Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 68.

Kertokaa tarkkailukarjakon (assistentin) käynneistä tilallanne. Saiko hän ruoan ja yösijan? Oliko hänellä huomautettavaa lehmien hoidosta tai maidon käsittelystä? Miten maidon laadun seuranta on aikananne muuttunut? Kertokaa yksityiskohtaisemmin.

68. Tarkastuskarjakon käynti talossa oli meille lapsille merkkitapahtuma. Tuo salaperäinen puuhailu merkillisen mallisten lasiputkien parissa, väkevältä tuoksuvan myrkyn lisääminen maitoon ja lopulta putkien asettaminen ison kiekon kehällä oleviin, käännettäviin metallihylsyihin ja niiden kääntäminen kumoon lautasta vasten putkien korkilla suljettujen päiden jäädessä keskellä olevaa napaa kohden, karjakon sormenpäitä suojaavat kumisuojukset ja merkinnät omituisen mallisiin kirjoihin valmistivat meitä siihen tärkeään tehtävään, joka kruunaisi sen päivän kokemukset. Lopuksi toinen kiekko ruuvilla putkien päälle ja puulaatikon oma kansi säpillä kiinni. Ja nyt meidät nostettiin istumaan kannelle ja karjakko sovitti veivin laatikon kyljessä olevaan reikään, alkoi vääntää ensin hitaasti, sitten kiihtyvällä vauhdilla ja laatikon sisältä alkoi kuulua yhä vahvempana hyrinä kuin Laasasen jauhomyllystä. Joskus se muuttui kovaksi tärinäksi ja karjakon oli keskeytettävä koko homma ja asetettava putket uuteen järjestykseen. Mutta meidät tarvittiin taas painoksi, ettei mylly lennä ilmaan.

Edellä oli varhaisia muistikuvia. Karjakko yöpyi meillä koska 1930-luvulla karjakkona oli tätini, joka asui meillä. Sota-aikainen karjakko oli vain kolmen kilometrin päästä ja yöpyi kotonaan. Hänen jälkeensä taas tätini, joka palasi siviilitehtäviin ja asui lähellä omassa asunnossaan. Ateria karjakolle kyllä tarjottiin, kuten vielä nykyäänkin. Karjakon "mylly" ja "laatikko", eli sentrifugi ja koepullolaatikko oli aina vietävä seuraavaan taloon valmiiksi. Mari-tätini jälkeen karjakoksi tuli vuoden 1960 alusta sisareni, "uusi karjakko", kuten hänen aikansa lapset kutsuivat. Varmaan karjakot neuvojakin jakoivat maidon käsittelystä ja lehmien hoidosta, mutta ne eivät ole jääneet mieleen. Maidon laadun seurannasta ja sen muuttumisesta olen aikaisemmin kertonut.

8. 11. ja 68. "Karjakon mylly" on lähdössä museoitavaksi. Kammessa "uusi karjakko", sisareni Leena Tunkkari. Kannella poikamme Perttu ja Jussi. "Vanha karjakko" oli tätini Mari Tunkkari, nyt (15.3.93) ikää 90 ja puoli vuotta. Leenan istuimena vanha neliskulmainen punnitusämpäri.

Sivun alkuun