Tuumasta toimeen


Ryhmäkuva_museon_portailta Isä ja poika, Ilmari ja Tapio Wirkkala tekivät yhteistyötä Kotiseutuyhdistyksen kanssa. Kuva museon portailta Raivaajapatsaan paljastuspäivänä 30.7.1939. Ilmari istumassa oikealla, Tapio takana keskellä. Edessä keskellä eräs lahjoittajista, kauppaneuvos Samuli Harima 

V etelin Nuorisoseuran piirissä oli sen perustamisesta, vuodesta 1897 lähtien pidetty esillä kotiseudun historian tuntemusta ja tallentamista. Seuralehdessä oli usein kirjoituksia asiasta ja järjestettiinpä aiheesta luentokurssikin. Tällaisen hengennostatuksen jälkeen ei ollut mikään ihme, että Vetelin Kotiseutuyhdistyksen syntysanat lausuttiin vapunpäivän kotiseutuiltamissa vuonna 1912. Nykyinen nimi tosin tuli vasta myöhemmin ja sääntöjen laatiminenkin tehtiin jälkikäteen, mutta tuota päivää pidetään virallisena perustamistilaisuutena.

Raivaajapatsas Esineitä oli jo karttunut, ja niiden säilytyspaikka oli ensin seurantalon alakerrassa. Jo muutaman vuoden kuluttua oli tarve hankkia luhtirakennus, vieläkin museon pihapiirissä oleva, suojaksi kasvaneelle esinemäärälle. Sitten tuli toimintaan yli kymmenen vuoden tauko. Luovaksikin sitä voisi sanoa, sillä sen päättyessä Vetelissä vietettiin 10.7.1932 kahdentuhannen henkilön voimin uuden museon vihkiäisjuhlaa. Talo oli luultavasti ensimmäinen Suomen maaseudulla vartavasten museoksi rakennettu. Sen oli suunnitellut taiteilija Ilmari Wirkkala,muistuttamaan ulkoasultaan Vetelin toista, v. 1679 rakennettua kirkkoa. Samalle vuosikymmenelle osui toinenkin merkittävä hanke, sillä v.1939 pystytettiin kirkonmäelle Raivaajapatsas, taiteilija Tapio Wirkkalan tekemä.

Tänään museossa on yli kaksituhatta esinettä. Ne ovat kaikki peräisin Vetelinjokilaakson suomenkielisistä kunnista, eli Halsualta, Kaustiselta, Perhosta ja Vetelistä. Esineet luetteloitiin ja järjestettiin uudelleen 1980 -luvulla. Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä Kotiseutuyhdistyksen työhön on kuulunut museon aukipito kesäisin, rakennusten kunnostusta, kotiseutujuhlien järjestämistä ja julkaisutoimintaa johon kuuluu Vetelin Joulu -niminen kotiseutulehti ja historiikkejä. Veteliläiset arvostavat edelleen kotiseututyötä, joten täällä on hyvä toimia.