Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 56.

Miten lypsykarjan sisäruokinta tapahtuu nykyisin? Millaista rehua syötätte karjalle? Kuinka suuren osan rehusta viljelette itse ja kuinka paljon ostatte sitä? Miten siirrätte rehun varastosta navettaan? Miten annostelette sen lehmille? Mitä muutoksia ruokintamenetelmissä ja rehussa on tapahtunut aikaisempaan verrattuna? Mitä työvaiheita on automatisoitu tai koneellistettu? Milloin? Mistä syystä? Miten automatisointi on vaikuttanut työmäärään ja karja tuotokseen?

56. Karjantarkkailun maidontuotannon tuloslaskelman mukaan sisäruokintakaudella 1.10.1991 - 31.5.1992 mukaan säilörehun osuus oli rehuyksiköissä mitattuna 46 prosenttia, kuivaheinän 6 prosenttia ja rehuviljan 41 prosenttia, eli kotoisten rehujen osuus yhteensä 93 prosenttia.

Ruokintaa täydentävän täysrehun osuudeksi jää näin 7 prosenttia, joka samalla on ostorehun osuus.

Laskelmaan on kuitenkin jäänyt poikkeuksellisen huonon ohrasadon johdosta harha: Ohraa jouduttiin ostamaan, jolloin kotoisen rehuviljan osuus oikaistuna on 35 prosenttia, joten kotoisen rehun osuus on 87 prosenttia ja ostettujen rehujen osuus rehuyksiköillä mitattuna yhteensä 13 prosenttia. Tavallista huonomman rehusadon johdosta säilörehun osuus on normaalia pienempi. Se ylittää tavallisesti 50 prosenttia.

Osa ohrasta oli Koskenkorvan tehtaiden "viinarehua", josta tärkkelystä on poistettu kalliimpihintaisten juomien valmistamiseen. Se oli kuitenkin hinnaltaan suhteellisen edullista ja kun ruokinnassa ei ollut pahempaa energiavajausta - kotoinen kaura oli täysipainoista - käytimme niitä rippeitä, joita Alkon pöydältä tippui.

Yhteiskunnan säätämät kesannointivelvoitteet ovat kuitenkin murtamassa sitä rakennelmaa, jonka varaan uutta navettaa rakentaessamme laskimme: Mitoitimme eläinmäärän siten, että valkuaistäydennystä lukuunottamatta rehustus olisi kotovarainen. Nyt kesannointivelvoite rajoittaa rehuviljan osuutta ilman, että lisätty nurmiala sitä suinkaan korvaisi.

Säilörehu leikataan navetan yhteydessä olevista siiloista traktorileikkurilla, josta se lasketaan leveiden pariovien kautta siirtolavoille, jotka edelleen haarukkatrukilla pitkin ruokintakäytävää edelleen talikolla tai hangolla jaettavaksi. Säilörehua lehmät saavat syöntikykyään vastaavasti.

Rehuviljaa varten karjaladossa on siilo, johon osa rehuviljasta tuodaan suoraan kuivurista ja myöhemmin kahdesta vanhasta aitasta. Siilon vieressä on vasaramylly, johon vilja öysäthän ämpärillä. Myllyn syklonista jauhot menevät pölytiiviiseen laatikkoon, loorhan, josta lapiolla annostelukärrylle, jossa on tilaa myös täysrehulle ja kivennäisille, jotka ostetaan säkkitavarana. Annostelu kousalla, kuupalla, jonka tilavuuden ja rehun painon perusteella jako käsivaraisesti kunkin lypsylehmän yläpuolella olevan taulun annosteluohjeen mukaa. Ohje tarkistetaan tarkailupunnitusten yhteydessä ja välilläkin poikimisen tai umpeenmenon johdosta.

Ruokintamenetelmät ovat varsin perinteiset. Mielestäni ruokinnan automatisoinnilla sen kokoisessa karjassa kuin meillä, ei saavuteta taloudellista säästöä. Työnsäästö on vapaa-ajan arvostuskysymys, mutta jos automatisointi syö taloudellista tulosta, ilo vapaa-ajastakin hiipuu vähiin.

Rehuissa suurin muutos on säilörehun vapaa saatavillaolo ja täysrehu, jossa on hakemamme valkuaistäydennyksen lisäksi tarjolla myös energiaosuutta sekä vitamiineja ja kivennäisiä. Kahden viimeksimainitun osuus ei meidän käytämässämme määrässä riitä, vaan kivennäisiä ja vitamiineja ostetaan erikseen. Aikaisemmin käytimme pelkkiä tiivisteitä, mutta oman viljan osuuden supistuessa olemme siirtyneet enemmän täysrehun suuntaan.

Ehkä sisäruokintaan on luettava myös laidunkauden aikainen yöruokinta. Sitä varten tuomme joka päivä kuorman tuoretta heinää. Rehukärry peruutetaan navetan vapaassa päässä olevista pariovista suoraan ruokintapöydälle ja kuorma puretaan purkaimella rehukäytävälle ja jaetaan lehmien ja muun karjan ulottuville.

Edelläoleva vastannee myös automatisointia koskevaan kysymykseen.

Sivun alkuun