In this together
Viilto, raapaisu, isku. Toinen toisensa jälkeen nopeampaa, kunnes uhri kaatui kohti maata. Verta joka paikassa, kaikkialla.
Tappaminen oli kauheaa. Hän ei voinut sietää sitä. Se oli jotain, mistä sai lukea aamulehdestä. Ellei sitten sattunut olemaan Ken...
Mutta vaikka se kuinka inhotti, kuvotti, oksetti...oli öitä.
Öitä, jolloin Ken heräsi yltäpäältä kylmästä hiestä märkänä, veren maku suussaan. Öitä, jolloin hän saattoi riehua kynsiensä kanssa tunteja, iskien, raapien ilmaa. Melkein kynsien itseään, haistaakseen veren. Unettomia öitä.
Joskus hän tunsi sekoavansa. Vertasi itseään Farfarelloon. Tunsi olonsa likaiseksi.
Tämä oli yksi niitä öitä.
Ken käveli hiljaa olohuoneeseen. Taivas loisti kuun valossa. Kalpeana, luoden varjoja kaduille. Seinän toiselta puolelta kuului ääniä. Poika hiipi Yohjin huoneen oven eteen ja kuunteli. Lepuuttaessaan toista olkapäätään seinää vasten hän painoi otsansa oveen. Yohji puhui unissaan. Joskus menneen päivän tapahtumista, joskus kuin jollekin tietylle henkilölle. Nyt satunnaisia sanoja. Pieniä ja merkityksettömiä.
Makuuhuoneen ovee raotan
Heidän näen nukkuvan
En tahdo herättää
Vaan siihen jään
Ken jatkoi matkaansa seuraavalle ovelle. Sisältä kuului narinaa. Paljaat jalat harhailivat pitkin lattioita, kuten niin monina muina öinä. Hän raotti ovea, aukaisi sen kokonaan. Omi siveli seiniä ja tuijotti tyhjin silmin eteensä. Kuljetti kättään puuta vasten, käveli eteenpäin, ympäri huonetta. Ken kuuli kun hän mumisi hiljaa, sydäntä riipivällä äänellä. "Isä, minä en jaksa enää. Jalkani ovat niin kylmät..." Poika käveli hänen eteensä ja pysähtyi, tuijotti... Omi tunsi Kenin ruumiinlämmön ja perääntyi kohti sänkyä, kääriytyi peitteisiin ja sulki silmänsä. Kenin hartiat lysähtivät ja hän sulki oven.
Ja musta tuntuu et voin luopuu mistä vaan
Kun mä heidät pitää saan
Lähelläin
Hän saattoi istua tuntikausia Ayan oven edessä ja kuunnnella. Aya itki. Hiljaa, mutta siitä ei voinut erehtyä. Joskus hän huusi. Tuskaa, Takatoria, siskoaan. Kun Ken pelkäsi hänen herättävän toiset, hän ryntäsi miehen sängyn viereen ja vaiensi hänet. Ajan kuluessa hän oli oppinut yksinkertaisen liikkeen, jolla Aya hiljeni, muttei herännyt. Hän painoi kätensä tämän otsan päälle ja samassa Ken saattoi tuntea miehen painuvan veltoksi kosketuksen alla. Kyyneleet virtasivat yhä, mutta hiljaa.
Siis muusta viis
Voin luopuu mistä vaan
Voin tehdä tappavinta työtä puolestaan
Pystypäin
***
Ken siemaili kahviaan ja vilkuili olkansa yli Yohjia, joka katseli ulos ikkunasta. Hän hymähti. "Onko lehdessä nykyään noin tylsiä juttuja?" mies tokaisi. Ken vetäisi yllättyneenä juomansa väärään kurkkuun ja köhi rivakasti. "Kuinka niin?" Yohji virnisti. "Kun katseesi ei tahdo pysyä tekstissä." Ken hymyili. "Ei, mietin tässä vain. Yohji, millaisia unia sinä yleensä näet?" Mies virnisti uudestaan, vielä leveämmin. Auringonvalo leikki hänen silmissään. "Oletko varma, että todella haluat tietää, Kenken?" Ken punastui. "Yohji! Älä viitsi. Et sinäkään niin yksipuolinen ihminen ole!" Yohji kääntyi takaisin ikkunaan ja huokaisi onnellisena. "Ei mitään uutta auringon alla..."
Aamu valkenee
Valaisee jo eteisen
Tämän ahtaan pikku kaksion
Tai kotihan se on
Yhteinen
Ken ojensi rahat myyjälle ja otti tyytyväisenä jääelön vastaan. "Arigatou", hän huikkasi ja poistui jonosta. Kadut olivat täynnä iltapäiväruuhkan innostamia ihmisiä. Oli hirveä meteli, mutta poika nautti siitä. Liika hiljaisuus ei ollut hänen mieleensä. Ken vilkaisi kelloaan. "Che! Aya tappaa minut!" Sitten hän kääntyi lähimpään lapseen päin ja sanoi kiireesti. "Pidätkö jäätelöstä? Hyvä, ota tämä, minulle tuli muuta puuhaa", ja jätti hölmistyneen pojan seisomaan keskelle katua tötterö kädessään.
***
Kaupan kello kilahti ja Aya nosti katseensa asetelmasta. "Olet myöhässä." Yohji vihelsi hiljaa, katsoi Omiin ja veti etusormensa kaulansa editse. "Olen hurjan pahoillani Aya. Siellä on ruuhkaa ja minä uppouduin ajatuksiini, enkä huomannut ajan kulua..." Ken puhisi paniikissa. Aya lähestyi häntä uhkaavasti. Tässä eivät nyt järkiselitykset auttaisi. "...tai siis en tietenkään huomannut ajan kulua, kun kellonikin meni rikki ja puiston kelloa pestiin, niin että eihän se periaatteessa ollut..." Aya tuli yhä lähemmäksi ja tuijotti nyt Keniä vain muutaman sentin etäisyydeltä. Poika oli nostanut ranteensa ylös sanojensa vakuudeksi, mutta digitaalinen kello kävi valitettavan tasaisesti vieläkin. "...minun vikani",hän henkäisi ja jäi kiikkiin Ayan ja seinän väliin. Hetken ajan näytti kuin mies olisi halunnut motata häntä, mutta painoi sitten päänsä ja huokaisi toivottomasti:"Hyödytöntä, ette te ikinä opi." Sitten hän kääntyi ja lampsi takaisin kukkien ääreen. Omi räpytteli hämmästyneenä silmiään Kenille. Yohjin avoimeen suuhun olisi voinut tunkea pallokalan. Kohta kumpikin alkoi taputtaa, kunnes Aya mulkaisi heitä "jatkakaa niin revin raajanne irti" katseellaan. Ken pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja nappasi esiliinansa naulakosta.
***
"Aya KIIIIIILTTI! Minä haluan nähdä sen ohjelman! PLIIS!" Omi huusi kurottaessaan kohti kaukosäädintä, jota vanhempi mies piti ikävän varmalla otteella hallussaan. Jos Ken ei olisi tuntenut Ayaa, hän olisi voinut väittää nähneensä miehen huulilla hymynkareen, mutta se oli poissa yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Yohji makasi pöydällä ja huvitti itseään piirtämällä pilakuvia kahden edellämainitun nahistelusta. Ken röhnötti nojatuolissa ja yritti keskittyä urheilulehteen, kunnes Yohji nappasi sen häneltä ja heitti sen roskiin. "Yohji-san! Miksi sinä tuon teit?" Ken huusi loukkaantuneena. Mies kohautti hartioitaan ja mutisi:"Ihan koska huvitti..." Ken veti alahuulens mutrulleen ja vilkaisi sivusilmällään kuinka Omin oli onnistunut selättää Aya, hakaten nyt rintaansa punapään vatsan päällä ja huutaen voitonriemuisesti. Aina niin kauan, että Aya heitti tämän sohvan taakse ja syöksyi itse perään kädet ojossa kaukosäädintä varten.
Yohji katseli heitä hetken, nousi sitten pöydältä, asteli notkein liikkein tv:een luo ja vaihtoi kanavaa manuaalisesti. Ken virnisti hänelle ja he valloittivat yhteistuumin Omin ja Ayan taistelutantereena toimineen sohvan. Yhtä äkkiä sekä Ayan, että Omin päät pilkistivät selkänojan takaa. Mies loi blondiin "tapetaan ne" katseen ja Omi nyökkäsi iloisesti, ennen kuin hyökkäsi koko painollaan Yohjin päälle. Ja Aya teki saman Kenille. Aaah, rauhallinen koti-ilta.
***
Jengi makasi suuressa kasassa sohvalla. Yohji alinpana toisessa reunassa, rinnallaan toiseen reunaan nojaavan Kenin jalat. Aya valui puoliksi kummankin sylissä, nojaten Kenin rintaan. Omi röhnötti selkänojalla ja roikotti toista kättään vanhemman blondin kaulalla, melkein koskettaen päällään tämän otsaan.
Aya vilkaisi Omiin, sitten Yohjiin ja näytti tälle pari käsimerkkia, viitaten poikaan. Tämä ei kuitenkaan nähnyt, kun Yohji nosti peukalonsa pystyyn "understood" merkiksi, poika kun oli puolihorteessa. Yohji nosti itsensä ylös ihmismassan alta ja kaappasi Omin kainaloonsa. "No niin vesseli, nukkumaanmeno aika", hän kuiskasi leikkisästi. Samassa Omi alkoi räpistellä irti miehen otteesta. Äänekkäät vastalauseet täyttivät huoneen. "Ei, Yohji-kun. Ei minua väsytä. Eihän kello ole kuin..." "Puoli yksi!" Ken huikkasi avuliaasti Ayan alta, saaden Omilta vastaukseksi ahniintutun käsimerkin. "Epäreilua! Teillä ei ole mitään oikeutta määräillä minun valvomisistani! Päästä irti! Yohji-kuu-un!" Mies virnisti pojalle pahoittelevasti ja heitti tämän niskavilloista huoneensa ovesta sisään ja suoraan säkyyn. Hetken kuluttua heittoa seurasi hiljainen "aih" kivahdus.
Ken huokaisi huvittuneena. Aya käänsi katseensa häneen. "Käsky koski myös teitä alokas." Ken hymähti. "Et uskaltaisi..." Ayan silmissä välähti. "Ei, en minä uskaltaisikaan..." hän kuikasi kääntäen katseensa merkitsevästi Yohjiin, joka lähestyi askel askeleelta. Aya nousi ja ennen kuin poika ehti vastustella hän tarttui tätä ranteista, Yohji tarratessa nilkkoihin. Hän tunsi nousevansa irti sohvasta. "On tämäkin palvelua", hän mutisi Yohjin ja Ayan kantaessa häntä kohit omaa voudettaan. "Yyyksi, kaaaksi, kolmeee!" Yohji huudahti heijatessaan Keniä edestakasin, ja seuraava, mitä poika tunsi, oli kuinka kumpikin miehistä irrotti otteensa, ilmalento, ja pehmeä patja, joka iskeytyi hänen selkäänsä. "My work here is done", Yohji tokaisi, nosti Ayan olalleen ja, ennen kuin tämä edes tajusi keikkuvansa blondin harteilla, heitti miehen tämän makuuhuoneeseen. Tyytyväisesti vihellellen mies jatkoi omaan pesäänsä.
***
Ken heittelehti sängyssään. Turhaa. Ilmeisesti hän oli siirtynyt painajaisöistä unettomiin öihin. Poika nousi äänettömästi ja veti nurkkaan heittämänsä pyjamahousut jalkaansa. Ovi auki, kiinni ja käytäville.
Ei hän aina nauttinut valvomisesta. Joskus oli rasittavaa kuljeskella levottomasti ympäri asuntoa. Mutta tämä yö oli kaunis. Taivas oli kirkas ja tähdet näkyivät kirkkaina ja selvinä. Astuessaan parvekkeelle Ken tunsi alkusyksyn tuulen viiltävän luihin asti. Universumin näkymät veivät kuitenkin voiton kylmyydstä ja hän seisoi ihailemassa loputonta tähtikarttaa.
Eihän perhe tää
Liene aivan sellainen
Kuin on telkkarissa perheet nää
Tila-auto mainosten
Mä tiedän sen
Ken kääntyi ympäri kuullessaan huoneistosta kantautuvaa huutoa. 'Aya', hän ajatteli ja suunnisti kiireellä miehen huonetta kohti.
Poika tempaisi oven auki ja hämmentyi hetkeksi nähdessään Aya aukaisevan silmänsä ja noustessaan istumaan lakanoiden keskellä. Mutta huuto jatkui. Ken kääntyi ja juoksi olohuoneeseen, yrittäen paikantaa ääntä. Yohjin huoneen ovi oli raollaan.
Brunette ryntäsi ovesta ja näki Omin seisomassa ilmeettömästi keskellä huonetta, katse Yohjissa. Mies kieriskeli sängyssään kuin piikkimatolla ja huusi, kiljui, valitti. Aivan kuin Omin silmät olisivat polttaneet häntä. Ken tunsi kuinka Aya ilmaantui hänen taakseen. "Yohji?" hän kuiskasi hämmästyneenä. Ken loi häneen surullisen katseen ja käveli Omin luokse. Hän asettui pojan eteen, niin lähelle kuin mahdollista ilman kosketusta, josta tämä olisi voinut herätä. Omi hätkähti aistiessaan hänet, mutta tyhjä katse ei poistunut. "Mene takaisin sänkyysi, Omi", hän kuiskasi niin hiljaa kuin osasi. "Kyllä isä", poika vastasi ja kääntyi lähteäkseen. Kenin teki mieli huutaa hänen peräänsä, ettei ole tämän isänsä, mutta tiesi sen olevan turhaa.
Ken käveli Yohjin viereen ja istui sängylle. Hän tarttui kiemurtelevaa miestä hartioista ja veti tämän syliinsä. Poika kuiskaili hiljaa Yohjin korvaan ja silitti hänen kultaisia hiuksiaan. Oviaukossa seisova Aya näki kuinka Yohjin silmät rävähtivät hetkeksi auki ja mies haukkoi ilmaa. Ja sitten se oli ohi. Yohji tarrasi Keniin, joka laski hänet takaisin sängylle, jossa hän käpertyi kerälle ja halasi itseään suojana maailmalta. Ken huokaisi ja nousi ylös. Aya tuijotti häntä, kuin paniikissa. Poika katsoi takaisin.
Nojaan ovenpieleen
Kuuntelen
Ne siellä hengittää
Pari unennäkijää
En tahdo herättää
Vaan siihen jään
Ken istui sohvalla ja katseli tähtiä. Aya lysähti hänen viereensä ja huokasi. Hän nosti katseensa lattiasta yötaivaalle. "En usko, että näin tuon", hän kuiskasi. Mies näytti olevan vieläkin lievässä paniikissa. "En edes tiennyt, että Yohji näkee painajaisia." Ken naurahti ironisesti. "Hän ei tosiaankaan ole tässä talossa ainoa. Eikä hän kai yleensä näekään. Puhuu vain." Aya tuijotti häntä. "Ja Omi? Mikä häntä vaivaa?" Ken katsoi takaisin. "Hän kävelee unissaan. Normaalisti vain omassa huoneessaan. Hän sivelee seiniä ja puhuu isästään." "Poikaparalla taitaa olla traumoja", mies sanoi hiljaa.
Ja musta tuntuu et voi luopuu mistä vaan
Kun mä heidät pitää saan
Lähelläin
Brunette nousi ja käveli parvekkeelle. Kylmyys kietoi hänet taas vaippaansa. "Miten sinä tiesit miten toimia Yohjin kanssa?" kuului hänen takaansa. Ken laski päänsä. "Ähh...teen joskus saman kun..." "Minä huudan", Aya lopetti hänen lauseensa. Ken katsoi häntä hämmästyneenä. "Mutta...sinä et ikinä herää." Aya katsoi taivaankantta. "En heti, mutta joskus, kun lähdet, herään ja tunnen yhä kämmenesi otsallani. Luulin sitä uneksi tähän yöhön asti." Ken siirsi myös silmänsä tähtiin. "Sinä valvot monena yönä, vai mitä?" mies sanoi hänelle.
Siis muusta viis
Voin luopuu mistä vaan
Voin tehdä tappavinta työtä puolestaan
Pystypäin
Ken tunsi kapean käden olkapäällään. Hän katsoi Ayaa. "Ei sinun tarvitse holhota meitä. Älä ota sitä taakkaa", hän sanoi pojalle kostein silmin. "Pitäisikö minun siis antaa teidän huutaa?" Aya naurahti. "En tarkoita vain öitä. Sinä huolehdit meistä välillä aivan liikaa. Hermostuin sinulle päivällä kaupassa, vaikka yleensä raadat ylimääräisiäkin vuoroja. Haet ruokaa ja huolehdit, että syömme. Kotona teet ruoan ja kotityöt, ratkaiset riidat ja kannat Omin myöhään pois koneelta. Ja kuka hoitaa Yohjia kun hän tulee öisin humalassa kotiin? Sinä...sinä olet kaikkialla ja kaikille. Mutta et ole meidän isämme." Kenin silmästä pakeni jotain suolaista ja kuumaa. "Aya", hän kuiskasi ja tunsi kuinka miehen kädet kiertyivät hänen ympärilleen.
Niillä käsivarsilla syksyn jäätävä tuuli ei tavoittanut häntä. Hän oli turvassa myrskyiltä, luodeilta ja veitsiltä. Niistä käsistä kukaan ei voinut riistää häntä. Ja ihaninta oli, että hän tiesi. Hän tiesi, että tuossa asunnossa nukkui kaksi ihmistä, joilla oli samanlaiset käsivarret.
Mä en tiennyt aikoinaan
Mihin vielä joudunkaan
Kuinka paljon rakkautta heiltä saan
Ja pystyn antamaan
Voin luopuu mistä vaan
Aya laski leukansa Kenin päälaelle. "We're in this together", hän kuiskasi ja sulki silmänsä.
Ja musta tuntuu et voi luopuu mistä vaan
Kun mä heidät pitää saan
Lähelläin
Siis muusta viis
Voin luopuu mistä vaan
Voin tehdä tappavinta työtä puolestaan
Pystypäin
Aamu valkenee
Valaisee jo eteisen
Yhteisen...
Jammu: Joo ei oo totta. Tiiättekö sen tunteen, kun asiat toistaa itteään. Joo olin alottanu tän ficin, silitin vaatteita Biitin kans ja kuuntelin Yötä. Ja arvaa vaan ni vähän mä jäin tuijottamaan eteeni kun tää biisi rupes soimaan. Biitti tais vähän huolestua. Mulle käy aina näin. Biisi tulee vasta kun on alottanu kirjottamisen. Ficissä käytetyt lyriikat oli siis Yön yhdestä biisistä, nimee en muista, löytyy levyltä Rakkaus on lumivalkoinen.
Ja ei. Ficissä ei oo suhteita. Tsori.
Biitti: Joo, vähän mä aloin ihmetellä, et mitä se oikein duunaa... - - No, Yön biisit kyllä muistutti mua jotenkin Weiss Kreuzista. Esimerkiks Omista tuli tää Muistoja. Kertsi menee näin; 'Niin on muistoja vaan, kai monta miljoonaa, mutta sydämeen vain jää ne jotka tekee kipeää'. Et näin ikkään... ;)Yö, melankolian mestarit. ^^