Torstaina kohtasimme uuden tuttavan. Zintars-herra esitteli meille Latvian pääkaupunkia Riikaa. Näimme kaikenlaista hyvinhoidetuista puistoista ja vanhoista rakennuksista vahakabinettiin. Ihastuimme etenkin Riian vanhaan kaupunginosaan, jonka idylliset pikkukujat kertoivat meille menneistä ajoista. Nousimme myös Johanneksen kirkon torniin, tällä kertaa suurimmaksi osaksi hissillä. Huipulla tuuli. Paljon. Oli viedä keveimpiä mennessään. Alhaalla kadulla saattoi sitten vain ihmetellä, miten koskaan uskaltautuikaan niin korkealle.
Saimme jälleen maittavan aterian viihtyisässä ravintolassa, joka oli sisustettu vanhan myllyn näköiseksi. Ravintolasta erkanimme omille teillemme isäntäoppilaiden kanssa. Saimme shoppailla ja tutustua kaupunkiin rauhassa ja kun siltä tuntui, lähdimme junalla kohti Jurmalaa. Kokemus sekin, kuten yleensäkin latvialainen joukkoliikenne.
Illaksi Pumpurin koulu oli järjestänyt meille diskon. Siellä väki viihtyi aikansa ja lähti sitten koteihinsa. Kuudesta reissupäivästä neljä oli jo ohi.

Perjantai kokonaisuudessaan oli varattu isäntäperheiden kanssa vietettäväksi. Monet tekivät reissuja Jurmalan lähiseuduille. Joku kävi automuseossa, toinen elokuvissa, yksi opetti latvialaisille suomen kirosanoja, pari kävi eräässä linnassa, ja siitäkin koitui ikimuistoinen päivä.

Lauantai oli haikea. Varhain aamulla kokoonnuimme Pumpurin koululle. Siellä, reissumme ensimmäisten sadepisaroiden kastelemina heitimme hyvästit isäntäoppilaillemme ja koko Jurmalan vieraanvaraisuudelle. Vaatimattomammista oloista huolimatta saimme matkasta pelkästään hyviä muistoja ja tietysti uusia ystäviä. Haikein mielin lähdimme, mutta laivan saapuessa Helsingin satamaan kajautimme maammelaulun iloisina. Ja monta arvokasta kokemusta rikkaampina.

Teksti: Terhi Niemi ja Liisa Kujala
Kuvat: Kaija Jalander ja Marja-Liisa Tolvanen