SM-finaali 2010 Merikarvia ja Isojoki 21-22.8.

Merikarvialla ja Isojoella käytiin Sm-finaalit vuosimallia 2010. Kisapaikkoina Merikarvianjoki ja Kangasjärvi. Kujalan Kaitsun kanssa lähdettiin Kokkolasta matkaan jo perjantaina, olihan illalla kisainfo ja hyvä se rauhassa on päästä keskittymään kilpailuun.

Arvonta

Toiveissa oli ehdottomasti päästä joelle ensimmäiseksi päiväksi, sillä toinen päivä tulisi aivan varmasti olemaan todella hankala joella, jossa vettä oli vähän ja poolit kovan kalastuspaineen alla. Ryhmät A ja B aloittaisivat joella, C ja D järvellä. No Järvellehän se tietenkin aloitus osui, Ryhmänä D.

Jakso 1

Aamulla ajo Merikarvialta Kangasjärvelle ja kamat kasaan. Varsin luottavaisesti laitoin siimaksi 3-upon ja kolme pientä siikaperhoa. Yksi treenireissu pari viikkoa ennen kisaa oli antanut hyvin tapahtumia ja siitä syystä ei liiemmälti ongelmia taktiikan suunnittelussa ollut. Siikaan kalastus järvellä keskittyisi, sillä mitään kalaa ei kisaa varten ollut istutettu ja järven siikakanta on todella hyvä. Aloitus venekaverin kanssa ns. valkoisen koivun linjalta. Rauhallista driftailua n. 20min ja kala kiinni! Hyvän kokoinen siika pyöri hetken veneen vieressä ja haaviin sitä olin jo sovittelemassa, niin eiköhän se irronnut! Harmitti vietävästi. Tuo jäikin osaltani jakson ainoaksi tapahtumaksi. Jaksolta sai vain kaksi kalastajaa saalista, joten tärkeä olisi ollut saada kala ylös.

Jakso 2

Samalla taktiikalla kalastus jatkui kuin edelliselläkin jaksolla, mitä nyt perhoja vaihdellen. Tapahtumia ei kuitenkaan tällä jaksolla ollut, joten tauolla saisi miettiä, mitä seuraavaksi… Kaloja tuli tällä jaksolla kuitenkin porukalle paremmin, kun kuusi kalastajaa sai yhteensä kahdeksan kalaa

Jakso 3

Vaihdoin siimaksi hitaan intterin, koska 3-uppo ei antanut tapahtumia 2. jaksolla. Perhot pysyivät kuitenkin samoina. Veneet olivat tällä jaksolla lähes yhdessä nipussa ja aina välillä olikin kala jollakin kiinni. Venekaverilla oli pari kalaa kiinni, ennen kuin sai komean 45cm siian ylös. Itsellä ei ollut siihen mennessä ollut tärppiäkään. Kalat selvästi ottivat hieman syvemmältä (venekaverilla 3-uppo lyhyellä perukkeella). Itse ei tätä tajunnut kuin n. 10min ennen jakson loppua. Olin kalastanut koko jakson painottamattomilla perhoilla ja tuolla intterillä. Jokin mielenhäiriö sai kaivamaan larvarasian esille ja vaihtamaan päätyperhon kuulapäiseen oliiviin larvaan, jotta saisi settiä menemään hieman syvemmälle. Tätä venekaverille hieman naureskelin, ettei ole larvoilla tullut järvellä ennen kalastettua… No eiköhän vain toisella heitolla ottanut kala kiinni. Varovainen väsyttely ja 43cm siika haavissa. Ja juuri sillä larvalla. Hauskaa ainakin oli, kun porukka sai asiasta kuulla… Viimeinen jakso oli päivän kalaisin: 11 kalaa yhdeksälle tyytyväiselle kalamiehelle.

Ensimmäisen päivän saldo oli siinä, yksi karkuutus ja yksi ylös. Ei nyt voi sanoa että huono päivä olisi ollut, mutta kun parempaankin olisi ollut mahdollisuus…



Jakso 4

Merikarvianjoelle siis, ja Stäävit-Vaaditkosken poolille 7. Välisuvantoon laskeva pooli, josta kalaa oli tullut mukavasti, joten hyvillä odotuksilla jaksolle. Liitseillä aloitin ensin, tarkoituksena kalastaa poolin niillä ensin läpi ja siirtyä sitten larvoihin ja kuulapupiin. Pari kirjolohta mustaan liitsiin erehtyikin ja yksi ulkoa kiinni ollut kävi haavissa. Poolin uusintakalastus pikkuperhoilla alkoikin räväkästi, kun heti ensimmäiselle heitolla tuli kirjolohi haaviin asti. Hieman hiljaisempi hetki ja sitten vietiin settiä kunnolla. Heti alusta asti oli selvää, että nyt ei ole pieni kala kiinni, sillä sen verran vahvasti kala veti. 4# vavalla varmaan 10min meni ennen kuin sai jäätävän kokoisen kirjolohen haaviin. Mittaa 71cm. Kille oli ehdottomasti isoin koskaan saamani, silmämääräinen punnitus 4-5kg. Vielä yhden pienen kirjolohen sai ennen jakson loppua. Tyytyväinen täytyi jaksoon olla, kalat olivat selvästi arkoja perhojen suhteen, sillä tärpit olivat todella varovaisia. Viisi kalaa riitti jaksovoittoon ja hyvään starttiin päivälle.

Jakso 5

Holmankoski pooli 16, eli Eumerin takana oleva pooli. Ehdottomasti yksi suosikkipoolini koko joella, jossa olen sen päässyt kalastamaan vain kerran aikaisemmin karsintakilpailussa, koska tuo pätkä on Eumerin yksityiskäytössä. Kalaa poolissa tiesin oleva, mutta ei sen saaminen ollut ollenkaan yksinkertaista. Vasta jakson lopussa sain kuparisen rikki, kun coralliin liitsiin otti pirteä kala. Jaksosijoitus tuolla kalalla oli vasta kahdeksas, joten suurta riemua se ei aiheuttanut. Jaksolla ei ollut tuon ylös tulleen kalan lisäksi muuta tapahtumaa, kuin pyörähdys liitsin perässä. Harmitti.

Jakso 6

Piinukoski pooli 15. Pitkään sai tälle poolille kävellä. Tasainen nivamainen pätkä ja varsin matala kokonaisuutena. Potentiaalista kalavettä poolissa oli todella vähän, joten siihen aika pitkälti keskityinkin ja jätin muut paikat täysin rauhaan. Muutama pintakäynti jakson aika oli, mutta hankalia tapauksia olivat. Reilun tunnin kalastuksen jälkeen kirre otti vihreään kuulapupaan, mutta ei vain pysynyt kiinni haaviin asti… Jakso loppui ja blankit oli tosiasia…

Jakso 7

Viimeiselle jaksolle vielä hyvä tsemppi päälle. Lankosken pooli 4. Todella pitkä pooli (n. 400m) kyseessä ja paikkoja kaloilla piilotella valtavasti. Poolin yläosa oli selvästi parhaimman näköinen ja keskitin suurimman osan kalastusta tuolle pätkälle, suunnitelmissa kalastaa jakson loppu alaosaa. No yläosan saaliina oli yksi alamittainen harjus ja muutama bongattu passiivinen kille. Lähdin alavirtaan kalastellen kohti poolin alaosia, kun suurin piirtein puolivälistä poolia sain yhden kirren tarttumaan mustaan liitsiin. Ja se tuli vielä ylöskin. Todella tyytyväinen olin tähän kalaan, sillä pooli oli ollut muille kalastajille todella hiljainen tämän päivän. Kala oli pienin joka ryhmässäni saatiin tuolla jaksolla, mutta jaksosijoitus oli kuitenkin kuudes, heikon kalantulon vuoksi.

Kisat olivat ohi ja tulosten odottelu oli sitten vuorossa. Oma sijoitus oli kohtuullinen 19. Kaitsu pärjäsi hienon jokipäivänsä (kalaa joka jaksolta) ansiosta paremmin ollen 16. Hirvittävästi ei nyt omalle kohdalle jäänyt jossiteltavaa, sillä muutamaa karkuutus tulee melkein kisassa kuin kisassa. Arvosanaksi omalle kisalle olisi 7-7,5. Rutiinikisa, ei epäonnistunut, mutta ei ollut kuitenkaan sitä viimeistä rutistusta jolla olisi voinut vielä paremmin pärjätä.

Artikkelin on kirjoittanut Pauli "Pawe" Salmela