Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 44.

Kertokaa tilanne koneistamisesta. Mitä koneita tilallanne oli aloittaessanne viljelyn? Mitä olette hankkinut myöhemmin? Luetelkaa koneet hankintajärjestyksessä. Mitkä tekijät ovat olleet ratkaisevia suunnitellessanne koneiden hankintajärjes-tystä ja konemerkkejä? Miten olette hankkinut tietoja uusista koneista? Kertokaa myös asioista konekauppiaiden kanssa.

44. Ostaessani tilan kuolinpesältä vuoden 1970 lopulla, tilalla oli seuraavia koneita: kaksi traktoria, kaksi traktorikärryä, traktoriaura, lapiorullaäes, silmukkakultivaattori lisävarusteineen, viljankylvökone, väkilannanlevittäjä, niittokone, haravakone, osuus jyrään, sadetuslaitteisto, sankolypsykone, 42/96 osaa lämminilmakuivurista, rehuelevaattori, kotitarvemylly, osuus murskemyllyyn, sokerijuurikkaannostokone, tonkkaan sijoitettava maidonjäähdytin, painevesilaitos, osuus "pölkkyä vasten painavaan" silppurilietsoon, joka oli käytössä puimakoneaikana ja käytettiin myöhemminkin kuivikesilpun, kuivavärkin, tekoon, osuus käytöstä pois jääneeseen puimakoneeseen ja moottoriin. Lisäksi pois käytöstä jääneitä hevostyökoneita.

Ensimmäinen konehankinta "varsinaisen" isännyyteni alkaessa oli kaksimetrinen Juko-kylvölannoitin vuonna 1972. Olin työlästynyt kahdenkertaiseen ajoon, jossa siemenenkylvökoneella ensin ajoin väkilannat ja sitten siemenen. Näinkin työ kyllä onnistui. Viljankylvöön tarkoitettu kone - Juko-merkkinen sekin - alkoi kuitenkin nopeasti ruostua, eihän sitä oltu tarkoitettu väkilannan kylvöön.

Kesällä 1973 ostettiin yhdeksän metrin työleveyksinen, kolmesyliterisellä pumpulla ja 400 litran säiliöllä varustettu Eho kasvinsuojeluruisku. Siihen asti oli ollut vaihtokäytössä naapurin pieni, vanhanaikainen ruisku.

Vuoden 1973 alun hankintoja oli myös ensimmäinen maidon jäähdytykseen käytettävä tilasäiliö. Se oli 400 litran jääpankkisäiliö, jonka oli valmistanut MKT-tehdas. Sitä varten tehtiin vanhan navetan päätyyn lisärakennus, johon myös lypsykone siirrettiin. Aikansa palvellut, mutta kunnossa oleva tonkkajäähdytin siirrettiin sivuun ja myytiin myöhemmin sukulaismiehen käyttöön. Tonkkia keräilevän traktorireitin sijasta tilamme liittyi nopeasti laajenevaan säiliöautokeräilyn piiriin.

Tehdasvalmisteinen Ylö rehuelevaattori ostettiin syksyllä 1975 korvaamaan itsevalmistettua. Samoin käännettäväteräinen Normet takalana, joka tuli silmukkakultivaattorin takimmaisiin piikkeihin kiinnitetyn tiekarhun hammasterän tilalle.

Vuonna 1978 ostettiin vähän käytetty Ferguson 185-traktori. Vaihtokoneena lähti pitkään palvellut Hanomag R 440 traktori, joka oli ostettu vuonna 1961. Se on toistaiseksi ainoa tilalle aivan uutena ostettu traktori! Syksyllä 1978 ostettiin Normet-merkkinen takakuormain.

Seuraavana syksynä, 1979, vaihdettiin kolmisiipisen Hydrein-auran tilalle Fiskarsin kolmiteräinen, laukaisulaitteilla varustettu aura.

Navetanrakennusvuonna, 1980 ostettiin Velsa-merkkinen traktorikärry viljalaidoilla varustettuna. Sillä ajettiin myös jonkinverran betonia työmaalle läheiseltä sekottamolta. Saman vuoden hankintoja oli uuden navetan koneistus, josta Alfa-Laval putkilypsylaitteisto tärkein.

Keväällä 1981 ostettiin käytetty lietepumppu ja -vaunu. Ne olivat olleet jo kymmenisen vuotta käytössä neljän talon muodostamalla yhtymällä, joka jakautui kahtia ja hankki uuden kaluston kummallekin. - Kalusto on ollut nyt toisen mokoman tilamme käytössä, tosin vaunun säiliö uusittuna ja pumppukin uusimisia läpikäyneenä.

Keväällä 1982 oli vuorossa rehuviljaa jauhavan vasaramyllyn uusiminen Puukko-Junkkariksi. Saman vuoden syksyllä ostettiin Esa-Patu rehunleikkuri ja vuotta myöhemmin siihen korotuslaite, joka mahdollistaa rehun irroittamisen korkeastakin rintauksesta. Yhdeksän vuotta käytössä ollut 400 litran tilasäiliö, johon maito mahtui aluksi vielä uudessakin navetassa, siirrettin sivuun ja tilalle ostettiin 600 litran suorahöyrysteinen maidonjäähdytyssäiliö.

Vuonna 1983 vaihdettiin Esa maatilavaunu uuteen. Entinen oli ostettu vuonna 1965 ja oli ensimmäinen lannanlevitysvaunu kylässä. Sillä oli ajettu myös sokerijuurikkaan naatit rehuksi ja lisäksi se oli puintiaikana jyviensiirrossa. Uusi, vähän järeämpitekoinen on pelkästään AIV-rehuntekoa varten.

Keväällä 1984 ostettiin Hankmo-merkkinen, 2,5 metrin työleveyksinen kuusirullainen lapiorullaäes. - Se korvasi vuodelta 1952 peräisin olevan nelirullaisen MKT-tehtaiden valmistaman äkeen. - Viimeksimainittu oli ostettu vuonna 1954 käytettynä yhteiseksi naapuritilan kanssa.

Se oli ollut osa kauppaa, johon lisäksi kuului Hanomag R 28 traktori vuosimallia 1952, kaksisiipinen Fiskars-aura sekä järeä, puurunkoinen peräkärry, jonka akseli oli USA:n armeijan ylijäämävarastoista peräisin olleen "Kempsun" etuakseli. Sillä ajettiin paljon myös muuta ansioajoa, kuten lähitilojen kotitarvepuuta sahalle, sähköpylväitä linjanrakennustyömaalle, kiviä pylväiden juurelle ja hautausmaan kiviaitaan. Tämä kaikki kaluston yhteisomistuksen aikana. - Myös peltotyöt ympäri kirkonkylää - omien kahden talon töiden lisäksi - olivat sitä aikaa.

Ostimme naapuritilalta kaluston toisen puolen omaksemme vuonna 1958. Edellämainitulla kärryllä, jonka lava oli matalalla etuakselisovituksen ansiosta, ajoin lisäksi 1960- ja 1970-luvulla lähes kymmenen vuotta maitoa meijeriin.

Kevään 1984 hankintoja oli myös Junkkari-merkkinen kolmen metrin työleveyksinen väkilannan pintalevitin. Se korvasi 1960-luvulta peräisin olevan lautaslevittimen.

Vuoden 1984 syksyllä ostettiin navetan rehunsiirtoihin Rocla-merkkinen käsikäyttöinen haarukkatrukki. Ehkä samaan sarjaan voidaan lukea vähän myöhemmin ostetut navettapölynimuri ja painepesuri. Viimeksimainitun arvosta verottaja nipisti osan yksityistalouden menoksi, koska sillä voi pestä myös mattoja ja vaikkapa auton!

Vuoden 1984 hankintoja oli myös Massey Ferguson 590 traktori. Se ostettiin tuhatkunta tuntia käytettynä ja vaihdossa lähti vanhempi Massikka.

Vuonna 1985 ostimme kahden naapurin kanssa yhteiseksi Ylö-merkkisen lautasniittokoneen ja samanmerkkisen kelapöyhin-haravakoneen. Vähän myöhemmin yksi osakkaista myi osuutensa meille kahdelle ja lopulta lunastin toisen jäljellejääneen osakkaan osuuden tämän luopuessa viljelystä.

Vuonna 1988 ostettiin uusi Varsta-merkkinen, 1,5 metrin työleveyksinen kelasilppuri lisälaitteineen.

Vuonna 1987 asennettiin navetan ja asuinrakennuksen välille yhteys hälytyslaitetta varten. Sen toiminta perustuu siihen, että navetassa nouseva melutaso, kuten poikimisen tai irrallaan olevan eläimen herättämä, laukaisee tuvassa hälytyksen. Laitteella voi kuunnella tapahtumia navetassa ja puhua sinne. Vastaavasti navetassa oleva kaiutin-mikrofoniyhdistelmä välittää puheen tupaan. Siihen voi huudella kauempaakin, ja olenkin kutsunut sitä "huutopuhelimeksi". Tavallinen rinnakkaispuhelin navettaan asennettiin vuonna 1985. Tuolloin olin jokseenkin liikuntakyvytön ennen proteesileikkauksia ja navetassaolijat ehtivät vastaamaan minua nopeammin.

Syksyllä 1989 ostettiin toinen Velsa-merkkinen, kahdeksan kuutiometrin tilavuuksinen, telialustainen viljakärry.

Saman syksyn hankintoja oli myös IBM PS 2 mikrotietokone kirjoittimineen. Sen kirjasin maatalouden kalustoon, koska hankin siihen maatalouden kirjanpito-ohjelman ja myöhemmin muitakin maatalouteen liittyviä ohjelmia. Perustelin hankintamenon aktivoimista myös sillä, että käytin konetta minulta pyydetyn tutkimus- ja kirjoitustyön toteuttamiseen. Sain sitä varten Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahastolta kaksi tutkimusapurahaa. Stipendeinä ne olivat verovapaita, mutta tutkimukseen liittyvinä oheistöinä kirjoitin joitakin artikkeleita, joista sain verotettavia kirjoituspalkkioita. Koko hankintamenoa ei verottaja kuitenkaan katsonut vähennyskelpoiseksi, vaan osan katsottiin kuuluvan yksityistalouden vähennyskelvottomiin menoihin. - No, onhan sillä joitakin yksityiskirjeitäkin kirjoitettu, eikä taida tämäkään askartelu kuulua verovähennysten piiriin!

Edelleen vuoden 1989 hankintoja oli vanhan ja pieneksi käyneen 600 litran maitosäiliön vaihtaminen isompaan. Nyt palattiin takaisin jääpankkisäiliöön, jonka etuja on suurempi varmuus maidon viileänä pysymisestä säiliön jäähdytysvesitilaan varastoituvan jään ansiosta. Merkki on Iso Viilee ja tilavuus 800 litraa. Se ostettiin uutena ja oli tiettävästi lajissaan toiseksi viimeinen Suomessa valmistettu - valmistus siirtyi saman yhtiön Ruotsin tehtaille.

Vuonna 1990 ostettiin Valmet 755 nelivetotraktori. Se ei ollut aivan käyttämätön sekään. Moottorinpuolipäätä oli käytetty tehtaan koepenkissä viitisensataa tuntia ja sen ansiosta hinta tiukassa kaupantekotilanteessa ja suorana ostona laski lähes kolmekymmentä prosenttia luettelohinnasta. Tässä hankinnassa jouduin antamaan tulevalle isännälle periksi siitä ajatuksesta, että pellolle ei keväällä pidä lainkaan mennä ennenkuin se on kuivunut sellaiseen kuntoon, että pääsee kulkemaan pelkällä "takatuupparilla".

Vuoden 1991 keväällä ostettiin suursäkkien nostolaite ja myyräaura. Suursäkkilaite sikäli merkittävä, että se lopetti siiloihin otetun irtolannoitteen käytön ainakin toistaiseksi.

- Siiloparin, joihin kumpaankin mahtuu kymmenen kuutiometriä väkilantaa, rakensin vuonna 1977 Kemiran piirustusten mukaan. En kuitenkaan piirustuksen mukaisesti korkeille jaloille, jolloin purkaminen kävisi suoraan kylvölannoittimeen. Purkuaukot ovat lähellä maata ja lannoite nostetaan ruuvikuljettimella purkuaukon eteen sovitetusta suppilosta lannoittimeen. Siilot täytetään kuljetusauton paineilmalaitteilla.

Tämä poikkeava ratkaisu siksi, että sijoitin siiloparin pihalla olevan vajan päätyyn enkä halunnut nostaa sitä muuta rakennusta korkeammaksi rumentamaan näkymää.

Koneet on hankittu siinä järjestyksessä kuin uusimisen tarve on siihen pakottanut. Minkäänlaisiin impulsiiviostoihin ei koskaan ole ollut varaa, eikä myöskään verovähennysostoihin sellaisina kuin niitä väitetään tehtävän. Varsin pitkään hankin tiedot koneista, paitsi myyjien esitteistä, myös Maatalouskoneiden tutkimuslaitoksen Vakolan tutkimustiedoista. Niiden tiedot kuitenkin tulivat yhä pahemmalla viiveellä, koneiden ollessa jo täyttä päätä käytössä, minkä jälkeen tiettyjen konemerkkien vakiintunut maine ohjasi myöhempiä valintoja. Myyjiin olen tarvittaessa ottanut itse yhteyttä. Näin varsinkin sen jälkeen kun konemyyjät huomasivat, että tuolle äijälle ei kannata aikaansa uhrata, se hankkii koneensa kuitenkin oman aikataulunsa mukaan. - En ole myöskään koskaan innostunut "konemyyntimatkailusta", koska en halua jäädä kenellekään näissä asioissa kiitollisuuden velkaan.

Poikkeuksen tekee tilan järjestyksessä toisen traktorin hankinta vuonna 1961. Silloin ei aikomaani konetta ollut silloisen osuuskunta Laborin Kokkolan konttorissa, ja johtaja pyysi minut mukaansa Vaasan konttoriin katsomaan uudempaa Hanomagin mallia. - Samalla tuli katsastettua kymmenen vuoden takainen asepalveluspaikka ja tavattua joitakin senaikaisia esimiehiä.

Metsäkoneita ei pienestä pinta-alasta johtuen ole. Kuitenkin veljeni metallimiehenä on tehnyt käyttööni kaksikin traktorirekeä ja osti pari vuotta sitten jopa kuormaimen, jonka sovitti traktoriini. Traktorivinssilaitteen hän oli ostanut jo aikaisemmin. Ajoi niillä omia urakointejaan ja ne ovat olleet myös meidän käytössä. Hän on myös hankkinut moottorisahat, joilla meidänkin hakkuutyöt on tehty. Samoin raivaussahan. Vasta vuosi sitten poikani osti tilalle ensimmäisen oman moottorisahan.

Veljeni osti jo 1960-luvulla hitsausmuuntajan ja myöhemmin kookkaan hitsaustasasuuntaajan, jota käytti ollessaan rakentamassa Loviisan atomivoimalaitosta. Urakoitsijalla oli pulaa laitteista, ja hitsarit ostivat omia koneita, joita vuokrasivat työnantajalleen. Hänen hankintojaan ovat myös paineilmakompressori ja pylväsporakone sekä joukko sähkökäyttöisiä käsityökoneita, joita olen myös itse hankkinut. Kaikki nämä ovat tilamme pajassa molempien käytössä.

15. 28. ja 44. Valmistautuminen juurikkaan nostoon syksyllä 1982. Monttöörinä M.T.

17. 34. ja 44. Talon vanhin traktori Hanomag R 28 ja Vanhastakevarista peräisin ollut kahden hevosen Deering niittokone heinän kaadossa kesällä 1958. Traktorin ohjaimissa M.T. ja niittokoneessa Pentti Tunkkari.

18. 34., 44. ja 66. Kesän viimeinen heinäkuorma Vanhantalonkankaan pihapuiden katveessa 1960-luvun lopulla. Kuorman päällä vastaaja Matti Tunkkari, kuormaa nojaa postiautonkuljettaja, tätini mies Viljo Alanen, traktorin ohjaimissa nuorempi veljeni, hitsaaja Pentti Tunkkari ja traktorin rapakaarella istuu nuorin sisareni, farmaseutti Ulla-Maija Tunkkari. Traktorin lisärapakaaret ja roiskesuojat sekä kärryn etulauta ja siihen kiinnitetty pressu kertovat meijeriajosta.

19. 34. ja 44. Vanha Fordson Super Major, melko vanha isäntä, uusi karjalato, käytettynä ostettu haravakuljetin, eli heinähäntä ja ovesta pilkoittava Kedonkankaan vanhempi asuinrakennus kesällä 1982.

Sivun alkuun