Jalokiviliike

Oli kaunis päivä ja linnut lauloivat. Pena käveli katua pitkin kaupungille. Hän oli menossa serkkunsa luokse kylään. Pena astui kerrostalon rappuja ylös, hän koputti oveen, mutta kukaan ei tullut aukaisemaan. Pena ei jäänyt kauempaa odottelemaan. Hän oli menossa jalokiviliikkeeseen, kun hän huomasi, että sinne oli murtauduttu. Hän soitti poliisille, ja poliisit tulivat pian paikalle. Pena lähti heidän mukaan poliisi asemalle ja kertoi, että kun hän oli tullut paikalle niin siittä pihalta oli lähtenyt musta auto.

Poliisit kysyivät: - Näitkö sinä sitä ihmistä joka sillä autolla lähti.
- En minä sitä niin kovin selvästi nähnyt, mutta sen minä ainakin näin, että mies se ainakin oli.
Poliisit lupasivat Penan lähteä kotiin.

Seuraavana aamuna puhelin soi ja Pena vastasi siihen unisella äänellä:
- Pena Lahti.
- Täällä poliisilaitokselta, päivää.
- Päivää, Pena vastasi säikähtyneesti.
- Olemme saaneet sen rosvon kiinni.
- Kuka se oli. Pena kysyi.
- Se oli sinun serkku, Pekka Mäkinen.
- Ei kai, päivällä kun minä olin menossa sille kylään niin hän ei ollut kotona.
- Eikö ollut, no hän oli sitten varmaan siellä jalokiviliikkeessä, no eipä tässä muuta, heippa!
Pena jäi mietteliäänä katsomaan ikkunasta ulos.