Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 46.

Kertokaa koneiden huollosta. Huolehditteko siitä itse, vai huollatatteko ne muualla (missä) vai kutsutteko huoltomiehen tilalle?

46. Aikaisemmin öljynvaihdot ja muut määräaikaishuollot tehtiin tilalla. Nykyisten traktorien huoltokohteita on niin paljon ja ne ovat niin vaativia, että määräaikaishuollot tehdään merkkiliikkeessä tai, kuten Fergusonin, paikallisessa Hankkija-vainaan huollon perineessä Unionin, nyttemmin Nesteen korjaamossa. Myös Kokkolassa olevan Valmetin merkkihuoltajan tilalla käyviä huoltoautoja olemme käyttäneet, mutta se on todella kallista palvelua. Ennemmin kannattaa ajaa traktori kaupunkiin ja huollattaa siellä.

Ehkäpä esimerkkinä 1950-luvun traktorihuollosta käy seuraava: Ensimmäinen traktorimme Hanomag R 28, jota sanottiin silloin kielletyllä alalla toimineen saksalaisen sotatarviketehtaan "julkisivutuotteeeksi", huollettiin pääasiassa kotona. Sen merkkikorjaamo oli vanha ja arvonsa tunteva kokkolalainen autoliike, joka edusti sen ajan arvokkaita automerkkejä. Se katsoi ruotsinkielisenä vähän nokkavarttansa pitkin meitä suomenkielisiä maalaisia - siltä ainakin tuntui. Sodan jälkeen automarkkinoilla oli kuitenkin hiljaista, ja autoliikkeiden oli poimittava marjakin maasta.

Dieselmoottorin ruiskutussuuttimet siellä säädettiin ja joitakin varaosia tilattiin. Liikkeellä oli senaikaisen Kokkolan ainut diesel-polttoainelaitteiden koepenkki. Hanomagin etukammiomoottorin puristussuhde oli varsin korkea, 1/22, ja suuttimien piti olla kunnossa. Mutta kun venttiileissä alkoi olla vuotoja kutsuin apuun entisen, käsistään taitavan, mutta melkoisesti alkoholisoituneen asentajan, Ellun, joka oli kaukainen sukulaisenikin.

Hän oli taksoissaan kohtuullinen, mutta odotti, että teettäjältä löytyy luontoisetuna miestä väkevämpää. Sanoin heti että löytyy, mutta vasta kun työ on tehty. Kansi avattiin ja venttiilit hiottiin ja vaihdettiin uuteen palanut pakoventtiili. Menimme käsienpesulle navetankeittiöön ja otin esille 200 gramman spriipullon, jonka olin saanut tuttavani hammaslääkärin kautta. Ellu katseli ympärilleen hakien sopivaa astiaa, jossa voisi "lantrata". Lähdin hakemaan tuvasta lasia, mutta kun tulin takaisin, Ellu sanoi, että asia on jo kunnossa. Hän oli vajentanut pulloa ja lisännyt sopivasti vettä. - No mihin sitä vajensit, kysyin. - Suuhunipa tietysti, myhäili mies ja oli jo selvästi pikku hippelissä nopeasti vaikuttaneen, raa'an 96-prosenttisen ansiosta. Hain vielä vanhoja sanomalehtiä, joihin pullo huolellisesti käärittiin ja pantiin työkalupakkiin muiden työkalujen joukkoon.

Hyvänä apuna huoltopulmissa oli myöhemmin autoilija, jolla monen auton omistajana oli melkoinen verstaskalusto samassa kylässä, ja joka myös oli sukulaistalo.

Sivun alkuun