Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 87.

Onko pihapiirissänne muita rakennuksia (esim. sauna, aittoja, kellari, käymälä jne.)? Kuvailkaa niitä lähemmin. Onko pihapiirissä sijaitsevien rakennusten paikkaa muutettu tai onko niitä purettu? Mitä rakennuksia? Milloin? Mistä syystä? Tehkää pihapiiristä piirros, johon merkitsette rakennusten sijainnin sekä kulkutilat ja polut.

87. Vanhaa Aliriihtä lukuunottamatta pihapiirin rakennukset ovat sellaisina kuin ne on Kedonkankaalle rakennettu. Uuden ulkosaunan vanhantuvan väki rakensi vanhan navetan taakse joskus 1970-luvulla.

Pyöröhirrestä tehtyjä peltolatoja neljä on siirretty pihapiiriin ja kaksi on vielä "ulkona" peltolohkoilla. Vuokramaan ladoista kaksi on jäljellä. Niistä toista olen säästänyt lähellä valtatietä eräänlaisena maamerkkinä. Sen takana on pihlaja, joka varsinkin syksyllä antaa harmaalle ladolle vaikuttavan taustan punaisen eri sävyissä. Parikymmentä vuotta sitten järjestin ikätovereilleni kattotalkoot, jossa naulattiin uudet päreet ajan syömien tilalle. Talkoolaisia oli Hämeenlinnasta, Kemistä, Helsingistä ja kauimpaa aina USA:n Washingtonista asti. Nyt olen antanut ymmärtää, että katto olisi uusimisen tarpeessa - kaksinkertainen pärekatto vaatii uuden jo runsaan kymmenen vuoden jälkeen, mutta kun siinä ei heiniä ole säilytetty, reikiintymistä on voinut katsella vähän sormiensa läpi. Saa nähdä, vieläkö porukka kokoontuu!

Nuo vanhat ladot eivät kovin ihmeellisiä varastotiloja ole nykyajan tarpeisiin verrattuna. Tavallinen pohjamitta on 5 x 3,5 metriä, korkeutta lattiasta räystääseen pari metriä eikä aina sitäkään. Niiden mitoitus ja voimakkaasti trattinen rakenne lienevät peräisin ajalta, jolloin heinät kannettiin latoihin takkavitsalla. Takat asetettiin nojalleen seinää vasten ja ne pysyivät paremmin voidessaan nojata ulkoseiniin ja kuivata lisää oviaukosta ja seinänraoista käyvän tuulen leyhkeessä.

Toisaalta sadevesi ei niinkään helposti tunkeutunut seinänraoista kun rekennus kapeni alaspäin. Vielä sotien edellä, 1930-luvulla, naapurin vanhaisäntä piti hullun hommana vaivata hevosia laitumelta kesällä heinänajoon kun takkavitsallakin voi kantaa. Sitä vartenhan latoja oli tiheässä, että kantomatka olisi lyhyt. - Tämä kaikki aikana, jolloin heinä toki tehtiin jo pelloilta ja kaadettiin hevosvetoisella niittokoneella, mutta niitettiin myös jokirantoja sekä joitakin parhaita nevaniittuja ja kortetta, kuten edellä olen kertonut.- Vielä vuonna 1946 rakensimme kokonaan uuden hirsiladon.

Nykymuotoisen maatalousverotuksen alkuinventointeja tehtäessä vuonna 1968 viranomaiset kaikessa viisaudessaan pohtivat sitäkin, ovatko Pohjanmaan peltoaukeiden lukemattomat hirsiladot edes rakennuksiksi luettavia, vaiko vain tilapäisrakennelmia. Epäilyn perusteena oli se, että ne olivat helposti siirrettävissä, koska kattoa lukuunottamatta muu rakenne oli kasattu irallisista osista.

Tuo vähän akateemisen tuntuinen pohdiskelu olisi aivan hyvin voinut johtaa siihen, että ladot olisi luettu kevyisiin rakennelmiin varsinaisten rakennusten asemesta, jolloin poistoprosentti olisi ollut 20 nykyisen kymmenen sijasta. Täällä ne yleisesti luettiin varsinaisten rakennusten ryhmään. Jos käyttöikää tarkastelee hirsiladot, siellä missä niitä vielä löytyy, usein ovat vanhempia kuin tilan varsinaiset talousrakennukset. Eli ne eivät oikein miltään kantilta sovi siihen pirtaan millä rakennuksia määritellään.

44. 87. "Maamerkiksi" jätetty vanha lato valtatie 13. varrella. Se on ainoa kahdeksasta ladosta, joka on päreillä katettu. Kahden katteena on Minerit-levy, kolmessa aallotettu pelti, yhdessä aallotettu jäykkä huopa, ja yhden katto on naulattu kirjapainon alumiini painolevyistä, joiden alapuolelta voi lukea senaikuisia uutisia!

44.a 87. Taustalla kaksi vanhaa hirsilatoa, lähempänä oleva omani, kauempana vuokratalon. Etäänpänä Jukkala, nykyisin Esko Tunkkarin talo, joka rakennettiin vuonna 1840. Se on paikkakunnalle aikaisemmin tyypillisten sivukamaritalojen viimeisiä edustajia. - Komein niistä, Pulkkisen Aapintupa, jota Kustaa Wilkuna kutsui talonpojan hirsilinnaksi, on Kaustisen pelimannitalona. - Pojat ovat juuri nousseet juhannusyön uintiretkeltä Vetelinjoesta. Vasemmalla Pentti T. sitten Perttu, naapurin "pikku-Jussi" ja vanhempi poikamme Jussi. Oikealla M.T. vielä keppien varassa äskettäisen, jälkimmäisen lonkkaleikkauksen jäljiltä.

Sivun alkuun