Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 88.

Kuvailkaa pihapiirinne kasvillisuutta. Mitä puita ja pensaita siinä kasvaa? Onko nurmikkoa? Kuinka paljon? Mitä koriste- ja hyötykasveja kasvatatte pihapiirissä?

88. Syntymäkotini, Vanhankevarin, pihapiiri oli melkoinen poikkeus aikansa muista taloympäristöistä. Kiitos isosetäni Jonne Tunkkarin, joka toisella Amerikanreissullaan sai kaivoksessa kiven päähänsä. Se oli murtaa miehen pään kuin kananmunan, mutta henki säilyi. Kotiin tultuaan hänestä ei ollut raskaisiin maatöihin, mutta mies purki tarmonsa siihen mihin pystyi, eli näytelmien ohjaamiseen Nuorisoseurassa ja puutarhan rakentamiseen ja hoitoon. Vanhankevarin pihapiiri täyttyi omenapuista, kukkaistutuksista ja ajalle tyypillisistä käytäväverkostoista, joita me jälkikasvu saimme raaputtaa väsyksiin asti rikkaruohoista heti kun kynnelle kykenimme. Tämän tuosta taloa sivuavalle valtatielle pysähtyi linja-auto tai pienempi kyytiväline tuoden uteliaita tutustumaan pihapiiriin.

Jonne oli suunnitellut veljenpojalleen aikamoisen talon nykyiselle paikalle muuttoa varten. Se oli eräänlainen vinkkelitalo, jonka kulmasta yleni torni ja joka sisälsi suuren määrän huoneita kuin kartanossa ikään. Se mikä rakennettiin, oli mahdollisuuksien mukainen, eli satakunta neliötä käsittävä tavallinen maaseudun omakotitalo.

Heti alkuun halusimme ympäristöön omenapuita ja marjapensaita. Siihen oli jonkinlaiset edellytykset, koska paikalla oli vanhastaan ollut Vanhankevarin kasvitarhamaa ja paljon aikaisemmin suvun jonkin jäsenen asuintalokin. Sota-ajan ankarat pakkastalvet tappoivat omenapuut eikä uusia haluttu istuttaa. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana on uudelleen kokeiltu omenapuitakin, nyt molemmissa pihapiireissä.

Molemmat talot, vanhempi ja uudempi, sijaitsevat aukealla olevan kivikkoisen metsäsaarekkeen eteläisellä reunalla. Taustaa hallitsevat näinollen suuret vanhat kuuset, koivut ja männyt. Oman taloni koillispuolella on pätkä kuusiaitaa ja rykelmä hopeapajuja erottamassa laidunta. Aivan työhuoneeni ikkunan alla on likakaivojen kansia ja öljysäiliön täyttöputkea verhoamassa tuoksuvatukkaryhmä, joka syyspuolella kesää nousee peittämään lähes koko näkymän. Etelään aukeavalla vanhalla laitumella viinimarjapensaita ja kasvimaa navettaan menevän polun varrella. Lähempänä taloa isoa kiveä verhoaa vuorimänty, jonka veljeni, metsänhoitaja, toi tupaantulijaislahjaksi. Sen vieressä, entisessä poikien uima-altaassa perennapenkki ja toinenkin, joissa ruskoliljaa, vuohenjuurta, harjaneilikkaa, syysleimua ja joitakin sipulikasveja. Lisäksi kauempana valkosireeniä ja peräti kaksi omenapuuta, punakaneeli ja keltakaneeli, jotka molemmat tekivät ensimmäisen hedelmänsä viime kesänä useiden kukkimisien jälkeen. Karummalla länsipuolella, nurmikon keskellä on istutusryhmä, jossa Vanhastakevarista peräisin olevaa vanha ruusu ja morsiusangervoa ja virpiangervoa sekä aivan talon päädyssä keittiön ikkunan alla on kääpiövuorimäntyä ja pensashanhikkia estämässä tuulta pyyhkimästä suoraan kivijalkaa, tai paremminkin keräämässä lunta, joka mielellään pakenee tuuliselta seinustalta. Kauempana samassa suunnassa istutettuja koivuja sekä Terijoen salava ja emännän viisikymmenvuotislahjaksi saama Kanadan tuija.

Erikseen on mainittava vanhan valtatien ja pihaan johtavan tien kulmauksessa oleva "Jumalankukkamaa", alue, joka ei ole missään hyötykäytössä. Siinä kasvaa valikoima luonnonkasveja, joiden puolta pidämme vain kitkemällä horsmat pois. Keväällä, juuri oikeaan aikaan kulotamme edellisen kesän kasvuston molempien talojen yhteisvoimin. Jumalankukkamaahan on kuitenkin istutettu lehmus ja pari Siperian kuusta. Nimensä se sai pojilta, joille pieninä selitimme, että se saa kasvaa mitä Jumala suo. Tuolloin sen kukkavalikoima oli parhaimmillaan ja nimi syntyi lapsen suoraviivaisella logiikalla.

Vanhempaa taloa rajaa entisestä valtatiestä joskus sota-aikana istutettu kuusiaita ja pihatietä reunustava syreeniaita. Veljeni on istuttanut vanhan kuusiaidan ulkopuolelle uuden, jonka vartuttua vanha, jo rääseintynyt saa väistyä. Melkein vanhemman talon porraspäässä kasvaa parikymmenvuotias vaahtera, jonka veljeni kaivoi Loviisan Hästholmeniin vievän tien penkasta kulkiessaan viikkokunnissa atomivoimalaa rakentamassa. Se koreilee värikkäänä syksyllä, kunnes yht'äkkiä varistaa lehtensä kuin kinttaan selkämykset.

Suurin osa melko laajaa pihapiiriä on nurmella. Emme ole kuitenkaan kovin ahkeria sen uusimisessa; se kasvaa jokseenkin sitä, mitä laiduntamisen jäljeltä 1970-luvun puolivälistä on jäänyt. Talon edustalta alkava "huushollipiha" on tietysti asia erikseen. Se on sorapintainen ja kesäaikaan työkoneiden käytössä.

9. 12. ja 88. Halsuan 4H-laiset retkeilyllä syntymäkodissani Vanhassakevarissa elokuussa 1934. Oikealla neuvoja Lauri Toivola, keskellä humalien peittämän kuistin rapuilla isosetäni ja talon toinen omistaja Jonne Tunkkari.

32. 51. ja 88. Syntymäkotini Vanhankevarin tupa vuonna 1909. Sähkövaloa ei vielä ollut, mutta muutaman vuoden kuluttua alkoi hiiltää milloin parempi, milloin huonompi sähkövalo, ensin vain yksi lamppu taloa kohti. Vasemmalla isoisäni Matti Jp. Tunkkari, pikkutuolilla isäni Veikko, vieressään Mari, isoäitini Aliina, os. Nikula, sylissään Siiri ja harmoonin ääressä lapsista vanhin Artturi. Veikon takana oleva tuoli ja sen pari ovat edelleen käytössä. Ne on tehty isoisäni äidin Liisa Kreetan morsiustuoleiksi. Tallessa on myös pikkutuoli, jolla isäni istuu, samoin Kaustisen Nikulassa tehty harmooni ja vasemmanpuoleisesta ovesta häämöittävä tuoli. Kallisarvoinen öljylamppu on suojattu harsolla kärpäsiltä.

43. 17. 71. 88. Näkymä Kedonkankaalle syksyllä 1982. Vasemmalla vanha tupa ja vanha navetta, sitten uusi tupa ja uusi navetta. Kuvattu uuden tuvan värisuunnittelua varten. Kuvassa tupa vielä Pinotex lahonsuojan väreissä. M.T. levittää juolaantuhoa juurikasmaalle. Navetan oikean päädyn kohdalla häämöittää avonaisen lietekaivon kova-alumiininen panssariverkkoaita. - Taustalla joen takana Kaustisen Järvelän "pelimannikylä", josta isoisäni äiti Liisa Kreetta - samoin kun Kreeta Haapasalo, Kantele-Kreeta - oli syntyisin. Myöhemmin Liisa Kreetan kaksi sisartakin naitiin Tunkkarin sukuun.

45. 88. Tunkkarin Vanhantalon kangas kuvattuna vuosisadan alussa. Oikealla Vanhakevari ja siitä vasemmalle kevarin pihasta siirretty Vanhatalo, joka vieläkin on paikoillaan. Sen jälkeen Alfred Tunkkarin talo ja luhti, molemmat pois purettuja. Vasemmalla "Fiinan Hintrikin", vävyksi tulleen Heikki A.P. Tunkkarin talo, joka jatkettuna on edelleen paikoillaan. Kahden ensinmainitun talon välistä näkyy Vanhankevarin navettaa.

46. 88. Jonne Tunkkari, Kuhnen oppien noudattaja, teosofi ja aikansa harvinaisuus näillä seuduilla, sosialisti, kuvattuna 30 vuorokauden mehupaaston jälkeen 1920-luvun alussa. Pienehkön miehen paino oli pudonnut alle neljänkymmenen kilon, mutta kunto parani.

47. 88. Jonne Tunkkari, isoisäni veli ja Vanhankevarin toinen omistaja 60-vuotispäivänään 10.10.1934. Jonne kävi kaksi reissua Ameriikassa. Oikeassa poskessa näkyy painauma kaivosonnettomuuden jäljiltä ja päälaessa oli iso arpi, jota kaljuuntuva mies hiuskiehkuralla peitti. Hoiti kirjastoa, oli ahkera lukumies ja kirjoitti lehtiin. Ohjasi näytelmiä, lavasti, puvusti ja kirjoittikin jonkin näytelmän. Sai virikkeitä näytelmätyöhön Kansallisteatterin näyttelijöiltä, joita tunsi. Rakensi kotitalonsa pihapiiriin näyttävän puutarhan.

47.a 88. Isäni vanhempi veli Artturi Tunkkari ja kauppiaantytär Jenny Haglund ovat käyneet kihlakaupungissa kesällä 1912. Kääseihin nojaa mietteliäänä vanhapoikasetä Jonne Tunkkari. Vastaanottajat juhlapukeissa. Kuva Vanhankevarin pihalta.

47.b 88. Neljä sukupolvea Vanhankevarin naisia kuvattuna Liisa Kreetta Tunkkarin 90-vuotispäivänä 18.1.1928. Vasemmalla Rosa Niemi, Oikealla Aili Ruuska, os. Niemi ja isomummon vieressä Martta Ruuska.

48. 88. Vanhakevari vuonna 1916. Oikealla talon toinen omistaja, isosetäni Jonne Tunkkari, keskellä musta hattu päässä isoisäni Matti Jp. Tunkkari, vieressä äitinsä, joka eli 94 vuotiaaksi. Vasemman ikkunan pielessä valkoinen hattu päässä isäni Veikko Tunkkari. Oikeanpuoleisen ikkunan kulmassa, myös valkoinen hattu päässä isäni vanhempi veli, nuorena kuollut Artturi Tunkkari esikoisensa kanssa. Lisäksi kuvassa vävyjä ja miniöitä ja näiden lapsia sekäni isäni muita sisaruksia.

49. 88. Vanhakevari ennen peruskorjausta 1920-luvun puolivälissä. Pihakäytävät ja nurmikot jo rakennettu. "Puutarhuri"-Jonne kädet taskuissa, vieressä äitinsä Liisa Kreetta ja ulkokellarin katolla lojuva naapurin isäntä, isoserkku Leander Tunkkari.

49.a 88. Vanhankevarin puutarhassa kesällä 1926. Talon ja maantien väli oli koristepuutarhaa, jossa hyötykasveja edustivat omenapuut. Suoraan menevä käytävä päättyy pyöreään, hiekoitettuun pihlajapenkkiin, jossa oli pöytä ja penkkejä kahvitteluhetkeä varten. Toinen samanlainen oli talon toisessa päässä. Siellä pöytänä oli kannosta ja sen juurista tehty pöytä. Vasemmalla isäni Veikko ja äitini Aune, jotka menivät naimisiin vuotta myöhemmin, naapurin isäntä Matti R. Tunkkari, eli Mikon-Matti, Tekla Torppa, sittemmin Tunkkari, Anton Tunkkari, tätini Siiri ja isosetäni Jonne Tunkkari. Edessä Aina Laasanen, sittemmin Kälström, Kauno Tunkkari ja tätini Mari Tunkkari. - Kylässä oli naapureina kaksi Mattia, kuvan Matti Robert ja isoisäni Matti Jp., eli Joonaanpoika. Sanavalmis Matti R. kiusoitteli tuta-Mattia, että Jp. selvästi tarkoittaa Matti Juonikhampi Tunkkari, johon tuta, että kaikkihan sen näkee, että Matti R. on Matti Rumempi Tunkkari!

50. 88. Vanhakevari 1930-luvun alussa. Kuistin rapulla Jonne Tunkkari ja yläkerran ikkunakynnyksellä Mari-tädin kannattelemana M.T. Omenapuut ovat hyvällä alulla ja taloa ympäröivä käytävistö odottaa meitä alaikäisiä alituisesti krapaamaan rikkaruohoja käytäväraudoilla.

50.a 88. Vanhankevarin talousrakennuksia 1930-luvulla. Oikealla tallirivi, johon kuului vasemmalta lukien kolmen hevosen talli, heinustalli, kärryhuone sekä kahden hirsirakennuksen väliin jäävä lautarakenteinen vaja. Vajassa oli tilaa ajopeleille ja rakennuksen mittaisessa levikkeessä viidelle aikuiselle ja kahdelle lapselle tarkoitettu hyysikkä, eli viisi isompaa reikää vierekkäin korkeammalla penkillä ja kaksi pienempää puolta matalammalla penkillä! Pikkupoikana kuvittelin joskus, miltä olisi näyttänyt jos kaikki paikat olisivat täynnä äheltäjiä. Rakennus jatkui hirsiosalla, jossa oli matkamiestentalli ja sen heinustalli. Nämä tarvittiin niille kievarissa majoittujille, jotka matkustivat omilla hevosilla. Edelleen rakennuksen levike kätki tällä kohden erillisen herrasväenhyysikän, eli pienen käymälän kievaripalveluja käyttäville. Siihen oli erillinen kulku rakennuksen päästä. Rakennuksen vasemmanpuoleisen pään pään levikeosa oli myös varattu ajo- ja peltotyökaluille. - Seinää vasten on nostettuna korikärryjen kori. Samoja puurattaita käytettiin useampaankin ajopeliin. Ehkä useimmin ajettiin elolavoilla - en tiedä mistä lavan monikkomuoto puhekielessä johtuu. - Elolavoissa oli korikärryä pidempi runko samaa puuta aisojen jatkeena. Aisoja yhdistävät puiset kalamit, joiden päät tulivat aisan läpi suorakulmaisista reijistä ja olivat kiiloilla lujasti suutittu paikoilleen. Kalamien päälle oli naulattu pitkittäinen laudoitus pohjaksi. Aisoihin oli navaroitu tuuman ja vartin päätynavarilla reiät elolavannappuloita varten heinän ja elon, viljan ajoa varten. - Kun tuli se aika, jolloin kirvhet lähtee varresta, eli heinäkuu, myös puiset kärrynrathat ravistuivat ja ne vietiin jokeen turpoamaan, minkä jälkeen ne tervattiin auringon paahteessa kuivumaan. Aina se ei auttanut, ja silloin oli kärrynvyöt, rattaiden rautavanteet lyhennettävä.

Taaempana näkyvä navetta ja sen keskivaiheilta kohti tallia haarautuva karjalato pitivät sisällään tilat parillekymmenelle lypsylehmälle ja vastaavalle nuorkarjalle, mutta myös sioille ja lampaille ja näiden rehuille. Kanala oli rakennettu erikseen. Lehmät olivat yhdessä rivissä päät karjalatoon päin, seinänvieressä ruokintakäytävä. Keskellä navettaa oli käytävä, jonka toisella puolen ketat edellä mainituille eläimille. Vasemmanpuoleisessa päässä koranpata, vesipumppu - aiemmin kaivolta tullut vesikouru - ja maitoastioiden käsittelytilat. Siellä olivat myös jähärytystollikot, puiset isokokoiset saavit, joihin tonkat nostettiin jäähtymään ja jotka kesäaikaan vietiin ulos. Vastakkaisessa päässä navettaa oli sontaovi, josta lähti pukkien varaan rakennettu kapea silta, jota pitkin lanta sontakärryillä työnnettiin ulos ja kaadettiin alenevaan mäenrinteeseen rakentuvaan tunkioon. Siinä ei ollut kattoa. Navetan kupeessa oli myös kusikellari, josta kusivesi aluksi ämpärillä, myöhemmin kukkaropumpulla nostettiin kusivesiloorhan, jota varten oli omat aisansa puurattaiden päälle pantavaksi.

50.b 88. Isäni Veikko Tunkkarin lapsilleen rakentama leikkitupa Vanhankevarin pihalla kesällä 1936. Edessä lipputanko, johon vedimme pienen lipun silloin kun aikuiset talon oikeaan tankoon. Vasemmalla pihapiirin rakenteisiin kuulunut kartiomainen kiviröykkiö. Sen kupeeseen oli sijoitettu Vetelin suojeluskunnan yksi konekivääri suurissa sotaharjoituksissa 1930-luvun lopulla. Ovenpielessä M.T., kynnyksellä Mari-täti, Erkki-veli ja serkkutyttö Kirsti Pynssi.

51. 88. Kedonkangas 1950-luvun alussa. Samalla paikalla oli ollut joskus paljon aikaisemmin asumus, jonka kellarikuoppa ja kivijalan jäännöksiä raivattiin ennen rakentamista. Myös kivikehäinen, romahtanut kaivo täytettiin. Asukas oli joku suvun varhainen jäsen, joka eleli vaimonsa kanssa lapsettomassa avioliitossa. Miestä kutsuttiin Pullolan Matiksi ja samaa paikannimeä tarjosivat enoni isää kiusotellessaan. Tiedossa ei ole, liittyikö lisänimeen aikoinaan kielteinen arvovaraus, mutta isääni se ei sopinut; hän oli ehdottoman raitis.

52. 88. Kedonkankaan väki kesällä 1939. Tupa vielä ilman fooria, niinkuin monta vuotta jälkeenpäinkin. Takana isä-Veikko, äiti-Aune ja Jonne-setä, äidillä sylissään Leena. Edessä vasemmalta Erkki, Anna-Liisa ja M.T.

52.a 88. Tuta-Matin toisen polven natsuuna kesällä 1939. Vasemmalla veljeni Erkki, serkut Pentti, Kirsti ja Osmo Pynssi, Matti Jp. Tunkkari, sisareni Leena, M.T., sisareni Anna-Liisa ja serkku Inkeri Pynssi.

53. 6. ja 88. Asuntomme kolmen vuoden "diaspora"-ajalta. Talo on vuosisadan alussa rakennettu apteekki ja apteekkarin perheen asuintalo. Käyttöömme remontoitiin vanha myymälätila, laboratorio ja apteekkarin makuuhuone. Kuvattu juhannuksena 1975 vanhan asiakas sisäänkäynnin edessä. Edessä esikoisemme Jussi, vihreäpaitainen entinen naapurinpoika Sauli Mäntysaari ja M.T. Kuvan kuplavolkkarilla ajoimme kolmen vuoden ajan päivittäin moneen kertaan kilometrin matkan asunnon ja työmaan välillä.

Sivun alkuun