Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 92.

Kotitaloustyöt ovat kuuluneet ja kuuluvat edelleenkin suurelta osin naisille. Millainen työnjako on teidän taloudessanne emännän, isännän ja lasten kesken? Onko se muuttunut teidän aikananne? Milloin? Mistä syystä?

92. Syntymäkodissani Vanhassakevarissa miesten osuus kotitaloustöissä rajoittui pääasiassa pysyttelemiseen pois tieltä naisten toimiessa. Poikkeuksena tutani, joka huolehti teuraiden palottelusta ja suolaamisesta, samoinkun isäni myöhemmin siihen asti kun kotona vielä teurastettiin. Suutarintöiden ohella tuta myös parsi sukkia. Hän jopa osasi tehdä toppanelulalla ja toppalangalla neuletta, joka oli saman näköistä kuin alkuperäinen piirroilla tikattu.

Isosetäni, talon toisen puolen omistaja, kokkasi usein itse itselleen ruoan. Tällä Louis Kuhnen hoitoja harrastavalla vanhallapojalla oli pienessä, keittiön alla olevassa kellarissa oma varasto juureksia, marjoja ja muuta sellaista josta pääosa talon joskus jopa parikymmentä henkeä käsittävästä väestä ei päässyt osalliseksi. Jooni-sedän mansikkapurkista saimme me veljenpojan lapsetkin tämän tuosta maistaa.

Vielä Kedonkankaalle muutettuammekin jako naisten ja miesten töihin oli varsin selvä ja oikeastaan ymmärrettäväkin. Maatalouden työt olivat aina viisikymmentäluvun koneistamiseen asti niin paljon aikaa vieviä että kahden aikuisen, miehen ja vaimon, työnjako oli selkeä: naisen työt kotipiirissä, miehen pellolla ja metsässä. Töiden kohtaamispaikka oli karjanhoidossa. Siellä isäni ruokinta- ja sonnanluontitöiden lisäksi ennen lypsykoneen hankintaa mursi perinteistä miesten ja naisten töiden rajaa ja opetteli käsinlypsyn. - Sen toki minäkin opettelin, mutta vähälle sen käyttö jäi. Sitä mukaa kun me jälkikasvu vartuimme otimme osaa töihin, mutta enimmäkseen perinteisen työnjaon pohjalta; pojat "miestentöihin" ja tytöt kotitaloustöihin. Meillä kaksi vanhinta oli poikia, joten meitä ohjattiin äidin avuksi kotitaloustöihinkin. Ellei muuta, niin hakemaan perunat kellarista ja kuorimaan ne, kuivaamaan astioita tiskin jäljeltä ja viemään lammasämpäri, ruoanjätteitä sisältävän laskiämpäri navettaan, ei kylläkään enää lampaille, vaan sioille. - Sen verran opettelin pitkän nuoruuteni aikana ruoanlaittoa, että paistoin itselleni paahtoleipää ja keitettyjä perunoita riehtiläpannussa ja osasinpa tehdä kananmunakakunkin.

Perheen perustettuani työnjako pääpiirteittäin oli edelleen sama. Tosin pellolla olivat apuna koneet, mutta toisaalta peltoala oli lisääntynyt. Karjanhoitotöitä tehtiin yhdessä ja apuna oli muutamana ensimmäisenä vuotena vanhin sisareni, jolle maksoin osapäiväistä palkkaa. Kun pojat varttuivat niin paljon, että heidät voi ottaa mukaan työmaalle, vaimoni levitti juurikasmaan reunalle filtin, jonka päälle pojat rusteluksinensa. Samoin heinätöissä. Kuplavolkkari oli poikien tukikohta ja sitä siirrettiin sitä mukaa kun työ eteni.

Kotitaloustyöt jäivät jokseenkin yksiselitteisesti vaimon huoleksi muutamaa astianpesua ja satunnaista mattojen tamppaamista lukuunottamatta. Myöhemmin lonkkanivelien yhä pahemmin kipeytyessä ei osuuteni ainakaan lisääntynyt. Onnistuneiden leikkausten jälkeen kivut hellittivät, mutta liikkumisrajoituksia jäi ja mukana seurasi tiukat ohjeet mitä ei saa tehdä, ettei vain vahinkoa satu. Selvähän se, varominen on paitsi oma etuni, myös yhteiskunnan intressi, vaikka olinkin niinsanottu itsemaksava potilas ensimmäisen leikkauksen osalta. Olenkin joskus veistellyt, että minulla on nyt valtion jalat, ja niitä on säästettävä!

Huushollihommat toki ovat useimmiten sellaisia, ettei lonkkanivelien luxeeraaminen heti ole vaarana. Niinpä olen joitakin sellaisia silloin tällöin ottanut tehdäkseni. Mainitsen vain astianpesukoneen lataamisen ja tyhjentämisen, pölyn imuroinnin ja osaanpa ohjelmaltaan vähän epäkuntoisen pyykkikoneenkin "nipsauttaa" pesuasennosta veden tyhjennyspumppaukseen ja sammuttaa virran. Ruoanlaittotaidot ovat karttuneet sen verran, että osaan keittää kuoriperunat, joskin keittosuola jää usein lisäämättä. Samoin paistaa keitetyistä perunoista sipulin kera aivan syötävää ruokaa tarvittaessa, so. jos pääkokki, vaimo, ei ole paikalla. Sianlihaa osaan paistaa, mutta muiden liharuokien laitto ei kuulu taitoihini, ellei niihin lueta valmiin makkaran grillaamista. Sen teen joskus iltapalaksi ja kelpaapa se vaimollekin.

Sekaviljasta saatan joskus keittää puuron, mutta ensimmäisen riisipuuron keitto otti lujille. Sitä varten vaimoni oli sanellut nauhuriinsa ohjeen. Otin sen esille eräänä sunnuntaiaamuna, jolloin vaimo oli mennyt omaisiaan tapaamaan Etelä-Suomeen. "Näin keitetään riisipuuroa - - ", alkoi ohje tottuneen sanankäyttäjän rutiinilla. Laitoin kiehuvaan vesivaippakattilaan maidon ja ryynit ja pienensin lämmön ohjeen mukaiseksi ja lähdin poikien kanssa navettaan. Kävin välillä katsomassa ja ihmettelin, että kovan tuntoisina ryynit vielä rapisivat kattilan pohjalla. Kuuntelin ohjetta uudelleen, mutta sen mukaan olin menetellyt. Parin tunnin kuluttuakaan ei teelmä osoittanut kypsymisen merkkejä ja haukkasimme voileipää enimpiin nälkiin. Sitten tuli äitini katsomaan "saattako te täälä mitään suuhunna". Kerroin hitaasta kypsymisestä ja äiti kurkisti kattilaan ja sanoi, että mitäs jos lisäisin vähän lämmintä! Eikä sen jälkeen mennyt kuin normaali riisipuuron keittämisaika kun lusikoimme sitä suihimme. Aamukahvin keitto lienee minun huolenani useimmiten. Vienpä ensimmäisen kupin monesti vaimolle makuuhuoneeseen. Olimme joskus kuulleet, että eräs kylämme emäntä vie kahvin isännälle aamulla sänkyyn saadakseen aamu-unisen miehen paremmin tointumaan navetta-askareille. Kun itse oli tullut sysätyksi työelämästä työkyvyttömyyseläkeläisen sivuraiteelle ja vein ensi kertaa kahvia, vastasin vaimon ihmettelyyn, että viedäänhän Ylileskelässäkin isännälle kahvi aamulla sänkyyn!

Voi olla, että poikamme suhtautuvat luontevammin kotitaloustöihin kuin isänsä, josta vaimoni on todennut, että "eihän se vanha koira opi uusia temppuja!" - Voi myös olla, että edellä luettelemani todistaa todeksi sanonnan: "Laiska töithän räknää."

6. 7. ja 92. - Puusepänkauteni tuliterä keittiönkaapisto vuodelta 1960. Selkäni takana astiankuivauskaappi. Vesijohtoa ei vielä ole vedetty tupaan, mutta viemäri ja kaatoallas on. Pesupöydässä ei ole pesualtaita, mutta pöydän alla on emännänjakkara, joka lopulta oli epäkäytännöllinen tarkoitukseensa. Pöydällä luultavasti ensimmäinen sähkökäyttöinen keittovehje.

Sivun alkuun