Kolmen miehen syväkyntö


Tietojen tallentaminen kotiseudun historiasta Vetelissä alkoi vuonna 1738. Silloinen Ylivetelin kappalainen Jacob Forselius (1691-1758) oli saanut Turun piispa Jacob Fahleniukselta piispantarkastuksessa Kokkolassa kehoituksen merkitä muistiin tapahtumia kappelin alueelta. Forseliusta työ kiinnosti koska hänen isänsä ja isoisänsä olivat olleet kappalaisina samassa seurakunnassa. Hän saattoi siis laajentaa perimätietoon ja asiakirjoihin perustuvaa kuvausta aina kappelin syntyaikoihin, eli vuoteen 1639. Forselius oli aikaansa edellä oleva seurakunnan paimen, jonka työ paikallishistorian tallentajana oli merkittävä.

Muutama seuraavakin pappi jatkoi työtä, mutta sitten seurasi yli kahdeksankymmen vuoden tauko. Vuonna 1843 tuli Ylivetelin kappalaiseksi Bror Henrik Reinhold Aspelin. Hän täydensi tätä vuosikymmenien aukkoa asiakirjalähteiden ja paikallisen väestön muistitiedon pohjalta. Aspelinin viimeinen merkintä on vuodelta 1850. Hänen työnsä Forseliuksen aloittaman historiikin jatkajana oli myös arvokas.

Aspelinin seuraajat merkitsivät tapahtumia päiväkirjanomaisesti aina vuoteen 1890. Seuraava historian tallentaja tuli muualta kuin kirkon piiristä. Hän oli myöhemmin sukututkijana mainetta saavuttanut veteliläinen maisteri Oskar Wilhelm Kankaanranta (1886-1930). Hänen Ylivetelin kappelin historiansa ilmestyi 1909 laudaturtyönä. Samoin kuin edelliset, niin sekin perustui osaltaan kirjalliseen lähdeaineistoon, tosin laajempaan. Kankaanrannan työn suurin arvo oli ehkä siinä, että hän toi kotiseutumme historian ensimmäisen kerran suomenkielellä kaiken kansan luettavaksi.