Tilaisuuteen on tartuttava kun siihen on mahdollisuus

Oikeastaan en enää edes muista miksi ajauduin tänne… vintillemme. Kai olin tullut siivoamaan, tai etsimään jotain, sillä tajusin istuvani avattujen pahvilaatikoiden ympäröimänä. Olin kai jossain niistä huomannut kädessäni olevan valokuva-albumin ja juuttunut sen sivuille.

Se oli täynnä kuvia nuoruudestani... tunnistin itseni joka kuvassa, joko yksin poseeraamassa äidin korkokengissä, tai mekossa, tai sitten leikkimässä hiekkalaatikolla yksin tai ystävieni kanssa… Hymy kaarehti huulillani, aina kun tunnistin vaaleahiuksisen pojan kanssani laatikossa. Meistä oli tullut ystäviä vasta koulussa, mutta näemmä olimme viettäneet aikaa yhdessä jo tarhaiässä.

Kääntelin sivuja eteenpäin.

Kuvien ruskeahiuksinen poika näytti jättävän hiekkaleikit sikseen ja kuvat alkoivat olla pelkästään poseeraamista koulukuvissa tai tilanteita sukulaisten juhlista…

Pysähdyin yhden aukeaman kohdalle. Sen sivuilla ei ollut kuin yksi kuva.

Kuva oli kaverikuva lukion viimeiseltä luokalta.

Minä olin kiertänyt käteni vaaleahiuksisen pojan, jonka olin jo pongannut aikaisemmista kuvista, olkapäälle ja virnistin toinen käsi taskussani.Vaalea hiuksinen poika oli tunkenut kummatkin kätensä taskuun ja katsoi minua, ja hymyili.

Huokaisin hiljaa.

Lukion viimeinen vuosi oli muuttanut koko elämäni. En oikeastaan tiennyt, mistä muutos oli alkujaan alkanut, se oli vain kypsynyt päässäni pikku hiljaa ja lukion viimeisenä vuotena... oikeastaan lukion viimeisillä viikoilla... päässäni oli todella naksahtanut.

It`s my life

And it`s now or never

I ain`t gonna live forever

I just want to live while I`m alive

`cause it`s my life...

*~Bon Jovi, It`s My Life

----

Odaiban yläasteen ja lukion kiviseen tiiliseinään muodostui mitä erinäköisimpiä varjoja huhtikuisen auringon säteiden leikkiessä kilpaa koulun vieressä kasvavien puiden lehdissä. Linnut lauloivat ja vaikka oli vasta aamu, ihmiset tuntuivat olevan hyvinkin iloisia.

"Taichi! Ohoi, Taichi-kun!"

Ruskeahiuksinen ja -silmäinen, noin 17-vuotias poika käänsi päätään astuessaan kohti koulun porttia. Hänen suunsa kaartui hymyyn, kun hän tunnisti huutajan.

"Konnichiwa Yamato-kun! Tulitko yksin?!"

Vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen poika juoksi kitarakoteloa selässään kantaen Taichin luokse ja hymyili säteilevästi.

"Jep. Takeru meni yöksi äidin luokse, joten hän tulee eri matkaa. Kuule, saitko sen äidinkielen kirjatehtävän valmiiksi?!"

Taichi pyöräytti silmiään heidän kulkiessaan kohti koulun ovia. "Juuri ja juuri. Istuin koko yön tekemässä sitä moskaa. En jaksanut edes vaihtaa kalsareita sen takia!"

Yamato virnisti ja tarttui oven kahvaan ja kiskaisi sen auki.

"Muistit siis varman lukea niitä epäsäännöllisiä verbejä?!" poika kysyi vihjailevasti.

Taichin naama venähti. "Mitkä verbit?!"

Yamato läppäisi ystäväänsä olkapäälle. "No ne verbit mistä on koe tänään!"

"Gyaahh!!"

"Yamato-kun~!!" kajahti äkkiä iloinen huuto ja pojat siirsivät katseensa portaiden yläpäähän, jossa heitä oli odottamassa kaksi tyttöä, oranssihiuksinen ja ruskeahiuksinen, joista oranssihiuksinen loikkasi Yamaton kaulaan ja halasi tätä.

"Ohayo Sora-chan!" Yamato tervehti ja otti tytön kainalonsa alle.

Sora hymyili iloisesti ja moiskautti pusun Yamaton poskelle.

"Missä sinulla kesti näin kauan? Minulle oli tuskaa odottaa sinua", tyttö selitti ja Taichi pyöräytti huomaamatta silmiään kyllästyneenä.

Yamato hymyili. "Isä nukkui pommiin eikä muistanut, että hänen piti tuoda minut."

"Sepä harmi...tule nyt! Ettei myöhästytä! Nähdään välitunnilla, Jun-chan!"

Ruskeahiuksinen tyttö hymyili pingottuneesti ja nyökkäsi.

"Joo.. nähdään.. onnea siihen verbikokeeseen, Sora-chan." Jun kääntyi ja kiirehti heidän ohitseen alempaan kerrokseen

"Ai niin ne verbit!" Taichi karjaisi ja lähti loikkimaan portaita kolmanteen kerrokseen, jossa heillä oli ensimmäiset kaksi tuntia. Hän hidasti kulkuaan hieman ja vilkaisi alempaan kerrokseen, jonne Yamato ja Sora olivat jäänet kirjaimellisesti suustaan kiinni toisiinsa.

Taichi huokasi huultaan purren ja kiirehti eteenpäin. Jos hänellä kävisi tuuri, hän ehtisi jopa tehdä jonkinlaisen luntin...

"Ohayo Yagami-san!"

"Hei vaan Choji-kun..."

"Konnichiwa Taichi-kun!"

"Niinpä niin Miroku-san.."

"Hei Taichi-kun!"

"Hei Mimi..."

Taichi istui portaille pinkkihiuksisen tytön viereen, jonka polvilla lepäsi englannin kielen kielioppikirja. Poika oli täysin uupunut portaiden ravaamisesta ja kielenkannattimiensa toiminnasta. Hän vihasi olla kaikkien tuntema.

Sinun oli vastatattava jokaiseen tervehdykseen, ja jos ei sanonut mitään, tervehdyksen esittänyt saisi jumalattoman kohtauksen tässä tapauksessa heti aamusta, eikä hän todellakaan jaksanut sitä juuri nyt!

Heidän ympärillään pyöri aina kamala lauma ihmisiä… siis hänen ja Yamaton. Yamaton ansioista hänestä itseasiassa oli tullut suosittu, olihan hän tämän paras ystävä

Tyttö kallisti hieman päätään ja vilkaisi Taichiin.

"Kaikki hyvin Taichi-kun?!"

"Saanko lainata kirjaasi Mimi-chan?" Taichi väisti kysymyksen ja hymyili heräten samalla ajatuksistaan.

Mimi nyökkäsi ja kieputti hiussuortuvaa sormensa ympärille.

"Nukuitko hyvin?" tyttö jatkoi kyselemistään.

Taichi nyökkäsi ja alkoi kirjoittaa osaa verbeistä kämmeneensä.

"Et tainnut lukea kokeeseen?!"

"Voisitko olla hiljaa, minä yritän lukea?!" Taichi ärähti ja koko käytävä hiljeni ja tuijotti heitä. Sora ja Yamato, jotka olivat juuri saapuneet kerrokseen jähmettyivät myöskin.

Mimi räpytti silmiään ja tuijotti Taichia.

"Taichi-kun?!"

Taichi huokasi ja muisti äskeiset aatoksensa. Tätä hän juuri tarkoitti. Ei minkäänlaista rauhaa...tosin, kuten Mimi kohta sanoisi--

"Minä olen sentään sinun tyttöystäväsi! Kai minä saan kysellä sinulta asioita!" tyttö parahti ja Sora kiirehti Mimin luokse, ettei tämä ns. murtuisi täysin. Taichi huokasi. Ei Mimi ikinä murtunut oikeasti. Pelkkää feikkiä se oli. Niin kuin koko paska suhde.

"Anna anteeksi, Mimi-chan, minulla vaan on huono päivä… annathan anteeksi?!" Taichi loi kasvoilleen mitä hellyttävimmän hymyn ja osa luokan tytöistä huokaili ihastuksissaan. Mimi pyyhki kyyneleitä kasvoiltaan ja hymyili hänkin sanoen:

"Saat anteeksi Taichi-kun", ja suuteli poikaa. Tämä saisi luokan taas palaamaan omiin touhuihinsa, tosin jostain suunnalta kuului heikkoa kiroilua.

Taichi ja Mimi irrottautuivat ja Taichi syventyi jälleen verbeihinsä...

"Damn it, damn it!" Taichi ärisi ja hinkkasi kättään saippualla saadakseen turhat luntit pois siitä. Yamato nojasi seinään hänen takanaan ja tuijotti Taichin touhuja peilin kautta.

Heillä oli päivän ensimmäinen välitunti ja Yamatosta tuntui, että Taichin ”huono päivä” -mieliala jatkuisi vielä jonkin aikaa, joten hän pysyi hiljaa.

Taichi kiroili hiljaa itsekseen, kun ovi aukesi ja parisen vuotta heitä nuorempi tummahiuksinen poika astui sisään perässään vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen poika.

"Ohayo Taichi-kun! Ja Yamato-kun!" tummahiuksinen poika hihkaisi iloisesti ja laski reppunsa maahan.

"Ohayo Motomiya-kun!" Yamato tervehti ja siirsi katseensa vaaleaan poikaan, veljeensä Takeruun.

"Hei Oniisan..." Takeru mutisi ja siirsi katseensa Taichiin, joka oli saanut kätensä vihdoin puhtaaksi.

"Miten koe meni!?" "Päin persettä!" Taichi ärähti ja kompastui johonkin. "Jumalauta, eivätkö ihmiset osaa korjata tavaroitaan pois keskeltä tietä!" Taichi huusi ja Motomiyaksi kutsuttu poika kalpeni.

"Gomen nasai, Taichi-kun, en minä tarkoittanut..." poika sopersi selvästikin siinä pelossa, että Taichi suuttuisi hänelle. Ja sitä hän ei todellakaan halunnut. Taichi Yagami oli hänen suuri idolinsa ja oli hänelle kuin isoveli.

Taichi hymyili kireästi ja nousi seisomaan Takerun avustamana.

"Ei se mitään Daisuke-kun...nukuin huonosti." Taichi mutisi ja kiirehti ulos vessasta, jättäen muut kolme seisoman paikoilleen.

Takeru käänsi katseensa veljeensä, joka huokasi tunkien kätensä taskuunsa.

"Taichilla huono päivä?!"

Yamato nyökkäsi surkeana.

Daisuke risti kätensä päänsä taakse.

"Kunpa hän ei nyt suuttunut minuun..." Takeru hymyili.

"Tuskin Motomiya-kun. Ei Taichi pelkästään sinulle ole vihainen, vaan koko maailmalle!"

Daisuke tuhahti ja suuntasi kulkunsa kohti vessakoppeja.

"No tuohan parantaa asiaa sentään ihan vähän..." poika mutisi kadotessaan yhteen vessaan ja Yamato pyöräytti silmiään. Daisuke Motomiya; ilmetty Taichi Junior. Kaikki sen näkivät, Motomiya suurinpiirtein PALVOI Yagamia, teki kaiken samalla tavalla kuin Taichi, mutta Taichi ei näyttänyt huomaavan sitä lainkaan. Yamato huokasi. Taichi nyt ei huomaisi vaikka Mimi pettäisi tätä tämän silmien edessä... Poika tuhahti happamana ja kampesi itsensä irti seinästä.

Takeru suki hiuksiaan peiliin tuijottaen vilkuillen Yamatoa.

"Oniisan, daijoubu?"

Yamato nyökkäsi. Taichi, poika käyttäytyi nykyään niin oudosti...

Ishida poistui vessasta ovea paiskoen huomioimatta lainkaan veljensä toista kysymystä, joten Takeru tiesi että Yamatoa vaivasi jokin, ehkä hän ehtisi koulun jälkeen kysyä asiasta, nyt oli muuta...

"KUKA HEMMETTI TULI?!" "Yamato MENI, äläkä huuda...!"

"MITÄH? MINUN PITÄÄ HUUTAA KUN SINÄ ET VASTAA!" "YAMATO MENI!" "Ai…" Takeru pudisti päätään ja syventyi haromaan hiuksiaan, kun eräästä kopista alkoi kuulua epämääräistä hyräilyä, joka kuulosti hyvin hämärästi Porilaisten marssilta.

Taichi nojasi päätään vasten seinää silmät ummessa. Mimin sormet leikkivät hänen vatsallaan, mutta häntä ei jaksanut kiinnostaa. Aina vähän väliä kuului iloisia "Hei Yagami-san (tai -kun)" -huutoja, joihin Taichi tyytyi nyökkäämään. Kohta niihin sekoittui myös "Konnichiwa Yamato- kun" tai "Ohayo Ishida-san" -huutoja, mikä viestitti Taichille, että Yamato oli tulossa takaisin vessoilta.

Sora tervehti poikaystäväänsä iloisesti ja loikkasi tämän kaulaan.

Taichi ei viitsinyt avata silmiään. Häntä ei pahemmin kiinnostanut nähdä kuhertelua, varsinkaan kun hän itse ei ollut sillä tuulella, tosin kun Mimin sormet taas olivat.

"Mimi-chan..." Taichi murahti ja Mimin sormet lakkasivat liikkumasta.

"Nani?"

"Tule tänne..." Taichi jupisi raottaen hieman silmiään. Mimi räpytti hetken silmiään, ennen kuin nousi alemmalta portaalta Taichin kanssa samalle portaalle. Taichi kietoi kätensä tytön ympärille ja painoi itseään vasten.

"Näin on parempi...ole ihan hiljaa..." poika kuiskasi silittäen Mimin hiuksia.

Tyttö naurahti hiljaa ja painoi hellän suudelman Taichin poskelle.

Taichi hymähti ja raotti silmiään tuskin huomattavasti. Sora roikkui yhä Yamaton käsivarressa ja selitti jotain kiivaasti, mutta Yamato ei näyttänyt kuuntelevan lainkaan, pojan katse oli nauliintunut suoraan Taichiin, ja kerrankin Taichi oli iloinen siitä, että joku huomasi hänet.

"Entä osaako joku sanoa mitkä ovat possessiivipronominit? Substantiivin tarvitsevat vaikka ensin..." silmälasipäinen naisopettaja silmäsi luokkaa. "Miten olisi Yagami?!"

Taichi kohotti päätään kirjasta ja tuijotti opettajaa.

"Well.. ööh.." Taichi mutisi ja Yamato osoitti omaa kirjaansa erään sivun kohdalta ja Taichi luki siitä:

"My, your, her, his, its, our, your, their..."

"Hyvä... entäpä ne itsenäiset? Kimura!"

"Mine, yours, hers, his--"

"Kiitos..." Taichi kuiskasi ja Yamato nyökkäsi.

"Lukisit edes jokus läksysi ajoissa..." poika jupisi ja keskittyi jälleen kirjoittamaan muistiinpanoja. Taichi pyöräytti silmiään ja keskittyi piirtämään tikku-ukkoja. Hänellä oli tylsää… tosi tylsää ja kun Yamato ei vielä edes viitsinyt jutella hänen kanssaan... Johtuikohan se siitä ilmeestä, minkä Yamato oli hänelle antanut äsken käytävässä? Mitä se edes tarkoitti? Taichi puri huultaan. Lukion alussa he olivat puhua pälättäneet koko ajan tunneilla, mutta mitä pitemmälle lukio oli edennyt, sitä ahkerammaksi Yamato oli käynyt ja alkanut keskittyä tunteihin, mutta kyllä pojalla oli aina aikaa Taichille jäänyt, mutta toisin kuin Taichi, Yamato halusi saada mahdollisimman hyvän päästötodistuksen ja kirjoittaa mahdollisimman hyvät ylioppilaspaperit, kun Taichille riitti, että hän pääsisi läpi. Numerolla ei väliä, kunhan hän vain pääsisi läpi.

Taichi ei oikeastaan ikinä kuunnellut... tai kuunteli, mutta mikään ei tuntunut jäävän hänen päähänsä ja se oli hyvin tuskallista. Hän vilkaisi vieressään istuvaa Yamatoa, joka imi tietoa jokaisesta opettajan sanasta, joita tämä sanoi.

Yamato... poika oli aina ollut hyvä koulussa. Ihan kaikissa aineissa, vaikka tämä ei edes lukenut paljoa. Oli aina ollut, silloinkin kun he olivat puhuneet, eivätkä keskittyneet tunneilla, Yamato oli vetänyt kokeista paljon paremmat numerot kuin Taichi ja Taichi oli varma, että Yamaton aivoihin oli joskus pienenä uutettu jotain ainetta, mikä oli saanut pojan pään paisumaan ja samalla lisäämään tietoa. No, silloin se koskisi Taichin hiuksia… ehkä joku oli vahigossa uuttanut ihme nesteen Taichin aivojen sijaan hänen hiuksiinsa... Taichi tyrskähti ajatuksilleen ja opettaja mulkaisi häntä pahasti.

"Minä en varoita sinua enää yhtään kertaa Yagami! Jos kerrankin vielä häiritset tuntia, potkin sinut ulos kurssilta!"

Taichi nyökkäsi virnistäen, nojautui keinumaan tuolillaan ja vilkaisi Yamatoon ja oli horjahtaa. Yamato tuijotti häntä mitään sanomaton-ilme kasvoillaan, mutta silmät… ne pelottivat Taichia. Yamaton silmät eivät olleet vihamieliset tai mitään, ne… ne olivat pelottavat. Huolestuneen ja ärsyyntyneen sekoitus.

"Mitä?" "Mitä mitä?" "Sinä tuijotat minua. " "Älä keinu." "Okey."

Taichi rojahti tuolineen normaaliin asentoon ja alkoi taas piirrellä tikku-ukkoja. Yamato puri huultaan. Nyt se jopa totteli häntä. Yleensä heille tuli "riita" jos Yamato käskisi Taichin lopettaa... Mikä Taichia vaivasi?

"Yamato-san!"

Yamato käänsi päätään ja punaruskeahiuksinen poika kiirehti hänen luokseen kantaen kainalossaan tietokonetta.

"Ohayo Koshiro-kun!" Yamato tervehti ja sai Taichin nostamaan päänsä ruokalan pöydän pinnasta. Yagami oli ärsyyntynyt, eivätkä he olleet keskustelleet sitten englannin tunnin.

Koshiro istui Yamaton viereen ja avasi tietokoneensa.

"Pyysit minua etsimään jonkin musiikkipainoitteisen yliopiston ja min--"

"YLIOPISTON?!" Taichi karjahti saaden ruokalan jokaisen henkilön tuijottamaan itseään.

Yamaton kasvoille kohosi puna.

"Niin...yliopiston.."

Taichi ei osannut muuta kuin tuijottaa. "Mutta minä luulin, että sinä menet musiikkibisnekseen lukion jälkeen ja otat minut manageriksesi!"

Yamato hymyili vinosti. Jep. Normaali-Taichi oli palannut. Hyvä niin.

"Ajattelin tuota ensin, mutta sitten ajattelin, että olisi mukava lukea jotain suurempaa ja pyrkiä pidemmälle. Ja sinua minä en ottaisi managerikseni vaikka pakottaisit."

Taichi virnisti kierosti. "Katsotaanko?"

"Katsotaan vaan!"

Taichi oli jo aikeissa ryhtyä kutittamaan Yamatoa, mutta Sora päätti juuri sillä hetkellä pelmahtaa paikalle.

"Yamato-kun!" tyttö hihkaisi ja loikkasi roikkumaan Yamaton käteen pojan hymyillessä säteilevästi.

Taichi vetäytyi pois päin ystävästään ja tuhahti. Hän ei todellakaan tajunnut miten Yamato kesti Soraa. Yamato huomasi tuhahduksen ja puri huultaan. Weirdo-Taichi oli palaamassa...

"Yamato-kun, tuletko meille tänään?"

"En voi, lupasin mennä Takerun luokse..." Yamato selitti ja hymyili lohduttavasti kyyneliin kohta purskahtavalle Soralle.

"Ai... harmi... Ai hei Koshiro-kun!"

"Ohayo Sora-chan... niin Yamato, siitä yliopistosta.."

"Yliopisto?" Sora toisti ja tuijotti Yamatoa, joka nyökkäsi.

"Ajattelin tähdätä pitkälle."

"Mutta luulin, että jäät auttamaan minua yrityksen perustamisessa! Oma pieni yritys keskustaan, ajattele nyt millaista se olisi!" Sora huudahti ja näytti nyt todellakin olevan itkun partaalla.

Yamato näytti huomaavan sen.

Taichi nousi ja tarttui tarjottimeensa. "Minä menen. Nähdään pihalla," poika jupisi ja kiirehti ulos salista juuri parahiksi ennen kuin Sora alkoi parkua kurkku suorana, että Yamato aikoi jättää hänet...

Taichi makasi selällään nurmikolla. Helvetin Yamato, aina pyörimässä Soran kanssa. Damn it. Hei, ei hän ollut kateellinen.. ei lainkaan! Taichi tuhahti itsekseen ja sulki silmänsä. Takeru istui hänen vieressään ja kirjoitti historian esitelmäänsä Daisuken raapustaessa jotain epämääräistä kivellä koulun seinään.

Kohta silmälasipäinen tyttö ilmestyi heidän luokseen.

"Tiesitkö Daisuke, että alat päivä päivältä muistuttaa Taichia?" tyttö virkkoi laskiessaan reppunsa maahan.

"Hei vaan sinullekin Miyako-chan..." Daisuke jupisi ja lakkasi piirtämästä rivoa kuvaa seinään.

Miyako hymyili ja istui Takerun viereen.

"Olen samaa mieltä kanssasi. Daisukesta tulee vielä Taichi juniori." Takeru lisäsi ja lakkasi kirjoittamasta, miettiäkseen mitä vielä kirjoittaisi.

Miyako kaivoi repustaan matematiikan kirjan ja vilkaisi Taichiin.

"Miten Hikarilla menee?"

"Ihan kivasti... Hän oikeastaan viihtyy siellä pullalinjalla."

Daisuke laskeutui myöskin selälleen Taichin viereen. "Onko hän hyväkin?"

"Luulisin… kyllä se taisi kaikista saada vitosta ja nelosta.."

"Niin huo--"

"Ammattipuolella numerot annetaan ykkösestä vitoseen Motomiya-kun," Yamato ärähti ja heivasi reppunsa Daisuken naamalle saaden pojan pomppaamaan pystyyn.

Takeru vilkaisi veljeään. Tässä voisi olla tilaisuus kysellä viattomasti Yamaton tilannetta...

"Mikä nyt?"

Yamato istui Taichin viereen.

"Sora vaan ei tykännyt yliopisto- suunnitelmistani... Luuliko hän tosiaan, että jäisin hänen luokseen johonkin kukkakauppaan? No en tasan!"

"Luulin, että pidät hänestä..." Daisuke keskeytti ja tuijotti samalla kentän toiselle puolelle. Takeru keskittyi jälleen esitelmäänsä. Noup. Yamaton OIKEASTA olotilasta ei nyt saisi mitään irti, kiitos Soran.

"Niin pidänkin, mutta… urgh! Hän ei anna minulle tilaa, tai meinaan vaan, että hän luulee, että meillä on perheyritys ja minä kun en halua perheyritystä vaan tehdä musiikkia!"

"Eikö musiikkiakin voi tehdä perheyrityksenä?" Miyako kysyi.

"Voihan sitä, mutta Sora ei osaa soittaa edes pianoa..."Yamato jupisi ja kaivoi repustaan äidinkielen kirjan ja alkoi lukea sitä.

Daisuke tuijotti häntä hetken.

"Miten sinä voit lukea jotain tuollaista...tuollaista tylsää teosta?!" hän kysyi kohta ja Yamato hymyili iloisesti.

"Koska haluan tietää asioita ja saada hyvät numerot... Sinunkin kannattaisi lukea, sillä muuten sinusta tulee samanlainen kuin Taichista, ei mitään!"

"HEI!" kajahti kahden brunetin suusta ja muut purskahtivat nauruun.

Yamato virnisti vinosti ja keskittyi taas kirjaan. Tosin sanat vain hyppivät hänen silmien ohitse, mikään ei jäänyt hänen mieleensä, mikä sai Yamaton turhautuneena tuhahtelemaan ja Taichi huomasi sen. Brunetti vilkaisi ystäväänsä huomaamattomasti, mutta joutui pian rökittämään Daisukea, joka oli tunkenut multaa hänen hiuksiinsa.

"Sinä kuolet!"

"Armoa!"

"Unissasi!"

"Ei Taichi! Ei hiuksiin!"

"Housuihinko sitten!?"

"EI!"

Ja kun kello soi, kaksikko, nurmikossa pyöriskelyn jälkeen, oli vihreä ja kurainen.Takeru hymyili vinosti Daisukelle, joka virnuili iloisesti, kun Miyako ja he suuntasivat toiseen kerrokseen, Senioreiden jäädessä ykköseen.

"Sinä pidit siitä." "Mistä?" "No tuosta äskeisestä." "Hei, se ei ole mitä sinä luulet!" "Ei vai..." "Haista paska Takaishi." Takeru virnuili yhä kierosti Daisuken marssiessa luokkaan. Kyllä hän tunnisti itsensä kaltaiset, kyllä tunnisti... mutta entä Taichi? Oliko hänkin--?

Muutaman viikon kuluttua:

"Nähdään illalla oniisan!" ruskeahiuksinen tyttö huusi ja vilkutti kättään, kun Taichi jatkoi matkaansa kohti kouluaan Hikarin jäädessä läheisen ammattikoulun pihalle odottamaan ystäviään.

Taichi huokasi.Oli noin kaksi viikkoa aikaa kirjoituksiin ja kolmasluokkalaiset oli jälleen kutsuttu kertaustunneille.

Taichia ei oikeastaan jaksanut koko koulu kiinnostaa pätkän vertaa. Itseasiassa, hän vihasi koko elämäänsä. Lähestyessään koulua, hän kuuli jo tutut "Ohayo Yagami-san!" -huudot, mutta tällä kertaa, hän jätti vastaamatta niihin. Häntä vitutti. Todella vitutti. Kaikki.

Ja miksikö?

Koska hän oli ruvennut ajattelemaan elämäänsä.

Opo oli hokenut hänelle, että ellei hän alkaisi lukemaan, hänestä ei olisi mitään, mutta Taichi ei ollut ottanut neuvosta vaaria ja nyt hän oli ongelmissa pahemman kerran. Hän ei ollut vielä suorittanut kahta kurssia, jotka vaadittiin ylioppilaaksi pääsemiseen ja Yamato jaksoi aina muistuttaa sitä Sora käsipuolessa roikkuen.

Että hän vihasi nähdä heidät yhdessä. Vihasi!

Ei siksi, että hän rakastaisi Soraa Mimin sijasta. Ei hän ollut ikinä rakastanut Mimiä, mutta tyttö oli välttämättä halunnut ruveta seurustelemaan hänen kanssaan, joskus lukion alkuaikoina, mutta nyt viimeisenä vuotena se oli muuttunut. Heidän tunteensa eivät olleet mitään, he vaan olivat yhdessä, koska niin he varmistivat kilpailevan parin Yamaton ja Soran rinnalla ja siinä samalla koulun suosion. Taichi puristi kätensä nyrkkiin.

Hän vihasi koko sitä touhua. Hän vihasi olla suosittu. Vihasi Yamatoa, koska tämä oli alkanut seurustella Soran kanssa hänen sijastaan! Eikö se pieni blondi nyt tajunnut, että hän rakasti tätä, eikä ketään Mimiä? Eikö kukaan tajunnut mitä hän halusi elämältään? Kaikki vain pyöri--

"OHAYO TAICHI-KUN!"

Taichi hätkähti ajatuksistaan ja kohtasi Daisuken, joka näytti hyvin omituiselta.

"Ohayo Daisuke-kun... minä en nyt kuule jaksa..."

"Oletko kuullut että Ichijouji on taas kaupungissa?!"

"MITÄH?!"

Daisuke rypisti kulmiaan. Hän ei voinut uskoa, ettei koulun suosituimpiin lukeutuva poika tiennyt koko koulun puheenaihetta. Tosin Taichi oli viime viikkoina käyttäytynyt hyvin omituisesti, mistäköhän se oli alkanut? Ehkä kaksi tai kolme viikkoa sitten. Taichi oli ärähdellyt kaikille, jopa Yamatolle. Takeru oli väittänyt sen johtuvan hormooneista, mutta Daisuke epäili muuta.

"Ichijouji on taas kaupungissa. "

"On vai? Miksi?" Taichi kysyi lainkaan piittaamatta siitä, ettei ollut tietoinen asiasta, joka luultavammin oli koko koulun puheenaihe.

Daisuke kiirehti hänen kannoilleen.

"Huhutaan että hän on tullut vain käymään, mutta kukaan ei tiedä miksi. Minä luulin, että hän viihtyy Tokiossa."

"Niin hän viihtyykin, mutta ei voinut olla erossa rakkaastaan." Miyako virkkoi ja virnisti heidän takanaan.

"Mistä sinä tiedät?" Daisuke ihmetteli räpyttäen silmiään. Miyako näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä. "No, olenhan minä sentään Mimin hyvä ystävä ja kuulen kaikki juorut ajoissa..."

"No kuka se Ichijoujin rakas on?" Daisuke intti.

Taichi tunki kätensä taskuunsa ja yritti näyttää mahdollisimman kiinnostuneelta. Miyako huokasi.

"Olisin toivonut sen olevan minä, mutta en se ole minä.."

"Kuka sitten? Kerro jo! Älä vaan sano, että se on Hikari!"

Taichi oli saada sätkyn. "Baka..." hän jupisi ja Miyako naurahti heleästi.

Daisuke pyöräytti silmiään.

"No kuka?"

"Huhutaan, että se on poika..."

"POIKA?!"

Taichi kohotti kulmiaan. Mielenkiintoista, jos huhu piti paikkansa, hän ei siis ollut ainoata laatuaan...

Miyako yritti rauhoitella Daisukea, joka oli kuin pistoksen saanut, kun Mimi ilmestyi paikalle seuranaan Yamato ja Sora. Taichi tunsi omituisen halun lyödä kumpaakin tyttöä.

"Hei te… Yamato, oletko jo päättänyt mihin yliopistoon haet?" Miyako kysyi ja yritti yhä saada Daisuken rauhoittumaan.

Yamato pudisti päätään surkeana ja vilkaisi kainalossaan Soraa, joka hymyili säteilevästi. "Ei...en vielä.."

Taichi puristi kätensä nyrkkiin.

Yksi vika Yamatossa oli. Hän halusi pitkälle ja menestyä, mutta hänellä ei ollut enää tahtoa sanoa ei. Joskus pojalla oli ollut sellainen, mutta ei enää.

Mimi tarttui Taichia kädestä.

"Taichi-kun..."

"Mimi!" Daisuke huudahti ja kääntyi Mimin puoleen. "Miyako kertoi, että sinä tiedät jotain Ichjijoujista!"

Mimi kohotti kulmiaan ja vilkaisi Inoueen, joka virnisti. "Daisuke pakotti!"

"En!"

"Kyllä!"

"Enpä!"

"Kylläpä!"

"Enk--"

"No tasan kyllä teit!" Miyako ärähti ja Daisuke vetäytyi taaksepäin uikuttaen surkeana.

"Minäkin tahtoisin kuulla lisää... Takeru kertoi Kenin olevan taas kaupungissa, mutta ei kertonut syytä." Yamato virkkoi, kuin vain yrittäen saada rauhan aikaiseksi.

Mimi nyökkäsi hitaasti. "No, kai minä voin vähän kertoa. Ken on kaupungissa ja huhutaan, että hänet on nähty jonkun blondin kainalossa..."

"Et voi olla tosissasi..."Daisuke jupisi ja näytti järkyttyneeltä. "Blondi, ei sellainen sovi Kenille..."

Taichi virnisti ilkeästi. "Oletko kateellinen!?"

Daisuken naama venähti. "NO EN TASAN!"

"Olet!" Taichi piruili ja irvisti.

Daisuke oli naamaltaan aivan punainen. "E-en varmasti ole! Minä en pidä pojista! En tasan!"

Taichi virnisti kierosti. "Niin varmaan joo..."

"Ole hiljaa Yagami-kun." Sora ärähti. "Anna Daisuken olla. Sinä se jaksat aina vaan temppuilla vaikka sinulle on vielä kaksi kurssia käymättä."

Taichi mulkaisi Soraa pahasti. "Minä tiedän sen ja en kaipaa sinun apuasi siinä."

Sora hymyili hieman pingottunutta hymyä, sitä samaa hymyä mitä hän käytti aina kun hän oli joutumassa alakynteen.

"No jos et sitten kaipaa apuani, et varmaan ole halukas tietämään, että toinen kursseista alkaa juuri. "

"Olen hyvin tietoinen asiasta, dobe ja en edelleenkään kaipaa sinun--"

"Sinuna ottaisin kaiken avun vastaan, Yagami-kun!" Sora dramatisoi. "Jos et, niin sinä tuskin valmistut täältä lainkaan, niin huonot kun arvosanasi ovat ja jos et läpäise, sinusta ei tule mitään vaikka itse olen sitä--"

"Sora, lopeta!" Yamato sihahti, mutta turhaan.

"--mieltä että sinä, Taichi Yagami, ET OLE mitään."

"Voi kiva, kun kerroit. Minä olenkin AINA halunnut tietää miten SURKEA olen kaikessa! Toisin kuin SINÄ, maailman ärsyttävin, hitonmoisin valittaja ja diiva, minä en sentään pakota ystäviäni jäämään ikuisiksi ajoiksi roikkumaan jalkoihisi!"

"No kaverisi varmaan kaikkoavat miele--"

"Minulla on yhä kaverini, toisin kuin sinulla! Sinun kaverisi roikkuvat sinussa pakosta, koska et anna heille mahdollisuutta lähteä ITSE, SENKIN HELVETIN LEHMÄ!"

Hiljaisuus.

Kuoleman hiljaisuus.

"Taichi-kun! Lopeta! Katso miten sinä puhut parhaalle ystävälleni!" Mimi ärähti, kun Sora purskahti itkuun. Miyako kiskoi Daisuken pois piiristä, pois Senioireiden riidan tieltä. Motomiya oli saanut pienimuotoisen shokin Taichin purkauksen takia.

Taichi tuhahti. "Minua ei kiinnosta." Hän kääntyi ja lähti kävelemään pois päin.

"Taichi Yagami!" Mimi karjaisi ja käytävä näytti viimein tajunneen mitä siellä oli tapahtumassa.

Taichi ei pysähtynyt. Hän puristi kätensä nyrkkiin.

"Taichi! Odota!" Mimi huusi ja juoksi hänet kiinni. "Odota! Pyydä Soralta anteeksi! Katso nyt, hän itkee..."

"AINAHAN se itkee!" Taichi karjaisi saaden nyt Soran itkemään entistä enemmän mutisten samalla jotain sen suuntaisia kuin: "Kuinka hän julkeaa kutsua minua lehmäksi? Ja vielä julkisella paikalla? Kuinka hän kehtaa? Mokomakin paskianen..."

Mimi veti syvään henkeä.

"Kuules nyt Taichi-kun... tyttöystävänäsi, minä vaadin että olet hyvissä--"

"Sinä ET ole tyttöystäväni..." Taichi murahti hiljaa, nyt seisahtuen.

Hiljaisuus.

"A-anteeksi mitä?" Mimi kuiskasi ja tyttö tärisi.

Taichi kääntyi hitaasti ympäri ja lausui kylmästi: "Sinä et ole enää tyttöystäväni. Minä jätän sinut."

Taichi nojasi koulun seinään ja antoi auringon säteiden leikitellä kasvoillaan. Hän kuuli ympäriltään epämääräistä kuisketta, mutta hän ei välittänyt. Ei sillä ollut enää mitään väliä, oliko hän yhdessä Mimin kanssa vai ei. Koko juttu oli jo koko koulun tiedossa ja Taichi tiedosti jo kuinka hänen suosionsa alkoi laskea. Mikäs siinä, saisi kerrankin olla rauhassa.

"Taichi..."

Taichi aukaisi toisen silmänsä ja kohtasi Yamaton, joka seisoi vähän matkan päässä hänestä. Daisuke ja Takeru keskustelivat jostain muutaman askeleen päässä hänestä.

"Minne Soran jätit?" Taichi mutisi ja sulki silmänsä.

"Hän jäi Miyako-chanin kanssa lohduttamaan Mimiä... sinä teit aika julmasti..." Yamato sanoi ja otti askeleen varoen eteenpäin, kuin peläten Taichin ärähtävän hänelle.

"Tein vain sen minkä minun kuului. Jätin Mimin, koska en rakasta häntä." brunetti selitti, yhä kasvot aurinkoon päin käännettynä.Takerun ja Daisuken äänet kuuluivat heidän korviinsa, mutta sanoja ei erottanut. Yamato puri huultaan.

"Ei sinun silti olisi tarvinnut nolata Mimiä kaikkien edes--"

"Hän itse alkoi huutamaan minulle!" Taichi ärähti.

"Mutta sinä vittuilit minun tyttöystävälleni!" Taichi huomasi, että Yamato teki kaiken vain muodon vuoksi. Ishida oli ymmärtänyt mitä Taichi oli tarkoittanut huutaessaan Soralle, mutta silti. Jokin Yamaton silmissä kertoi, ettei hän noin vain antaisi Taichille anteeksi tyttöystävälleen vittuilusta. Pojan tunteet risteilivät aallokossa mikä minnekin.

Taichi puristi kätensä nyrkkiin. Hänen oli aika selittää Yamatolle, mitä oikeasti tarkoitti ja tunsi. Nyt ja heti."Yamato... minä vittuilin Soralle, koska en pidä hänestä. Hän on ihan ok ystävänä, mutta en kestä nähdä häntä kanssasi!" Yamaton suu puristui tiukaksi viivaksi.

"Ja minun kuuluisi tulkita tuo..?"

Taichi nojautui aivan Yamaton eteen saaden pojan hätkähtämään.

"Minä ajattelen vain parastasi. Ja Sora ei todellakaan ole sinulle se paras vaihtoehto. Sinä haluat pyrkiä pitkälle, mutta Sora on esteenä..."

"Minä tajusin tuon, kun huusit Soralle, mutta pitäisikö minunkin nyt mennä ja jättää hänet, häh? Jep, saman tien perustetaan joku jättö-operaatio alá Yagami!" Yamato ärähti ja otti askeleen pois päin Taichista.

"Vaikka", Taichi tuhahti ja nojautui takaisin seinää vasten kääntäen kasvonsa aurinkoon.

"Sinä et ole onnellinen Soran kanssa ja jätä hänet jos haluat."

"Mistä sinä päättelet, etten ole onnellinen Sora-chanin kanssa?" Yamato tuhahti vihaisesti.

"Minä vaan tiedän..."

Yamato käänsi katseensa Taichiin

"Ishida-kun... me elämme tämän elämän vain kerran eikä meille anneta siinä toista mahdollisuutta."

Yamato ei sanonut mitään, tuijotti vain. Taichi astui jälleen Yamaton eteen ja tuijotti tätä syvälle silmiin.

"Sinä haluat menestyä, mutta Sora on esteenä, hän haluaa perustaa jonkun helvetin kukkamestan, joka ei kiinnosta sinua vitun vertaa, joten... sinulla on vain yksi mahdollisuus..."

"Ja minun menestymiseni liikuttaa sinua missä määrin, Yagami-kun?" Yamaton ääni ei ollut enää lainkaan kireä ja vihainen vaan aivan rauhallinen.

Taichi hymyili.

"Jos sinä olet onnellinen, niin minäkin. Ja siksipä annan sinulle yhden pienen neuvon: Carpe Diem."

Taichi oli juuri aikeissa painaa suudelman Yamaton huulille, tarttuen itse ainoaan mahdollisuuteensa kertoa Yamatolle tunteistaan, mutta Daisuken huuto keskeytti hänet.

"Se on Ichijouji!"

Motomiya ilmestyi Yamaton ja Taichin luokse kuin tyhjästä ja tyrkkäsi heidät vasten seinää.

"Missä?" Yamato mutisi kasvot hehkuvan punaisina.

Daisuke osoitti pihan toiselle puolelle. " Ken-kun tuli juuri porteista..."

Taichi vilkaisi kohti koulun ovia.

"Ja joku tulee häntä vastaan.."

Takerun silmät laajenivat. "Mitäh?!"

Kaikki muut kolme vilkaisivat Takeruun, joka punastui.

"Tuota.. siis… kuka--?" hänen katseensa nauliutui pihaan ja kolmen muun pojan katse seurasi esimerkkiä.

Hiljaisuus.

Kuolettava hiljaisuus, jonka aikana viisikon naamat venähtivät ja pahasti.

"Oh my God! Ohmygodohmygod! Ken ja… Ken ja...Ei TUO kyllä tasan ole BLONDI!"

"SORA?! Sora!? Sora?!"

"Minähän sanoin, että Sora on pahasta sinulle..."

"Ei helvetti! Ja minun Kenini kanssa! Ichijoujilla on nyt kyllä selittettävää...!"

"SINUN KENISI!?"

"Ichjijouji ja minun veljeni?!"

"Sekö sinua tällä hetkellä huolettaa eniten, vaikka tyttöystäväsi juuri väkipakoin suuteli Keniä?"

"Taichi, turpa kiinni!"

"Takerun kanssa hengailu kyllä selittäisi sen blondi-jutun... Mutta silti! Takeru ja Ken… Oh My God… Blondi ja Ken…Takeru ja Ken..."

"Minä tiesin, että olet kade!"

"Taichi, turpa kiinni!"

-----

*~

Hymähdin hiljaa.  Ken todellakin oli tullut kaupunkiin tapaamaan rakastaan, Takerua, mutta Sora oli päättänyt pistää kapuloita rattaisiin, kai haluamalla varmistaa asemansa suosittujen joukossa, olihan Ken suosittu. Mutta surkeasti siinä oli käynyt.

Yamato oli jättänyt Soran vielä saman kymmenminuuttisen sisällä, Daisuke saanut kerran turpaansa ja Ken joutunut selittämään hyvin shokeerattuna Takerulle, kuinka Sora oli yllättäen vain hyökännyt hänen kimppunsa.

Nojauduin taaksepäin ja virnistin. Jep, rakkaus on vaarallista.

Sen päivän jälkeen niin Mimi kuin Sorakin oli ilman puolisoa, mutta jo viikon sisällä Mimillä oli uusi ja Sora hengasi Daisuken kanssa. Suhde tosin kariutui, koska Daisukella ei oikeasti ollut mitään kiinnostusta Soraan, poika vaan halusi olla suosittu. Like we all wanted to...

Takeru ja Ken ovat yhä yhdessä ja asuvat Tokiossa. Takeru kirjoitti loistavat paperit ja muutti sitten kultansa luo ja he elävät onnellisina. Ken opiskelee yhä, en voi muistaa miksi ja Takeru pyörittää pientä levykauppaa keskustan tuntumassa.

Hikari, siskoni siis perusti pienen pullapuodin ja pitää sitä pystyssä yhdessä Daisuken kanssa. Daisuke opiskeli lukion jälkeen joksikin... kauppatieteen maisteriksi tai joksikin. En olisi ikinä uskonut, että Daisukesta olisi siihen… Motomiya ja Hikari eivät seurustele. Hikarilla on joku miesystävä, en ole tavannut häntä kertaakaan, enkä edes nimeä muista, liian vaivanloinen, mutta Yamaton mukaan hän on ihan mukava.

Daisuke taas... Soran jälkeen hänellä oli jotain vipinää parinkin tytön kanssa, mutta ei lukioaikojen jälkeen. Olen yhä sitä mieltä, että Daisuke ei ole naisten perään, vaikka hän ei sitä itse myönnäkään. Vielä.

Miyako taas... hän pettyi pahemman kerran kuultuaan Takerun ja Kenin liitosta. Hän piti välivuoden lukion jälkeen ja matkusti ulkomaille, jonnekin päin Eurooppaa ja jäi sinne. Hikari kertoi, että hän tapasi Alpeilla lasketteluonnettomuuden seurauksena komean pelastajamiehen ja on nyt onnellisesti kihloissa tämän kanssa ja hääkutsua saa kuulema odotella. Entä sitten Mimi ja Sora?

Sora jumittaa kukkapuodissaan. Jep, hän sai unelmansa yrityksen suhteen läpi, mutta mies ja perhe puuttuvat vielä. Puoti tosin menestyy hyvin ja miespuolisia asiakkaita on riittänyt...

Mimi lähti lukion jälkeen myöskin ulkomaille, Koshiron kanssa ja jossain Ranskan rannikolla he sitten päätyivät yhteen ja ovat yhä yhdessä. Koshiro toimii tietokone alalla ja Mimi taas duunailee jotain ravintola-alalle...

Entä minä sitten? No, minä kirjoitin pari L:llää, latinasta ja historiasta, muilla ei ole niin väliä. Opiskelen ammattikorkeassa liikunnan opettajaksi ala-asteelle ja asun yhdessä kultani kanssa, joka loppujen lopuksi (kuten Daisuke vielä tulee tekemään jollekulle muulle samaa sukupuolta olevalle) myönsi pitävänsä minusta enemmän kuin ystävänä, Odaiban keskustan tuntumassa. Hän on tällä hetkellä pyrkimässä yliopistoon, mutta musiikkiala tuntuu kuitenkin vievän kaiken ajan.

Yamatosta puheen ollen...

"Taichi-kun?!"

"Olen ullakolla!"

Kohta kuului askeleita ja vaalea hiuksinen nuorukainen ilmestyi ullakon ovelle kädet puuskassa ja virnisti.

"Taasko sinä jumitat noiden pahvilaatikoiden keskellä?"

Virnistin.

"Saan kai minä herätellä vanhoja muistoja?"

Yamato naurahti ja asteli viereeni ja katsoi kädessäni olevaa kuvaa.

"Siitä on kauan..." hän kuiskasi hiljaa.

"Jep, muutamia vuosia..." käänsin pääni Yamatoon. "No?"

"Mitä no?!"

Pyöräytin silmiäni ja nousin seisomaan.

"Miten sopimuksen tekeminen meni?"

"Jaa."

"Yamato!"

"Okey, okey, älä hikeenny... sain sen!"

"Upeaa!" hihkaisin ja painoin intohimoisen suudelman Yamaton huulille.

Ishida naurahti.

"Levytys alkaa ensi viikolla... tule."

"Minne?"

"Juhlitaan. Kiitos sinun, minä sain sopimuksen."

Virnistin iloisesti.

"On vai?"

Yamato kietoi kätensä kaulani ympärille ja painoi hellän suudelman huulilleni.

"Jep. Carpe Diem*."

~The End

*Carpe Diem (latinaa) = Tartu hetkeen

Biitin kommentit voittajasta:

Rakastan CryZaa. Huumorintajua ja tarinoita. Parhaimmillaan Ryzz on kun nämä kaksi yhdistetään. Omasta mielestäni, kirjoitustyyli oli hyvä. Olisin halunnut ehkä Taichin kertovan itse koko jutun, mutta kun luin sitä eteenpäin, niin kävi selväksi, että se olisi jättänyt monta asiaa pois. Erikoismaininta Kenkerusta. ^-^ Taichin agressiot taitavat olla kaikille joskus läheisiä, eh? Eritoten minulle, näin Kuopion jälkeen. No jaa, ei ne tytöt siellä muusta puhunneet, kuin että kuka on kenen kanssa ja siitä kuinka ällöttäviä jotkut pojat on... Ja siitä, miten joissakin karkeissa on eläinten aivolimoja... Bah, älkää uskoko. Tuli myös kumman läheinen olo, kun Daisuke raapusti seinään... =)

Ja, Ryzz voitti myös siksi, että hän oli ainoa osallistuja. -.-' No, kiitos Ryzz! *hymy* Nauti palkkinnostasti, toivottavasti se miellyttää!! <P Ja te "luuserit", jotka ette osallistuneet kilpaan, saatte myös jotain... *illistää ja näyttelee tuplakeskaria* IN YOUR FACE, DIMWITS!

Yamato: Minulla on tainnutusase.

Taichi: I have the net.

Molemmat: *hiipivät Biitin kimppuun takaa ja paketoivat tämän*

Biitti: MUAHAHAHAAA!! xD