Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 78.

Kertokaa tilan muista ulko- ja talousrakennuksista (konehallit, varastotilat ym.). Missä ne sijaitsevat? Milloin ne on rakennettu? Mitä materiaalia on käytetty rakennusaineena?

78. Uuden ja vanhan navetan lisäksi pihallamme on vuonna 1961 rakennettu pieni konevaja, jonka toisessa päässä meijeriajokauden tarpeisiin tehty traktoritalli. Vaja tehtiin tuolloisen muodin mukaan suoraan maahan kivillä täytettyihin kuoppiin upotettujen pystyhirsien varaan. Hirret olivat sanan mukaisia hirsiä, peräisin kahdestakin tuohon aikaan puretusta riihestä. Maahan menevä osa kyllästettiin käytetyllä moottoriöljyllä, jota klotrathin moneen kertaan. Lieneekö tuo lahoamista estänyt, mutta haamullaan se siinä vieläkin seisoo. Lämmin osa eristettiin tuon ajan Toja-levyllä, joka on sementillä sidottua höylälastua, sisäpuolelle kalkkilaastirappaus. Nurkassa peltikuorinen kakluuni lämmönlähteenä. Katteena oli ensin käytetty sementtitiili, joita isäni osti sairaalan uusiessa tiilikattonsa pellillä. Tiilet ostettiin silloisen navetan pärekaton tilalle, mutta niitä jäi ylikin. Nyt vajan kattona on aiemmin Emäntäkoulun, nykyisen Vetelin kotitalousoppilaitoksen henkilökunnan asuntolasta purettuja asbestisementtilevyjä.

Lisäksi on vuonna 1751 rakennettu kaksikerroksinen aitta ja kuusi kappaletta pyöröhirrestä tehtyjä, rakoseinäisiä peltolatoja, joista kaksi on siirretty pihapiiriin polttopuiden varastoiksi. Loput palvelevat vieläkin heinäsuojina. Vuokranantajalla on lisäksi kaksi tällaista latoa meidän käytössämme. Samoin oman aittamme parina oleva nuorempi aitta on vuokratilan, joka vielä 1800-luvulla oli samaa tilaa. Vanhan navetan tilat ovat varastona sille loputtomalle käytöstä poistetulle tavaramäärälle, jota ei ole raaskittu hävittää.

14. 28. ja 78. Uusi, hevosvetoinen sokerijuurikkaan kylvö- ja harakone "sisäänajossa" 1960-luvun alussa. Laiskansitkeä ja rauhallinen Liinu-tamma sopi erinomaisesti tuohon tarkkuutta vaativaan työhön. Liinun takana isäni Veikko Tunkkari ja hänen kohdallaan kauempana lato, joka on vieläkin paikoillaan. Istumassa baskeri päässä M.T. ja naapurin väkeä.

16.a ja b. 28. ja 78. Lentokoneella juurikasmaahan! Siinä isännän poikaiän haave ja miehuudenajan harrastus sivusivat toisiaan. Kuvassa Hans-Werner Grossen, kansainvälisesti tunnetun huippulentäjän purjelentokoneen jälki heinäkuisessa juurikaspellossa M.T.:n tarkasteltavana. Menossa oli matkalentokilpailu kun nostovirtaukset loppuivat, ja edessä oli maastolasku. - Aukkoinen oli juurikkaantaimisto ja sato jäi puolentoistakymmenen tonnin tuntumaan hehtaarilta.

Toisessa kuvassa purettua, ehjänä säilynyttä konetta pakataan kuljetusvaunuun kyläläisten ihmetellessä moista ilmailua. Kuvassa näkyy myös edellisen vuoden juurikasmaahan vuorottelun merkeissä kylvetty Ryhti-kaura, joka lopulta kasvoi kylväjäänsä pidemmäksi ja antoi huippusadon. Taustalla jokirantalaitumella lato, jonka kyljessä sadekatos hiehoja varten. Lato on vieläkin paikoillaan. - Mainittakoon, että Grosse tarjosi vahingonkorvausta ja jäi ihmettelemään, kun en vaatinut mitään. Sanoin, että eihän mokoma kottikärryn jälki ja pieni siivenkärjen hipaisu vahingon nimeä ansaitse, se oli tullut jo aikaisemmin taimipoltteen takia.

28. 42. ja 78. Edessä vuonna 1751 rakennettu aitta ja vieressä vuokratilan nuorempi aitta. Aittojen vierekkäin olo kertonee siitä, että viisi sukupolvea taaksepäin kysymys oli yhdestä tilasta, Vanhastatalosta. Aitan ovenpäälle ajan tyyliin leikattu vuosiluku kertoo ainakin sen, milloin se on leikattu, mutta aitan nurkkien sulkasalvos viittaa asiantuntijoiden mukaan 1600-luvulle. - Vuonna 1990 Tunkkarin sukukokous pystytti muistokiven suvun ensimmäiselle tunnetulle asuinpaikalle, joka on kuvan aittojen takana pellolla, joen ja kuvassa näkyvän tien puolivälissä. Siellä kulki vanha pitäjäntie Kokkolasta Lintulahteen, nykyiselle Kyyjärvelle. Sen linjauksen teki 1700-luvun lopulla itse Anders Chydenius, Karlebyn kirkkoherra. Tien suunta näkyy maastossa ja pellon multakerroksessa vieläkin. - Aittojen edestä kulkee vanha valtatie 13, nykyinen Tunkkarintie.

28.a 78. Muistan vieläkin vanhemman rakennuksen, "silmäpuoliladon", joka oli Aliriihenaituuksen jokirannassa lähellä nykyistä navettaamme. Sen hulhaat, nurkat olivat niin ajan syömät, että se uhkasi romahtaa ja purkasimme sen joskus 1950-luvulla. Talletimme sen kaarevaksi veistetyn ovenkamanahirren, jossa on vuosiluku 1730 ajan syömänä, mutta tunnistettavissa. Ladossa oli tuolloin vielä olkikatto ja teimme isäni ja enon kanssa noihin aikoihin yhteen toiseen latoon vielä uudenkin olkikaton. Ruisriihen tryskäyksen jäädessä vähitellen pois joskus riihitettiin senkin takia, että saataisiin katto-olkia. Hyvin tehty olkikatto oli pitkäikäinen, kesti jopa kaksikymmentä vuotta. - Oheinen kuva on valokopio teoksesta Vanhaa Veteliä, joka julkaistiin vuonna 1955 Etelä-Pohjalaisen osakunnan kotiseuturetken päätteeksi Kyrönmaasarjassa numerolla IX. Kirjan toimitti Pentti Virrankoski. Kirjan ilmestyttyä huomasimme harmiksemme, että lato esiintyy peilikuvanaan.

59. 78. ja 101. Lehmien muotoilema mänty pihalaitumella. Taustalla Aliriihi, joka purettiin 1960-luvulla.

Sivun alkuun