Neji: Biitti, I WILL kill you... *kädet kouristelevat*
Biitti: Not a chance. ^^ Tämä on tämmöinen Nejisuke räpellys... enjoy! ^^
Neji: Tell you what I'm gonna do... ENJOY KILLING YOU!! *ajattaa Biittiä*

Doki

Pienen pojan askeleet iskeytyivät katuun ja innostunut hihkunta ja tanssi saivat monet vastaan tulijat hymyilemään itsekseen. No, kyseessähän oli sentään Uchiha Sasuke, suuren ja mahtavan Uchiha-klaanin nuorimmainen ja samalla eloisin. Sasuke oli haljeta riemusta! Hän oli saanut luokkansa parhaan todistuksen ja kun hän näyttäisi sen isälleen... Sasuke nauroi ilosta ja hyppäsi aidan yli, oikaistakseen läheisestä leikkipuistosta. Sasuke juoksi tavallista reittiään, mutta äkkiä hän pysähtyi. Rengaskeinuissa seisoi melkein hänen ikäisensä poika, jolla oli pitkä musta tukka. Poika keinutti itseään varpaillaan ja puristi kettinkejä käsissään. Sasuke kallisti päätään.
*Hän näyttää tutulta...*
Sasuke otti kävely askeleita poikaa kohti ja näki nyt tämän selän ohi lintuparven, joka käveli ja suki siipiään pojan nenän edessä. Poika ei liikahtanutkaan. Sasuke otti askeleen eteenpäin, kun poika kääntyi ja katsoi häntä vihaisena. Sasuke säikähti, sillä tämän silmät olivat täysin tyhjät ja valkoiset. Linnut pyrähtivät lentoon ja Sasuke perääntyi hieman. Pojan vihaiset silmät muuttuivat surullisiksi ja tämä kääntyi jälleen katsomaan eteensä. Hän jatkoi hiljaista itsensä keinuttamista. Sasuke kurtisti kulmiaan.
*Mitä..?*
Sasuke käveli lähemmäs, kun hän kuuli pojan äänen.
"Mene pois", poika sanoi ja Sasuke kuuli itkun tämän äänessä. Sasuke istui viereiselle rengaskeinulle ja katsoi poikaa hiljaa. Hänen kasvonsa kääntyivät innostuneeseen hymyyn.
"Sinä olet minua yhden edeltävältä vuosikurssilta, etkö olekin? Olet nimittäin minua hieman pidempi ja vanhemman näköinen", Sasuke selitti. Poika mulkaisi tätä silmät kyyneleissä ja murahti jotain myönteistä.
"Arvasin. Olet Hyuuga-klaanista vai mitä? Sen näkee silmistä!" Sasuke hihkaisi ja virnisti. Poika katsoi häneen taas ja nyökkäsi, punastuen.
"Hai. Boku wa Hyuuga Neji desu ."
"Uchiha Sasuke desu", Sasuke vastasi ja keinutti itseään hieman. "Miksi sinä olet täällä ihan yksin?" hän kysyi. Neji katsoi jalkojaan.
"Kukaan... kukaan ei pidä minusta..." Neji sanoi hiljaa ja Sasuke jarrutti vauhtinsa ja katsoi Nejiä ihmeissään.
"Miksi?" hän kysyi.
Neji punastui ja räpläsi sormiaan. "Muut... muut pelkäävät minua."
Sasuke naurahti. "Miksi? Koska olet niin vahva?"
Neji pudisti päätään. "Iya. Sinäkin teit niin... pelästyit silmiäni."
Sasuke pysähtyi ottamasta vauhtia ja oli hiljaa. Pienet pojat istuivat hiljaa ja katsoivat maata. Sekunteja kului, mutta kuten tiedämme, pikku lapset eivät voi olla hiljaa ikuisesti.
"Ei minua oikeasti pelottanut", Sasuke murahti ja potkaisi itselleen vauhtia. Neji katsoi tätä ihmeissään. "Minä vain yllätyin hieman..." Sasuke selitti ja kiikutti itseään edestakaisin, vihainen ilme kasvoillaan. Neji huomasi, että tältä putosi jotain ja hän poimi vihkon käsiinsä. Neji katsoi sisälle.
"Olet siis Uchiha? No... se näkyy myös todistuksessasi. Olet luokkasi parhaita?"
Sasuke jarrutti ja mulkaisi Nejiä. "PARAS", hän painotti ja Neji hymyili.
"Niin minäkin."
Sasuke potki maata jalallaan ja esitti kysymyksen: "Miksi sinä välität, jos muut pelkäävät?"
Neji laski katseensa ja tarrasi kettinkeihin. "Koska olen yksin. Minun perheeni..." Neji selitti, mutta hänen äänensä hiljeni ja hän tuijotti eteensä tyhjästi.
Sasuke katsoi varpaitaan ja kuunteli hetken hiljaisuutta. "Vaikka minua ei pelätä... niin minullakin on ongelmia..." hän sanoi ja Neji katsoi häntä. "Tô-san... hän ei huomaa minua. Aina on kyse onii-sanista, ei koskaan minusta. Nii-san on mahtava..." Sasuke kertoi ja katsoi Nejiä innoissaan. "Hän valmistautui Akatemiasta vain yhden vuoden jälkeen! Ja pääsi Chuuniniksi 10-vuotiaana!" poika selitti innoissaan, mutta hiljeni sitten. "Ja minun pitää yltää samaan... minusta pitää tulla yhtä mahtava, että tô-san huomioisi minut!"
Neji naurahti. "Sinä olet hassu, Sasuke-kun", poika sanoi ja hymyili.
"Sasuke!"
Sasuke ja Neji katsahtivat äänen suuntaan ja Sasuken kasvot hehkuivat ilosta. "Tuo on minun veljeni!" hän sanoi ja nousi ylös keinusta. Neji antoi hänelle tämän todistuksen takaisin ja hymyili vielä kerran.
"Arigatô, Sasuke-kun!"
Sasuke punastui ja kumarsi kohteliaasti, ennen kuin juoksi veljensä luo. "Sayonara, Hyuuga-senpai!"
Itachi laittoi kädet lanteilleen. "Hyuuga Neji? Ara, ara, olet tutustunut johon kuhun! Luulin sinua ujoksi!" nuorukainen tokaisi ja Sasuke tarttui hänen käteensä. "En ole ujo! Minun on vain vaikea tutustua ihmisiin!" poika ärähti ja Itachi nauroi. "Hai, hai! No, mennään nyt, kaa-san alkoi olla huolissaan, kun sinua ei kuulunut", hän totesi ja alkoi vetää pikkuveljeään kotia kohti.
Sasuke käänsi päätään ja heilautti vapaata kättään Nejille ja tämä heilautti takaisin. Sasuke hymyili ja kääntyi takaisin tietä päin.
*Toivottavasti hän piristyi...*

...............

Uchiha Sasuke käveli Konohan hiljaisia katuja itsekseen ja katseli valoa kajastavia ikkunoita haikeina. Ennen, hänelläkin oli ollut vastassa ikkunoiden valo pimeänä iltana, mutta ei enää. Hän oli yksin. Aivan yksin...
Sasuke päätti kulkea vanhan puiston kautta. Hän oli kulkenut tätä kautta Ninja Akatemiasta kotiin, jos hänellä oli tulen palava kiire. Hän oli juossut tätä tietä pitkin monet kerrat... Sasuken huomio kiinnittyi johonkin perin kummalliseen. Vanhoissa, jo hieman ruosteenpeittämistä keinun kettingeistä lähti natiseva ääni, kun joku heijasi itseään vanhassa rengaskeinussa edes takaisin. Sasuke hiipi lähemmäs ja kalpeassa kuun valossa, hän erotti keinussa istuvan siluetin. Pitkät mustat hiukset laskeutuivat selkää vasten ja valkoiset silmät tuijottivat eteensä tyhjästi.
"Hyuuga?"
Hyuuga Neji käännähti hätkähtäen ja Sasuke tuijotti tämän käsissä olevaa lintua.
"Mitä sinä -?" Neji älähti ja katsahti lintua käsissään. Neji katsoi taas Sasukea ja naurahti hermostuneesti. Neji käännähti selkä Sasukea vasten ja Sasuke virnisti tälle eleelle.
"Mitä sinä teet täällä? Kello on vaikka kuinka paljon", Neji murahti.
Sasuke kohautti olkiaan ja pisti kädet taskuihinsa. "Aivan sama... ihan niin kuin minua jossakin odotettaisiin..." hän totesi ja istahti Nejin vasemmalla puolella olevalle keinulle. Sasuke kohotti kulmaansa.
"Miksi sinulla on... tuo..." Sasuke aloitti ja Neji hymyili.
"Lintu? No... minä vain... pidän linnuista", hän sanoi ja silitti hellästi linnun päätä. "Kun istuin tässä hiljaa, se tuli luokseni", Neji selitti.
Sasuke heijasi itseään keinussa ja katsahti maata.
"Miksi sinä olet täällä?"
Neji kohautti olkiaan ja huokaisi: "En tiedä... minun piti vain lähteä. Teki mieli olla hetki yksin." Neji katsoi lintua käsissään ja silitti sen untuvan peittämää päätä.
Sasuke ja Neji olivat hetken hiljaa, ruosteisten kettinkien kitistessä hiljaisessa illassa. Kukaan ei liikkunut tähän aikaan illasta, ellei heitä laskettu. Neji nousi keinusta ja kääntyi lähteäkseen.
"Minne sinä menet?" Sasuke kysyi, katsomatta Nejiin.
Neji ei kääntynyt, kun hän hymähti: "Ja sinua kiinnostaa..?"
Sasuke kohautti olkiaan. "Betsuni", hän totesi.
Neji naurahti ja kääntyi Sasukeen. "Olen menossa Hokage monumentille. Jos haluat mukaan, voit seurata", hän vastasi ja jatkoi matkaansa.
Sasuke vilkaisi Nejin selkää ja tuhahti. "Mikä saa sinut uskomaan, että haluaisin?"
Neji katsoi Sasukea olkansa yli ja hymyili. "Nande mo nai, Uchiha-kun", hän vastasi ja silitti linnun päätä, ennen kuin kääntyi jatkaakseen matkaa.
Sasuke räpytteli silmiään hetken ja Neji laski hitaasti päässään sekunteja. *...roku, nana, hachi...*
"OI, HYUUGA!"
*Score...*

"Eto... miksi sinä tulit tänne..?" Sasuke ihmetteli.
Molemmat pojat seisoivat suurella kukkulalla, johon Hokagemonumentti oli kaiverrettu. Yötuuli puhalsi viileää ilmaa ja Sasuke katseli Nejin hiusten tanssia, kun tuuli vei niitä. Neji virnisti.
"Huvin vuoksi. Halusin nähdä, seuraisitko minua", hän totesi ja Sasuken posket punastuivat raivosta.
"NANI?! Huijasit minua, bakaiero -!" Sasuke raivosi ja Neji alkoi nauramaan sydämensä pohjasta.
"Maa, maa, itse halusit seurata!" hän naurahti ja piti linnunpoikasta kädellään hieman tiukemmin, ettei se putoaisi tuulen voimasta. Sasuke tuijotti häntä kulmiensa alta ja Neji vastasi tälle hymyllä, joka sai Sasuken kohottamaan kulmaansa.
"Mikä sinulla on?" hän ihmetteli.
"Nani?" Neji ihmetteli. Sasuke heilutteli käsiään ja huusi:
"Sinä... sinä HYMYILET! Hyuuga Neji EI hymyile!"
Neji kallisti päätään ja naurahti. "No, ehkä minulla on nykyään enemmän syytä hymyillä. Hymyilisit sinäkin. Se sopisi sinulle varmasti", hän totesi ja laskeutui varovasti istualleen nurmikolle. Sasuke tuijotti tätä uskomatta korviaan ja ärähti.
"Mikä tämä uusi asenne on?! Oletko tullut hipiksi, tai jotain?! Et sinä yleensä kehota maailmaa HYMYILEMÄÄN enemmän!" poika huusi ja Neji tuhahti.
"Voit LÄHTEÄ jos seura ei kiinnosta!" hän huikkasi ärtyneenä ja Sasuke puhisi raivoissaan.
"Voit lyödä vaikka vetoa että -!" hän mumisi ja kääntyi kannoillaan, alkaen lampsia poispäin.
"Siis, jos todella haluat paeta."
Sasuke kääntyi ympäri sekunnin murto-osassa.
"NANI?! Paeta, minä?! Mitä helvettiä sinä solkkaat?!"
Neji käänsi katseensa Sasukeen ja katsoi tätä vihaisena. "Voit paeta sitä ihmisyyden tunnetta, joka sinussa vielä elää."
Oli pitkä hiljaisuus, jonka aikana pojat vain tuijottivat toisiaan hiljaa. Tuuli puhalsi ja sai pari lehteä irtoamaan puistaan, kun Sasuke tuhahti.
"Mitä sinä tarkoitat?" hän kysäisi ja Neji katsoi surullisena maahan.
"Kun katson sinun oleskeluasi Sakura-sanin ja Naruto-kunin kanssa... minusta tuntuu, että et näytä heille kaikkea. Kuin pakenisit todellista tunteen voimakkuutta. Kuin pelkäisit sanoa sanan 'ystävyys' ääneen. Kuin se olisi sinulle kamalakin kuolema", Neji selitti ja sulki silmänsä. "Ja olen huomannut tämän, koska olin itse samanlainen. Se yksinolo... se on painajaista", hän kuiskasi ja Sasuke katsoi häntä vanhempaa poikaa hetken. Neji kuuli askeleet takaansa ja Sasuke istui hänen viereensä maahan ja katsahti taivaalla mollottavaan kuuhun.
"Ystävät... Minä kyllä tiedän, että he ovat siellä, vaikka en siltä näyttäisikään", Sasuke selitti ja Neji katsoi häntä. Sasuke hymähti.
"Demo, kostajan tie on kuljettava yksin. Ja niin minä aion tehdä."
"Sinun ei tarvitse olla yksin..."
Sasuke hätkähti ja käänsi päänsä Nejiin, joka katsoi käsissään olevaa pientä lintua. "Sinun ei tarvitse... vaikka haluaisitkin kostaa veljellesi, sinun ei tarvitse kärsiä yksinäisyydestä. Vaikka uskottelisit itsellesi niin... se ei ole totta. Yksinäisyys vain lisää kärsimystäsi ja ajaudut rypemään itsesäälissäsi ja ruikuttamaan koko ajan omasta kohtalostasi, vaikka joilla kuilla se on sinuakin surkeampi. Joten kuuntele minua ja usko kun sanon, se ei kannata!" Neji ärähti.
Neji odotti jonkinlaista nasevaa vastausta, mutta sitä ei koskaan tullut. Sasuke katsoi poispäin hänestä, luoden katseensa Konohan pieniin kajastaviin valoihin. Neji huokaisi, kun lintu hänen kädessään alkoi pyristellä vapauteen.
"Usko vain... kun tajuat sen, sydäntäsi särkee paljon vähemmän", Neji sanoi ja ojensi kätensä eteenpäin ja avasi kämmenensä. Lintu katseli hetken ympärilleen, mutta räpäytti siipiään kerran ja Neji tunsi pienien sulkien koskettavan ihoaan. Sasuke kääntyi katsomaan, kun lintu pyrähti lentoon ja Neji laski kätensä hitaasti maahan. Lintu kohosi korkeuksiin, kadoten sitten Konohan kylän taa, kaukaisiin metsiin.
"Ja sitten... sinun pitää vain oppia... oppia vapaus", Neji kuiskasi, sulkien silmänsä.
*Eikö se olekin niin... tô-san..?*
"Kun makaan sängyssäni, voin kuulla Hyuga talon äänet. Ihmiset nauravat ja puhuvat keskenään. Jos keskityn kunnolla, kuulen joka ikisen äänen ja vain maakaan siinä, kuuntelen heitä. Vaikka, minä saatoinkin vihata heitä, tunnen sen silti sydämessäni... he ovat perheeni."
Sasuke tuijotti sinne, minne lintu oli lentänyt ja tunsi jonkin särkyvän sisällään. "Minä pelkään..." hän kuiskasi, saaden Nejin kohottamaan katseensa ja katsomaan häntä. "Ei, se on totta... se, miksi vältän kotiinmenoa, on täysin yksinkertaista... siellä, minua odottavat vain tyhjät ja pimeät ikkunat, ilman minkäänlaista valoa ja lämpöä. Kun yritän nukkua, pystyn kuulemaan, kuinka huoneeni seinät kaikuvat hengityksestäni, kuinka se kimpoaa takaisin korviini... Se... se tekee hulluksi", Sasuke selitti ja nojasi pään kämmeneensä. "Kun tuuli ulvoo, kuulen itseni itkevän. Minä en itke, mutta kuulen kuinka jokin päässäni itkee. Pienen pojan itku kantautuu korviini, mutta en tiedä mistä se tulee. Pojan, joka kutsuu veljeään palaamaan kotiin..." hän kuiski ja sulki silmänsä. "Ja kun nukahdan... painajaiset jahtaavat minua. Näen verta, ihmiset huutavat, uneni täyttyvät punaisen värillä joka yö... ja keskellä yötä, minä herään omaan huutooni. Yöllä, minä huudan kauhuista, vihasta... ja sitten minä kiedon peiton tiukemmin ympärilleni ja yritän tuudittaa itseni uneen..." Sasuke sanoi ja puristi silmiään kiinni, kun yksinäinen pieni pisara vaelsi hänen poskeaan pitkin.
"Sasuke?" Neji kuiskasi, kun Sasuke tärisi itkustaan ja tuijotti käsiään.
"Minä... minä vain haluaisin heidät takaisin! Minä haluaisin kuulla heidät, nähdä heidät, koskea heitä ja tietää, että he ovat siinä! Tietää, että minulla on joku!" hän nikotteli itkustaan ja puristi kätensä nyrkkiin.
"Dosuite... Miksei minulla saa olla mitään?!" hän ärähti ja oli iskeä kätensä maahan, mutta Neji tarttui Sasuken käteen. Sasuke räpytteli silmänsä auki ja katsoi Nejiä, joka katsoi häntä surullisena.
"Älä itke, onegai?" Neji pyysi ja pyyhkäisi peukalollaan pienen kyyneleen pois Sasuken silmäkulmasta ja hymyili. "Se särkee sydäntäni."
Sasuke tuijotti häntä täysin tajuamatta ja käänsi katseensa pois. "Miksi sinua kiinnostaa..?" hän kuiskasi. Neji sulki silmänsä.
"Koska... tiedän, miltä sinusta tuntuu. Tai, en kai voi tietää tasan tarkkaan, mutta tiedän, miltä tuntuu menettää jotain. En voi varmaan koskaan verrata menetystäni sinun suruusi, mutta tiedän miltä se tuntuu. Se tuntuu, kuin haluaisi itsekin kuolla. Kuin jokin olisi revitty sinulta ja tajuta, ettet koskaan saa sitä takaisin. Kuin hukkaisit jotain ja sinusta tuntuu siltä, ettet edes ehtinyt käyttää sitä oikein. Ja se... se tappaa sinut hiljaa sisältä..." Neji totesi ja tarttui Sasuken käteen. "Mutta ennen kaikkea... tiedän kuinka paljon se koskee..." hän selitti ja vei Sasuken kämmenen vasemmalle puolen rintakehäänsä. "...tähän."
Sasuke tunsi Nejin sydämen lyövän hiljaa ja pieni värähtely sai hänet tuijottamaan Nejiä vain entistä enemmän. Neji hymyili ja laski Sasuken käden alas.
"Joten, minä tiedän kyllä. Olen itsekin ollut yksin ja menettänyt jotain. Mutta nyt, minulla on enemmän kuin koskaan", Neji totesi ja katsoi Sasukea, surullinen hymy kasvoillaan. "Ja toivon, että sinäkin osaisit tuntea niin."
Sasuke katsoi ruohikkoa ja punastui poskiltaan. Häntä hävetti näyttää näin heikolta. Mutta, jokin Nejissä tuntui turvalliselta. He olivat kummallisen samanlaisia, vaikkakin täysin erilaisia. Sasukesta tuntui, kuin hän olisi voinut kertoa kaiken Nejille.
"Minun sydämeni... siihen ei vain satu..." Sasuke kuiskasi ja puristi maata käsissään. "...se on sirpaleina", hän itki ja nyyhki hiljaa, kun Neji katsoi häntä. Neji asetti kätensä Sasuken sydämen päälle, saaden pojan hätkähtämään ja katsomaan vanhempaa poikaa edessään. Neji sulki silmänsä ja kuunteli hiljaisuutta, tuntien Sasuken sydämenrytmin kätensä alla.
Doki... doki...
Neji hymyili ja avasi silmänsä. "Minä voin korjata sen", hän kuiskasi. Sasuke tuijotti Nejiä hiljaisuuden vallitessa. Neji painoi Sasuken hellästi vasten kylmää nurmikkoa ja katsoi syvälle tämän tummiin silmiin. Mustat silmät tapasivat lumenvalkoiset ja pojat tuntuivat katsovan toisiaan ikuisuuden. Neji nojautui lähemmäs ja painoi huulensa Sasuken huulille, sulkien silmänsä ja odottaen. Vastausta ei kuulunut, joten Neji vetäytyi nopeasti pois ja katsoi Sasukea häpeissään.
"Gomen, Sasuke-kun", hän mutisi, mutta yrittäessään nousta hän tunsi Sasuken tarttuvan ranteeseensa.
"Ei. Älä mene", Sasuke pyysi, silmät suljettuina ja kasvot käännettynä. "Minua... ei enää pelota."
Neji hymyili ja asettui kyljelleen Sasuken viereen. Sasuke käänsi kasvonsa Nejiin päin ja avasi silmänsä. Neji rakasti noita silmiä. Ne olivat kuin mustat aukot, joihin hän olisi voinut upota ikuisuuksiin. Hän pyyhkäisi hiussuortuvan Sasuken kasvoilta.
*Kaunis...ja hauras...* Neji ajatteli ja hymyili itsekseen. Hän nousi istumaan ja katsoi Sasuken kalpeita kasvoja ja sinisenmustia hiuksia.
*Minun lintuni.*
Neji nojautui lähemmäs Sasukea ja tällä kertaa, Sasuke tarrasi Nejiä tämän paidanrinnuksilta, vetäen tämän luokseen. Pojat jakoivat keskenään pienen suudelman ja katsoivat toisiaan silmiin. Neji hätkähti, kun Sasuken silmästä vierähti pieni pisara, joka valahti maahan.
"Sasuke, daijôbu?"
"Un..." Sasuke mumisi ja pyyhki kyyneleen poskeltaan ja katsoi Nejiä. "Minä vain... äh, unohda", hän mutisi ja katsoi poispäin Nejistä. Neji käänsi Sasuken kasvot itseensä päin ja katsoi tätä vakavana.
"Voit kertoa minulle, usko minua", hän sanoi ja Sasuke punastui poskiltaan.
"Tuntuu vain... niin lämpimältä..." hän selitti ja tarttui Nejin käteen, vieden sen vasemmalle puolen rintakehäänsä.
"Juuri tästä."

~Owari

Biitti: Urgh. Ei juonta. Haa, ei niissä tarvitsekaan olla... *hekotusta*
Neji: It WOULD be a good thing, ya know..?
Biitti: Nope. *tukkii korvat* NejiSasu ruulz!
Neji: Not.
Biitti: Kukaan ei kysynyt sulta...