Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 48.

Onko teillä ollut yhteisiä koneita naapureiden kanssa? Mitä koneita? Milloin ne on hankittu? Miten koneiden yhteisomistus on sujunut? Miten koneiden käytöstä eri töissä on sovittu? Kenelle niiden huolto on kuulunut? Missä yhteiset koneet on säilytetty?

48. Yhteisistä koneista olen kertonut jokseenkin kaiken kohdassa 44. Yhteisomistus ei ole mitään merkittäviä ongelmia aiheuttanut. Purkautuminen on tapahtunut rauhallisen kehityksen myötä. Poikkeuksen tekee sokerijuurikkaan nostokoneen yhden osuuden kohtalo, jossa osakas ei ensin ollut kiinnostunut sen myymisestä, mutta tuli vain pienen ajan kuluttua henkeä täynnä ja vaati huutokaupan pitämistä hinnan selvittämiseksi. Kun enin puhti oli puhaltunut, sopimukseen pääsin hänenkin kanssaan ilman julkista myyntitarjousta. Mutta kuivurissa on vieläkin mukana osakas, joka ei vuosikausiin ole sitä tarvinnut, mutta ei ole suostunut osuuttansa myymäänkään. Tietää hyvin, että korjailemalla hengissäpidetyllä koneistolla ei ole markkina-arvoa.

Mitään erityisiä sopimisia käyttövuoroista ei ole tehty. Käyttö on ollut paremminkin improvisoitua ja riippunut säistä ja tilojen muiden töiden vaiheista. Kuivurilla oli joskus tungosta, mutta siinäkin puituna ollut viljamäärä ja sen kosteus ratkaisi ilman riitoja vuorot. Juurikkaan viljelyalat nostokoneen yhteiskäytön aikana olivat tilakohtaisesti sen verran pieniä, että kovin kauan ei tarvinnut vuoroaan odotella. Vuoden 1968 lokakuun alussa tullut pysyvä routa kyllä jätti meillä lähes koko silloisen sadon korjaamatta, mutta silloinkin edellinen käyttäjä tarjosi konetta kesken oman nostonsa meille, kun maa oli menossa routaan.

Aikaisemmin, yhteisen puimakoneen ja perunannostokoneen aikana joskus huomasi, että toiset osakkaat odottivat meidän nostavan perunan ja myös puivan viimeiseksi, koska meillä siihen meni päiväkausia. Kun siihen tyydyimme, riitoja ei syntynyt. Kohtuuden nimessä on todettava sekin, että toiset osakkaat joskus kehottivat meitä puimaan heti alkuun senverran, että elukat saavat "turpansa suurukseen".

Ehkä vanhin yhteisomistuksessa ollut "kone" puimakoneen jälkeen ja ennen sotaa oli katkomasirkkeli. Sitä käytettiin puimakoneen sähkömoottorilla ja sillä oli vientiä keväällä ennen toukotöitä, jolloin kaikilla oli rankakasat odottamassa katkomista. Katkominen tehtiin kuitenkin vauhdilla ja usein väkivelkaistyönä. Myöhemmin hankittiin yhteinen ruuvipilkkoja. Sirkkelin on ajat sitten jokainen hankkinut itselleen, mutta yhteinen halkaisuruuvi on vieläkin käytössä joillakin alkuperäisillä osakkailla.

Isommat huollot käyttökauden alussa on tehty yhdessä, mutta korjaukset ovat usein olleet meidän tilan huolena, koska veljelläni on amattinsa puolesta hitsaus- ja korjauskalustoa.

Yhteiskoneita on säilytetty sen osakkaan luona, jolla on ollut sopivia tiloja.

Sivun alkuun