Etusivulle
Edellinen sivu

PÄÄTÖKSENTEKO JA TYÖNJAKO

Kysymys 95.

Kuka tilallanne tekee keskeiset tuotantoa ja taloudellisia asioita koskevat päätökset? Kuka päättää kone- ja laitehankinnoista, rakennusten suunnittelusta ja korjauksista ym. suurista päätöksistä? Kuka päättää rahankäytöstä? Millaiset asiat kuuluvat isännän, millaiset emännän päätettäviksi? Mistä asioista päätätte yhteisesti? Kuka hoitaa pankkiasiat? Kenen nimissä ovat meijeri-, teuras-, metsänpyynti-, ym. tilit? Kuka hoitaa kirjanpidon? Miten päätöksenteko on muuttunut teidän aikananne verrattuna edelliseen sukupolveen? Mistä syystä?

95. Tärkeimmät maatilaa koskevat päätökset syntyvät useimmiten pitkän pohdinnan ja eri vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen. Joskus niitä lykätäänkin, mutta sitten kun aika tulee, ei kumpikaan meistä vanhemmista sanele miten ja milloin.

Kahdesta suurimmasta päätöksestä, asunnon ja navetan rakentamisesta voi sanoa, että ne olivat tavallaan ennaltamäärättyjä sen jälkeen kun olin ostanut perikunnalta tilan. Olimme vaimoni kanssa todenneet, että myös hänen työpanoksensa tarvitaan omassa talossa ja siitä seurauksena oli työ- ja asumisympäristön saattaminen ajan vaatimusten tasalle. - Vetelin seurakunnassa oli tosin avoinna diakonian virka pian sen jälkeen kun hain perheeni Nummelta. Jälkeenpäin kuulimme, että pidettiin itsestään selvänä, että vaimoni hakee sitä ja siihen myös valitaan. Hänet kun tunnettiin aikaisemmin samasta tehtävästä naapuriseurakunnassa.

Mitä edellä on sanottu maatilan suurista päätöksistä, koskee myös koneiden ja laitteiden uusimista. Tarve todetaan ja jos rahoitus on järkevästi mahdollista, hanke toteutetaan. Edelläoleva huomioiden maatilan rahankäyttö on kokonaisuus, josta ei kovin suuria improvisoituja rahankäyttöpäätöksiä voi tehhdä. Silti kumpikin luottaa toisensa harkintakykyyn, emmekä puutu toisen ratkaisuihin yksityiskohdissa. Emäntä huolehtii kotitalouden jokapäiväisistä ostoista ja mm. vaatetäydennyksistä. Samoin useimmiten karjatalouden tarvikkeiden täydennyksestä. Minun huolenani on konekannan kunnon seuraaminen ja tarvittavat täydennykset. Näihin yhä useammin tulee impulsseja pojalta, joka niitä käyttää. Uusien hankinnassa on ollut omaksuttava jarrumiehen roolikin nyt tulojen pienentyessä maatalouden jonkinmittaisen alasajon seurauksena.

Poikkeuksena hankintapäätösten kollektiivisuudesta lienee mainittava mikrotietokoneen hankinta. Sitouduttuani varsin isotöiseen tutkimus- ja kirjoitustehtävään olin sen tarpeen niin sisäistänyt itselleni, että arvelin vaimonkin sen "välttämättömyyden" käsittäneen. Vasta kun sanoin lähteväni hieromaan kauppoja, huomasin, että aivan niin ei ollutkaan. Perheriitaa ei silti syntynyt. Ehkä hienoiseen oppositioon oli syynä sekin, että vaimo kokemuksesta tiesi miehensä uppoutuvan asiaansa ja vetävän siihen perheensäkin mukaan. Kuten sitten tapahtuikin lähes kolmen vuoden ajaksi.

Pankkiasioiden hoito on siirtynyt entistä enemmän minun huolekseni sen jälkeen kun hankin pankkipäätteen mikrooni. Alusta lähtien tilan raha-asioita varten on ollut käyttelytili, johon myöhemmin hankimme kummallekin käyttöoikeuden ja pankkikortin. Aivan alussa vaimo, joka oli tottunut omaan rahaan ja tilinkäyttöön, arasteli pyytäessään rahaa. Tein silloin selväksi että ei se raha, joka kulloinkin on käytettävissä, ole minun rahaani vaan talon varoja, joita kumpikin vastuullisesti käytämme. Ollessaan myöhemmin ansiotyössä vaimoni avasi oman tilin palkkatulojansa varten, mutta yhteisiä menoja siltäkin lopulta maksettiin. Nykyisin maksan pojalleni palkkaa kuukausittain hänen omalle tililleen, minkä lisäksi hänen tulokseen luetaan täysihoito. Nuorempi pojista, kirjoitusvalmiuttaan parhaillaan hioskeleva abiturientti, saa taskurahaa kulloisestakin maksuvalmiudesta riippuen.

Meijeritili, teurastili ja muutamat harvat metsätilit ovat olleet minun nimissäni siitä yksinkertaisesta syystä, että oli ostanut maatilan jo ennen yhteisen talouden aloittamista. Kuitenkin muunmuassa meijeriosuuskunnan kokouksissa olemme voineet sääntöjen mukaan kumpikin edustaa minun nimissäni ollutta äänivaltaa. Ei tosin yhtäaikaa! Lähestyessäni 65 vuoden ikää, jolloin viljelijältä karsitaan eräitä etuuksia, lisäsimme meijerin tietokantaan ja tilitysosoitteeseen myös minua nuoremman vaimon nimen isännyyttä jakamaan. - Tämä odotettaessa, että seuraava suuri päätös, sukupolven vaihdos, kypsyy toteutukseen.

Kirjanpito, joka tosin tehdään lähtökohtana vain verotuksen vaatimukset, on minun hoidossani samoin kun veroilmoituksen teko. Niistäkin tiedoista saa hyvän kuvan siitä miten "maa makaa."

Jos tutan, isoisän aikana ei talon asioita hoidettaessa akkoja tarvittu, isäni aikana varmasti siirryttin yhteisvastuun suuntaan. Ei minun aikananikaan matriarkaaliseen diktatuuriin ole menty, mutta kaukana ollaan niistä ajoista, jolloin mies lain mukaan käytti suvereenisti vaimonsa puhevaltaa ja naimattoman naisen puolestapuhujaksi nimettiin joku suvun miehistä tai julkinen holhooja!

Sivun alkuun