Etusivulle

MUSEOVIRASTON KYSELY 38

Kuva-aineiston tekstit:

Kuvat on numeroitu siten, että ensin kuvan numero ja sitten kysymyksen numero, johon/joihin kuva liittyy.

Allaolevassa jälkimmäinen numero vahvennettuna.

1. 1. Maatalousseurajärjestön myöntämä sukutilakunniakirja. Alkuperäinen luovutettu Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseuran Vetelin maatalousnäyttelyssä vuonna 1954. Vuonna 1983 äitini ja sisarukseni teettivät siitä ajan tasalle "päivitetyn" kappaleen, jonka saimme joululahjaksi. Vetelissä oli maatalousnäyttely myös vuonna 1972, tuolloin Oulun Maatalouskeskuksen alaisuudessa, johon Keski-Pohjanmaan alue silloin kuului. Silloin tilamme, muiden muassa, sai sukutilaviirin, joka luonnosteltuna näkyy oheen liitetyssä kirjeensulkijamerkissä. Niitä taas valmistettiin suvun vuonna 1990 vietetyn 250-vuotisjuhlakokouksen kirjeenvaihtoa varten.

2. 1. Sukutilakunniakirjojen luovutus kesällä 1954. Vasemmalla maanviljelysneuvos Viljami Kalliokoski, joka jakoi kunniakirjat. Viides vasemmalta isäni Veikko Tunkkari ja äitini Aune, seitsemäs agrologi Martti Tunkkari ja vaimonsa Sylvi. Heiltä olin pari vuotta aiemmin vuokrannut tilan yhdysviljelykseen isäni kanssa.

3. 1. Serkukset juurillaan. Poikani Jussi ja Perttu sekä veljeni tytöt Tuija, Tiina ja Titta, taustanaan Kokkolaan vievä valtatie 13. - Tytöt tarvitsivat kuvan todistaakseen kokkolalaisille kavereilleen, että on olemassa kylä, jolla on sama nimi kuin heillä! Kuva vuodelta 1978.

3.a 1. Keväinen näkymä Kedonkankaan kohdalla olevan Savivyörynlahden rannalta Vetelinjokea myötävirtaan. Taustan rantatöyräällä Leppäniemi, vanhankevarin entinen torppa. Kuva 1950-luvulta.

4. 3. Esikoisemme Jussi Mattias kastekoltussa äitinsä Irjan, os. Kortesuo, sylissä syksyllä 1972 Nummen seurakunnan diakonin asunnossa.

5.a 6. Irja-emännän 50-vuotispäivänä 1990. Vasemmalla anoppini Ida Kortesuo, oikealla äitini, nyt (1993) 87 vuotta. Kuva tuvasta. Ovesta näkyvässä takka-työhuoneessa istuvat sisareni Anna-Liisa ja veljeni tyttäret Tuija ja Tiina.

5.b 6. Setämies ja veljenpojat välipalalla vanhan tuvan rappusilla kesällä 1979. Vasemmalta Jussi, Perttu ja Pentti Tunkkari.

5. 7. Traktorikurssi Vetelin kirkonkylän nuorisoseurantalolla 1950-luvun puolivälissä. Kurssin järjesti Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseura. Konekonsulentti Laurila vasemmalla, kolmas vasemmalta M.T. Sen päätteeksi saimme traktorin ajokortin.

6. 7. ja 92. - Puusepänkauteni tuliterä keittiönkaapisto vuodelta 1960. Selkäni takana astiankuivauskaappi. Vesijohtoa ei vielä ole vedetty tupaan, mutta viemäri ja kaatoallas on. Pesupöydässä ei ole pesualtaita, mutta pöydän alla on emännänjakkara, joka lopulta oli epäkäytännöllinen tarkoitukseensa. Pöydällä luultavasti ensimmäinen sähkökäyttöinen keittovehje.

7. 9. ja 102. Maataloustuottajain Keskusliiton sokerijuurikasvaliokunnan kesäretki ja -kokous 1984. Paitsi juurikasviljelyksiin ja koekenttiin, tutustuttiin yleisiin nähtävyyksiin. Valiokunta Askaisten Louhisaaressa. Vasemmalla vaimoni Irja, toinen vasemmalta valiokunnan puheenjohtaja Heikki Hovi. Neljäs oikealta vastaaja M.T.

8. 11. ja 68. "Karjakon mylly" on lähdössä museoitavaksi. Kammessa "uusi karjakko", sisareni Leena Tunkkari. Kannella poikamme Perttu ja Jussi. "Vanha karjakko" oli tätini Mari Tunkkari, nyt (15.3.93) ikää 90 ja puoli vuotta. Leenan istuimena vanha neliskulmainen punnitusämpäri.

9. 12. ja 88. Halsuan 4H-laiset retkeilyllä syntymäkodissani Vanhassakevarissa elokuussa 1934. Oikealla neuvoja Lauri Toivola, keskellä humalien peittämän kuistin rapuilla isosetäni ja talon toinen omistaja Jonne Tunkkari.

10. 13., 28. ja 35. Sokerijuurikkaan naatit siirtyvät lankkutorniin AIV-rehuksi. Ohjaimissa nuorin veljeni Pentti T. ja taustalla "häläppärinä", kuitenkin turvaetäisyydellä, vanhempi poikamme Jussi. Kuva vuodelta 1977.

11. 13. ja 59. Lihotussikoja laitumella kesällä 1959. Kuvassa näkyy syöttöruuhi ja sen täyttökouru, oikealla häkki tuorerehun syöttöä varten. Aidan takana laatikko, jossa perunat kypsennettiin höyryllä. Laatikon pohjalla oli puinen ritilä,jonka alle höyry johdettiin paineletkulla Teuva-rehukeittimen kannessa olevasta liittimestä. - Siat olivat kovakouraisia metsänkäyttäjiä. Etualalla koivu, jonka tuohi on kuorittu ja rehuhäkin vieressä kuusi, joka jo aiemmin kuorittuna ja kuivanneena on katkaistu häkin tueksi.

12. 20. Vanhankevarin korikärryt, ajajana Kalle Tunkkari, isäni velipuoli isänsä toisesta avioliitosta. Korikärryjen laitoja nostettiin erityisillä korokheilla silloin kun sontaa ajettiin pidemmälle matkalle. Nyt Kalle-pojan kyydillä on kaksi vanhaa auraa. Tuohon aikaan kerättiin Vetelin kotiseutumuseon kokoelmiin esineitä, ja saattaa olla, että haluttiin valokuvalla ikuistaa näiden aurojen lähtö. - Viitisen vuotta myöhemmin, kesällä 1932 vihittiin uusi, vartavasten museoksi rakennettu, Vetelin toista kirkkoa mukaileva sementtitiilestä rakennettu museorakennus näyttävin juhlallisuuksin. Taaempana parikärryt, joiden kyydillä uudempia peltotyökaluja. Keveämmissä töissä käytettiin kesällä silavaljaita, mutta raskaissa, kuten kynnössä ja äestyksessä ja aina talviajossa luokkavaljaita.

13. 22. Eno-Severi ja Ylileskelän Oska, serkukset, tutkivat uutisjyviä syksyllä 1955.

14. 28. ja 78. Uusi, hevosvetoinen sokerijuurikkaan kylvö- ja harakone "sisäänajossa" 1960-luvun alussa. Laiskansitkeä ja rauhallinen Liinu-tamma sopi erinomaisesti tuohon tarkkuutta vaativaan työhön. Liinun takana isäni Veikko Tunkkari ja hänen kohdallaan kauempana lato, joka on vieläkin paikoillaan. Istumassa baskeri päässä M.T. ja naapurin väkeä.

15. 28. ja 44. Valmistautuminen juurikkaan nostoon syksyllä 1982. Monttöörinä M.T.

16. 28. "Pitäähän miehellä kunnon harrastus olla", tekstitti Perhonjokilaakso-lehden toimittaja juurikkaannostokuvaa syksyllä 1982. Taustalla oli hänelle kertomani kotineuvottelu purjelentokerhoon liittymisestä, paluusta poikaiän haaveeseen. Tuolloin vaimoni sanoi, että ei kahta niin kallista ja isotöistä harrastusta mikään talo kestä, ja niin pitäydyin maanläheisempään. Kuva yhden miehen työskentelyn ajalta. Myöhemmin neljän Perhon- eli Vetelinjokilaakson kunnan yhteisen pitäjähistorian jälkimmäisen osan kirjoittaja Heikki Junnila otti kuvan esimerkiksi koneistamisen aiheuttamasta ihmistyön tarpeen vähenemisestä ja siitä seuraavasta työttömyydestä.

16.a ja b. 28. ja 78. Lentokoneella juurikasmaahan! Siinä isännän poikaiän haave ja miehuudenajan harrastus sivusivat toisiaan. Kuvassa Hans-Werner Grossen, kansainvälisesti tunnetun huippulentäjän purjelentokoneen jälki heinäkuisessa juurikaspellossa M.T.:n tarkasteltavana. Menossa oli matkalentokilpailu kun nostovirtaukset loppuivat, ja edessä oli maastolasku. - Aukkoinen oli juurikkaantaimisto ja sato jäi puolentoistakymmenen tonnin tuntumaan hehtaarilta.

Toisessa kuvassa purettua, ehjänä säilynyttä konetta pakataan kuljetusvaunuun kyläläisten ihmetellessä moista ilmailua. Kuvassa näkyy myös edellisen vuoden juurikasmaahan vuorottelun merkeissä kylvetty Ryhti-kaura, joka lopulta kasvoi kylväjäänsä pidemmäksi ja antoi huippusadon. Taustalla jokirantalaitumella lato, jonka kyljessä sadekatos hiehoja varten. Lato on vieläkin paikoillaan. - Mainittakoon, että Grosse tarjosi vahingonkorvausta ja jäi ihmettelemään, kun en vaatinut mitään. Sanoin, että eihän mokoma kottikärryn jälki ja pieni siivenkärjen hipaisu vahingon nimeä ansaitse, se oli tullut jo aikaisemmin taimipoltteen takia.

17. 34. ja 44. Talon vanhin traktori Hanomag R 28 ja Vanhastakevarista peräisin ollut kahden hevosen Deering niittokone heinän kaadossa kesällä 1958. Traktorin ohjaimissa M.T. ja niittokoneessa Pentti Tunkkari.

18. 34., 44. ja 66. Kesän viimeinen heinäkuorma Vanhantalonkankaan pihapuiden katveessa 1960-luvun lopulla. Kuorman päällä vastaaja Matti Tunkkari, kuormaa nojaa postiautonkuljettaja, tätini mies Viljo Alanen, traktorin ohjaimissa nuorempi veljeni, hitsaaja Pentti Tunkkari ja traktorin rapakaarella istuu nuorin sisareni, farmaseutti Ulla-Maija Tunkkari. Traktorin lisärapakaaret ja roiskesuojat sekä kärryn etulauta ja siihen kiinnitetty pressu kertovat meijeriajosta.

19. 34. ja 44. Vanha Fordson Super Major, melko vanha isäntä, uusi karjalato, käytettynä ostettu haravakuljetin, eli heinähäntä ja ovesta pilkoittava Kedonkankaan vanhempi asuinrakennus kesällä 1982.

20. 38. Rukiinleikkuutalkoot jatkosodan aikana Martti Tunkkarin, sittemmin vuokraisäntäni, pellolla. Nuoremmat miehet sodassa, vanhemmat ja naiset pellolla. Vasemmalla Mikon-Matti, vanhapoikaisäntä, joka sanoi, että hänellä on pitkä nuoruus. Hänestä seuraava Toini-tätini, talon tytär Marja-Liisa, kuudes vasemmalta talon emäntä Sylvi, kymmenes äitini Aune ja kuhiloimassa äitini setä Johannes T. Vasemmalla häämöittää Vanhankevarin parisataavuotias aitta ja Vanhantalonkangas. Taustalla Kedonkangas rakennuksineen.

21. 38. ja 79. Kedonkankaan väki heinänsiementä leikkaamassa kesällä 1954. Taustalla Kedonkangas ja vuokratalon kaksipäinen, korotettu ja lautalevikkeellä levennetty riihi, joka purettiin 1960-luvulla.

22. 39. Viimeinen ruisriihen tryskäys 1950-luvulla ennen Aliriihen purkamista. Luuvatrusaa siivoamassa vasemmalla nuorin veljeni Pentti, toisena M.T. Keskimmäinen veli Erkki kuvasi.

23. 39. Tunkkarin puimaosuuskunnan Kullervo puimakone ja sen Monark-voimakone, hehkukuulamoottori, jonka toimintaperiaate muistutti dieselmoottoria. Koneenkäyttäjä, masunisti, oli työssään tärkeä, niin naapurin mies kuin olikin. Vuoden 1922 kuvassa kauluspaita ja rintamuksilla kaartuvat kellonperät kuvaavat kurssin käyneen koneenkäyttäjän hajurakoa muusta puintiväestä. Valkoinen, vähitellen öljystä rypeintyvä trasselitukko pyöri hänen käsissään silloin kun niitä ei tarvittu polttoaineen käsikäyttöistä lisäpumppausta hoitamaan. - Ehkä seuraava arvoasteikossa masunistin jälkeen oli puimakoneen syöttäjä. Siihen tehtävään masunistikin saattoi hätätilassa hetkeksi ruveta. Kuvan oikeassa reunassa on aisat, joiden hahloon sijoitettiin tavallisia rattaita pienemmät eturathat, joiden päälle nostettiin puimakoneen perä kuljetettaessa, eli puimakonetta kuljetettiin oikeastaan perä edellä. Moottori lepäsi maassa omien aisojensa päällä hiekkasäkeillä tai kivillä painotettuna. Siirrettäessä aisat nostettiin ylös ja alle työnnettiin rattaat hahloihinsa, minkä jälkeen hevonen valjastettiin kuin minkä tahansa kärryjen eteen. Kaikista hevosista ei ollut näiden erikoisten vehkeiden vetäjiksi. Puitaessa tarvittiin pöyrällepanija, sithenkatkoja, ellei ollut irtoviljaa, ja syöttäjä. Jyväinottaja oli tavallisesti isäntä, apunaan jyväinajomies tai -kantaja. Loppupäässä olivat pahananpröytääjät, yksi tai useampia sen mukaan mihin ne varastoitiin. Ruumenpuolella oli usein naisia, kuten kuvassakin, jossa näkyy neljä karijakoppaa, joilla ruumenet kannettiin katon alle. - Kuumalla vedellä haudutetut ruumenet höystettyinä suuruksella, jauhoilla, olivat aikanaan tärkeä rehu lehmille. Etualalla pikkuväen miehittämä heinäreki, jolla ajettiin pahanoja katon alle puintipaikalta silloin kun puitiin ulkona. Puimaton vilja ajettiin pelloilta puintipaikalle kärryillä joko valmiiksi katon alle tai aumoihin. Heinäreellä ajettiin heinät peltolatoihin, joita oli sijoitettu aina sopivan ajomatkan päähän.

24. 39. Tunkkarin puimaosuuskunnan ensimmäinen, päältäsyötettävä puimakone vuosisadan alussa. Sen voimanlähteenä oli höyrykone, "onkapannu", jonka piippu häämöttää Jukkalan tuvan räystästä vasten. Hutera puimakone on pöngitetty tukevasti kahden pään.

25. 39. Kedonkankaan ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa leikkuupuimuri Massey Harris, "pikkumassikka", ostettu käytettynä vuonna 1960.

26. 27. Perunanistutus Haukka-istutuslaitteella, jossa perunat pudotettiin käsin syöttöputkiin perässä pyörivään rattaaseen asennetun merkkilaitteen räpsäysten tahdissa. Vasemmalla ahkeroi "kesäpäivämies", serkkuni Veikko Alanen ja toisella istuimella siskoni Ulla-Maija. Hanomagin ohjaimissa M.T. ja menosuunnassa näkyy isä-Veikko perunalaatikoiden ja -koppien parissa.

27. 66. Meijerikuskit vappusimalla vanhalla Pynssillä 1960-luvulla. Vasemmalla Tapani Pynssi, M.T. ja Pentti T.

28. 42. ja 78. Edessä vuonna 1751 rakennettu aitta ja vieressä vuokratilan nuorempi aitta. Aittojen vierekkäin olo kertonee siitä, että viisi sukupolvea taaksepäin kysymys oli yhdestä tilasta, Vanhastatalosta. Aitan ovenpäälle ajan tyyliin leikattu vuosiluku kertoo ainakin sen, milloin se on leikattu, mutta aitan nurkkien sulkasalvos viittaa asiantuntijoiden mukaan 1600-luvulle. - Vuonna 1990 Tunkkarin sukukokous pystytti muistokiven suvun ensimmäiselle tunnetulle asuinpaikalle, joka on kuvan aittojen takana pellolla, joen ja kuvassa näkyvän tien puolivälissä. Siellä kulki vanha pitäjäntie Kokkolasta Lintulahteen, nykyiselle Kyyjärvelle. Sen linjauksen teki 1700-luvun lopulla itse Anders Chydenius, Karlebyn kirkkoherra. Tien suunta näkyy maastossa ja pellon multakerroksessa vieläkin. - Aittojen edestä kulkee vanha valtatie 13, nykyinen Tunkkarintie.

28.a 78. Muistan vieläkin vanhemman rakennuksen, "silmäpuoliladon", joka oli Aliriihenaituuksen jokirannassa lähellä nykyistä navettaamme. Sen hulhaat, nurkat olivat niin ajan syömät, että se uhkasi romahtaa ja purkasimme sen joskus 1950-luvulla. Talletimme sen kaarevaksi veistetyn ovenkamanahirren, jossa on vuosiluku 1730 ajan syömänä, mutta tunnistettavissa. Ladossa oli tuolloin vielä olkikatto ja teimme isäni ja enon kanssa noihin aikoihin yhteen toiseen latoon vielä uudenkin olkikaton. Ruisriihen tryskäyksen jäädessä vähitellen pois joskus riihitettiin senkin takia, että saataisiin katto-olkia. Hyvin tehty olkikatto oli pitkäikäinen, kesti jopa kaksikymmentä vuotta. - Oheinen kuva on valokopio teoksesta Vanhaa Veteliä, joka julkaistiin vuonna 1955 Etelä-Pohjalaisen osakunnan kotiseuturetken päätteeksi Kyrönmaasarjassa numerolla IX. Kirjan toimitti Pentti Virrankoski. Kirjan ilmestyttyä huomasimme harmiksemme, että lato esiintyy peilikuvanaan.

29. 13. ja 34. Pikkusian kesäonnea 1960-luvulla. Taaempana latoa vasten juuri valmistuneita heinäseipäitä.

30. 43. ja 49. Kedonkankaan Liinu ja Leanterin Martin, eli vuokraisännän Likka, viimeinen hevospari kyntöä, äestystä ja perunannostokoneen vetoa varten. Kuvattu 1950-luvulla.

31. 1. Vetelin maatalousnäyttely vuonna 1954. Puhuja Vetelin kotiseutumuseon rapuilla.

32. 51. ja 88. Syntymäkotini Vanhankevarin tupa vuonna 1909. Sähkövaloa ei vielä ollut, mutta muutaman vuoden kuluttua alkoi hiiltää milloin parempi, milloin huonompi sähkövalo, ensin vain yksi lamppu taloa kohti. Vasemmalla isoisäni Matti Jp. Tunkkari, pikkutuolilla isäni Veikko, vieressään Mari, isoäitini Aliina, os. Nikula, sylissään Siiri ja harmoonin ääressä lapsista vanhin Artturi. Veikon takana oleva tuoli ja sen pari ovat edelleen käytössä. Ne on tehty isoisäni äidin Liisa Kreetan morsiustuoleiksi. Tallessa on myös pikkutuoli, jolla isäni istuu, samoin Kaustisen Nikulassa tehty harmooni ja vasemmanpuoleisesta ovesta häämöittävä tuoli. Kallisarvoinen öljylamppu on suojattu harsolla kärpäsiltä.

33. 54. ja 71. Irja-emäntä solutestiä tekemässä "plättypannu"-kokeella kesällä 1983. Sillä kertaa Kaura sai puhtaat paperit.

34. 13. ja 59. Olkipaaleista rakennetun "sikalan" pääty. Se tehtiin viisikymmentäluvun puolivälin paikkeilla ja puolilämpäimänä palveli tarkoitustaan pitkälle talven päällekin. Lämpöpatterina ja lämpimän veden lähteenä oli Teuva rehukeitin. Runkona oli maahan upotettujen pylväiden varaan rakennettu kehikko. Alla oli kaivanto, joka oli täytetty mudalla. Lattia oli pyöreistä juluista tehty ja sonta luotiin kerran viikossa. Kattona oli perinteinen olkikatto ilman välikattoa. Teelmä oli kesäsuojana käytössä 1970-luvulle asti.

35. 57. ja 76. Vanhan navetan korjaus vuonna 1957. Isä-Veikko ja kirvesmies Väinö Hautala, joka ällistytti yhä uudelleen meidät monilla konsteillaan ja nopeudellaan. - Päätyseinä oli pahoin lahonnut ja se uusittiin pystyyn asetetuilla hirsillä, joita oli saatu puretuista riihistä. Päätyyn rakennettiin myöhemmin tilasäiliötä varten "vasikka".

36. 57. ja 76. Kedonkankaan vanha, vuonna 1938 rakennettu navetta kuvattuna 1980-luvun lopulla. Päädyssä näkyvä tilatankkihuone rakennettiin vuonna 1972. Navetan ja kärryjen välissä näkyvät kaksi pihapiiriin puuhuoneiksi siirrettyä latoa. Kuva otettu uuden talon rapuilta.

37. 57. Enoni Väinö Tunkkari ja Kauno Tunkkari, kylän vanhat isännät, rakentavat pystöaitaa malliksi nuoremmille Hautakankaalla vuonna 1982. Aivan samalta paikalta on itselläni muistikuva 1930-luvulta, jolloin olin isoisän, tutan apuna aidanpanossa. Minun tehtäväni oli hautoa katajavitsakset tulessa nuoskeiksi, etteivät katkea seipäiden ympäri kierrettäessä.

38. 57. Laidun, lehmät, sadetus ja M.T. kesällä 1982. Rantalepikon takana, lähes kymmenen metriä syvällä virtaa Vetelinjoki.

39. 65. Jäiden ottoon yhdistettiin useamman talon voimat. Kuvassa sahaamassa Kauko Tunkkari ja vuoroaan odottaa Martti S. Tunkkari. Jääsaha on luultavasti vanha lankkusaha, päätellen alapäässä olevasta reijityksestä, jossa on saattanut olla toinen kahva. - Jäänsahauksessa emme alisahuria käyttäneet! Tuolloin, 1940-luvulla, Vetelinjoen virtausta ei säädelty vielä tekojärvillä kuten nykyään. Silti jäälle saattoi nousta vettä.

40. 65. Jääpalat vedettiin rekeen kahdesta entisestä riihen parsipuusta tehdyllä jäätikapuulla, jossa puolen metrin etäisyydelle toisistaan ylä- ja alapäästä yhteen naulattuihin julkuihin oli alapäässä lisätty puutapit, joiden varassa jääpala vedettiin avannosta ja työnnettiin julkuja pitkin parireen pitkällelavalle. Traktorien tultua rakensimme naapurin kevyen Fergusonin perään sirkkelin, jota traktorin perävoimanoton remmisiiva pyöritti. Sillä sahattiin jään pintaan saumoja ja lohkaistiin loput. Palat vedettiin avannosta traktorilla toisen traktorin kärryille. - Meillä jää säilöttiin ensin navetan ja sontahuoneen kulmauksessa olevaan, seinästä pintalaudoilla eristettyyn tilaan vahvan sahajauhokasan alle. Myöhemmin suuren kuusen alle, jolloin saatiin sateensuojaakin.

41. 66. Viimeinen meijeriinajopäivä maaliskuussa 1970. M.T.:n kuvasi Luoman talon emäntä Liisa Luoma.

42. 71. Uusi navetta pian valmistumisensa jälkeen. Karjaladon päädystä löytyi viimein paikka sukutilaviirille, joka oli odotellut sopivaa paikkaa vuoden 1972 maatalousnäyttelystä asti. Oikealla ikkunarivin alla näkyvä ladon ovi poistettiin myöhemmin tarpeettomana ja seinä laudoitettiin umpeen.

43. 17. 71. 88. Näkymä Kedonkankaalle syksyllä 1982. Vasemmalla vanha tupa ja vanha navetta, sitten uusi tupa ja uusi navetta. Kuvattu uuden tuvan värisuunnittelua varten. Kuvassa tupa vielä Pinotex lahonsuojan väreissä. M.T. levittää juolaantuhoa juurikasmaalle. Navetan oikean päädyn kohdalla häämöittää avonaisen lietekaivon kova-alumiininen panssariverkkoaita. - Taustalla joen takana Kaustisen Järvelän "pelimannikylä", josta isoisäni äiti Liisa Kreetta - samoin kun Kreeta Haapasalo, Kantele-Kreeta - oli syntyisin. Myöhemmin Liisa Kreetan kaksi sisartakin naitiin Tunkkarin sukuun.

44. 87. "Maamerkiksi" jätetty vanha lato valtatie 13. varrella. Se on ainoa kahdeksasta ladosta, joka on päreillä katettu. Kahden katteena on Minerit-levy, kolmessa aallotettu pelti, yhdessä aallotettu jäykkä huopa, ja yhden katto on naulattu kirjapainon alumiini painolevyistä, joiden alapuolelta voi lukea senaikuisia uutisia!

44.a 87. Taustalla kaksi vanhaa hirsilatoa, lähempänä oleva omani, kauempana vuokratalon. Etäänpänä Jukkala, nykyisin Esko Tunkkarin talo, joka rakennettiin vuonna 1840. Se on paikkakunnalle aikaisemmin tyypillisten sivukamaritalojen viimeisiä edustajia. - Komein niistä, Pulkkisen Aapintupa, jota Kustaa Wilkuna kutsui talonpojan hirsilinnaksi, on Kaustisen pelimannitalona. - Pojat ovat juuri nousseet juhannusyön uintiretkeltä Vetelinjoesta. Vasemmalla Pentti T. sitten Perttu, naapurin "pikku-Jussi" ja vanhempi poikamme Jussi. Oikealla M.T. vielä keppien varassa äskettäisen, jälkimmäisen lonkkaleikkauksen jäljiltä.

45. 88. Tunkkarin Vanhantalon kangas kuvattuna vuosisadan alussa. Oikealla Vanhakevari ja siitä vasemmalle kevarin pihasta siirretty Vanhatalo, joka vieläkin on paikoillaan. Sen jälkeen Alfred Tunkkarin talo ja luhti, molemmat pois purettuja. Vasemmalla "Fiinan Hintrikin", vävyksi tulleen Heikki A.P. Tunkkarin talo, joka jatkettuna on edelleen paikoillaan. Kahden ensinmainitun talon välistä näkyy Vanhankevarin navettaa.

46. 88. Jonne Tunkkari, Kuhnen oppien noudattaja, teosofi ja aikansa harvinaisuus näillä seuduilla, sosialisti, kuvattuna 30 vuorokauden mehupaaston jälkeen 1920-luvun alussa. Pienehkön miehen paino oli pudonnut alle neljänkymmenen kilon, mutta kunto parani.

47. 88. Jonne Tunkkari, isoisäni veli ja Vanhankevarin toinen omistaja 60-vuotispäivänään 10.10.1934. Jonne kävi kaksi reissua Ameriikassa. Oikeassa poskessa näkyy painauma kaivosonnettomuuden jäljiltä ja päälaessa oli iso arpi, jota kaljuuntuva mies hiuskiehkuralla peitti. Hoiti kirjastoa, oli ahkera lukumies ja kirjoitti lehtiin. Ohjasi näytelmiä, lavasti, puvusti ja kirjoittikin jonkin näytelmän. Sai virikkeitä näytelmätyöhön Kansallisteatterin näyttelijöiltä, joita tunsi. Rakensi kotitalonsa pihapiiriin näyttävän puutarhan.

47.a 88. Isäni vanhempi veli Artturi Tunkkari ja kauppiaantytär Jenny Haglund ovat käyneet kihlakaupungissa kesällä 1912. Kääseihin nojaa mietteliäänä vanhapoikasetä Jonne Tunkkari. Vastaanottajat juhlapukeissa. Kuva Vanhankevarin pihalta.

47.b 88. Neljä sukupolvea Vanhankevarin naisia kuvattuna Liisa Kreetta Tunkkarin 90-vuotispäivänä 18.1.1928. Vasemmalla Rosa Niemi, Oikealla Aili Ruuska, os. Niemi ja isomummon vieressä Martta Ruuska.

48. 88. Vanhakevari vuonna 1916. Oikealla talon toinen omistaja, isosetäni Jonne Tunkkari, keskellä musta hattu päässä isoisäni Matti Jp. Tunkkari, vieressä äitinsä, joka eli 94 vuotiaaksi. Vasemman ikkunan pielessä valkoinen hattu päässä isäni Veikko Tunkkari. Oikeanpuoleisen ikkunan kulmassa, myös valkoinen hattu päässä isäni vanhempi veli, nuorena kuollut Artturi Tunkkari esikoisensa kanssa. Lisäksi kuvassa vävyjä ja miniöitä ja näiden lapsia sekäni isäni muita sisaruksia.

49. 88. Vanhakevari ennen peruskorjausta 1920-luvun puolivälissä. Pihakäytävät ja nurmikot jo rakennettu. "Puutarhuri"-Jonne kädet taskuissa, vieressä äitinsä Liisa Kreetta ja ulkokellarin katolla lojuva naapurin isäntä, isoserkku Leander Tunkkari.

49.a 88. Vanhankevarin puutarhassa kesällä 1926. Talon ja maantien väli oli koristepuutarhaa, jossa hyötykasveja edustivat omenapuut. Suoraan menevä käytävä päättyy pyöreään, hiekoitettuun pihlajapenkkiin, jossa oli pöytä ja penkkejä kahvitteluhetkeä varten. Toinen samanlainen oli talon toisessa päässä. Siellä pöytänä oli kannosta ja sen juurista tehty pöytä. Vasemmalla isäni Veikko ja äitini Aune, jotka menivät naimisiin vuotta myöhemmin, naapurin isäntä Matti R. Tunkkari, eli Mikon-Matti, Tekla Torppa, sittemmin Tunkkari, Anton Tunkkari, tätini Siiri ja isosetäni Jonne Tunkkari. Edessä Aina Laasanen, sittemmin Kälström, Kauno Tunkkari ja tätini Mari Tunkkari. - Kylässä oli naapureina kaksi Mattia, kuvan Matti Robert ja isoisäni Matti Jp., eli Joonaanpoika. Sanavalmis Matti R. kiusoitteli tuta-Mattia, että Jp. selvästi tarkoittaa Matti Juonikhampi Tunkkari, johon tuta, että kaikkihan sen näkee, että Matti R. on Matti Rumempi Tunkkari!

50. 88. Vanhakevari 1930-luvun alussa. Kuistin rapulla Jonne Tunkkari ja yläkerran ikkunakynnyksellä Mari-tädin kannattelemana M.T. Omenapuut ovat hyvällä alulla ja taloa ympäröivä käytävistö odottaa meitä alaikäisiä alituisesti krapaamaan rikkaruohoja käytäväraudoilla.

50.a 88. Vanhankevarin talousrakennuksia 1930-luvulla. Oikealla tallirivi, johon kuului vasemmalta lukien kolmen hevosen talli, heinustalli, kärryhuone sekä kahden hirsirakennuksen väliin jäävä lautarakenteinen vaja. Vajassa oli tilaa ajopeleille ja rakennuksen mittaisessa levikkeessä viidelle aikuiselle ja kahdelle lapselle tarkoitettu hyysikkä, eli viisi isompaa reikää vierekkäin korkeammalla penkillä ja kaksi pienempää puolta matalammalla penkillä! Pikkupoikana kuvittelin joskus, miltä olisi näyttänyt jos kaikki paikat olisivat täynnä äheltäjiä. Rakennus jatkui hirsiosalla, jossa oli matkamiestentalli ja sen heinustalli. Nämä tarvittiin niille kievarissa majoittujille, jotka matkustivat omilla hevosilla. Edelleen rakennuksen levike kätki tällä kohden erillisen herrasväenhyysikän, eli pienen käymälän kievaripalveluja käyttäville. Siihen oli erillinen kulku rakennuksen päästä. Rakennuksen vasemmanpuoleisen pään pään levikeosa oli myös varattu ajo- ja peltotyökaluille. - Seinää vasten on nostettuna korikärryjen kori. Samoja puurattaita käytettiin useampaankin ajopeliin. Ehkä useimmin ajettiin elolavoilla - en tiedä mistä lavan monikkomuoto puhekielessä johtuu. - Elolavoissa oli korikärryä pidempi runko samaa puuta aisojen jatkeena. Aisoja yhdistävät puiset kalamit, joiden päät tulivat aisan läpi suorakulmaisista reijistä ja olivat kiiloilla lujasti suutittu paikoilleen. Kalamien päälle oli naulattu pitkittäinen laudoitus pohjaksi. Aisoihin oli navaroitu tuuman ja vartin päätynavarilla reiät elolavannappuloita varten heinän ja elon, viljan ajoa varten. - Kun tuli se aika, jolloin kirvhet lähtee varresta, eli heinäkuu, myös puiset kärrynrathat ravistuivat ja ne vietiin jokeen turpoamaan, minkä jälkeen ne tervattiin auringon paahteessa kuivumaan. Aina se ei auttanut, ja silloin oli kärrynvyöt, rattaiden rautavanteet lyhennettävä.

Taaempana näkyvä navetta ja sen keskivaiheilta kohti tallia haarautuva karjalato pitivät sisällään tilat parillekymmenelle lypsylehmälle ja vastaavalle nuorkarjalle, mutta myös sioille ja lampaille ja näiden rehuille. Kanala oli rakennettu erikseen. Lehmät olivat yhdessä rivissä päät karjalatoon päin, seinänvieressä ruokintakäytävä. Keskellä navettaa oli käytävä, jonka toisella puolen ketat edellä mainituille eläimille. Vasemmanpuoleisessa päässä koranpata, vesipumppu - aiemmin kaivolta tullut vesikouru - ja maitoastioiden käsittelytilat. Siellä olivat myös jähärytystollikot, puiset isokokoiset saavit, joihin tonkat nostettiin jäähtymään ja jotka kesäaikaan vietiin ulos. Vastakkaisessa päässä navettaa oli sontaovi, josta lähti pukkien varaan rakennettu kapea silta, jota pitkin lanta sontakärryillä työnnettiin ulos ja kaadettiin alenevaan mäenrinteeseen rakentuvaan tunkioon. Siinä ei ollut kattoa. Navetan kupeessa oli myös kusikellari, josta kusivesi aluksi ämpärillä, myöhemmin kukkaropumpulla nostettiin kusivesiloorhan, jota varten oli omat aisansa puurattaiden päälle pantavaksi.

50.b 88. Isäni Veikko Tunkkarin lapsilleen rakentama leikkitupa Vanhankevarin pihalla kesällä 1936. Edessä lipputanko, johon vedimme pienen lipun silloin kun aikuiset talon oikeaan tankoon. Vasemmalla pihapiirin rakenteisiin kuulunut kartiomainen kiviröykkiö. Sen kupeeseen oli sijoitettu Vetelin suojeluskunnan yksi konekivääri suurissa sotaharjoituksissa 1930-luvun lopulla. Ovenpielessä M.T., kynnyksellä Mari-täti, Erkki-veli ja serkkutyttö Kirsti Pynssi.

51. 88. Kedonkangas 1950-luvun alussa. Samalla paikalla oli ollut joskus paljon aikaisemmin asumus, jonka kellarikuoppa ja kivijalan jäännöksiä raivattiin ennen rakentamista. Myös kivikehäinen, romahtanut kaivo täytettiin. Asukas oli joku suvun varhainen jäsen, joka eleli vaimonsa kanssa lapsettomassa avioliitossa. Miestä kutsuttiin Pullolan Matiksi ja samaa paikannimeä tarjosivat enoni isää kiusotellessaan. Tiedossa ei ole, liittyikö lisänimeen aikoinaan kielteinen arvovaraus, mutta isääni se ei sopinut; hän oli ehdottoman raitis.

52. 88. Kedonkankaan väki kesällä 1939. Tupa vielä ilman fooria, niinkuin monta vuotta jälkeenpäinkin. Takana isä-Veikko, äiti-Aune ja Jonne-setä, äidillä sylissään Leena. Edessä vasemmalta Erkki, Anna-Liisa ja M.T.

52.a 88. Tuta-Matin toisen polven natsuuna kesällä 1939. Vasemmalla veljeni Erkki, serkut Pentti, Kirsti ja Osmo Pynssi, Matti Jp. Tunkkari, sisareni Leena, M.T., sisareni Anna-Liisa ja serkku Inkeri Pynssi.

53. 6. ja 88. Asuntomme kolmen vuoden "diaspora"-ajalta. Talo on vuosisadan alussa rakennettu apteekki ja apteekkarin perheen asuintalo. Käyttöömme remontoitiin vanha myymälätila, laboratorio ja apteekkarin makuuhuone. Kuvattu juhannuksena 1975 vanhan asiakas sisäänkäynnin edessä. Edessä esikoisemme Jussi, vihreäpaitainen entinen naapurinpoika Sauli Mäntysaari ja M.T. Kuvan kuplavolkkarilla ajoimme kolmen vuoden ajan päivittäin moneen kertaan kilometrin matkan asunnon ja työmaan välillä.

54. 1. ja 93. Isoäitini, Leskelän mummu, Liisu Tunkkari kahvinkeittopuuhissa 1930-luvun lopulla. Avotakan vasemmassa pielessä takkarauta, jossa keitinkoukku,jota voidaan portaittain nostaa ja laskea. Takkatulessa häämöittää pannunjalaka, johon läheltä pannun pohjaa lähtevän levikkeen varaan kahvipannu asetettiin. Vasemmalla avautuu leivinuunin aukko. Takka oli Alileskelässä käytössä pitkälle 1940-luvulle. Vasemmalla riippuu pellinnaru, jolla savupelti avattiin ja suljettiin.

55. 93. Vanhantalonkankaan talojen yhteinen kivimankeli, mankli, kuvattuna vuonna 1917. Oikealla isäni sisar, Mari-täti 15 vuotiaana, on nyt kohta 91 vuotta. Mankli oli Tunkkarin Leanterin ja Alafreen yhteisessä vajassa, joka näkyy toimineen myös nikkarinverstaana.

56. 93. Äitini Aune Tunkkari leipomuksen teossa syksyllä 1977. Ikkunasta näkyy vanhan navetan nurkka ja rehutornit - onpa juurikkaannostokenekin vielä talviteloille laittamatta.

57. 1. ja 17. Kevät ei ole pelkkää kylvöjen tekoa. Kuvassa kevään ensimmäiset pajupillit työn alla 1970-luvun lopulla. Vasemmalla nuorempi poikamme Perttu Aleksi, polvillaan Jussi Mattias, M.T., veljeni Erkin tyttäret Tiina ja Titta, joka kokeilee tuliko pillistä soimari. Tytöt olivat aloittamassa kevääseen kuulunutta mummulan kautta, jonka aikana serkuksilta ei puuhaa puuttunut.

58. 101. Veljekset Matti ja Pentti. T. poomaavat tukkia kalijulle laanipaikalla. Taaempana paperipuupino, josta osa kuorittu priimaksi. Kuva 1950-luvulta.

59. 78. ja 101. Lehmien muotoilema mänty pihalaitumella. Taustalla Aliriihi, joka purettiin 1960-luvulla.

60. 101. Eteläkankaan uudistusalue keväällä 1959. Kulotus on tehty ja männyntaimia istutetaan. Vasemmalla Pentti Tunkkari ja oikealla metsäteknikko Tauno Kotisaari.

61. 101. Tuleva metsänhoitaja Erkki T. kotimetsässä 1950-luvulla.

62. 101. Isä-Veikko ja poika-Matti polttopuita tekemässä 1950-luvun lopulla.

63. 102. Maa- ja Kotitalousnaisten valtakunnallinen kesäjuhla kesällä 1984 naapurikunnassa Kaustisella. Tilamme ja sen uudehko navetta olivat eräs retkikohde. Laskimme, että kesäisen viikonlopun aikana Kedonkankaalla vieraili lähes tuhat naista kymmenissä retkikunnissa. Kuvassa autojono Kedonkangasta sivuavalla vanhalla valtatiellä.

64. 102. "Anopin ja miniän asumisen optimietäisyys on juuri takana oleva", muistaa Irja-emäntä kertoneensa Maa- ja Kotitalousnaisten valtakunnallisen kesäkokouksen retkikunnalle heinäkuun viimeisenä viikonvaihteena 1984. Kuvassa Irja järjestön harmaan sinervässä puolihaalariasussa. Takana Kedonkankaan vanhempi ja uudempi talo. Irjasta vasemmalle vaalea- asuinen Asko Klemola, senkertaisen seurueen opas, ja naapurinpoika Petri T., M.T.:n "kovaäänisadjutantti."

65. 102. Maa- ja Kotitalousnaisia jalkautuneena retkitilalle kesällä 1984. Retkiopas, veljeni Erkki Tunkkari ja hänen nuorimmaisensa Titta, uupumaton tilaesitteen jakaja. Poikamme toivottivat vieraat tervetulleiksi sitä mukaa kun nämä astuivat autosta alas, Titta jakoi esitteet ja me otimme tulijat hoteisiimme, välillä useammankin autollisen kerralla. Esitteet loppuivat kesken ja sunnuntaiaamuna oli otettava toinen viidensadan kappaleen "painos" monisteita. Kuljetimme vieraat ensin uuden navetan läpi ja sitten vanhan navetan sokkeloissa, joissa vain harva isännän lisäksi mahtui suorana kävelemään.

66. 102. Keski-Pohjanmaan Maa- ja Kotitalousnaisten virkistyspäivät marraskuussa 1990 Vetelin vapaa-aikakeskuksessa. Organisoijat, johtava kotitalouskonsulentti Eija Putula ja emäntä Irja Tunkkari viime hetken neuvonpidossa.

67. 102. Sokerijuurikasvaliokunnan aikuisia tuttavuuksia verestetään. Uolevi Viljanen Salosta vaimoineen Kedonkankaalla kesällä 1992. Tuottajaliiton juhlakirja tutustumisen kohteena. Keskellä vanhat konkarit vaimot kehyksinään.

68. 103. Vetelin Osuusmeijerin syyskokous marraskuussa 1988 päättämässä fuusioitumisesta Keski-Pohjan Juustokuntaan. Hallituksen puheenjohtaja Mikko Pulkkinen, joka on myös Juustokunnan hallituksen puheenjohtaja, selostaa kokoukselle yksityiskohtia. Pöydän takana kokouksen sihteeri, toiminnanjohtaja Veijo Savolainen oikealla ja puheenjohtaja M.T.

69. 103. Vetelin Osuuspankin johtoa ja hallintoa Eestissä keväällä 1987. Saunailta Ilmar ja Laine Pihlasten kodissa Tallinnassa. Toinen vasemmalta Ilmar, Suomen jatkosodan upseeriveteraani, sittemmin Eestin maanparannus- ja salaojitusviraston insinööri ja Laine, yliopistonlehtori, biologi. Heidän välissään perhetuttunsa Jukka Tunkkari, eräs Eestinsuhteiden pioneereja Hankkijassa olo ajaltaan, nykyinen MTK-Keski-Pohjanmaan järjestöpäällikkö, vieressään pankinjohtaja Aulis Karvonen, johtokunnan puheenjohtaja Tapio Laasanen ja johtokunnan jäsenet Eero Polso ja Aatos Torppa. Vasemmalla M.T.

70. 89. Vähentyneitä naapuriyhteyksiä korvaavat erilaiset harrastuspiirit. Kiinteästi lausuntaa harrastaneiden naisten lausuntaryhmä runomatinean jälkeen Vetelin kirkossa syyskuussa 1992. Irja T. vasemmalla, istumassa esityksen säestäjä, kitaransoiton lehtori Veikko Siponkoski.

71. 89. Harrastus johtaa toiseen. Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston hoitokunta 1992. Oikealla puheenjohtaja, rehtori Rauno Malviniemi, kolmas emäntä Irja Tunkkari, viides oilealta rahaston asiamies, maakuntaneuvos Viljo S. Määttälä, takanaan Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Paavo Hohti.

Sivun alkuun