Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 41.

Rehuviljan varastoinnissa voidaan kuivaamisen ohella käyttää muitakin menetelmiä (hapottaminen, umpioiminen) Onko teillä kokemuksia näistä menetelmistä? Millaisia? Miltä ajalta? Kertokaa tarkemmin.

41. Lankkutornien jäätyä pois alkuperäisestä käytöstä olemme toisessa säilöneet litistettyä, AIV-hapolla hapotettua kauraa 1980-luvun alusta asti. Se on säilynyt kohtalaisen hyvin, joskin lämpeneminen peitteen ja vesipainon poistamisen jälkeen on joskus kiusannut. Aluksi säilösimme kokeeksi myös ohraa, mutta kun nurmirehu oli hapansäilöttyä ja lisäksi molemmat viljarehut, lehmät alkoivat selvästi osoittaa, että nyt tulee happamuutta jo liikaa. Se jopa näkyi aivan inhimillisen oloisena käyttäytymisenä; turpaa vedettiin sykkyrälle ja suuta väännettiin kieroon kuin ihminen, joka on saanut yllättäen hapanta maitoa suuhunsa. Sen jälkeen olemme kuivanneet ohran ja nyt myöhemmin myös kauran. Happamuutta tulee aivan tarpeeksi mielin määrin saatavilla olevasta nurmirehusta.

Silti rehuviljan hapansäilöntä on mielestäni käyttökelpoinen menetelmä. - Aivan ensimmäinen yritys pienessä mitassa epäonnistui surkeasti. Vuonna 1976 säilösin ohraa kokeeksi muutaman kuutiometrin verran lankuista tehtyyn laariin. Vilja oli melko kevyttä enkä lisännyt vettä riittävän käymiskosteuden saavuttamiseksi. - Murskesäilönnässä pelkkä happo lisätään murskaamisen yhteydessä. Vilja oli lisäksi pitkälle tuleentunutta. Myöskään painotus ei ollut riittävä. Tuloksena oli reunoilta palanut auma, jossa vain keskellä oli kunnollista rehua.