talo!" Daisuke huiskutti kättään. Samassa, Talon portaat romahtivat maan sisään. "Daisuke! Mitä sinä sitä taloa hyvästelet?!" Koushiro huusi hänen edestään. Daisue hätkähti, ja hän kääntyi Koushiroon.

"Eeen mitään! HANAA!" kanelihiuksinen poika huusi ja polki eteenpäin, saadakseen muut kiinni. "Hei, arvatkaa kuka on oikeasti takamusten kingi?" "TAICHI!" Yamato ärähti. "Whaa? It wasn't me! Sinun typerä veljesi sen sanoi!" "That's right! Enkä tarkoittanut todellakaan sinua, velikulta!" "TAKERU!" Ken huudahti, naama punaisena.

Loppu

Loppukommentit: And that's the end of that stoory. ^^ Juntit is finish people! =) No, ei se kokonaan hyvä asia ole, sillä jotkut jäävät varmasti kaipaamaan kys. tarinaa... ;_; Well, I had fun! xD

Tätä kirjoittaessa oli oikeesti kerpeleen hauskaa! xP Mine tykätä Juntit! No, tuo porraskohtaus oli aika outo... =P *venyttelee* Huuu... väsyttää!

No, Juntit loppui, mut eivät kokonaan. Nimittäin, Juntit jatkuvat Joulu-tarinassa, joka minun pitäisi kirjoittaa. Huuu... siinä tulee lisää suhteita... Ajattelin Koushisukea, mutta Jammu ehdotti Koushikaria... O,O And you know, how I'm easily turned around and... Joke! Mietin vielä! ^^ Voin sanoa, että jatko-osaan kuuluu mm. piparinsyöntiä. Koko juttu siis "alkaa" 1.12 ja loppuu uudenvuodenpäivään! ^^ Yay!

~Bitenshi