Kommentit: Jammun sööööööötti Yamachi tarina!!! I LOVE IT!!!! ^^

Aina ja Ikuisesti

Jalat painoivat. Päässä jyskytti. Silmien avaaminen tuntui niin merkityksettömältä. Yamato olisi halunnut vain nukkua, nukkua ja nukkua. Mikään ei enää tuntunut missään. Paitsi tietysti hän... Osaamatta enää edes haukotella, Yamato nousi vuoteestaan, taas yhteen tyhjään koulupäivään.

Hän avasi hanat. Kylmä virta hänen vartalollaan tuntui hyvältä. Kylmästä suihkusta oli tullut hänelle pakkomielle. Hän tuskin enää muisti miltä lämmin vesi tuntui. Viileys hyväili pojan ihoa, mutta hän tunsi yhä olevansa syvässä unessa. Unessa, joksi hänen elämänsä oli viimeaikoina muuttunut.

Taichi juoksi, vaikka kylkeä pisti koko ajan enemmän. Kolea aamuilma tervehti häntä kiihtyvässä vauhdissa ja heilutti pojan tummaruskeita hiuksia. Hengitys kävi joka askeleella vaikeammaksi, mutta hän jatkoi kiitämistään, kunnes tuli puiston reunaan. Lopulta Taichi ei enää jaksanut ja oksensi hervottomasti pensaaseen. Hän vajosi kyyneleet silmissä viereisen puun runkoa vasten ja itki, tietämättä syytä. Kirvelevä neste tuli jostain syvältä ja nyyhkytys väänsi hänen vatsassaa. Yhtä äkkiä hän ymmärsi, kuinka hirveän paha olo hänellä oli. Vaivautumatta kuivaamaan kasvojaan, hän nousi ja kääntyi juoksemaan kotiin.

Pää painuksissa Yamato kulki pitkin koulun käytäviä. Oli yhdentekevää, mitä ympärillä tapahtui. Hän mutisi itsekseen sanoja uuteen lauluunsa, jonka haikea melodia oli sinä päivänä täyttänyt hänen ajatuksensa ja takoi tarinaa siitä kaikesta mitä pojan mielessä liikkui. Yamato tunsi törmäävaänsä johonkin ja nosti katseensa, nähdäkseen tumman hiuspehkon ja sen hölmistyneen omistajan. "Yamato! Maailma ei siis sittenkään ole kuollut!" Taichi virnuili hänelle. "Ja sielun täytti vain tyhjyys..." poika vastasi yhä ajatuksissaan.

'Ilmeisesti en ole ainoa jolla on tänään huono päivä.' Taichi hymyili itsekseen ajatukselle. Yamato hymyili anteeksipyytävästi, kun hänen poskilleen kohosi vaivihkaa puna. "Sori, olin ajatuksissani." hän hymähti. Miksi Taichille puhumisen täytyi olla niin vaikeaa? Hän kirosi omia ajatuksiaan. "Arvaan ettei päiväsi oli mennyt kovin hyvin." poika irvisti hänelle myötätuntoisesti. Hänen suklaisissa silmissään pilkahti häivähdys sääliä "Ei, ei tosiaankaan, mutta se on paranemaan päin", Yamato vastasi tuijottaen hymyillen Taichin kasvoja. Tämä hymyili hänelle takaisin. "Kunpa voisin sanoa samaa", hän huokaisi. "Hikarilla on tänään pyjamabileet ja sinä tiedät mitä ne kikattajat tekevät." Yamato katsoi häneen. "Ai niin! Unohdin, että olet siinä suhteessa onnekas. Sinullahan on vain Takeru", Taichi huokaisi kateellisena. Yamaton silmissä välähti. "Mitä jos tulisit meille yöksi? Pakoon niitä tyttöjä." Poika katsoi häntä yliliikuttunein silmin. "Tekisitkö sen vuokseni?" "Sitähän varten parhaat kaverit ovat", Yamato naurahti. Hänen ystävänsä virnisti. Sitten hän jatkoi: "Kiitos. Sinä todella pelastit päiväni." Yamato seurasi parhaan ystävänsä katoamista muiden oppilaiden joukkoon. Parhaan ystävänsä, jota hän niin kipeästi rakasti.

Taichi juoksi jälleen kerran kotia kohti. Tuuli hulmusi jälleen hänen hiuksissaan. Hänen takaansa kuului ääni: "Taichi odota!" Yamato seurasi häntä huohottaen. "Aiotko sinä juosta koko matkan. Emme ole mitään yli-ihmisiä, vai?" Poika naurahti hänelle. "Älä viitsi! Tämä on helppo matka!" Taichi sanoi ja tarttui toista kädestä. "Minä vedän sinua", hän tokaisi ja lähti taas juoksuun. Hän tunsi hämmästyksekseen, ettei Yamato vetänyt kättään pois vaan puristi sitä koko matkan. Ja Yamato tunsi matkan päättyvän liian pian.

"Hei, äiti!" Taichi huusin paiskatessaan ulko-oven kiinni. "Hän ei taida olla kotona", hän jatkoi vilkaistuaan keittiöön. Nopeasti poika oli jo vilahtanut omaan huoneeseensa, jättäen Yamaton seisomaan keskelle olohuonetta. Vikkelästi hän käveli jääkaapille ja muottoili magneettikirjaimista viestin: taichi on yötä meillä t yamato. Seuraavaksi hän kurkisti Taichin huoneeseen, nähdäkseen pojan vetelevän epätoivon vimmalla vaatteita ulos kaapistaan. "Öh, Taichi..." "En löydä mustaa paitaani! Tiedäthän, sitä pitkähihaista, vartalonmyötäistä!" tämä vastasi hänelle jostain kaapin pohjalta. Yamato siirsi katseensa tämän työpöydälle. "Öh, Taichi..." hän toisti. "Niin?" poika nosti päätään vaatekasasta. Yamato heilutti hänen edessään mustaa paitaa. "Ainiin, äiti oli silittänyt sen", Taichi hörähti napatessaan vaatekappaleen ystävänsä kädestä ja tunkiessaan sen laukkuun. "Valmis!" hän huudahti ja suuntasi kohti ovea.

Matka Yamaton luokse sujui jo hieman kivuttomammin, koska Taichi ei painavan laukkunsa takia pystynyt juoksemaan kovin lujaa. Kotiin päästyään Yamato viskasi takkinsa naulakkoon ja potkaisi kengät jalastaan. "Isä ei ole kotona ennen huomisiltaa, joten voimme vapaasti tehdä mitä mielimme." Hän oli tuskin ehtinyt puhua loppuun, kun kuului jo kova: "Loistavaa!" huuto ja ruskea pehko oli jo ehtinyt kadota eteisestä takaisin rappukäytävään. Yamato hymyili itsekseen. Hänen hölmö Taichinsa... Hetkinen! Mitä hän taas höpötti. Ei, hänen täytyisi lopettaa tämä. Poika huokaisi jälleen. Taichi ei ikinä antaisi hänelle anteeksi, jos hän sanoisi jotain. Silti...

Yamato veti jääkaapista kananmunia ja kinkkua. Ajatuksissaan hän asetti ne pöydälle ja haki laatikosta veitsen. Paloitellessaan herkkusieniä hän kuuli ryminää ja kovan "AUTS!" äänen eteisestä. Samassa Taichi ilmestyi ovelle ja heilutteli käsissään sipsejä, limsaa ja kauhuelokuvaa. "Voi ei, Taichi. Tiedät etten voi sietää noita filmejä!" Yamato mankui hänen käydessään peremmälle. "Äh, älä viitsi olla ilonpilaaja, Ishida! Minä opetan sinut katsomaan niitä", tämä vastasi, heitti kantamuksensa pöydälle ja lähestyi häntä. "Mitä syödään?" "Munakkaita. Voisitkin aikasi kuluksi paloitella kinkun." Taichi virnisti, näpäytti radion päälle ja sanoi:"Yes sir!"

Pojat juttelivat joutavanpäiväisistä asioita valmistaessaan ruokaa. Aina aika-ajoin Taichi väänsä radion isommalle ja hyppi villisti ympäri keittiötä musiikin tahtiin. Lopulta hän aina palasi kinkun ääreen ja rauhoittui. Yamato naureskeli tälle riehakkaalle käytökselle. kesken kaiken radiosta kajahti soimaan heidän lempibändinsä hidas biisi: Night for love. Taichi kääntyiYamatoon päin ja kumarsi juhlavasti. "Saanko luvan?" Yamato nosti nauru silmissään leukansa ylväästi ylös ja tarttui Taichia vyötäröltä. Tämä kihersi, kuin paraskin neitokainen. Yamato valssitti häntä ja he pelleilivät ympäriinsä huoneessa.

Kesken kappaleen Taichi huomasi, että Yamaton leuka oli laskeutunut alas ja tämä vei häntä vakavissaan. Katse tiukasti noissa sinisissä silmissä hän antoi Yamaton keinuttaa itseään. Hän tajusi nauttivansa pojan lämpimästä kädestä vyötäisillään, musiikin täyttäessä hänen mielensä. Se tulvi kaikkialle ja täydellinen harmonian tunne kasvoi hänessä. Taichi seurasi Yamaton hiusten heilumista likkeiden tahtiin, pojan tuijottaessa hänen silmiään. Kappaleen lopussa Yamato pyöräytti Taichin kauemmas ja veti hänet sitten asiaankuuluvasti itseään vasten. Hän taivutti Taichin notkeeaa vartaloa maata kohti, tämän myötäillessä liikettä sulavasti. Katseet yhä lukittuneina toisiinsa, toinen syvän sinisiin, toinen suklaanruskeisiin silmiin, he kuulivat biisin jylhät loppusoinnut.

Taichi tunsi punastuvansa ja käänsi kasvonsa pois. "Vau. Se oli taatusti tyylikkäin valssi, jonka olen ikinä tanssinut," hän sanoi nauraen. Yamato virnisti vaivaantuneesti. "Isä on hyvä opettaja." Yamato laski irti Taichista ja poika huomasi jäävänsä kaipaamaan toisen honteloiden käsivarsien lämpöä.

Taichi pisteli munakasta poskeensa reipasta vauhtia ja söi, kuten tavallista, enemmän kuin Yamato. Yamato jaksoi jatkuvasti ihmetellä, kuinka poika saattoi syödä niin paljon. Hänen vartalossaan se ei näkynyt yhtään. 'Hänen täytyy urheilla jotenkin. Tuo on aivan mahdotonta.' Paloitellessaan suolakurkkua, hän kuuli edestään kovaäänisen "yäkin". Taichi toljotti hänen lautastaan, riiputtaen kieltään. "Etkai todella aio syödä suolakurkkua munakkaan kanssa? Sairasta!" tämä sanoi. Yamato virnisti ja laittoi ensimmäisen suolakurkun suuhunsa. Toinen kävi kalpeaksi kasvoiltaan. "Minä voin hoitaa tiskit", hän tokaisi ja nousi nopeasti pöydästä.

Yamato katseli poikaa nojatuolissa. Hän oli niin kaunis. Ruskeat hiukset laskeutuivat pitkin selkänojaa. TV:een valonkajo sai hänen kasvonsa kuultamaan aavemaista hohtoa. Onneksi muut valot oli sammutettu, niin ettei Taichi huomannut hänen tuijotustaan. "Upea elokuva, eikö olekin?" Taichi kysyi yhtä-äkkiä. "Hmm." Yamato käänsi katseensa takaisin ruutuun. Hirveä kirkaisu sai hänet pomppaamaan pystyyn. Taichi naurahti pehmeästi. "Älä pelkää pikkuinen. Tule tänne niin suojelen sinua." "Urhea ritarini!" Yamato henkäisi pilkallisesti, mutta laskeutui kuitenkin epävarmasti pojan lämpimän vartalon päälle. Taichi kiersi käsivartensa hänen vyötärönsä ympäri. "Ei hätää, hirviöt eivät saa sinua", hän mutisi Yamaton korvaan. Tämä nojasi Taichin rintaa vasten ja tunsi raukeuden leviävän ruumiiseensa. Hän nojasi päänsä toisen olkaan ja nukahti.

Taichi hymyili tuntiessaan Yamaton tasaisen hengityksen rintaansa vasten. Hän katseli nukkuvaa poikaa sylissään. Tämä oli niin suloinen. Taichin sisällä jo puoli vuotta kasvanut lämmin tunne täytti hänet jälleen. Hitaasti hän kohotti kätensä ja siveli blondin kultaisia hiuksia. Nyt hän oli varma. Poika ei voinut enää kieltää sitä. Vetäessään suortuvan pois Yamaton kasvojen edestä, hän tunsi käden tarttuvan omaansa.

Hämmentyneenä hän katsoi Yamatoa, joka oli kääntänyt päänsä pois päin, mutta oli selvästi hereillä. "Muistatko, kun kakarana katsottiin yhdessä Joutsenprinsessaa?" hän kysyi hiljaa, puristaen Taichin kättä. Taichi nyökkäsi. "Siinä oli se laulu: Ain täältä ikuisuuteen..." Yamato lauloi pehmeästi. "Oon aina yksin sun," Taichi lopetti Yamaton lauseen. Tämä käänsi siniset silmänsä häneen. "Taichi, tiedän, että vihaat minua tämän takia, mutta minä ... rakastan sinua..." hän kuiskasi hyvin, hyvin hiljaa ja painoi päänsä. "Älä tee tätä, koska et tunne samoin. En kestä sitä."

Taichi tunsi jotain kipeää sydämmessään, katsoessaan häntä vältteleviin kosteisiin silmiin. Hän kumarui Yamaton ylle ja hipaisi huuillaan tämän otsaa. "Mutta minäkin rakastan sinua", hän mutisi ja painoi suudelman pojan huulille. Yamato hymyili epävarmasti. "Tämä on unta, vai mitä?" Taichi suuteli häntä uudestaan, tällä kertää puraisten hellästi pojan alahuulta. "Riittääkö tuo vastaukseksi?" Yamato nauroi pehmeästi ja nousi ylös. "Haluatko mennä jo sänkyyn?" hän kysyi. "Vou! Ollaanpas sitä hätäisiä!" Taichi virnuili hänelle. Yamato tempaisi pojan väkivalloin ylös. "Tiedät kyllä mitä tarkoitin" hän hymyili ja risti Taichin sormet omiinsa.

Yamato seurasi sängyn pohjalta Taichia, tämän laittaessa radion päälle ja etsiessä sieltä lempikanavansa. "Häiritseekö tämä sinua?" hän katsoi kysyvästi Yamatoon. Tämä pudisti päätään. Taichi kömpi hänen viereensä peiton alle ja etsi Yamaton käden omaansa. Yamato puhalsi ruskean hiussuortuvan poi hänen silmiltään. Night for Loven alkutahdit kajahtivat huoneen poikki. Taichi hymyili. "Ne soittavat meidän kappalettamme", hän kuiskasi. "Mistä lähtien se on ollut meidän?" Yamato virnisti. "Tästä lähtien", Taichi sanoi ja veti Yamaton ylös.

Jo toisen kerran sinä iltana Yamato kiersi kätensä hänen ympärilleen, mutta veti hänet nyt aivan lähelleen. Taichi painautui poikaa vasten ja nojasi päänsä tämän hartioihin. Väristykset kulkivat pitkin Yamaton selkää, kun he keinuivat musiikin tahdissa, kuin heidän vartalonsa olisivat sulautuneet yhteen. Kappaleen lopuksi hän painoi Taichin huulille. "Sinä ja minä..." hän henkäisi irroitettuaan omansa Taichin huulista. "Aina ja ikuisesti..." Taichi jatkoi kuiskaten. Hän painoi otsansa Yamaton rintaa vasten. "Itsumo... itsudemo..." hän huokasi.

Jammu: Tiedän, Japanissa tuskin on nähty Joutsenprinsessaa, mutta se on ihana laulu! Vainosi mua... Aina ja ikuisesti on japaniksi itsumo itsudemo.

Bitenshi: Jep, jep! ;D Ja Itsumo Itsudemo on digimon-biisi! ^^

Tosi sulonen stoori!!! *haliruz Yama*

*nolo* Riittää! Riittää!