Ilvekset
Omi nojasi käteensä ja luki uudestaan Birmanin viestin. Sanat ryöppysivät hänen alitajuntaansa kuin s.o.s-viesti keskellä Saharan aavikkoa. ”Kritikerin viesti numero 1800663 koodi 44. Hyvin onnistunut tehtävä otettu huomioon, kohde loistavasti eliminoitu. Weississä huomattu virheitä ja jakaantumia. Ryhmästä on tullut huolimaton. Lähetämmekin uuden vahvistukseksi uuden Metsästäjän. 2100 Venuksen lähteet.” Omi hieroi silmäluomiaan. ”Uusi metsästäjä?” poika ihmetteli. Siniset silmät katselivat ruutua hetken, mutta vastasivat.
”Weissin viesti numero 6048403 koodi 92. Bombay kuittaa uuden Metsästäjän saapumisen. Weiss valmistautuu 2100 Venuksen lähteille.” Omi lähetti ja sulki Weiss-koneen. Poika venytteli hetken ja suuntasi yläkertaan pois kellarista. Heidän yhteiskämpässään Omi rojahti sohvalle ja katsoi edessään olevaa seinää. ”Omichi! Mitäs nyt?” Yohji kysäisi, hypätessään sohvalle ja laittaen television päälle. Omi tuijotti eteensä miettivä ilme kasvoillaan. Yohji raapi päätään ja napsautti sitten sormiaan pojan nenän edessä. ”Oi! Omi! Herätys!” Yohji huikkasi, saaden Omin heräämään transsistaan. ”Mitä?!” Omi huudahti. ”Se olisi pikemminkin minun kysymykseni… Mikä itseäsi vaivaa, kun et yleensä noin vain seinään tuijottele!” Yohji tokaisi ärtyneesti. ”Kuka tuijottelee ja minne?” Ken kysyi, tullessaan paikalle jalkapallo kainalossaan ja hiukset märkänä hiestä. ”Ne kakrut eivät VOI laittaa sinua noin koville!” Yohji vakuutti itselleen.
Ken rojahti nojatuoliin ja vaihtoi kanavan kaukosäätimellä. ”Oh, they are…” Ken tokaisi, kunnes näki Omin tuijottavan seinään. ”Mikä häntä vaivaa?” brunette kysäisi. ”Kritikerin uutiset?” Aya kysyi ovelta. ”Niin…” Omi mutisi ja näytti miettivän ankarasti. ”Mitä? Uusi tehtävä?” Yohji ehdotti. ”Ei…” ”Schwarz vaanii päätämme?” Ken yritti. ”Ei…” ”No mitä sitten?” Aya kysyi. Omi katsoi kaikkia tiimitovereitaan. ”Me saamme uuden suun ruokittavaksi…”
***
Neljä hahmoa istui suihkulähteen reunalla, yhden näistä katsoessa rannekelloaan. ”Kuinka kauan vielä, Yohji?” ”Well… Nothing or a one second.” Samassa, pusikosta hyppäsi uusi hahmo, joka asettui täysin hiljakseen Ayan ja Omin keskelle. ”Outoa… Ne ovat yleensä ihan ajassa Kritikeristä kun puhutaan…” Yohji tokaisi. ”Ja ovat nykyäänkin”, uusi ääni sanoi. Omi huusi kauhusta ja putosi suihkulähteeseen ja Aya pomppasi pystyyn. Uusi hahmo naurahti ja auttoi Omin pois suihkulähteestä, nauraen mitä rikkaimmin. ”Te kaverit olette uskomattomia!” tämä tokaisi ja löi Omia selkään, pojan yskiessä vettä ulos keuhkoistaan.
Omi otti lippalakin päästään ja väänsi sen kuivaksi, ennen kuin katsoi tarkemmin edessään olevaa poikaa. Tällä oli pinkin ja liilahtavan sekoituksen väriseksi värjätyt hiukset, jotka olivat puolipitkät. Päällään tällä oli mustat nahkahousut, järkyttävän korkuiset kengät sekä hieman auki oleva löysä sininen paita. ”Ja sinä olet?” Aya kysäisi pojan takaa. Tämä kääntyi jääkuutioon päin. ”Sphynx , olen 18 vuotta.” ”Well, welcome to the club!” Yohji tokaisi. ”Minä olen –”, Ken aloitti, mutta Sphynx vaiensi tämän kädellään. ”Siberian, 19 vuotta, entinen J-liigan maalivahti, oikea nimi Hidaka Ken. Omassa porukassanne tunnettu kuuma-kalle.” Yohji alkoi nauraa minkä keuhkoistaan pääsi ja Ken muuttui väriltään raivon punaiseksi.
”Eipä ole sinullakaan nauramista Balinese, 22 vuotta, tehden sinusta vanhimman Weissin jäsenen, entinen yksityisetsivä ja oikea nimi Yohji Kudou. Ryhmän playboy.” Ken yritti peitellä nauruaan, kun Yohji katsahti tätä outoa uutta tulokasta yllätys silmissään. Sphynx kääntyi Ayaan. ”Abyssinian, ikä 20 vuotta, ryhmään viimeisimmäksi liittynyt ja joskus Jäävuoreksi kutsuttukin henkilö, Aya –vai pitäisikö sanoa Ran- Fujimiya.” Ken ja Yohji menivät kuoleman hiljaisiksi ja Omi odotti kauhuissaan Ayan huutavan ”Shi-ne” ja käyvän Sphynxin kimppuun. Aya ei kuitenkaan tehnyt mitään vaan istahti läheiselle puistonpenkille –pikemminkin rojahti-, huokaisi ja veti käden hiustensa läpi.
Uusi tulokas kääntyi Omiin. ”Ja viimeisimpänä, Bombay, 17 vuotta, Weissin ensimmäinen ja nuorin jäsen, menneisyys takana Mamoru Takatorina, Reiji Takatorin nuorimpana poikana ja nykyinen nimi Omi Tsukiyono, ryhmänsä AIVOT”, poika sanoi. Omi nyökkäsi. ”Ja jos sinusta saisi enemmän asiaa..?” Aya kysyi. Sphynx kääntyi. ”Totta kai, Aya. Olen Tasuke, 18 vuotta, kuten jos sanoin, entinen taistelulajien juniori mestari ja nykyinen Tokion mestari”, Tasuke sanoi ja virnisti terävästi. Omi räpytteli silmiään. ”Mutta… Entä sukunimesi?” poika kysyi. Tasuke katsahti tähän kirkkaan vihreillä silmillä. ”Katsos, jos kertoisin sen näin suoraan, saattaisitte epäillä minua”, tämä sanoi ja haukotteli. ”Joten, eiköhän painuta pehkuihin!” poika tokaisi ja lähti tallustelemaan pois puistosta.
Ken räpytteli silmiään ja raapi takaraivoaan, katsoen sitten tiimitovereitaan ihmetellen. ”Mitä juuri tapahtui, kaverit?” futari kysäisi. Omi aktivoitui. ”Tasuke! Odota! Et edes tiedä missä asum –!” ”Oh, yes I do!” Tasuke huikkasi. ”Demo -! Tasuke! Matte!” Omi huusi ja juoksi pojan perään. Aya nousi ylös penkiltään, huokaisi jälleen ja pörrötti tukkaansa. Yohji katsahti Abyssiania. ”Annoying kiddo, isn’t he?” mies tokaisi. ”Meidän pitää vain tottua viidenteen Yön Metsästäjään…” ”ARE YOU COMING?!” Tasuke huusi ja kolme Weissia matelivat kahden nuoremman perään.
Sitä mitä he eivät huomanneet, oli räikeän oranssi hiuspehko puussa. ”Uusi Weiss, niinkö..?” Schuldig virnisti. ”Tästä tulee hauskaa…” Farfarello, puun juurella nousi seisomaan ja otti puukkonsa esille. ”Napataan heidät.” ”Ei, Farfarello”, Nagi totesi puun oksalta. ”Niin juuri, saat lähteä metsästämään Jumalaasi myöhemmin, nyt meillä on tehtävää.”, Crawford sanoi. Schuldig hyppäsi alas. ”Oh, you don’t give us any fun!” saksalainen valitti. ”Makeannälkä, Schuldig?” Nagi kysäisi huvittuneen kuuloisena. ”Olet vain kateellinen, Nagi”, Schuldig vakuutti. ”Oh, I sure am…” Nagi tuhahti ja nousi ylös, pudistellen koulupukuaan. Syrjäsilmällään, poika katsoi Weissien perään. Tästä tulisi mielenkiintoista.
***
Ken avasi silmänsä, haukotteli ja nousi istumaan. Brunette katseli ympärilleen ja nousi seisomaan, vetäen päälleen resuisen harmaan t-paidan. Ken vaelsi pois huoneestaan, hieroen silmiään hetken, ennen kuin haukotteli suureen ääneen. ”Oh shut the fuck up…” kuului uninen mutina heidän mustalta nahkasohvaltaan. Ken räpytteli silmiään. ”Kuka siellä..?” hän kysyi hetken. ”Just me…” kuului murahdus. Ken venytti silmäluomiaan ja huomasi lopulta että sohvalla röhnötti huopaan kääriytynyt Tasuke. ”Sleeping?” Ken haukotteli. ”Jep. So shuu”, Tasuke tokaisi ja alkoi kuorsata kovaan ääneen. Ken räpytteli silmiään, mutta vaelsi sitten keittiöön, jossa Aya hörppi kahviaan pitkin siemauksin, vanutupot korvissa ja Omi massutti menemään jo viidettä paahtoleipäänsä, tällä kertaa hitaasti sulavan juuston kanssa. Ken katsahti ensin Ayan korvatulppia, mutta huomasi sitten Omin leivän. ”Anna tänne!” Ken huudahti ja hyökkäsi Omin leivän kimppuun kuin nälkäinen susi.
”Ken-kun! Iie!” Omi huusi ja hyppäsi alas tiskialtaalta jolla oli istunut ja juoksi kylpyhuoneeseen piiloon. ”K’so! Et voi pysyä siellä koko ikääsi!” ”Tee omat leipäs!” Ken palasi lyötynä keittiöön ja katsoi Ayaa. ”Miksi korvatulpat?” ”Mitä?” Aya kysyi. ”Miksi korvatulpat?!” Ken kysyi uudelleen Vastaukseksi hän sai Tasuken äänekkään kuorsauksen. Samassa, Yohji ilmestyi paikalle, murahti ”ohayon” tiimitovereilleen, kaatoi kuppiinsa kahvia kuin haamu ja hörppäsi sitä. Aya ja Ken katsoivat toisiaan. Ken katsoi Yohjia kauhun vallassa
”Yohji…” ”Niin, Kenken?” ”…sinut on… syrjäytetty…” Yohji räpytteli silmiään. ”Hetko… Ice-eye, Hothead, missä Honeyhair?” ”Here!” Omi huikkasi. Yohji räpytteli silmiään jälleen kerran. Sitten, mies äkkäsi. ”PINKY!!!” ”OH, SHUT UP!” Tasuke huudahti matkallaan kylpyhuoneeseen ja heitti Yohjia tyynyllä. Mies väisti ajoissa ja huomasi tyynyn osuneen tarkasti seinään. Ei siinä vielä kaikki, se oli painautunut seinään… Ken katsoi järkyttynein silmin ja aukoi suutaan, päästäen sisäisiä huutoja. ”GOD DAMN’ IT! KUKA ON KYLPYHUONEESSA?!” Tasuke huusi. Ken huusi ja juoksi kylpyhuonetta kohti. ”For, God’s sake, don’t anger it!” Aya huudahti.
***
”Okei, Tasuke. Tämä on meidän oma pikku helvettimme”, Ken selitti, sitoessaan esiliinaa päälleen. ”Tämä kukkakauppako?” Tasuke ihmetteli. ”Jep. Juuri tämä kukkakauppa. Katsos, pirut ovat tuon ikkunan takana”, toinen pojista sanoi ja osoitti olkansa yli ikkunaa, jonka takana hyöri noin kaksikymmentä tyttöä. Tasuke vihelsi äänekkäästi. ”Vientiä riittää?” poika tokaisi ja pyöritti hiussuortuvaa sormensa ympäri. ”Suuntaan jos toiseenkin”, Yohji vakuutti. ”Ja toisaalta se ei aina päde kauppatavaraan…” Aya murahti. ”…MUTTA sen kanssa pitää elää!” Omi hihkaisi ja heitti Tasukelle uuden hankkimansa essun.
”Viisi.” Ken tokaisi. ”Kymmenen”, Yohji sanoi. ”Viisitoista!” Omi vakuutti, saaden Yohjin ja Kenin nauramaan. ”Nani?! Olen suosittu! I got big eyes!” Tasuke katsoi Ayaa kysyvästi. ”Heidän oma pikku vetonsa. Joka aamu. Sanovat illalliskutsujen, seurustelupyyntöjen tai melkein päällekäymisten määrän ja lyövät siitä kuka pääsee lähimmäksi omaa totuuttaan, vetoa. Hinta on yleensä seitsemäntoista jeniä tai jokin muu pikku palvelus.” Aya vastasi ja pyöräytti silmiään. Tasuke virnisti. ”Pääsenkö minä mukaan?” poika kysyi. ”What? In your first day?!” Yohji ihmetteli. ”Täysi mahdottomuus!” ”Even fore Yohji!” Ken tokaisi. Tasuke murahti. ”Fine… Not this time…” ”Kuka avaa oven?” Aya kysyi, tehden selväksi, ettei itse sitä avaisi. ”Minä avasin viime kerralla!” Omi tokaisi ja asteli tiskin taakse. ”Vain siksi, että tulit koulusta!” ”Silti!” Ken ja Yohji katsoivat toisiaan. ”Meillä on vain yksi tapa ratkaista tämä…” Ken totesi. ”Totta”, Yohji vakuutti. ”Jan, ken, pan!” molemmat huusivat ja Yohjilla oli sakset, Kenillä taas paperi. ”Oh, the fuck -!” Ken kirosi. ”Open it, Bond…” Yohji virnisti.
Ken mutisi jotain Yohjin tappamisesta kun tämä nukkuu, mutta meni oven luokse, laittoi ”auki”-kyltin paikalleen ja avasi oven, hypäten sitten nopeasti pois edestä. Tytöt asettuivat pian kuka minnekin, yksi osa heti valitsemaan kukkiaan ja toinen osa taas ties kenen Weissin kimppuun. Tasuke huokaisi. Hänellä tulisi olemaan rankka ura tässä työssä... Äkkiä, kiljaisu halkoi ilmaa. ”Tytöt! Niitä on lisää!” yksi koulutytöistä kiljahti ja pari muutakin heistä innostui, jättäen Ayan kassalla rauhaan, josta punapää oli erityisen kiitollinen.
”Sinulla on ihanat hiukset!” ”Kawaii!” ”Niin söpö!” Nyt meillä on niitä viisi!” Kirkaisuja kuului kaupassa, kun kaikki tytöt tajusivat tilanteen. Tasuke piti otsaansa hetken, mutta nosti päätään ja hymyili mitä hurmaavimmin. ”Olen Tasuke, uusi täällä”, poika selitti. ”Ihan uusi?!” uusi kiljaisu halkoi ilmaa ja yksi Omin kimpussa ollut tyttö lähti poispäin. Yohji virnisti. ”He’s getting the hang of it…” mies tokaisi ohi kulkevalle Kenille, joka yritti epätoivoisesti selittää uskollisille ihailijoilleen kukkien kastelemisen tärkeyttä.
”Omi-kun, saanko korvakorusi muistoksi?!” yksi tytöistä pyysi. Omi läpsäisi käden korvansa eteen ja kauhistui. ”Ei! Et sinä voi -!” ”Mutta saisit yhden minun korvakoruistani tilalle! Minulla on muutama juuri sinulle ostettu kotona ja -!” ”Juri-chan, kiitos tarjouksesta, mutta ei kiitos!” Omi sanoi ja vaelsi paketoimaan pari kimppua orvokkeja, joita kyseinen Juri oli juuri ostanut. Tasukella taas ei ollut vielä kovinkaan sankka ihailija joukko. Pari tyttöä kiersi tätä uutta ilmestystä ja tarkkaili tätä lähietäisyydeltä. Aya joutui pari kertaa jopa häätämään tyttöjä pois, koska näitten pitäisi antaa Tasukelle ”opiskelurauha”.
Iltaa kohden ryysis senkin paheni, mutta pojat olivat tottuneet tähän alaan. Kuitenkin myöhemmin paikka tyhjeni ja Tasuke rojahti tuoliin uupuneena. ”Kohtasinko juuri tornadon?” poika kysyi, kun vanha Momoe päätti myös lähteä kotiin. ”Yap. Näin on. Oma paikallinen pyörremyrs -!” Ken aloitti, mutta jokin tv-ruudussa häiritsi häntä. ”Ken, wazzup?” Yohji kysäisi, saaden Ayan yskähtämään kuuluvasti. Omi käänsi katseensa ruutuun. ”Katsokaa!” poika huudahti ja iski nauhoituksen päälle. Ruudussa näkyi uutiskuva, jossa uutistoimittaja joutui tieltä lennähtäneen auton murskaamaksi hetkessä. Samassa auto räjähti ja lähetys katkesi. Omi kelasi nauhoitustaan ja katsoi sen uudestaan. ”Autot eivät noin vain lentele…” poika sanoi. ”Mutta miten arvasit siinä tapahtuvan niin? Ethän sinä tulevaisuuteen näe -!” Tasuke aloitti. Omi pysäytti nauhan. ”Ei näekään, mutta joku tuossa punaisessa autossa näkee…” Aya tokaisi ja osoitti tiellä liikkuvaa punaista autoa, jonka ikkuna aukesi ja ikkunasta pilkisti hämyinen kuva ja sen jälkeen käsi ja…
”Mutta…” Tasuke kuiskasi. Omi otti videon koneesta ja juoksi kellariin. Muut Weissit seurasivat perässä. ”Hei, mutta –!” Tasuke huudahti, mutta juoksi uusien tiimitovereittensa perään. Kaikki kerääntyivät Weiss-koneen ympärille ja katsoivat kun Omi alkoi tutkia videota. Kuvaan tuli uudestaan uutislähetys ja Omi zoomasi punaiseen autoon ja piti nauhan hidastettuna. ”Katsokaa…” Omi mutisi ja pysäytti juuri kun ikkuna aukesi ja varjoisa hahmo kohotti kättään. ”…kun valaisen asiaa hieman niin…” Omi jatkoi ja kuvassa näkyi selvästi Nagi Naoen, Schwarzin nuorimman hahmo. Tasuke värähti. ”Kuka tuo on?” hän kysyi ääni väristen. Yohji katsoi kuvaa. ”Nagi. Nagi Naoe, työstää telekineettisiä voimiaan Schwarz nimisessä joukkiossa Prodigy koodinimellä”, mies selitti. Tasuke katsoi kuvaa. *Nagi…*
***
Tasuke seurasi muita Weissejä kellariin, näitten mennessä Birmanin perässä. ”Teille on uusi tehtävä. Olemme todella järkyttyneitä, mitä viimeisimpien viikkojen aikana on tapahtunut kaupungilla ja päätimme toimia nyt!” nainen selitti ja asetti valot pois päältä ja aloitti lähetyksen. ”Taidan tietää, mistä katson vuokravideot myöhemmin…” Tasuke mutisi. ”Shh!” Omi sihahti tämän vierestä, todella ilkeä katse itsellään. ”Hai, hai…” Ruutuun ilmestyi Persian hämärä kuva.
”Weiss, teillä on uusi tehtävä.” ”Holy shit -! I thought he was dead!” Tasuke huudahti. “Shh!” Omi sihahti, nyt pikemminkin loukkaantuneena. “Whaat?!” ”Keep guiet!” Yohji komensi. ”Olemme saaneet tietoomme, että Schwarz on jälleen sotajalalla. Monia epätavallisia liikeonnettomuuksia on tapahtunut, kuten myös mitä kauheimpia murhia. Schwarzit eivät ole mikään helppo kohde, mutta heistä on päästävä eroon, niin nopeasti kuin mahdollista. He eivät kuitenkaan ole tärkein kohteemme tässä, vaan mies heidän selkänsä takana.” Ruutuun ilmestyi kuva noin kolmikymppisestä miehestä, jolla oli vaaleat hiukset ja ruskeat silmät.
”Tämä on Shinji Kaori. Hän on se joka alun perin älysi Schwarzin käytännön ja palkkasi heidät. Schwarz on päättänyt selvästi ottaa vastuun maailmanlopusta, Kaori mukanaan. Yön Metsästäjät. Kieltäkää näiltä varjojen pedoilta heidän huomisensa.” Kuva sulkeutui ja Birman ojensi Omille kansion. ”Siinä ovat kaikki mahdolliset tiedot, jotka onnistuimme löytämään. Tehtävä ei ole helppo, mutta uskomme ja toivomme teidän selviävän”, nainen sanoi ja poistui paikalta. Omi katseli hetken papereita. ”Hyvä on… Schwarzien työstä tapahtuneitten tapaturmien olinpaikat… tämän ”Shinjin” työpaikka… Well… That’s all we got…” Omi tokaisi turhautuneena. Tasuke hätkähti. ”Kaikkiko?!” ”Jep. Joskus heillä on ylitsevuotavasti tietoa, mutta toisaalta he voivat yllättää tietämättömyydellä…” Ken mutisi. ”Jeez… En tiennyt tätä puolta Kritikeristä… olen aina ollut vain vakooja…” ”Well, now you get to kill people…” Aya tokaisi. ”Oh, how fun”, Tasuke tokaisi ja lähti kellarista. ”Minne menet?” Ken ihmetteli. ”Valmistautumaan. Sanoisin, että Bombayn on aika etsiä tietoja.” ”Mitä?! Miksi te ylityöllistätte minua joka vaiheessa?!” ”We’re the –”, Ken aloitti, mutta sai kansiosta päähänsä. ”Au! Nyt sinä kuolet!” brunette huusi ja alkoi jahdata Omia ympäri kellaria.
***
Myöhemmin, muut Weissit olivat valmiina alakerrassa ja odottivat Tasukea. ”Oh, c-mon!” Aya tuhahti. ”Coming!” Tasuke hihkaisi ja hyppäsi alas portailta, puettuna mustaan karateasun takkiin, farkkuhousuihin, punaiseen otsapantaan ja lenkkareihin. ”Oh my God… Ken, se on sinuakin kamalampi…” ”Hei!” ”Älä ala heti kärvistellä Balinese…” Tasuke tokaisi ja veti takaansa nunchaku-kapulat. ”Ja Aya muka vanhanaikainen…” Omi tokaisi. Aya vilkaisi tätä, mutta jätti asian sikseen. ”Let’s get it on, ladys!” Tasuke tokaisi ja poistui takaovesta.
***
”Te kolme menette alakertaan, Nagi sinä jäät tänne minun kanssani.” Kolme Schwarzia poistui ja Nagi istui toimiston sohvalle. ”Nagi?” Poika kohotti katseensa. ”Niin, herra Kaori?” ”Muistatko, miksi olet täällä?” Shinji kysyi ja tarkkaili poikaa ruskeilla silmillään. ”Kyllä. Yhteiskunnan takia.” ”Ja?” ”Koska perheeni hylkäsi minut.” ”Ja?” ”Koska tämä maailma ei ansaitse hyvää kohtelua sen jälkeen, mitä se on tehnyt kaikille muillekin…” Nagi sanoi. ”Hyvä. Epäilin moraaliasi jo hetken”, herra Kaori sanoi ja asetti kätensä Nagin hartioille.
”Olet ollut nimittäin kovin… poissaoleva, Nagi.” ”Tiedän, herra Kaori”, Nagi vastasi. ”Mistähän tämä johtuu?” Shinji kysyi rauhallisella äänellä. Nagi kohotti katseensa vastapäiseen seinään. ”En tiedä… Jokin on häirinnyt minua… jokin outo tunne…” hän sanoi ja kääntyi Shinji Kaoriin päin. ”Sensei, en tajua. En saa sitä selvää!” poika huusi. Shinji kohotti kulmaansa. ”Et ollenkaan?” ”En…” Nagi kuiskasi. ”Älä anna tämän tunteen kahlita itseäsi. Pidä itsesi hallinnassa.” ”Hai, sensei”, Nagi vakuutti ja sulki silmänsä, keskittyen omiin ajatuksiinsa.
Siellä oli jotain… jotain joka hän itsekin pelkäsi…
***
”Balinese, täällä Bombay, näkyykö mitään?” ”Piha on puhtaampi kuin odotin! Nothing!” ”Hyvä, tule sitten tänne”, Ken kuiskasi korvamikrofoniinsa. ”Jos törmäät Abyssianiin matkalla, käske hänenkin ilmestyä paikalle”, Omi jatkoi. ”Chek.” ”Sphynx, mitä nyt?” Ken ihmetteli, kun Tasuke oli sulkenut silmänsä ja näytti keskittyneeltä. ”Ne tulevat.”
Samassa, tämän takaa hyökkäsi jokin. Veitsi kiilsi hetken ja sekunnin murto-osassa Farfarellon veitsi lensi kaaressa Tasuken taakse. ”Not bad…” Schuldig sanoi varjoista ja astui esiin. ”Vuosien harjoittelu, nopeus ja hyvä kuulo… I like this guy”, saksalainen sanoi. ”Ich bin Sphynx”, Tasuke sanoi ja valmisti ninja-kapulansa ja pyöritti niitä hetken ilmassa. Schuldig naurahti. ”Ich bin Schuldig, nimensä veroinen.” ”How fun”, Tasuke tokaisi ja hyökkäsi, saaden kuitenkin takaraivoonsa lujan iskun. ”Sphynx! Hän on yli-inhimillisen nopea!” Omi huusi. ”Thanks for telling me!” Tasuke huudahti ja hyökkäsi uudestaan, saaden kuitenkin uuden väistöliikkeen. “Älä luule itsestäsi liikaa”, Shuldig tokaisi ja iski poikaa alaleukaan. ”Sphynx!” Ken huudahti, yrittäen samalla taistella Farfarelloa vastaan. ”Missä ne muut ovat?!” Omi ihmetteli. ”Nagi on herra Kaorin kanssa, ja Crawford yrittää selvittää hieman asioita Fujimiyan kanssa”, Shuldig selitti. Omi puristi kätensä nyrkkiin ja otti yhden nuolistaan. ”Nyt selvitetään tämä!” poika tokaisi ja heitti nuolen, osuen kuitenkin vain seinään. ”Still angry about Ouka?” Schuldig kysäisi. ”Pidä suusi kiinni!”
Schuldig katsahti Sphynxiin, sitten Bombayhin. ”C-mon. Lyökää pois.” Omi heitti uuden nuolen ja toinen Tasuken nunchaku-kapuloista tuli toiselta suunnalta. Schuldig nappasi kapulan ja löi sitten nuolen takaisin kohti Omia, jonka kuitenkin poika väisti. Farfarello iski Keniä veitsellä olkapäähän ja potkaisi tämän sen jälkeen maahan. ”Siberian!” kuului uusi huuto ja johdot lensivät ilmassa Farfarellon kaulan ympärille. Irlantilainen rimpuili siitä kuitenkin irti ja valmistautui. ”Bombay! Sphynx! Menkää etsimään Kaori!” Yohji komensi. ”Mut -!” Omi aloitti, mutta Sphynx tarttui nuorempaa poikaa ranteesta ja veti tätä yläkertaan. Kaksi poikaa juoksivat käytävää ja tulivat ovelle, jossa luki ”Shinji Kaori”. ”Minä menen”, Omi muodosti suullaan ja asetti jousensa ja nuolensa valmiiksi. Tasuke potkaisi oven auki ja Omi hyppäsi sisään. ”Shinji Kaori!” Kaori kääntyi tuolissaan.
”Minä olen.” Omi terästäytyi, tähtäsi ampui ja -. ”Prodigy.” Nuoli pysähtyi suoraan ilmaan ja sinkosi suoraan oikealle. Seuraavaksi Omi sinkoutui seinään ja tunsi puristuksen ruumiinsa ympärillä. ”Naoe!” poika huudahti. ”Paetkaa, opettaja”, Nagi sanoi. ”Kiitos Prodigy, minä tästä lähdenkin…” Kaori sanoi. ”Seis! Sphynx!” Omi huusi ja Tasuke hyökkäsi sisään, joutuen kuitenkin kampatuksi. ”Sinun mielesi kuuluu parin kilometrinkin päähän”, Schuldig nauroi. Tasuke nousi ylös ja hyökkäsi uudestaan, mutta Kaori oli kadonnut. ”Crawford aavisti tämän ja keksi tehdä hyvin käytännöllisen poistumiskeinon.” ”K’so! Damatte iru!” Tasuke huudahti, mutta tunsi sinkoutuvansa seinän läpi.
”SPHYNX!!!” Omi kiljahti. Nagi päästi pojan irti otteestaan ja heitti tämän Schuldigille. ”Päästä irti! Sphynx!” Omi huusi kun Nagi lähestyi Tasukea, joka nousi pois seinälaattojen keskeltä. ”Nagi… lopeta…” Tasuke köhähti, nousi ylös ja asetti olkapäänsä takaisin sijoilleen. ”Mitä?” Nagi ihmetteli. ”Et voi jatkaa näin…” Tasuke selitti ja pyyhkäisi verta suupielestään. ”Nagi, älä viitsi! Tapa se jo!” Schuldig komensi. ”Mitä sinä tiedät, mitä minun pitäisi tehdä?” Nagi kysäisi jäätävästi. Tasuke hengitti hiukan ja vastasi: ”Olit ennen erilainen. Ennen, kuin vanhempasi -!” ”Miten sinä tiedät mitä olin ennen?!” Nagi huusi. Omi lakkasi rimpuilemasta Schuldigin otteessa ja katsoi ihmeissään Tasukea. ”Sphynx?” Tasuke käveli Nagin eteen ja katsoi tätä silmiin. ”Etkö sinä näe?”
Nagi värähti tuon tiukan katseen alla ja katsoi syvälle noihin vihreisiin silmiin, jotka olivat äärimmäisen tutut jostain… Poika oli tutun oloinen, jostain. Nagi henkäisi ja hänen silmissään välähti kuva. Vihreät silmät ja punertavat hiukset välähtivät hänen edessään. Poika oli samannäköinen… Tämä oli varmaankin värjännyt hiuksensa, mutta… Ei! ei voinut olla! Nagi veti värisevän henkäyksen.
”Onii-san?” tämä kysyi kuin sana olisi ollut täysin tuntematon koko hänen elämänsä. Tasuke hymyili. ”Hai. Boku wa anata no onii-san.” Nagi perääntyi, tuntien Schuldigin ja Omin tiukat katseet selässään. ”Ei. Minulla ei ole perhettä”, poika totesi kylmästi. Tasuke tarttui Nagin hartiaan. ”Ei Nagi! Sinulla oli perhe! Minut! Vaikka äiti ja isä eivät välittäneet sinusta, minä olin aina sinun selkäsi takana ja -!” poika selitti kiivaasti. ”EI!” Nagi huusi ja pojasta lähti energia-aalto, joka sai jokaisen irtonaisen esineen lentämään kiinni seinään –mukaan lukien Schuldig, Omi ja Tasuke- ja putoamaan sen jälkeen maahan. ”Jos olisit välittänyt, olisit hakenut minut sieltä!” Nagi vakuutti, kyyneleitten alkaessa muotoutua hänen silmiinsä. ”Nagi! Meidän pitää lähteä!” Schuldig ärähti. Poika hengitti hetken, silmät kiinni Tasukessa. Välähdyksiä. ”Wau! Nagi, tuo on mahtavaa! Näin meidän ei tarvitse siivota kunnolla huonettamme vuosiin!” ”Nagi, tule pois piilosta!” ”Nagi.” ”Nagi!” ”Nagi…” ”Nagi?” ”NAGI!!!”
Nagi piti päätään ja tunsi veren juoksevan suoniensa läpi ja järkyttävä humina täytti hänen päänsä. ”EIII!” poika huusi ja hänen telekineettiset voimansa lamaantuivat täysin. Schuldig juoksi pojan luokse, tarttui tätä hartioista ja huusi: ”Das idiot! Nyt mentiin!” ”Matte kure!” Omi komensi ja tähtäsi saksalaiseen, joka kuitenkin otti kiinni Nagista ja hyppäsi sivuun. ”Too slow”, punapää virnisti ja katosi salamannopeasti pois paikalta.
Samassa, paikalle tulivat Balinese, Siberian ja Abyssian. ”Crawford ja Farfarello katosivat! Saitteko Kaorin?” Aya kysyi. Omi hengitti hetken ja Tasuke sulki silmänsä. ”Ette näköjään…” Yohji tokaisi. Äkkiä, Tasuke avasi silmänsä ja katsahti työpöydän takana olevaa nahkatuolia, jonka istuimella lepäsi pommi. Punaiset numerot näyttivät numeroita 00:22. Ken huomasi tämän myös.
”Mutta näyttää siltä, että hän nappasi meidät!” brunette huusi. Omi hätkähti ja Ayan silmät laajenivat. ”15, sekuntia!” Tasuke huudahti ja juoksi ikkunan luokse. ”IKE!” poika huusi ja potkaisi lasin rikki. Yohji heitti Omille rautalankaa ja poika ampui sen nuolen ja jousen avulla toisen talon seinään. ”Hold on!” Yohji huudahti, kun kaikki Weissit tarttuivat Balineseen ja lennähtivät rautalangan vedon ansiosta ulos ikkunasta. Juuri silloin räjähti.
Weissit lensivät toisen talon katolle ja laskeutuivat kuka mitenkin. ”Auts! I think I broke something!” Ken parahti ja piti rannettaan. ”Ken-kun!” Omi huusi ja juoksi tiimitoverinsa luo. ”Minusta tuntuu, että tämä oli liiankin suunniteltu… Heillä on pakko olla mennyt jotain pieleen”, Aya sanoi ja katsoi Tasukea kysyvästi. Tasuke huokaisi. ”Olet oikeassa.” ”Mitä?” Yohji ihmetteli. Tasuke puri alahuultaan. ”He eivät odottaneet että minä ilmestyisin kuvioihin…” Ken katsoi ihmetellen Omia, joka ei sanonut sanaakaan.
***
Nagi tunsi käden osuvan kovaa poskeensa ja poika horjahti oikealle. ”Idiootti!” Kaori huusi. Nagi katsoi miestä sinisillä silmillään. ”Anteeksi opettaja! En tiennyt -!” ”Hiljaa!” Uusi isku lensi ilmassa, osuen taas kerran Nagin jo nyt aristavaan poskeen. ”Mutta opettaja -!” ”Damatte iru!” Shinji huudahti ja kohotti kättään. Crawford kuitenkin pysäytti tämän.
”Olkaa rauhassa herra Kaori. Prodigy ei voinut mitenkään aavistaa hänen niin sanotun veljensä saapumista.” ”Ja pystyitkö sinä?” Kaori kysyi uteliaana. Crawford kohotti lasejaan nenälleen paremmin. ”Tunsin jotain, mutta en voinut todellakaan olla varma…” mies sanoi rauhallisesti. Shinji irrotti kätensä Crawfordin otteesta ja katsoi Nagia, osoittaen tätä sormellaan. ”Odotan parempia tuloksia tästä lähin, Prodigy. Parempia tuloksia”, mies vakuutti ja lähti paikalta, ovet paukkuen. Nagi puri alahuultaan ja sulki silmänsä.
”Oh, c-mon Nagi, be a Man”, Schuldig tokaisi läheisestä nurkasta Nagi katsoi tätä mitä inhoavimmalla katseellaan mitä ei ollut koskaan odottanut itsensä tekevän. ”Viha, hämmennys, pettymys, raivo, ikävä… Lista on loputon Nagi!” Schuldig tokaisi, katsottuaan hetken pojan mieltä. Nagin otsa rypistyi ärtymyksestä ja ikkunaan tuli pieni särö. ”Nyt ymmärrän miksi Weissit inhoavat sinua…” poika mutisi. ”Inhoavat? Minua? Vai kenties itseään? Ei ole minun syyni, jos kerroin heille, mitä heidän päässään liikkuu, jotain mitä he eivät itsekään tiedä, tai haluaisi tietää”, Schuldig selitti ykskantaan. ”SUU KIINNI!”
Samassa, ikkuna räsähti rikki ja niin teki huoneen ovikin. Crawford piti otsaansa. ”Nagi. Rauhoitu.” ”En rauhoitu!” Nagi ärähti ja Crawfordin lasit räsähtivät rikki. ”Nagi, kärsivällisyyteni loppuu!” mies huusi. ”Oh, I’m scared!” Nagi naurahti. ”Älä viisastele minulle nuori mies!” Crawford komensi. ”Please, C, you sound like a daddy!” Schuldig tokaisi hilpeästi. “Turpa kiinni!” Nagi huusi ja lampsi pois huoneesta kuin pyörremyrsky. Crawford katsahti sumeasti rikkinäisiä lasejaan. ”Miksen nähnyt tätä?” Schuldig kohautti olkiaan. ”Don’t know. You atleast got glasses then.”
***
“Olen siis Nagi Naoen isoveli.” Oli hiljaista, kun muut Weissit kuuntelivat heidän uusimman jäsenensä selitystä. ”Siksi liityin Kritikeriin. Halusin löytää hänet… Noin viisi vuotta sitten hän tajusi kykynsä ja äiti ja isä vierastivat häntä. No, muutenkin köyhä perhe, isä ajatteli ja päätti hylätä Nagin kadulle. Kukaan ei tajunnut häntä. Kukaan paitsi minä. Kun sain selville, että hän oli poissa kotoa…” Tasuke puristi kätensä nyrkkiin. ”Sain myöhemmin kuulla eräältä Nagin entiseltä ystävältä, että hän oli nähnyt tämän eräässä varastossa.” Yohji kohotti kulmaansa. ”Ja menit tietty hakemaan häntä ja hän ei ollut siellä enää?” ”Ei. Kyllä Nagi oli siellä. Mutta täysin erilaisena. Hänellä oli kädessään ase ja… No…” Tasuke kohotti hihaansa ja näytti luodin lävistämää olkapäätänsä. ”Näin. Minun tuuriani.”
”Auts…” Ken tokaisi ja katsahti Tasukeen. ”Ja hän vain juoksi pois, niinkö?” Tasuke laski hihansa. ”Niin. Ja ei näköjään muista yhtään mitään. Minä todella olin valmis hakemaan hänet siitä varastosta…Mutta hän ampui! Yritin puhua hänelle järkeä, ennen kuin hän ampuisi uudestaan, mutta hän heitti aseen pois ja koko paikka tärisi. Myöhemmin, heräsin raunioitten alta melkein kuoleman kielissä, mutta Manx löysi minut sieltä. En uhrannut enää ajatustakaan vanhemmilleni, jotka kuulemma heti minun ”kuoltuani” muuttivat parempiin oloihin sukulaisten luo. Manx on ollut minulle nämä ajat kuin isosisko. Hän jopa opasti minut Kritikeriin ja taistelulaji kursseille”, Tasuke selitti ja rojahti yhdelle sohvista.
”Miksi Manx ei ollut MINULLE koskaan noin kiltti?” Yohji valitti, saaden takaraivoon iskun Ayalta. ”Turpa kiinni Kudou”, punapää komensi. ”Whaaa?” Yohji kysäisi. ”Odota!” Omi huudahti ja piti otsaansa. ”Odota… Minulla on muistikuva… Niin! Tietysti!” poika hihkaisi ja katsoi Sphynxiä silmät innosta kimaltaen. ”Muistan sinut! Kun Shuichi-set -. Tarkoitan Persia oli pelastanut minut kidnappaajilta, näin sinut parin vuoden päästä, kun olin harjoitellut ja h'n värväsi minut Weissin ensimmäiseksi jäseneksi! Näin sinut kerran käytävillä! Olin silloin 12!” Tasuke räpytteli silmiään ja katsoi Omia tarkasti. Sitten hänellä välähti.
”Ai niin! Manx oli juuri tuonut minut Kritikeriin ja oli selittämässä Persialle mitä minulle pitäisi tehdä ja minä harhailin käytävillä, koska olin päättänyt tutkia paikkoja ja sitten me törmäsimme!” poika muisti. ”Ja miten tämä koko asiaan liittyy?!” Ken ihmetteli, mutta molemmat pojat jatkoivat paapattamista. ”Törmäsimme? Kuule, sinä olit tikkatauluni edessä!” Omi tokaisi. ”Tikkataulu?! Jätkä ampui jalkajousella keskellä käytäviä!” ”Persia käski harjoitella!” ”Mistä vetoa että ei ainakaan keskellä käytävää!” ”HILJAA!” Ken huusi ja sai tahtonsa läpi. ”Don’t anger the tiger”, Tasuke murahti. ”Nii mitäh?!”
***
Nagi istui hiljaa sohvalla ja katsoi eteensä. Onii-san? Ajatus hämmensi häntä. Ei. Ei voinut olla… Hänen isoveljensä… Tämä oli hylännyt hänet… Herra Kaori oli löytänyt hänet ja uskonut häneen… Kukaan muu ei -! ”Thinking, hu?” Nagi ei edes vaivautunut kohottamaan katsettaan. ”Mene pois Schuldig”, poika sihahti hampaittensa välistä ja varoi rikkomasta mitään.
”Älä viitsi Nagi, ei yksi perheenjäsen joka putkahtaa elämääsi ole NIIN paha asia…” Schuldig murahti ja rojahti pojan viereen. ”Such an intresesting mind you got there…” saksalainen tokaisi. ”Schuldig.” Punapää hätkähti Nagin napautuksesta ja havahtui. ”Niin?” tämä kysyi. Poika katsoi tätä sinisillä silmillään. ”Mikä sinun tarinasi on? Miksi Schwarz? Miksi ihmiskunnan tuho?” Nagi ihmetteli. Schuldig hymähti. ”Heil Hitler, sanon minä. Saksalaisilla on luonteva tunnevetoisuus ongelmiin.” ”Oikeasti!” Nagi tiuskahti. Schuldig nauroi hetken mutta katsoi Nagia ja sanoi: ”Ihmismieli ei ole sen arvoinen mitä luulet.”
Nagi katsoi Schuldigia uteliaasti. ”Onko herra Mestarimieli saanut kenties selville, mitkä ovat Crawfordin motiivit?” poika kysäisi. ”Latinalainen sananlasku: ’Tieto on valtaa’”, Schuldig tokaisi. Nagi huokaisi raskaasti. ”Tiedätkö, Schuldig…” ”Niiin?” Schuldig vastasi. ”Olen itse asiassa pitänyt sinua tavallaan isoveljenäni…” Nagi selitti ja Schuldig hätkähti. Sanoiko poika juuri sen mitä hän kuuli? ”…mutta nyt, kun minun isoveljeni on sitten Weississä, niin…” Nagi kuiskasi ja henkäisi värisevästi. Itkikö Nagi? Schuldig ravisti päätään epäuskossa. Nagi katsoi häntä kostein silmin. ”Olen niin hämmentynyt Schuldig!” poika huusi ja alkoi itkeä.
Schuldig vilkuili ympärilleen hermostuneesti, mutta kiersi toisen kätensä pojan hartioiden yli. ”Oh, c-mon… Ole mies Nag –.” Poika purskahti suurempaan itkuun ja nojasi saksalaisen rintakehää vasten ja painoi kasvonsa tämän yöpaitaan. Schuldig ärähti. ”Joo. Tiedän, minä olen paras vaihtoehto… Ei psyykkisesti-sairas-Farf tai jenkki-hemmetin-Brad…” mies mutisi itsekseen ja lisäsi jotain omalla kielellään ja halasi Nagia kunnolla. ”Das idiot Schuldig… Älä koskaan, koskaan liiku hämärässä huoneessa…” mies mutisi itsekseen. ”Oh, shut up! I’m crying here!” Nagi huusi raivoissaan ja löi Schuldigia vatsaan. ”Auh! Jätkä, nyt riitti!”
***
”Tasuke?” Tasuke kohotti kasvojaan ja kohtasi Kenin katseen. ”Tasuke, oletko varmasti kunnossa?” brunette kysyi huolestuneena. Tasuke piti otsaansa. ”Joo… Käyn vain juomassa pari lasia vettä…” poika sanoi ja kulki takahuoneeseen. Ken huokaisi ja jatkoi kukkien kastelua. ”Jätkä on hieman poissa… Se Naoen kakru –”, Yohji aloitti, mutta sai Ayalta varoittavan katseen. ”Siis Nagi… Nagi on sekoittanut hänen päänsä täysin…” Yohji jatkoi ja haroi hiuksiaan. ”Ymmärtäisit, jos löytäisit kadoksissa olleen pikkuveljesi vihollisesi puolelta”, Aya selitti ja asetteli kukkapurkkeja paikoilleen, sivellen sitten hetken yhden orvokin terälehtiä.
”Pikkusisarukset voivat olla joillekin herkkä paikka…” mies jatkoi ja käveli ulos kastelukierrokselle. Ken ja Yohji katsoivat toisiaan. ”Ehkä Aya todella ymmärtää häntä paremmin kuin me…” Ken mutisi. Moottori kuului suljettavan ulkona ja Omi raahusti sisään, rojahtaen sitten tuolille ja huokaisten syvään. ”Jos jokin on hengen lähtöä, se on kukkalähetykset!” poika valitti ja heitti kypäränsä sivuun, laittaen lippalakin silmilleen. ”Kill me…” blondi huokaisi. Yohji virnisti. "Älä sano tuota palkkamurhaajien keskellä…”
Omi murahti jotain epäselvää, kun takahuoneesta kuului kuinka lasi särkyi. ”Tasuke!” Ken huudahti ja juoksi takahuoneeseen Tasuken luokse. ”Tasuke, oletko kunnossa?!” hän huudahti ja ravisti maassa polvillaan olevaa Tasukea. ”En ole…” Tasuke murahti ja nosti märän ja verta vuotavan kätensä lasinsirujen keskeltä. ”K’so! Baka!” Ken sanoi ja auttoi Tasuken ylös. ”Mitä sinä oikein ajattelit?!” brunette huusi ja katsoi Tasukea vihreisiin silmiin. ”Ken-kun! Onko Tasuke kunnossa?” Omi ihmetteli. ”Hae puhdistusainetta, pihdit ja sidettä, tämä ääliö löi lasin rikki kädellään!” Ken tokaisi ja veti Tasuken kukkakauppaan.
”Gomen, Ken. Minä vain -!” ”Teit mitä teit, kätesi on vähän niin kuin paskana!” Ken totesi ja istutti Tasuken toiselle tuolille, vetäisi tämän käden itselleen ja istui vastapäätä olevalle tuolille. ”Pihdit”, Ken komensi ja Yohji ojensi ne. ”Miksi lyödä lasi rikki, kun siitä voi juoda?” Yohji ihmetteli. ”Mieti samaa sen kukkaruukun kannalta, minkä rikoit viime viikolla”, Aya tämän takaa sanoi. ”Huu, I’m scared…” Yohji murahti. ”Ai!” Tasuke vinkaisi. ”Älä viitsi, ole mies!” Omi komensi. ”Mutta se sattuu!” Tasuke valitti. ”Jätkä on palkkamurhaaja ja valittaa lasinsiruista kädessään!” Ken naurahti ja vetäisi kaksi sirua lisää. ”Oi! Yamero!” Tasuke ärähti. ”Oh, now? Never!” Ken tokaisi ja vetäisi uuden sirun. ”Aijauu!”
***
”Jos aiomme saada tämän Kaorin kiinni, meidän kannattaa seurata hänen liikkeitään…” Omi selitti ja jatkoi koneensa näpyttelyä. ”Ja miten se onnistuu? Mistä vetoa, että Schwarzit ovat hänen seurassaan ympäri vuorokauden?” Yohji vastasi. ”No, meidän pitää seurata häntä aina silloin, kun hän vähiten odottaa!” ”Eli itse vaikeimmalla hetkellä?” Ken selvensi. ”Juuri niin! Silloin kun hänellä on paljon ihmisiä suojana!” Omi selitti. ”Mutta sehän voisi vaarantaa ne muut ihmiset?” Tasuke kysyi. ”No… ” Omi mutisi epävarmasti ja liikuskeli epämukavasti tuolissaan. ”Katsokaas, en ole ihan varma…”
”Et varma?” Aya kysyi. ”Niin, nimittäin on todella HYVIN vaikeaa hyökätä suuren väkijoukon keskellä! Emme voi tappaa häntä lähietäisyydeltä, jos emme halua jäädä kiinni! Meidän pitäisi olla joitakin tarkka-ampujia tai -!” ”Then do it kiddo!” Yohji tokaisi ja läimäytti Omia selkään. ”Nani?! Siis minä?!” Omi parahti. ”No, sinulla on kaikkein paras ase etäisyydeltä ja haukansilmäsi on kuolettavan tarkka…” Tasuke tokaisi ja virnisti. ”Jaa minulle kaikki paineet?!” Omi huusi. ”Sinun ideasi…” Aya vastasi. ”Mut -!” ”Ei mitään muttia. Saat kerrankin olla toiminta kaveri!” Ken sanoi. ”Demo -!” ”Niin, niin, minä menen nukkumaan…” Yohji tokaisi. ”Yohji-kun -!” ”Minä myös!” Ken tokaisi. ”Ken-kun -!” ”En suorita tehtävää väsyneenä…” Aya mutisi. ”Aya-kun -!” ”No niin Bombay, se on sinusta kiinni!” Tasuke huikkasi juostessaan ylös. ”Tasuke-kun -!” Omi huudahti ja valahti tietokoneensa näppäimistölle. ”Minä ja suuri suuni…”
***
”Hämäämme heitä tällä?” Schuldig kysyi ja heilutti paperia Crawfordin nenän edessä. ”Niin, herra Kaorin määräys”, Crawford tokaisi ja nappasi paperin itselleen. ”Ja siihen ei pitäisi olla mitään vastaan, vai mitä?” hän kysyi. ”Niin, mutta… Eiväthän Weissit niin tyhmiä voi olla!” Nagi tokaisi. ”Eivätkö todella?” Farfarello kysyi. ”Mutta, jos he löytävät tuon tiedon liian helposti, he saattavat aavistaa jotain!” Schuldig ärähti.
Crawford katsoi tätä. ”Maybe, maybe not…” Nagi huokaisi. ”Menen valmistautumaan…” poika sanoi ja katosi huoneeseensa. Schuldig virnisti. ”Poika epäröi.” ”Jos Schwarzin side katkeaa, kehen voimme enää luottaa?” Crawford kysyi. Farfarello heitti veitsen seinään. ”Emme kehenkään.”
***
”Tämä on selvä ansa”, Omi sanoi ja nojasi tuoliinsa. ”Mutta pakkohan meidän on tarttua tilaisuuteen?” Yohji kysäisi. ”Niin, se on totta. Jos emme yritä nyt, emme yritä koskaan. He odottavat ansansa selvästi onnistuvan!” Ken vakuutti ja löi nyrkillään pöytää. ”Ja jos se onnistuu?” Aya kysyi, silmät suljettuina ja kädet puuskassa. Tasuke puri nimettömänsä rystystä hermostuksissaan.
”Jos emme mene, he tulevat tänne, we’re dead. Jos menemme, he saavat meidät, and we’re dead again!” Yohji tokaisi ja nosti jalkansa pöydälle. ”Joten mikä on ero?” Omi kysyi ja nojasi käsiinsä. ”Jos emme mene, he pitävät meitä pelkureina! Haluan kunnon kuoleman!” Ken suutahti ja nousi ylös, rämäyttäen tuolinsa lattialle. ”Pidä höyrysi koossa, Ken”, Aya sihahti hampaidensa välistä, saaden nuoren istahtamaan pöydälle. ”Siis, vaihtoehtomme ovat..?” Omi kysyi jälleen. ”Nirri pois”, Yohji tokaisi. ”Tai mirri pois”, Ken lisäsi ja puhalsi ilmat ulos keuhkoistaan.
”Mirrejä tässä kaikki ollaan…” Aya murahti ja naputti pöytää sormillaan. Omi huokaisi turhautuneena. ”Meidän ei kannata! Täällä voisimme edes valmistautua, siellä taas joudumme yllätyshyökkäyksen kohteeksi ja -!” poika huusi. ”You can’t under astermate the power of the Schwarz…” Tasuke kuiskasi ikkunan edestä. ”Mitä?” Yohji kysyi. Tasuke käännähti kannoillaan ja risti jalkansa. ”Jos menemme sinne, kuolemme. Jos jäämme, kuolemme myös ja ennen sitä riudumme jännityksen puutteessa”, nuori selitti ja siirsi liilahtavia hiussuortuviaan korvansa taakse. ”So… who wants a cool dead?” hän kysyi, saaden hiljaisuuden peräänsä.
Ken ärähti jotain sopimatonta, mutta nosti kätensä ylös. ”Ken-kun! Se on järjetönt -!” ”I am ridicelous!” Ken huudahti. Aya huokaisi ja nosti myös kätensä ylös. Kaikki Weissit katsoivat tätä ihmeissään. ”Mitä? I’m funny..!” mies tokaisi, saaden Yohjin tyrskähtämään ja saamaan itselleen HYVIN selvän katseen. Yohji nosti kätensä ylös, pitäen toisella naurunsa poissa. ”Hell, I’m hulierious!” mies sanoi ja räjähti nauruun. Omi puhalsi hiussuortuvan pois silmiensä edestä ja sanoi Tasukelle: ”Jätkä vetää meidät sitten helvettiin…” ja nosti kätensä ylös.
Tasuke virnisti ja suoristi itsensä. ”Just perfect”, poika naurahti ja kääntyi pimentyvän ikkunaan päin. ”I’m coming bro."
***
Ken laittoi aurinkolasejaan paremmin ja puuskahti. ”Ei tämä niin paha ole?” hän kysäisi savukettaan polttavalta Yohjilta. ”Sen lisäksi, että joudun esiintymään koomikkona lavalla, SINUN kanssasi? Eeeei!” tämä tokaisi ja katsahti Keniin. ”And by the way, näytät täydelliseltä ääliöltä nuo päässäsi.” Ken ärähti ja laittoi lasit otsalleen. ”So what?! Itse olet täydellinen ääliö tuossa puvussa!” hän totesi ja istahti Yohjia vastapäätä ja painoi korvamikrofoniaan .
”Eikö kukaan muu TODELLAKAAN voi tehdä tätä?” hän ihmetteli ja aurinkolasit tipahtivat takaisin hänen nenälleen. ”Ei. Kukaan muu ei osaa olla niin koomikkopari, kuin te!” Tasuke naurahti. ”Oh, shut up…” Yohji murahti. ”Hän kertoo täysiä totuuksia, Balinese”, Aya sanoi ja Omi tirskahti. ”Älkää valittako, mehän sovimme tästä, right?” poika kysyi. ”TE sovitte! ME emme!” Ken vastasi, saaden ohi kulkevan backstage avustajan katsomaan häntä oudosti. Yohji hymyili. ”Handsfree”, hän selitti lyhyesti ja ytimekkäästi.
***
Aya piti katanaansa ja nojasi hieman eteenpäin parvelta. Jos joku heidän porukastaan kiipeäisi katon sisälle ja vaanisi sieltä paikkoja, se oli ehdottomasti hän. Jep jep. ”Kaoria ei näy mailla halmeilla. Nämä juhlat ovat täydellisen kuolleet”, Aya sanoi mikrofoniinsa. ”Odota vaan kunnes Balinese ja Siberian pääsevä stagelle. Silloin tapahtuu!” Tasuke vakuutti. ”Missä te olette?” ”Juuri olemme turvajärjestelmällä. Omi laittaa koodeja valmiiksi pimennykseen.” ”Kuittaan.” Aya sulki mikrofonin ja jatkoi etsintäänsä.
Äkkiä, ase kuului ladattavan hänen takanaan. ”Look what the kitty dragged in.”
***
”We’ve gotta hold on… to what we got, it doesn’t make a difference, if we’re ready or not…” Tasuke mutisi itsekseen ja pyöri Omin ympäri. ”Ready or not?” poika kysäisi. ”Not”, Omi vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi ja jatkoi äärettömän nopeaa käden liikettään. Tasuke huokaisi ja kiristi huivia päässään. ”K’so… This isn’t right… Heidän olisi pitänyt jo hyökätä…” hän ihmetteli ja jatkoi ympäriinsä pyörimistä. Omi vilkaisi tähän hetken, kunnes liitti katseensa takaisin ruutuun.
”Noin. Se on Ayan merkkiä vaille valmis”, poika hengähti ja otti yhteyttä. ”Aya-kun -?” ”Hemmetti! Pysy paikoillasi! God damn it! Why you little -!” Omi ja Tasuke käänsivät hitaasti katseet toisiinsa. ”Holy…” Omi aloitti. ”…shit!” Tasuke ärähti. ”En osaisi paremmin tuota sanoa”, kuului tokaisu ja molemmat pojat käännähtivät nurin päin. ”HOLY SHIT!” molemmat huudahtivat päin Schuldigin ja Farfarellon naama. Omi painoi kannettavansa Enteriä ja valot poistuivat yhdessä napsahduksessa.
***
”What? Now we don’t go to the stage then?” Yohji ihmetteli. “Jokin on pielessä…” Ken mutisi. ”Yeah, big time”, kuului heidän keskeltään ja valot palautuivat ja paljastavat Nagi Naoen. ”Crap”, Yohji tokaisi ja Ken ja hän lennähtivät vastakkaisiin seiniin. Äkkiä, katosta kuului ryminää ja Crawford tömähti katosta läpi Nagin selkään, herpaannuttaen nuoren keskittymisen. ”Nyt!” Yohji huudahti. ”Hep!” Ken yhtyi ja brunette hyökkäsi Crawfordin kimppuun bugnukillaan, joutuen kuitenkin tönäistyksi maahan ja Yohjin rautalangat kärsivät Nagin käsittelyn takia.
”Hei! Minä en ole vielä sujut sinun kanssasi! Come back you little prick!” Aya huusi ja pudottautui katosta katanansa kanssa. ”Shi-ne!” punapää huusi ja hyökkäsi eteenpäin, saaden kuitenkin väistön vastaansa. Samassa takavasemmalta kuului ryminää ja kohta luodit vinkuivat seinään kun Tasuke ja Omi liukastelivat kiillotettua lattiaa pitkin paikalle huutaen: ”Se on ansa! Se on ansa!” ”Like I don’t know that!” Ken huudahti, yrittäen huitoa Nagia bugnukillaan, onnistumatta pojan itselleen luoman suojakehän ansiosta.
Farfarello kurvasi kulman takaa puukkonsa kanssa paikalle ja Schuldig tuli tämän perässä, ladaten asettaan uudemman kerran. ”Okey! I had enough!” Tasuke huudahti ja kamppasi Nagin vyötäröstä, saaden pojan suojakehän pois. ”Mitä hemmet -!” Nagi kiljahti ja heitti Tasuken seinään. ”Fucking great!” Tasuke ärähti ja kuin tilauksesta, Nagin ohi lensi nuoli, saaden pojan jälleen herpaantumaan ja irrottamaan otteensa Tasukesta. ”Helvetin -!” poika huusi ja heitti Omin käytävää eteenpäin. ”Omi!” Ken huusi ja löi Farfarellon kumoon, ennen kuin riensi nuoremman Weissin luokse. Nagi kohotti kättään. ”Kuole”, hän sihahti. Äkkiä hänen takaraivoonsa osui jokin ja hänen päässään kaikui klonk ääni. ”Taistele omilla voimillasi otôto!” Tasuke hänen takaansa komensi ja heitti teinin selkänsä yli ja katsoi tätä vihreillä silmillään. ”Etkö sinä älyä?” hän kysyi. Nagi irvisti hetken kivusta, mutta pudotti sitten katossa olevan palkin Tasuken p''lle. ”Ow shit”, Tasuke tokaisi.
”Sphynx!” Yohji huudahti ja hyppäsi pois Schuldigin ampuman luodin edestä. Tasuke nielaisi, veti kivuliaasti henkeä ja tarttui palkkiin. Hitaasti poika työnsi sen pois päältään ja putosi lattialle. Nagi käveli tämän luokse, kohotti kättään ja kuiskasi: ”En tarvitse mitään veljeä.”
Katosta kuului narinaa. Jokainen huoneessa olija siirsi katseensa kattoon, joka alkoi hitaasti murentua. Metalli ja kivipalasia putosi rymisten lattiaan. ”Lähdetään!” Crawford komensi ja hyppäsi syrjään yhden kiven tieltä. ”I’m not finnish yet!” Farfarello ärähti. ”Ala tulla! Nagi!” Schuldig huusi. Nagi kääntyi, katsoi Tasukea ja otti askeleen eteenpäin, mutta katosta irtosi teräspalkki, joka pysäytti nuoren matkan lyhyeen. ”NAGI!” Schuldig huusi, kun poika jäi makaamaan palkin alle, yrittäen nostaa sitä, tuloksetta ja pyörtyen sitten. ”Nagi älä vaan –!” saksalainen aloitti, mutta Crawford pysäytti tämän. ”Schuldig! Meidän on mentävä!” mies huusi. ”MITÄ?!” Schuldig huudahti silmät salamoiden. ”Et voi auttaa häntä sen enempää kuin hän itse!” Crawford selitti ja veti rimpuilevan Schuldigin perässään pois, Farfarellon seuratessa.
Aya juoksi kohti toista uloskäyntiä. ”Alkakaa tulla! Ei ole enää paljon aikaa!” punapää huusi ja sai Yohjin juoksemaan vierelleen. Ken ja Omi olivat jo lähdössä, kun Ken huomasi. ”Tasuke?” hän kysyi ja kaikki katsoivat kuinka Tasuke nousi ylös horjuen ja tarttui teräspalkkiin, nostaen sitä raivon kyyneleitten kanssa ja rystyset valkoisina. ”Tasuke-kun! Tule jo!” Omi huusi. ”En… voi… jättää häntä!” Tasuke parahti ja puri hampaitaan yhteen ponnistaessaan palkkia ylös. ”Tasuke, et voi -!” Yohji huudahti, kunnes näki kuinka Ken rynnisti palkille ja tarttui sen toiseen kulmaan, alkaen nostaa sitä hieman paremmalla tuloksella kuin Tasuke. ”Ken! Tule heti takaisin! Ken!” Aya huusi, saaden Keniltä vihaisen katseen.
”I wont!
Not until I get that little bastard out of here!” brunette
huudahti ja keskittyi takaisin palkkiin, nostaen sitä kaikkien
voimiensa takaa. Omi katsoi Ayaa ja Yohjia toivottoman oloisena.
Poika pudisti päätään ja juoksi myös palkille, tarttuen
Nagin koulu-univormuun ja veti poikaa pois paineen alta. ”Ala
tulla jo senkin idiootti!” poika komensi ja työnsi palkkia
jalallaan. Yohji ja Aya katsoivat toisiaan. ”Hell, I’m
not selfish”’1Îâr*æÛ+໼qÖ®Z’
ö†ÔäiŽ2<ÆËd «fUàÍÖ+ÚÚÔë…(•*Îüerr¥!ÆÖ”ãä ?^uçeU6iƒ¸¡JR«$)JP R””¥ R””¥ ƺJ0m’¦† |Çen†›Rö¤£Üã“JuG‹zÏX:¦ãÝWm€µ+¡«ËÀÉNÕ,|j÷äjnòc="`Æ{Ì" ÈI8éœ_˜÷¯K…'$Ü·rL#ÞlWxqV™ŒðœºÏÞ2¤«
*Älä jätä minua tänne…*
***
Schuldig ajeli hiljakseen eteenpäin autollaan, mutta tutki ympäristöä katseellaan, sekä kuudennella aistillaan. ”Schuldig!” Crawford tämä vierestä huudahti. Schuldig käänsi katsettaan ja katsoi Crawfordia. ”Niiin?” ”Katse tiessä.” mustahiuksinen mies sanoi ja katsahti takapenkillä istuskelevaan Farfarelloon, joka oli lukinnut katseensa oikean puoleiseen ikkunaan ja tuijotti sitä yhtä tiukasti kuin lapsi ovea, jonne äiti oli juuri kadonnut paketoimaan joululahjoja.
Schuldig hymähti ja jatkoi ajamista. Äkkiä, miehen päässä naksahti. *Schuldig… älä jätä minua tänne…* Saksalaisen jarrujalka polkaisi maata ja auto pysähtyi kirskahtaen. ”SCHULDIG! Mitä hemmettiä sinä luulet -?!” Crawford huusi, mutta punapää ei enää ollutkaan paikallaan ja auton ovi oli avoinna. Crawford huokaisi helpotuksesta. ”I knew you would find him…” mies totesi ja siirtyi ohjaajan paikalle, keskittyen ja ajaen sitten eteenpäin.
Schuldig juoksi minkä jaloistaan pääsi, tavoitti heikkoa ääntä päässään. Ensimmäistä kertaa elämässään, tämä todella juoksi tosissaan. Hänen oli löydettävä Nagi. Saksalainen pysähtyi hetkeksi ja keskitti ajatuksensa. *Nagi… Nagi… vastaa minulle…* *Schuldig?* Punapää avasi silmänsä ja ryntäsi eteenpäin ja pysähtyi pimeän kujan reunalle. ”Nagi?” mies kysyi hämärään, saaden vastaukseksi pelästyneen vinkaisun. ”Nagi!” Schuldig huudahti ja ryntäsi kujalle ja löysi keräksi kääriytyneen Nagin heijaamasta itseään edes takaisin. ”Nagi, oletko sinä kunnossa?” Schuldig varmisti ja nosti pojan katsetta. Nagin kirkkaat kosteat silmät katsoivat häntä pelokkaasti. Schuldig hätkähti. Poika oli niin samannäköinen kuin silloin kun tämä ilmestyi ensimmäistä kertaa Schwarzien huoneistoon. Niin pelottavan ja surullisen sekainen riutunut poika oli kiertänyt itselleen Crawfordin takin ja näytti pikemminkin huvittavalta, kuin siltä mitä nuori tänään kertoi pelkällä katseella Schuldigille. Saksalainen pudisti päätään.
”Nagi, mennään kotiin”, hän sanoi. Nagin ilme tiukkeni. ”Miksi, Schuldig?” Schuldig räpytti sinisiä silmiään ja kohotti kulmaansa. ”Miksi kaikki… kaikki…” Nagi kuiskasi ja puristi silmänsä kiinni. Schuldig nyökkäsi ja riisui takkinsa, laittaen sen pojan hartioille. ”Kaikella on syynsä, en vieläkään käsitä meidän tekomme syytä.” ”Teot eivät sano mitään”, Nagi sihahti. ”Mutta sanat tekevät kaiken”, Schuldig vastasi ja katsoi Nagia tämän paljon kokeneisiin silmiin. ”Jos jotain, niin sinun se pitäisi tietää.” Nagin silmät kostuivat kirkkaiksi kuin juuri sammuneet tähdet ja poika yritti nousta ylös. ”Tuohon sinä tarvitset apua”, Schuldig murahti ja veti Nagin pystyyn.
”Seis!” Schuldig käänsi päätään ja näki Tasuken sotaa vaativan olemuksen takanaan. *Now where getting trouble…* ”Kuule, en nyt halua tapella kanssasi, hyvä?” saksalainen totesi ja oli jo lähdössä, kun hän tunsi toisen ajatuksen lähipiirissä ja kääntyi nähdäkseen Omin ja Kenin toisella puolella kujaa, aseet valmiina. ”En minäkään halua taistella, joten…” Tasuke selitti ja astui askeleen lähemmäs. ”…jos vain antaisit Nagin meille?” Nagi ja Schuldig katsoivat toisiaan. *En ole menossa minnekään*, Nagi vakuutti ja kääntyi Tasukeen päin. ”Etsi veljesi jostain muualta”, poika sihahti kuin käärme ja sai Tasuken horjahtamaan taaksepäin. ”Nagi, puhu järkeä! Sinä et voi -!” ”VOINPAS!” Nagi huusi ja heitti Tasuken seinään, alkaen sitten kiduttaa tätä pelkällä katseellaan. Tasuke hengitti tiuhemmin, huusi ja kirkui, kieriskellen maassa tuskassaan.
Omi ja Ken valmistautuivat hyökkäämään ja Schuldig huomasi Nagin katseesta ettei tällä ollut aikomustakaan jättää asiaa sikseen. ”Senkin paholainen…” Ken kuiskasi ja hyökkäsi eteenpäin. Schuldig pysäytti nuoren iskulla leukaan ja nappasi Omin nuolen juuri ajoissa, ettei se olisi osunut Nagiin. ”Das idiot!” Schuldig huudahti Nagille, jonka ilme koveni entisestään. Schuldig analysoi kuinka kauan kestäisi että loputkin kaksi Weissia tulisivat paikalle ja pienen harkinnan jälkeen, kutsui Crawfordia. *BIG C! REDHEAD SUMMONS BIG C!* Schuldig huusi mielessään ja potkaisi Omia vatsaan, että tämä pysyisi pari metriä kauempana.
*Schuldig, mitä hem -?!* *You didn’t see this coming! Nagi päätti kiduttaa veljensä henkihieveriin ja Hidaka ja Tsukiyono ovat suurin piirtein kurkussani kiinni!* *Oh the fuck -! Olemme ihan juuri siellä, ota Nagi hus helvettiin Tasuken kimpusta! Keksi jotain!* *MINÄ?! Crawford -! Crawford? Crawford! Poika pirkale!* Schuldig väisti Kenin uuden hyökkäyksen ja nopealla liikkeellä tarttui Omia hiuksista ja osoitti aseellaan tämän ohimoa. Ken pysähtyi siihen paikkaa ja Nagi lopetti Tasuken kiusaamisen hetkeksi. Poika nousi ylös maasta ja tasasi hengitystään ja katsoi sitten Schuldigia halveksivasti. ”Anna hänet takaisin”, nuori sihahti.
Schuldig virnisti. ”Kumpi? Tsukiyono, vai Nagi?” Tasuke värähti ja haroi katsettaan Omin ja Nagin välillä. Nagin kasvoista paistoi selvä viha ja katkeruus, mutta Omin silmät olivat kauhuissaan ja vilkuilivat puolelta toiselle, etsien keinoa. ”Tasuke, ota Nagi!” Omi huusi. ”Damatte iru!” Nagi huusi ja Omi kiljaisi kun hänen jo muutenkin kipeä kätensä vääntyi uudestaan sijoiltaan. ”Yamero! K’so… Senkin… PELKURIT!” Ken huusi ja oli jo valmis hyökkäämään, kun Schuldig painoi pyssyn piippua Omin ohimoa vasten. ”You son of a -!”
Tasuke vaiensi Kenin kädellään. ”Jos valitsen Omin, te häivytte?” hän kysyi. Schuldig nyökkäsi. Nagi tiukensi otettaan Schuldigin takista. ”Ottaen huomioon, että teidän pitää häipyä myös”, punapää sanoi. Äkkiä, mies vaistosi vaaran ja väisti juuri ajoissa Yohjin heittämän johdon. ”Oh the fuck -!” Yohji kirosi talon katolta. Tasuke hengitti syvään ja katsoi. Hänen veljensä tai tiimitoverinsa… ”Minä…” Äkkiä, Aya hyppäsi saksalaisen takaa tämän kimppuun, mutta Nagi heitti tämän kujan toiseen päähän. ”Joten valinta taitaa olla neither!” Schuldig tokaisi. ”Mitä?! Ette voi -?!” Yohji huudahti, kun Schwarzin auto kaahasi kujalle ja Farfarello avasi takapenkin oven.
”Nagi! Kyytiin!” Schuldig komensi. ”En ole vielä -!” Nagi huusi, valmistautuen hyökkäykseen Tasukea vastaan. ”Oh, shut the fuck up! Get in the fucking car!” Schuldig komensi ja teini kiristi hampaitaan, ennen kuin syöksyi takapenkille. Schuldig perääntyi rauhallisesti, ase yhä Omin ohimoa vasten auton toiselle ovelle. ”Kummatkin pojat tulevat mukaan, liikkumatta, tai Tsukiyonon aivot lentävät ulos tämän somasta pikku päästä…” saksalainen kuiski hiljakseen ja Crawford avasi tälle oven. Omi kamppaili vastaan, mutta poika työnnettiin auton sisään ja Schuldig pujahti itsekin ovesta sisään ja auto kaahasi pois.
Ken karjaisi raivosta ja potkaisi roskalaatikon kumoon. ”FUCK!” poika huusi ja viilsi tiiliseinään kipinöivät jäljet. ”Te pelkurit! SAASTAT!” Ken huudahti ja näytti mielenosoitus sormeaan auton kurvaussuuntaan. Tasuke repi hiuksiaan. ”Jos olisin päättänyt nopeammin… Hemmetti, mitä minä ajattelin?! Ei se pikku paska minusta koskaan välittänyt!” nuori kirosi ja repäisi huivin päästään. ”Älä syytä itseäsi, minä toimin liian suoraan…” Aya totesi rauhallisesti, mutta heitti miekkansa tiiliseinään raivosta. ”Ne idiootit eivät kaihda keinoja…” Yohji kuiskasi, laskeuduttuaan alas kujalle.
Ken hengitti sisään ja ulos hetken, ennen kuin veti sisäänsä ilmaa ja sanoi: ”Mennään kotiin.”
***
”Schuldig, olet idiootti! Olenko sanonut sen sanan sinulle?! IDIOOTTI!” Crawford karjaisi ja kurvasi oikealle. ”Heeei… minä vain –auts- tuota noin –ai sataana- improvisoin! Au hemmetti, jos tuo lyöminen ei lopu, niin täällä tapahtuu MURHA!” Schuldig huusi tiukassa otteessaan olevalle Omille, joka näytti tälle mielenosoitussormeaan. Schuldig huokaisi ja kääntyi takapenkkiläisiin päin. ”Pojassa on asennetta.” Uusi lyönti lensi tällä kertaa Schuldigin päähän.
”Score!” Omi hihkaisi. Schuldig piti päätään ja katsoi Crawfordia, sääliä anoen. ”Jos minä vaikka ajan ja sinä…” ”Ei. Ikinä. Sinä nappasit, sinä kärsit”, mies sanoi rauhallisesti ja kääntyi uuden kurvin ja ajoi parkkihalliin. ”Let’s get up”, Crawford komensi ja hyppäsi ulos autosta. Schuldig murahti ja avasi oven, heittäen Omin asfaltille. ”Run and I shoot”, saksalainen sihahti ja nousi itse autosta ja tarttui poikaan kiinni. Nagi ja Farfarello nousivat pois takapenkiltä, Nagin aristaessa hieman jalkaansa. ”Nagi, oletko kunnossa?” Schuldig kysyi. ”Hänellä on nyrjähtänyt nilkka”, Omi selitti, saaden Nagilta katseen, joka ei päästä helposti lähtenyt.
”Suusi kiinni, kyllä minä kävelemään pyst -!” Nagi huudahti ja kaatui rämähtäen asfaltille. ”Farf, auta Nagi ylös”, Crawford komensi ja valkohiuksinen mies avusti teinin pystyyn, antaen tukea olkapäästään. ”C-mon, move you brat!” Schuldig komensi ja tökkäsi Omia selkään. ”Hai, hai…” Omi murahti ja polkaisi jalallaan punapäätä varpaille. ”Aijaauuuhhg!” ”Schuldig, Ole mies!” Crawford komensi. ”The damn kid stamped my feet!”
***
”Ken, aiotko sinä nukkua?” Birman kysyi tietokoneen äärestä. Ken nojasi sohvan nojaa vasten. ”Vasta kun tiedän jotain.” ”Ken-ken, älä ole järjetön”, Yohji murahti portaista ja kipusi niitä ylös, puoliunessa kun oli, kompastellen pari kertaa askeleisiinsa. Ken haukotteli, mutta piti silmiään auki, kieltäen väsymyksen, jota hiljainen koneen naputusääni aiheutti. Äkkiä, Tasuke hänen vierestään valahti hänen olkapäälleen, mutta ponkaisi pystyyn. ”En minä ole väsynyt”, hän vastasi Kenin valmiina olevaan kysymykseen. Nuoren silmät lupsahtelivat alas ja hengitys alkoi kuulostaa tuhinalta.
Ken virnisti ja katsoi, kuinka Tasuke kupsahti hänen olkapäätään vasten. Ken huokaisi ja laski Tasuken pään syliinsä ja silitti tämän päätä hiljaa. *Omi, oletko sinä kunnossa?* brunette kysyi tyhjyyteen ja katsoi edessään olevaa seinää. Hän ei nukahtaisi ennen jotain vinkkiä
***
Omi heilui hiljakseen edestakaisin paikallaan. Ei siinä mitään… mutta hän oli kahleissa. Ei siinäkään vielä mitään… jos sattui roikkumaan pää alaspäin. Schuldig naputti sormillaan pöytää ja Nagi mietti vielä seuraavaa siirtoaan. Omi heilahti Nagiin päin. ”Hän lukee ajatuksesi…” poika huomautti ja heilahti takaisin Schuldigiin päin. ”Taidat olla liian tyhmä tähän peliin, että voittaisit sen muuten, vai mitä?” Farfarellon veitsi vilahti hänen korvansa ohi, laittaen hopeisen renkaan sen lehdessä heilumaan.
”Shut up”, Nagi murahti ja siirsi telekineettisesti kuningattarensa pelilaudan yli, syöden Schuldigin kuninkaan. ”Kuulostat aika paljon veljeltäsi, tiedätkö?” Omi kysyi. Nagi katsahti tätä syrjä silmällään. ”Älä pelleile hengelläsi.” ”Ou, I’m scared…” Omi inahti ja jatkoi heilumista. ”Farf, hei Farf… katso tänne. Sinua alkaa nukuttaa… nukuttaa…” poika huikkasi, ja Farfarello seurasi katseellaan Omin heilumista. Tämän toinen silmä alkoi lupsahdella. Schuldigin pää oli räjähtämispisteessä. ”O, for crying out loud! I'LL FUCKING SHOOT HIM!” mies huusi ja osoitti Weissia pyssyllään, kun Schwarzien kämpän ovi aukesi ja Crawford astui sisään, perässään Kaori. Crawford piti otsaansa.
”Miksen nähnyt tätä? Jos olisin nähnyt tämän, minä olisin tullut myöhemmin, mutta ei, en nähnyt tätä…” mustahiuksinen mies mutisi. Kaori asteli olohuoneeseen, nyökkäsi Prodigylle ja katsoi sitten Schuldigia. ”No, ammutko sinä vai saanko minä kysellä pojalta jotain, Mastermind?” ”Niin just Mastermind!” Omi matki ja tyrskähti, saaden Schuldigin repimään hiuksiaan. Kaori kiersi Omin ympärillä kuin korppikotka. ”Tämä on siis se Weissin poika?” hän kysyi Crawfordilta. ”Niin juuri. Päätimme ihan varmuuden vuoksi sitoa hänet Farfarellon paikalle”, Brad vastasi ja laittoi lasejaan paremmin. ”Niin, koska tämä tässä näki että osaisin tiirikoida kyllä käsiraudat ja heikentää narua, mutta en pää alaspäin”, Omi selitti ja nauroi hetken. Shinji Kaori katsoi tätä oudosti. ”Hauskinta on, ettei hän nähnyt että veri menisi päähäni ja minulle tuli pieni känni päälle…” poika jatkoi ja purskahti nauruun.
Schuldig hakkasi päätään seinään. ”Kyllä! Minä! Olen! Idiootti! Ai, pää…” ”Et yhtä idiootti kuin minä kun pidän tuota pentua vielä hengissä…” Kaori mutisi ja otti povitaskustaan pistoolinsa, ampui, mutta Omi kyyristyi palloksi ja vältti luodin juuri ajoissa. ”Sensei, odottakaa hetki”, Nagi sanoi ja nousi seisomaan. ”Niin, mitä Prodigy?” Kaori kysäisi. ”Sensei…” Omi tyrskähti ja hymyili typerästi, ennen kuin sai Schuldigilta mitä rumimman katseen.
”Kaori-sama, tämä poika on yksi Weissin taktisimmista jäsenistä. Hän tekee suunnitelmia, lamauttaa turvajärjestelmät, sammuttaa valot, tekee kaiken hyödyllisen. Hän voi olla meille hyödyksi, Weissin kiinnisaamisessa”, Nagi selitti ja Crawford tuijotti tätä suu auki. ”Miksi minä en älynnyt tuota?” hän sihahti itselleen. ”Koska oli helvetin vihainen Schuldigille”; Farfarello vastasi ja heitti veistä Omin takana olevaan tikkatauluun. Kaori virnisti ilkeästi. ”Ahaa… Siis, jos pyydämme Weissejä tapaamiselle, saamme heidät kaikki yhteen nalkkiin?” mies kysyi Crawfordilta, joka pudisteli päätään hetken ja keskittyi sitten, siristellen silmiään.
”Näen, että saamme heidät paikalle… mutta… loppu on hämärän peitossa…” ”You’re gonna get killed!” Omi tokaisi, saaden Schuldigin kurkkuunsa kiinni. ”No niin, senkin pentu… olen kestänyt sinun iänikuista pälätystäsi jo kaksi tuntia! Jos se ei nyt lopu, minä en välitä vaikka saisimme itse paholaisen paikalle, kunhan sinusta lähtee nirri pois!” saksalainen huudahti, tiukentaen otettaan Omin kaulan ympärillä. ”Schuldig! Lopeta!” Crawford komensi. Schuldig piti otsaansa, mutta irrotti otteensa nuoren kaulalta. ”One word, kid. One word.” Kaori huokaisi. ”Selvä sitten. Minulla on asioita hoidettavana, sopikaa tapaaminen toimistoni aulaan, tulen itsekin sinne”, mies sanoi ja häipyi ulos ovesta.
Schuldig haukotteli suureen ääneen. ”I’m getting some sleep… Tuo pennun pää raastaa hermoni pilalle…” punapää sanoi ja venytteli jäseniään, ennen kuin katosi huoneeseensa. ”Farfarello, vahdi ympäristöä, Nagi, lähetä viesti Weisseille”, Crawford komensi ja meni huoneeseensa. Farfarello istui pimeään nurkkaan ja tuijotti tyhjästi eteensä, kuin haukka saalistaan. Omia värisytti. Nämä kaverit olivat täysiä kahjoja… Poika rimpuili kahleissaan, kun Nagi otti kannettavansa esille. ”Mitä hän tekee?” Omi kysyi, viitaten Farfarelloon. Nagi katsoi nurkassa istuvaa irlantilaista, jonka katse oli tiukasti seinässä. ”Vaeltaa”, teini sanoi ja venytteli sormiaan, ennen kuin sulki silmänsä ja asetti toisen kätensä ruudun eteen ja toisen näppäimistön.
Näppäimistö alkoi naputtaa hidasta sinfoniaansa hämärässä huoneessa, kuin kummitus ullakolla. Omi kiemurteli kahleissaan, saaden ne nitisemään hiljaa. Poika ärähti ja retkahti veltoksi roikkumaan. Hitto, hänen oli keksittävä jotain… ”Miksi sinä teet tämän?” Omi kysyi Nagilta, jonka keskittyminen herpaantui. ”Hiljaa”, Nagi sihahti ja aloitti, kun Omi päätti puuttua takaisin asiaan. ”Miksi? Miksi omalle veljellesi?” sinisilmä kysyi. Nagi loi häneen polttavan katseen. ”Paraskin sanomaan, veljentappaja.” Omi värähti kun hänen kehonsa kihelmöi ja alkoi kipristellä joka puolelta, muuttuen sitten poltteeksi ja siitä kivuksi. Poika puri alahuultaan kovempaa kuin koskaan, yrittäen olla näyttämättä tuskaa joka hänen sisällään kävi. Nagi virnisti kun pojan huuli alkoi tippua verta tämän kasvoille. ”Miten vaan”, Nagi tuhahti ja jatkoi viestinsä lähettämistä.
Omi hengitti hetken aikaa, nuolaisi veren pois huuleltaan ja kuiskasi: ”Luulin että veri on vettä sakeampaa. Ehei, sinulla ei ole mitään syytä kostaa Tasukelle. Hirofumi olisi tappanut minut, ellen olisi ehtinyt ensin. Ja entä Masafumi? No, sanotaanko että hän kaivoi oman hautansa?” Koneen naputus jatkoi, mutta Omi kuuli kuinka Nagin hengitys alkoi väristää. ”Älä viitsi. Hän sentään pelasti sinut, sitoi haavasi ja piti luonaan. Eikö sitä voi pitää veljeytenä?” blondi kysyi ja sai vastaukseksi enterin painalluksen. Nagi henkäisi ja rojahti vasten tuoliaan.
”En tiedä. En todellakaan tiedä”, poika sanoi hiljaa ja raapi hermostuneesti rystysiään. Nagi puri nyrkkiään. *Jos autan onii-sania, petän tiimini. Mutta jos en, en voi koskaan saada oikeaa isoveljeä…*
***
Neljä Weissia seisoivat toimistorakennuksen edessä. Aya kiristeli hampaitaan, Yohji poltti iänikuisia hermosavujaan ja Ken kiroili minkä suustaan pääsi. Tämä oli heille kaikille tuttu tapa, joka toistui joka kerta kiperän tehtävän alussa. Tasuke oli ainoa joka ei ollut nähnyt tällaisia tilanteita. *Karaten Tokion mestari my ass, en ole koskaan ollut näissä hommissa…* Tasuke ajatteli ja heilutteli nunchaku-kapuloitaan suuntaan jos toiseenkin.
”Shall we go, fellow kittens?” Ken kysäisi niin rauhallisesti kuin pystyi.Yohji ja Aya nyökkäsivät ja katsoivat sitten Tasukea. Poika lopetti kapuloittensa pyörittämisen ja henkäisi. ”Mennään.” Neljä nuorta avasivat toimiston oven ja ajelehtivat hiljakseen pimeään aulaan. ”Ei taas tätä… he piileskelevät aina varjoissa…” Yohji mutisi ja Ken nyökytteli raivoisasti päätään. Aya katsoi Tasukea, jonka silmistä paistoi paniikki.
Äkkiä, eräästä huoneesta kuului kauhea huuto ja ovi avautui, paljastaen kauhuissaan pakoon ryntäävän Omin. ”Omi!” Aya huudahti. Omi pysähtyi. Tämä piti vertavuotavaa olkapäätään. ”Aya-kun! Yohji-kun! Ken-kun!” poika huudahti ja juoksi näitten luokse, alkaen itkeä lohduttomasti Yohjin rintakehää vasten. ”No niin, ihan rauhassa chibi…” Yohji hyssytteli. ”Omi, olet nyt turvassa, ei enää mitään hätää”, Ken vakuutti. Äkkiä, Omin silmät laajenivat ja hän erkani Yohjista. ”Omi, mikä nyt?” Tasuke ihmetteli. ”Nigero!” Omi huudahti. ”Mitä?” Ken ihmetteli. ”Hayaku! Juoskaa! Menkää pois!” Omi komensi, mutta sitten pojan silmät laajenivat ja tämä valahti polvilleen, pitäen päätään ja rääkyen tuskasta. ”Omi! K’so… SCHULDIG!” Ken karjaisi ja saksalainen astui esiin varjoista.
”Me vain vähän lainasimme häntä…” punapää tokaisi ja iski silmäänsä, tainnuttaen Omin samalla. ”Senkin paska! Tästä et selviä!” Yohji huusi. ”Ainoat jotka eivät selviä olette te”, Crawford totesi joukon takaa ja hymyili ilkeästi. ”Vaikka teitä saattaisikin olla ylimäärä, ette ole ennenkään pärjänneet”, mies totesi ja kohensi silmälasiensa kuntoa. ”Painu helvettiin!” Aya huusi. ”Menisin jos voisin, mutta ainoat jotka johonkin menevät olette te, tulkaa kertomaan jos törmäsitte Jumalaan”, Farfarello totesi oikealta. Tasuke nosti Omin istumaan ja vilkuili ympärilleen. ”Okei! Nagi, senkin pikku rotta, missä olet?!” nuori huusi. ”Olen suoraan yläpuolellasi, onii-san”, Nagi totesi kattopaaruilta. Omi raotti silmiään. ”You little pricks… Ette koskaan voita!” poika vakuutti. ”Voi, minä tiedän kun suojattini voittavat ja tuntuu siltä että nytkin käy niin”, Kaori totesi portailta.
”Se on Kaori! Tappakaa!” Aya huusi ja Yohji tähtäsi johtonsa, saaden ne kuitenkin vain pysäytetyksi Nagin voimien ansiosta ja joutui itse kiinni seinään. ”Säälittävää”, Kaori sanoi ja virnisti. ”Pelkuri!” Ken huusi ja hyökkäsi eteenpäin, saaden Farfarellon kimppuunsa. ”Wanna see God?” irlantilainen kysäisi ja asetti veitsensä bruneten kaulavaltimolle. ”Paholainen!” Omi huudahti ja tähtäsi jalkajousellaan, Schuldigin napatessa sen kuitenkin kiinni ilmasta. ”I’m not done whit you kid”, mies sanoi ja lähestyi Omia. Aya kohotti katanansa ja hyppäsi. ”SHI-NE!” punapää huusi, mutta Crawford tarttui tätä jalasta ja mies rojahti kivilattiaan, murtaen nenänsä.
Tasuke tarttui nunchaku-kapulaansa ja kiristi sitä. ”I’m the one standing tall”, poika kuiskasi ja pyöritti kapulaa ilmassa, ennen kuin syöksähti hyökkäykseen potkulla. ”YAMERO!” Nagin ääni huudahti ja poika hypähti Kaorin ja Tasuken väliin, heittäen Tasuken seinään. ”Ei taas tätä…” Tasuke mutisi ja kokosi itsensä laastin keskeltä ja katsoi Nagia silmiin. ”Nagi, väisty, en halua vahingoittaa sinua!” poika komensi. Nagi tuhahti. ”En väistyisi vaikka sinulla olisi konekivääri. Kaori-sama on ainoa joka on ymmärtänyt minua kaiken aikaa”, teini sanoi ja kohotti kätensä ja pusersi sen nyrkkiin, saaden Tasuken kouristelemaan lattialla jättimäisen puserruksen takia. ”Nagi… minähän… minä tulin sinne… yritin hakea sinut mutta…” Tasuke selitti. Nagin silmissä välähti. ”Valehtelet! Sinua ei koskaan ollutkaan siellä! Et puolustanut minua kun isä löi minua! Et edes ollut kotona kun minut vietiin pois! Ja et vaivautunut etsimään! Mikä isoveli sinä muka olet?!” Nagi huusi ja heitti Tasuken maahan, saaden lattiassa olevat laatat murskaantumaan.
Tasuke hengitti vinkuvasti ja nousi istumaan. ”Nagi… minä tulin sinne… etkö sinä muista? Sinä olit rahdilla lähtevien laatikkojen joukossa ja minä avasin varastonoven!” nuori huusi. Nagin aivoissa naksahti. Pimeys… yhtäkkiä läpi tunkeva valo… hahmo… hahmo ovella. Nagi pudisti päätään. ”Se ei voinut olla sinä! Ja jos olisit ollut, mikset ottanut minua mukaasi?!” poika tivasi, nostaen Tasuken pystyyn tahdollaan. ”Nagi… sinä… SINÄ AMMUIT MINUA!” Tasuke huusi ja Nagin aivoissa jyskytti. Ei… hän ei olisi voinut… osannut… hän oli silloin vasta kymmenen…
Schuldig piti Omia paikoillaan kaulasta seinässä ja Yohjia maassa jalallaan. Kaikki kolme olivat erityisen hiljaa, kun taas Crawfordilla oli täysi työ pitää Ayaa hillityssä miekan heilutuksessa ja Kenin piti pidätellä Farfarelloa kaikilla voimillaan. Nagi nojasi seinään ja hengitti. ”Miten..? Miten minä muka..?” poika ihmetteli ja tunsi aivojensa alkavan toimia. Ääni hänen päässään käski painaa liipasinta… Laukaus… ääni päässä… joku tuhosi talon… Nagin silmät laajenivat ja hän kääntyi Kaoriin päin, ilmeessään tanssiessa kysymys. ”SINÄ! Sinä puhuit minulle roskaa veljestäni mieleeni ja laitoit minut ampumaan häntä! SINÄ myös tuhosit muistoni koko asiasta ja teit saman myös rakennukselle! Koitit varmistaa ettei Tasuke jäisi henkiin! SINÄ ET TARVITSE KOKO SCHWARZIA!”
Koko taistelu hiljeni ja Kaori nauroi ja kääntyi Nagiin päin. ”Sait vihdoinkin muistosi takaisin? Ihmettelin joka päivä myös, miten Schuldig ei niitä löytänyt… No, mutta olet oikeassa. En tarvitse Schwarzia muuhun kuin valloitukseen. Mutta en myöskään tarvitse yhtä asiaa”, Kaori totesi ja osoitti Nagia. ”Ja se asia on niskuri.” Nagi lensi seinän läpi ja jäi leijumaan irti maasta, näkymättömän voiman lyödessä häntä seinää päin. Tasuke tunsi vihan leimahtavan sisällään suurempaan liekkiin kuin koskaan. ”Senkin… PIRU!” poika huusi ja kamppasi Kaorin, tullen siten heitetyksi kattoa kohti ja pudotetuksi takaisin lattiaan. Schuldig päästi irti Omista ja Yohjista ja katsoi tyhjin silmin kuinka Tasuke sai selkäänsä oikein olan takaa. Veri roiskui nuoren suupielistä kylmälle murskatulle lattialle kuin pienet vesipisarat ja värjäsi sen kuoleman värillään. Nagi nousi ylös ja piti seinästä kiinni kuin pelastusrenkaasta, ennen kuin poika ryntäsi Kaoria päin ja kamppasi tämän *Nagi…* Schuldig kuiskasi mielessään.
Äkkiä, Crawford herpaantui taistelussaan Ayaa vastaan. ”Nagi! Älä!” mies huusi. Poika heitti entisen opettajansa seinään, joka murtui. Oli hiljaista kuin hautausmaalla. Nagi kääntyi ja huokaisi helpotuksesta. Äkkiä, Kaori kohosi raunioista ja piti pistoolia kädessään. Crawford sulki silmänsä, mutta Schuldig hyökkäsi eteenpäin. ”NAGI!” saksalainen huusi, mutta liian myöhään. Poika ehti nostaa katseensa tiimitoveriinsa, ennen kuin tämän silmät laajenivat ja kuin hidastetussa filmissä, tämä kaatui taaksepäin ja rojahti lattialle. Tasuke katsoi eteensä silmiään uskomatta. ”Ei… ei, Nagi, ei… NAGI!” poika huusi ja juoksi pikkuveljensä luokse ja nosti tämän pään syliinsä. ”Nagi, kuuletko sinä minua?!” Tasuke huusi kauhuissaan.
Nagi raotti silmiään. ”Onii-san…” ”Shh, Nagi, älä haaskaa voimiasi niin -!” Nagi tarttui isoveljensä käteen. ”Onii-san… ai… shiteru…” Nagi kuiskasi ja veti henkeä sisäänsä, tämän käden veltostuessa Tasuken kämmenen ympärillä. Tasuke henkäisi. ”Ei…” hän kuiskasi ja tunsi kyynelten polttavan silmäluomiaan. Schuldig tunsi jalkojensa menevän altaan ja rojahti maahan ja nojasi käsiinsä. ”Nagi? Ei, ei voi olla. Nein!” saksalainen huusi. Crawford pudisti päätään ja otti silmälasinsa pois. ”En nähnyt sitä tarpeeksi ajoissa…” Farfarello otti veitsensä terän pois Kenin niskan läheltä ja meni polvi-istuntaan lattialle. ”Miksi, Jumala? Näetkö sinä? Itketkö sinä?” Sitten irlantilainen teki jotain epätavallista ja risti kätensä. ”Isä meidän, joka olet taivaassa…
Kaori nauroi ja pudisti päätään. ”En uskonut, että palveluksessani on tuommoisia ihmisiä…” ”OLE HILJAA!” Omi huusi ja ampui nuolen kohti miestä, joka torjui tämän ja ampui takaisin päin. ”Varo Omi!” Aya huusi ja kamppasi Omin juuri ajoissa. Yohji otti rautalankoja käteensä. ”En siedä toisten rakkaitten tappamista...” Ken nousi ylös maasta kyyryssä rukoilevan Farfarellon vierestä, joka ei sitä näyttänyt, mutta itki suolaisia tippoja kivilattiaan. Poika valmisti bugnukinsa. ”Menit liian pitkälle hirviö!” Tasuke sulki Nagin silmät niin hellästi kuin koskaan ja silitti tämän päätä, ennen kuin nousi ja hyökkäsi raivosta sokeana kohti Kaoria. Mies väistä ja otti pojan nunchaku-kapulan, kuristaen tätä kapulalla. ”Sano terveisiä veljellesi…” Kaori sihahti. ”Tasuke-kun!” Omi kiljaisi, mutta Crawford esti tätä. ”Ei, anna tulevaisuuden tapahtua.” ”MITÄ?! Pitäisikö meidän antaa ystävämme kuolla?!” Aya karjaisi. ”Ei.” Kaikki Weissit hätkähtivät. Crawford nyökkäsi ja huokaisi. ”Katsokaa itse”, mies sanoi. Ken siirsi katsettaan ensin Farfarelloon, sitten Schuldigiin, joka kiroili ja sadatteli itkunsa lomasta.
”Katsokaa tarkemmin”, Crawford selitti. Ken hätkähti ja katsoi saksalaisen keskittynyttä, sekä yhtä lailla kärsivää ilmettä. ”Mitä hän -?” Schuldig katsoi Kaoria nyt silmä kovana. Mies kaatui äkkiä polvilleen ja alkoi pitää päätään ja huusi tuskasta. ”Whatta fuck is he doing?!” Yohji ihmetteli, saaden vastauksen, kun Kaorin ote hellensi Tasukesta ja mies kaatui lattialle, alkaen huutaa, karjua ja sätkiä kuin pirun riivaama. Tasuke piti kaulaansa ja katsoi Schuldigia, joka piti päätään. ”Nagi… minä lähetän hänet helvettiin… minä lupaan sen…” punapää mutisi ja nousi sitten pystyyn, huutaen viimeisen kerran jotain saksaksi ja äkkiä… Kaori lakkasi liikkumasta kuin salaman iskusta ja Schuldig retkahti maahan, hengittäen kiivaasti.
Tasuke katsoi vuoroin Kaorin ruumista, hengitystään tasaavaa Schuldigia, ymmärtävän näköistä Crawfordia ja sitten omia tiimitovereitaan. Lopulta tämän katse eksyi hiljaisena makaavaan Nagiin. ”…iänkaikkisesti. Amen.” Farfarello teki ristin rintansa eteen ja katsoi taivaalle. ”God really is dead.”
Loppu
The End: Well I… No, tämä Tasuke idea pomppasi päähäni jostain huizista ja se piti toteuttaa… En uskonut että se menisi tämmöiseen mittakaavaan, but whatever… Tuo Farfin loppu speak oli nyt kopsintaa ite Weiss Kreuzista, but how the hell cares?! Ficissä sitten esiintyy noin kolme/neljä kertaa kokonainen japani lause. Tai kaksi... Emmä tiiä, ne ovat sitten Biitin katsomia. Ne eivät VÄLTTÄMÄTTÄ ole oikein... Saa haukkua, kiitellä, pussata ja hobittihalittaa tai kuristaa ja grillata kirjoittajan, mutta kunhan ette laita katsomaan teletappeja. Ja hei, epilogit on aivan turhia, tiedättekö?! *eheheeeh…*
Epilogi
Tasuke katsoi veljensä elotonta ruumista ja valkoisia kasvoja kirkkain silmin. Niin paljon aikaa ja silti niin vähän… ”Tasuke, meidän on mentävä”, Ken sanoi. Tasuke huokaisi. ”Minä lopetan”, hän kuiskasi. ”Mitä?” Yohji kysyi. ”Lopetan Kritikerin leivissä olemisen. Minulla ei muutenkaan ole enää mitään minkä vuoksi taistella. Ja nyt kun Schwarz hajoaa… en tiedä… en tiedä”, Tasuke selitti ja tarttui veljensä koulu-univormun paitaan. ”Jos… jos meillä olisi ollut kaikki niin paljon paremmin…” poika kuiskasi ja märkä kyynel tippui hänen poskeltaan. Weissit katsoivat toisiaan. Aya nyökkäsi. ”Hyvä on. Jos Birman ilmestyy, kerromme eroamisestasi. Voit hakea tavarasi jos haluat”, punapää sanoi. ”Mutta Aya-kun -!” Omi väitti vastaan, mutta ei saanut Ayalta vihamielistä, vaan pikemminkin surullisen katseen. ”Joskus jostakin on luovuttava, Omi.”
Weissit lähtivät ja Tasuke jäi yksin tyhjään rakennukseen. *En tiedä mitä tehdä… minne minä menen? Minulla ei ole mitään paikkaa… ei enää kun poistun Kritikeristä…* ”Minä tiedän”, Schuldig sanoi hänen takaansa ja käveli Nagi ruumiin vierelle. ”Nagi oli minullekin kuin pikkuveli. Ajattelin… ajattelin, että minun pitäisi pitää hänet mahdollisimman kaukana sinusta, etten menettäisi häntä…” Schuldig selitti ja piti otsaansa. ”Nyt olen syyllinen hänen kuolemaansa…” Tasuke pudisti päätään. ”Ei, Kaori hänet tappoi, hän kestäköön tuomionsa”, poika sanoi. Schuldig nosti päätään. ”Minun on kokeiltava…” hän kuiskasi ja asetti kätensä Nagin otsalle ja sulki silmänsä. Tasuke räpytteli silmiään. ”Etkai aio -?!” hän ihmetteli ja sai vastauksen, kun näki Schuldigin tuskanirvistyksen ja hänen kätensä sijasta leviävän lämpimän värin Nagin iholla. Tasuke haukkoi henkeään ja tarttui Nagin käteen kuin pelastusrenkaaseen.
”Nagi, älä päästä irti”, hän kuiskasi ja piti kättä poskeaan vasten. Väri levisi nyt myös kädestä tämän iholle. Tasuke kuuli kuinka pysähtynyt veri suonissa alkoi kiertää hiljaa kuin joki. Tasuke laski Nagin käden tämän rinnan päälle ja tunsi kuinka tämän sydän alkoi hitaasti mutta varmasti lyödä. Nagin silmät siristelivät aamu auringon paistetta ja poika avasi ne hitaasti. ”Nagi?” Tasuke kysyi. Nagi tarttui vasempaan rintaansa ja haukkoi henkeä kuin ensimmäistä kertaa elämässään. ”Sattuu…” Nagi kuiskasi ja tarttui rintakehäänsä, ettei pojan sydän olisi murtautunut tämän rintakehän läpi. Nagi kuuli kuinka aamulinnut sirkuttivat. Hänen hajuaistinsa palasi. Ruutia, verta… Nagi piti päätään. Schuldig otti kätensä pois pojan otsalta ja pyyhki tuskanhikeä pois päästään. ”Tervetuloa elävienkirjoihin pentu…” saksalainen kuiskasi. Tasuken silmät kirkastuivat ja hän kaappasi Nagin halaukseensa.
”Nagi! Nagi, minä en usko tätä! Voi Nagi!” Nagin aivot eivät vielä toimineet, mutta vähän ajan päästä tämä tajusi. ”Onii-san…” hän kuiskasi ja puristi itseään lujemmin tätä vasten. Poika huomasi hymyilevän tutun hahmon. ”Schuldig!” Nagi parahti ja siirtyi halaamaan tätä. Schuldig huokaisi ja silitti pojan päätä.
”Ende das Schwarz."