Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 97.

Miten tilanne työt on hoidettu emännän tai isännän sairauden aikana? Oletteko voinut pitää vuosilomaa? Milloin ensimmäisen kerran? Miten lomitus on järjestetty? Onko teillä ollut yhteistyötä lomituksen järjestämisestä naapureiden kanssa? Millaista? Milloin? Ovatko emäntä ja isäntä päässeet lomalle samanaikaisesti? Kertokaa kokemuksianne lomittajista. Ovatko he osanneet tehdä työt teidän mielenne mukaan? Onko teillä ollut koskaan lomaemäntää? Milloin? Kuinka pitkän aikaa?

97. Pienemmmät sairaudet, kuten nuhakuumeet on sairastettu työn ohessa. Jos kuume on kaatanut vuoteeseen jomman kumman, toinen on poikien avulla huolehtinut rutiinitöistä. Runsas vuosi sitten molemmat olimme joulunpyhät korkeassa kuumeessa. Silloin emme edes juljenneet pyytää sijaisapua, vaikka sitä ehkä olisi saanutkin. Nuorempi veljeni tuli apuun ja nuorempi poika lypsi. Tässä on huomattava, että työkyvyttömänä en tuolloin edes ollut lomaan eikä sijaisapuun oikeutettu.

Ensimmäinen vuosiloma tilallemme myönnettiin vuonna 1976, tuolloin sisarelleni, joka luettiin perheenjäseneksi. Kun hän oli osa-aikainen työntekijä-perheenjäsen hänen lomaoikeutensa oli vain muutama tunti päivässä kuuden päivän aikana. Sen jälkeen mekin saimme kunnan palkkaaman lomittajan silloin tällöin, mutta vain toiselle, tavallisesti vaimolleni, joka puolestaan lomitti minua. Kun lomalain tarkoitus ei ollut, että perheenjäsenet lomittavat toisiaan, etsittiin muita keinoja.

Syyskuun 3. päivänä 1979 perustettiin vaimoni aloitteesta Vetelin I lomarengas. Se palkkasi itselleen täysiaikaisen lomittajan osaksi omilla varoillaan. Lomittajaksi saatiin parhaassa iässä oleva mies, itsekin maalaistalosta lähtöisin oleva paikkakuntalainen, joka oli valmis luopumaan työstään tehtaassa. Kun renkaan kahdeksan jäsentilan kuudelletoista lomaanoikeutetuille ei valtion maksamista lomista kertynyt lomittajalle täyttä työvuotta, jäljelle jäänyt työaika jaettiin lisälomina tasan renkaan tiloille ja siitä perittiin lisämaksu. Byrokratian otti korvauksetta hoitaakseen Vetelin Osuusmeijeri, joka näin halusi kantaa kortensa kekoon. Kukin renkaan lomaanoikeutettu haki lomansa itse kunnan lomalautakunnalta, mutta maksatus ohjattiin suoraan meijerille.

Kun tuossa vaiheessa oli kysymys yksityisestä lomarenkaasta, myös palkka oli sovittu vain työntekijän ja työnantajien välillä piittaamatta sen enempää vastaavista normipalkoista. Edelleen sovittiin, että lomatalosta voivat molemmat olla pois töistä toisen loman aikana, kunhan on edeltäpäin huolehdittu siitä, että lomittajan tarvitsee tehdä vain päivittäiset rutiinit. Tämä tarkoitti sitä, että erilaiset valmiudet, kuten rehujen tuonti paikalle ja viikottaiset siivoukset oli tehty valmiiksi. - Tuo molempien yhtäaikainen poissaolo aiheutti myöhemmin närää, koska käytäntö levisi renkaiden ulkopuoliseen, kunnan hoitamaan lomitukseenkin.

Vuoden 1983 lopussa yksityiset lomitusrenkaat - niitä oli jo muitakin - "sosialisoitiin", eli lomittajat siirrettiin työsuhteessa kunnan työntekijöiksi. Siitä seurasi, että palkkaus- ja työehdot yhtenäistettiin. Meidän renkaamme lomittajan palkka laski siitä huolimatta, että hänet eräiden kiemuroiden jälkeen hyväksyttiin ns. vanhemmaksi lomittajaksi vaikka häneltä puuttui alan varsinainen koulutus. Tähän päästäkseen renkaan jäsenien oli kirjallisesti todistettava muun muassa, että lomittajamme osaa ajaa traktoria kelasilppurin kanssa! Samalla alkoi pitkään kestänyt keskustelu ns. kaksoislomista, joista edellä oli puhe, ja jotka oli alkuun sovittu yksityisten lomitusrenkaiden ja lomittajan keskeisissä sopimuksissa. - Kunnan kuukausipalkkaisia lomittajia ärsytti sekin, että meidän lomitusrenkaamme lomittaja teki oikeastaan urakkatyön luontoisesti ne työt mistä oli sovittu, eikä pidetty kiinni kellonajoista, mikä vaadittiin tuntityötä tekeviltä.

Mitä tulee lomittajien taitoihin, renkaan lomittaja oli lopulta talon tavoille totuttuaan kuin omaa väkeä. Samoin renkaan ulkopuolisetkin lomittajat toki osaavat tehtävänsä. Poikkeuksen teki eräässä tapauksessa meillä harjoittelemassa ollut lomitusharjoittelija, joka ei oikein soveltunut tehtäväänsä.

Lomaemännästä ei ole kokemuksia, eikä lomaemäntätoiminta täällä liene ollut käytössäkään.

Sivun alkuun