Ryzz: Valmistautukaa pahimpaan.

Sasu: Tässä se tulee...

Neji: Ryzzan ensimmäinen Neji/Sasuke-ficci!

Ryzz:...

Sasu/Neji: *tippa*

Sasu: Missä viipyy: ehkäpä kenties viimeinen..?

Ryzz: *pirullinen wirne*

Neji: God no...

Sasu: Biitti, we will kill you.

Look closer, look harder, look at me

Hyuga Neji tuijotti auringonlaskua. Aurinko värjäsi taivaan punaiseksi ja oransiksi, varjot leikkivät maassa pojan ympärillä ja lokkien kiljunta vaimeni samoin kuin hänen takanaan olevan kylän äänet. Meri loiski aaltojaan vasten kalliota ja hiekka kuulsi kimaltelevan veden läpi. Neji huokasi. Hänen ei tarvinnut kääntyä. Hän tiesi ettei ollut siellä yksin.

Uchiha Sasuke katseli niin ikään aurinkoa, sen värejä ja varjoja. Poika puristi suunsa tiukaksi viivaksi. Aurinko... se toi hänelle mieleen Naruton...

Uchiha ei itkenyt.

Aurinko oli ainut mitä hänellä oli Narutosta. He olivat luvanneet olevansa yhdessä aina tuli mitä tuli, mutta Orochimaru oli ollut asiasta toista mieltä ja nyt...

Uchihan poskelle vieri pieni kyynel.

Naruto oli poissa...

Neji katseli Sasukea. Poika tuijotti merelle kasvot tunteettomina ja kovina. Vain Naruto oli ikinä saanut nuo kasvot hymyyn. Neji huokasi. Kunpa hänkin saisi...

Sasuke huomasi Hyugan. Poika oli aina kalliolla aurinkoa katselemassa, aivan kuin hänkin. Miksi? Koska hän oli siellä... Sasuke tiesi, että Neji oli siellä hänen vuokseen. Uchiha huokasi. Hän törmäsi ihmisiin kaikkialla, Sakuraan, Leehin, Shikamaruun, Irukaan, kaikkiin, jopa Nejiin. Kaikki yrittivät saada häntä iloiseksi, mutta se oli niin läpinäkyvää... kukaan ei oikeasti välittänyt... vain Naruto oli ikinä välittänyt...

Sasuke kääntyi ja lähti astelemaan takaisin kylään.

Hän tunsi olonsa niin yksinäiseksi... Joskus hän jopa toivoi, että edes joku heistä… voisi välittää hänestä oikeasti.

Neji seurasi pojan menoa. Ehkä hän jonain päivänä uskaltaisi kertoa oikeista tunteistaan, mutta ei nyt, ei nyt juuri kun Sasuke oli menettänyt Naruton. Neji tiesi, että hän saattoi olla sen varjolla Uchihan seurassa, mutta entä pitkällä ajalla? Entä sitten kun enää kukaan ei lohduttanut Sasukea Narutosta? Nyt heitä oli monia, Sakura, Lee ja Shikamaru.. sen varjolla Sasuke ei epäilisi mitään, mutta sitten kun olisi kulunut vuosia... Hänen oli kerrottava...joskus, mutta ei nyt, ei tänään, mutta ehkä joskus.

....

....

Sasuke tuijotti aurinko. Punaiset ja oranssit värit leikittelivät veden pinnalla ja varjot kasvoivat koko ajan hänen ympärillään.

Tästä oli tullut hänelle tapa.

Hän istui joka ilta sillä samalla kivellä, sillä samalla kivellä, jossa hän ja Naruto olivat jakaneet toisen suudelmansa, ja tuijotti auringon laskua.

Hänen oli ikävä Narutoa...

Hyuga katseli varjoista kuinka Sasuke tuijotteli aurinkoa.

Hän katseli brunetin profiilia ja huokasi. Siitä oli kohta noin vuosi kun Naruto oli kuollut ja Sasuke vaikutti tulevan päivä päivältä kylmemmäksi eikä enää kovin moni yrittänyt saada Uchihaa hereille. Neji oli kuitenkin poikkeus. Hän yritti, hän todella yritti saada Sasuken huomaamaan, että hän välitti, mutta turhaan.

Sasuke vain ikävöi, ikävöi omaa aurinkoaan.

Sasuke tiesi Nejin olevan siellä. Poika oli siellä aina… itse asiassa, Hyuga oli joka paikassa minne hän meni ja välitti hänen tekemisistään. Sasuken kasvoille kohosi heikko hymy. Neji... Hyuga Neji, viimeinen henkilö, jonka hän olisi odottanut välitti hänen tekemisistään, mutta... se oli vain Naruton kuoleman takia, sen täytyi olla. Kaikki oli. Sakura ravasi vähän väliä hänen luonaan tarkistamassa ettei hän ollut hirttämässä itseään tai muuten vaan suunnittelemassa itsemurhaa.

Sasuke tuhahti. Minä he oikein pitivät häntä? Hän oli selvinnyt perheensä teurastamisesta ja vielä ihan yksin. Miksei hän selviäisi tästäkin?

Aurinko hymyili ja Sasuke hymyili takaisin.

Neji huomasi Sasuken hymyilevän apaattisesti auringolle.

Kunpa Sasuke edes kerran hymyilisi hänelle...

***

**

"HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!"

"Ino, ei..."

"Shikamaru! Ole nyt paikoillasi... ja hymyä!"

Neji hymähti ja suuntasi kulkunsa olohuoneesta, jossa Shikamaru otti onnitteluja vastaan murhanhimoinen hymy kasvoillaan, keittiöön, jossa Sakura ja Lee keskustelivat jostain mikä ei Nejin mielenkiintoa herättänyt. Sen herätti hahmo keittiöstä yläkertaan vievillä portailla istuva hahmo.

"Hei Sasuke-kun!"

Uchiha vastasi epämääräisellä tuhahduksella ja vilkaisi Nejiä kulmiensa alta.

"Sinä se jaksat..."

"Jaksan mitä?"

"Ei mitään..." nuori Uchiha mutisi ja hörppäsi vieressään olevasta pullosta.

"Genkidesuka?" Hyuga tiedusteli ja istui Uchihan tehdessä tilaa portaalle.

"Miltä näyttää?!" poika heilautti pulloaan ja mumisi: "Maailma on perseestä.." ja joi nyt pullon tyhjäksi. "Miten niin maailma on niin perseestä? Iloiset juhlat nämä ovat, tosin Shikamaru ei juhlakaluna näytä olevan innoissaan..." Neji sanoi ja katseli kuinka Ino kiikutti kakkua olohuoneeseen.

Sasuke mulkaisi Nejiä sumein silmin ja ärähti: "Ei sinua yleensä minun kuulumiseni kiinnosta. Tai luulisi että sinä olisit jo lopettanut..."

"Lopettanut minkä? Ja kai minua nyt saa sinun tekemisesi kiinnostaa," Neji tuhahti tuijottaen eteensä.

"Ei saisi..." nuori Uchiha mumisi ja avasi toisen pullon.

"Miksei?"

Hiljaisuus.

Neji seurasi hetken Sasuken viinan kittailua hiljaisuuden vallitessa heidän välillään. Lee kävi lainaamassa Sasukelta korkinavaajaa ja avaaja jäi sille tielleen ja nyt Uchiha yritti turhaan säästellä ainoata avonaista pulloa.

"Damn it Rock..." Sasuke mumisi ja kallisti pulloa ja muutama pisara tippui hänen suuhunsa.

"Maailma syvältä..." brunetti mutisi ja mulkoili Nejiä.

Poika tuijotti ilmeettömänä takaisin kysyen hitaasti: "Mikä maailmassa nyt niin vituttaa? Minusta se on oikein mukava."

"Ehkä sinulle, mutta minulle!" Uchiha ärähti ja tökkäsi itseään sormella rintaan.

"Maailma on täysin minua vastaan! Ensin se riistää minulta perheeni ja nyt Naruton! Minä en saa heitä ikinä takaisin! Maailma on jättänyt minun yksin kitumaan tänne...tänne... helvettiin!" Sanojensa päätteeksi Uchiha yritti juoda pullosta, mutta koska se oli tyhjä, hän sinkautti sen kohti seinää ja se hajosi kauniista kilahtaen.

"Ei...et sinä ole yksin," Neji huomautti kohta. Sasuke tuhahti ja vilkaisi vierustoveriaan. "Sinulla on perheesi niin kuin Narutokin-"

"Neji-kun, minä en usko henki-ihmisiin..." Uchiha mumisi, mutta ei siirtänyt katsettaan pois vanhemmasta brunetista, joka pudisti päätään.

"Ei, tarkoitan että he ovat täällä..." Hyuga tarttui Sasukea kädestä ja asetti sen pojan sydämen päälle. "He elävät sinussa, Sasuke."

Sasuke tuijotti. Hän ei osannut sanoa mitään. Hänen kuuluisi nyt laukoa jotain sen suuntaista kuin: Osaahan se Hyugakin jotain syvällistä tai… tai vaikka käskeä Hyugaa tunkemaan syvällisyydet hevon kuuseen, mutta hän sanoikin:

"Minä... minä...tiedän."

Hiljaisuus. Neji ei laskenut Sasuken kädestä irti. Hän odotti.

"Minä.. minä tiedän sen, mutta minä haluan jotain konkreettisempaa, todellisempaa. Tiedän että he ovat minun kanssani koko ajan, mutta..."

Sasuke painoi päänsä alas.

"Minä haluaisin että joku välittää minusta niin kuin he tekivät...kukaan ei välitä.. kaikki on vain sen takia, että Naruto--"

"Kaikki eivät tee sitä pelkästään Naruton takia", Hyuga pamautti äkkiä ennen kuin edes itse tajusi mitä oli päästänyt suustaan. Sasuke tosin ei huomannut mitään.

"Kaikki vain surkuttelivat kohtaloani, koska olen Uchiha The Great! Ketään ei oikeasti kiinnosta..."

"Kyllä kiinnostaa..."

"Ketä muka?" Sasuke keskeytti ja nyt hänen humalaisen silmänsä näyttivät kirkkaammilta kuin koskaan. Neji tuijotti niihin ja mietti mitä vastaisi.

"Kuka muka?" Sasuke mumisi hiljaa.

Neji huokasi ja sulki silmänsä. "Sinä vain jankkaat, ettei kukaan välitä. Tietenkin me kaikki haluamme että pääset yli Naruton kuolemasta ja olet onnellinen, sitä Narutokin haluaisi. Suurin osa teki sen niin, kuten sanoit, Naruton ja sinun takiasi, ihan kohteliaisuudesta kuten kuuluu, mutta jotkut... he välittävät sinusta oikeasti."

Sasuke tuijotti Nejiä mitään sanova ilme kasvoillaan. Ehkei poika sittenkään ollut niin humalassa, koska vielä hetki sitten Uchihan kasvoilla oli risteillyt monenlaisia tunteita. Neji avasi hitaasti silmänsä ja käänsi katseensa Sasukeen.

"Sinä vain et tajua sitä. Sinä et etsi tarpeeksi ja katso sinne minne sinun pitäisi."

Hyugan kasvoille kohosi pieni hymy.

"Sasuke, sinä et katso minuun."

Sasukella kesti hetki ennen kuin hän tajusi Nejin sanojen syvällisen merkityksen. "Neji..."

"Sasuke, minä välitän sinusta todella paljon, olen aina välittänyt. Kun aloit seurustelemaan Naruton kanssa, tiesin että voisin vain olla tukenanne ja olla onnellinen puolestasi. Sitten kun Naruto kuoli, tiesin, että minun tulisi olla tukenasi, kuten kaikkien muidenkin. Mutta minä... minä oikeasti rakastan sinua, Sasuke-kun ja teen tämän kaiken vain siksi että olisit onnelinen ja tuntisit itsesi taas välitetyksi."

Sasuke tuijotti. Hän tuijotti eikä osannut sanoa mitään.

"Ei..."

Neji hätkähti. Ei kai Uchiha vaan...

"Ei… minä olen humalassa! Tosi pahassa humalassa! Minä näen harhoja, tämä on unta..." nuori brunetti mumisi hänen vierestään ja piteli päätään.

"Ei Sasuke, tämä ei ole harhaa, tämä on täyttä totta," Neji kuiskasi, nosti Sasuken pään pois polvista ja painoi suudelman Sasuken huulille.

Nuorempi brunetti hätkähti, mutta vastasi kohta kuitenkin suudelmaan Nejin hämmästykseksi ja kohta vielä suuremmaksi Hyugan hämmästykseksi Sasuke päästi omituisen itkua muistuttavan äänen.

"Sasuke-kun?" Neji kysyi hieman hädissään ja irrottautui Sasukesta.

Sasuke istui hänen edessään kyynelten virratessa hänen poskilleen.

"Sinä.. daijoubu?!" Neji kysyi ja tuijotti Sasukea, joka huitoi käsillään ilmaa.

"Noloanoloanoloa..." Uchiha mumisi ja yritti kuivata kyyneleitään, mutta niitä virtasi koko ajan lisää.

"Miksi sinä itket? Teinkö minä jotain väärin?" Hyuga kysyi huolestuneena ja Sasuke pudisti päätään. "Ei, ei, ei syy ole sinussa… tai on, mutta minä vaan ajattelin, että sinä et tosissasi... minua on huijattu niin monta kertaa välittämisen kanssa ja minä kuvittelin, että sinäkin vain teeskentelet kuten muut ja..."

Neji tuijotti Sasukea.

"Sinä.. tiesit?"

Uchiha nyökkäsi. "Tai en minä tiennyt, minä vaan arvasin, kun sinä ravasit luonani jopa Sakuraa enemmän. Mutta sitten ajattelin taas, että te teette sen Naruton takia. Naruto oli aina paasaamassa minun turvallisuudestani ja hän varmaan pakotti Shikamarunkin ravaamaan luonani..."

"Mutta Naruton kuolemasta on jo..."

"Kolme ja puoli vuotta...tiedän.." Sasuke vaikeni ja peitti kasvonsa varjoihin.

"Ajattelin, että kukaan ei voi välittää minusta ja että tämä on taas näitä minun omia kuvitelmiani..."

Neji hymyili pienesti ja kietoi kätensä sitten nuoremman pojan ympärille.

"Ei, ei tämä ole kuvitelmaa. Minä lupaan, että kun aamulla heräät, tiedät että minä välitän ja rakastan sinua," hän kuiskasi hiljaa.

"Tiedän… sinä olet siinä ihan oikeasti.." Sasuke mumisi.

"Ja sinä et enää tunne itseäsi yksinäiseksi?"

Sasuke päästi omituisen niiskauksen ja naurun sekoitusta muistuttavan äänen ja pudisti päätään. "Ei, en enää..." hän kuiskasi hiljaa ja painoi päänsä Nejin rintaa vasten sulkien silmänsä.

"En ole yksin..."

Neji hymyili ja silitti pojan hiuksia.

"Et niin."

~The End~

Ryzz: Kamala. Hirviä.

Sasu: Hirviä?

Ryzz: Hirveä.

Sasu: Täh..?

Ryzz: Unohda. Kamala tarina. Kuten aina kaikki ensimmäiset uudella parituksella... *pudistelee päätään*