Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 62.

Lehmien keinosiemennys alkoi suomessa v.1947 ja sikojen 1960-luvulla. Milloin keinosiemennys aloitettiin teidän tilallanne? Mistä syystä? Mistä saitte tietoa asiasta? Onko paikkakunnallanne toiminut sonniyhdistys ennen keinosiemennyksen alkua? Kertokaa sen toiminnasta tarkemmin.

62. Ensimmäinen keinosiemennys tehtiin vuonna 1956, eli pian silloisen Keski-Pohjanmaan Keinosiemennysyhdistyksen toiminnan alettua. Toiminta alkoi tammikuussa 1955. Mukaan lähdimme, koska olimme muuttamassa karjarotua Suomenkarjasta Ayrshire-rotuun ja se sonniosuuskunta, jossa olimme jäseninä, oli suomenkarjalainen. Tuolloin täällä oli kyllä Ay-sonniyhdistyskin, mutta sen astutusmaksut olivat ei-jäsenille paljon kalliimpia. Toisaalta, kuten edellä olen kertonut, keinosiemennys avasi aivan toisenlaisia mahdollisuuksia karja-aineksen parantamiseen kuin yhteen sonniin kerrallaan sidottu "luonnonmenetelmä".

Pitäjämme eri kylillä on toiminut useitakin sonniyhdistyksiä. Me olimme jäsenenä Vetelin kirkonkylän yhdistyksessä. Vanhastaan sen sonnit olivat Itäsuomalaisia, ISK:laisia. Yhdistys toimi vielä 1950-luvun puolivälin jälkeen, mutta sitä mukaa kun keinosiemennys nopeasti yleistyi, astutukset vähenivät. Lisäksi yhdistyksen viimeinen sonni, Hermes, osottautui täysin epäonnistuneeksi periyttäjäksi; osa sen jälkeläisistä ei suostunut lainkaan lehmäksi, eivät lypsäneet ensinkään maitoa. Hermeksen jälkeläisistä riitti pitkään virnuilemista niille, jotka arvostelivat yhdistyksen johtokunnan toimia.

Sonniyhdistys oli perustettu vuonna 1922 ja toki sen sonnit suurimmaksi osaksi olivat kunnon ainesta. Sonnin hoito myytiin vuosittain pidettävässä yhdistyksenkokouksessa halvimman tarjouksen tehneelle. Pitkään sitä hoidettiin Keski-Pohjanmaan Emäntäkoulun maatilalla. Sonnin hoitoon sisältyi sen ruoka, mutta näytti olleen myös tapana, että jäsenet olivat velvollisia toimittamaan hoitopaikkaan viisi kiloa kauraa normaalihintaan. Vanhastaa oli tapa viedä myös joku likilaskuinen leipä tai leivänkannikka lehmää astutettaessa. Jos sonni oli laiska, leipä jopa saattoi innostaa sitä virkansa hoitamisessa. Sonniyhdistyksen johtokunnan jäsenyys ei ollut niitä kaikkein näkyvimpiä luottamustehtäviä niin tärkeä kuin yhdistys karjavaltaisella paikkakunnalla olikin. Se oli hyväntahtoisen pilankin kohde. Niinpä naapuri saattoi onnitella toista, joka oli valittu johtokuntaan: "Kyllä nyt saat köörilaulantaa hautas päällä."

Yhtiön sonnien lisäksi oli perinteisesti taloja, joissa pidettiin karjahärkää teuraaksi kasvatettavaa sonnia jolla myös astutettiin. Niille joilla ei ollut erityisiä jalostusaikomuksia, se riitti lehmänsuvun jatkamiseen. Olivathan sen "laakit" halvempiakin kuin jalostukseen ostetun kantakirjasonnin. Samoin sitä saatettiin käyttää vähempiarvoisten lehmien siementämiseen niissäkin karjoissa, joiden omistajat jalostuseläinten siementämiseen käyttivät yhtiönsonnia.

Keinosiemennyksen alkuaikoina monet olivat sitäkin mieltä, että oikea sonni saa varmemmin lehmän kantavaksi kuin pillinsä kanssa ähräävä siementäjä ja että ainakin jos tiinehtymisvaikeuksia esiintyi, olisi annettava luonnonmenetelmän toimia.

Sivun alkuun