Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 4.

Mikä on tilanne kokonaispinta-ala nykyisin? Millaista maata siihen kuuluu? Kuinka paljon on peltoalaa ja kuinka paljon metsää? Kuinka suuri osa peltoalasta on viljeltyä? Onko tilanne koko kasvanut tai pienentynyt sinä aikana kun olette viljellyt sitä? Oletteko ostanut, myynyt tai vuokrannut maata? Kuinka paljon? Milloin? Mistä syystä? Jos Teillä on tiluskartta, otamme sen mielellämme arkistoomme kopioitavaksi.

4. Tilani kokonaispinta-ala on 66,98 hehtaaria, josta peltoa 20,22 hehtaaria, veroluokitettua metsää 32,63 hehtaaria ja loput joutomaata sekä tontti- ja tiealueita. Lisäksi on pienen naapuritilan viljelysmaat vuokrattuna sekä pieni sirpale kolmannenkin tilan viljelysmaata, yhteensä runsaat yhdeksän hehtaaria. Tuo naapuritila on muutaman miespolven takaa samaa tilaa omani kanssa. Vuokrasin sen omiin nimiini asepalveluksesta tultuani jo isäni "valtakaudella" vuonna 1952. Sitä on viljelty yhdysviljelyssä omamme kanssa. Tilan omistajan, eläkkeellä olleen Salaojitusyhdistyksen teknikon kuoltua vuonna 1986 vuokrasopimus on uusittu kuolinpesän kanssa. - Kuriositeettina mainittakoon, että olen laskeskellut "isännöineeni" noita vuokrapeltoja luultavasti pitempään kuin yksikään tilan varsinaisista omistajista aikoinaan.

Kaikki pellot, niin omat kuin vuokratut, ovat olleet koko isännyyteni ajan viljelyssä lukuunottamatta esimerkiksi salaojituksen joillakin lohkoilla aiheuttamia katkoja. Yhtenä vuonna pakkokesannoitiin, mutta nyt siitä on luovuttu ja valittu entistä nurmivaltaisempi viljely ja sitä seuraava vapautus kesannoinnista.

Maalajiltaan lähempänä jokirantaa olevat pellot ovat hienoa hietaa tai hiekkaa. Kauempana jokirannasta olevat kytömaat ovat eloperäistä, pitkään viljeltyinä melko hyvin mutautunutta suota. Vanhimmilla osilla jankkona oleva hiekka sekaantuu jo viljelykerrokseen ja luokittelussa puhutaan multamaasta. Onpa sellainenkin alue, joka maaluokituksessa luetaan järvimudaksi. Se muodostaa laakean allasmaisen alueen, johon kauempana jokilaaksosta juoksevilta harjuilta tulevat vedet ovat kauan sitten pysähtyneet odottamaan jokiuomaan puhjennutta väylää. Metsäpohjat ovat suurelta osalta erittäin kivisiä, jopa avoluolikoita. Niinpä Teeriharjun "pirunpellossa" kuuluu syvältä kivien alta solina ja helinä veden virratessa alapuolella olevalle rämeiköille. Osa metsämaasta on matalamutaisia, karikkopohjaisia rämeitä, jotka nykyisin on ojattu. Silti kivennäispohjaiset metsät parhaimmillan ovat hyviä kasvualustojakin. Suurin osa pelloista lähtee yhtenä palstana Perhon- eli Vetelinjoesta ja jatkuu kytömaiden jälkeen metsäpalstana kolmen kilometrin päässä olevaan Anunginjärveen. - Sitä Järvi-Suomessa epäilemättä kutsuttaisiin pahaiseksi metsälammeksi.

Uutta peltoa raivattiin 1950-luvun alussa vajaat kymmenen hehtaaria samoihin aikoihin kun isäni osti velipuoleltaan suurimman osan toisesta puolesta syntymätilaansa. Elettiin sodanjälkeisen asutusvaiheen aikaa. Uusia tiloja raivattiin osaksi ennestään asumattomille seuduille, mutta myös lähemmäksi vanhaa asutusta.

Siinä sivussa saivat Caterpillar 4:n pellon tekoon joskus asutustoiminnan ulkopuolella olevatkin. Niin mekin. Myöhään syystalvella kääntyi vahva tiliju maata niin, että vesilammikoiden jäät vain helisivät ja vesi syöksähti avattuun ojamaiseen vakoon. Pensaiden ja kantojen juuria katkomalla yritimme huolehtia, että käännetty viilu ei ponkaise takaisin tiloilleen.

Keväällä kylvötöiden jälkeen kynnökselle mentiin hevosen ja tukkisaksien kanssa repimään irti pajunjuurakoita ja kantoja. Syksymmällä pillari tuli uudestaan raskaan lautasäkeen kanssa ja sen jälkeen vedettiin pahaiset ojanaverot hinattavalla ja käsin ohjattavalla oja-auralla. Ojamaita levitettiin jos minkälaisilla hevosenvetämillä klookkareilla ja tietysti lapiolla ja pirunkouralla. Samalla tasailtiin pahimpia kuoppia ja kerättiin vielä pitkään myöhemminkin esiin nousevia juuria ja kannonkappaleita.

Kalkinlevitystä varten olin rakentanut hevosvetoisten, kumipyörärattaiden päälle poikittain asetetun, pohjaltaan v-muotoisena aukeavan ruuhen, jonka pohjalla olevia aukkoja sulki kampamainen lauta, jota vivun välityksellä edestakaisin kitkuttamalla kalkki varisi peltoon. Ei se levitystarkkuus tainnut kovin vaativia mittoja täyttää, mutta ensimmäiset neljä tonnia hehtaarille uudismaa silläkin keinolla sai. Ja sitten vain ruista kasvamaan! - Piirustukset levityslaitetta varten sain Työtehoseuran julkaisuista, joita siihen aikaan tilailin.

Seuraavana talvena valtatie 13 uusi linjaus halkaisi oraspeltomme ja patosi vedet järveksi tiepenkereen yläpuoliselle raiviolle, kunnes kaiken aikaa pikku humalassa ollut mestari viimein uskoi, että rumpu siihen tienpenkan alle on tehtävä.

Vaikka sanonta kuuluukin, että maanviljelijä ei myy maata; ostaa vain, olen naapurilleni ja sukulaiselleni myynyt parinkymmenen aarin tontin, johon lisäksi tarvittiin tierasite pellon poikki. En sitä kuitenkaan ole suuremmin katunut tänä maatalouden alasajon aikana.

Sivun alkuun