Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 22.

Kertokaa tuholaisten ja kasvitautien torjunnasta. Millä keinoin olette hävittänyt ja torjunut tuhohyönteisiä? Entä kasvitauteja? Kertokaa eri menetelmistä. Miten menetelmät ovat muuttuneet? Miten itse olette suojautunut kemiallisia aineiita käyttäessänne? Milloin suojavarustus on tullut käyttöön? Oletteko käyttänyt luonnonmukaisia torjutnamenetelmiä? Milloin? Millaisin tuloksin?

22. Vanhimpia muistoja tuholaisten torjunnasta on nokkosesta liuotetulla vedellä kastellut kaalin lehdet. Taisi isosetäni siihen joskus käyttää tupakanliotusvettäkin, tupakkamies kun oli. Kaiketi kirvat ja punkit niitä säikähtivätkin.

Sota-aikana ja heti sen jälkeen lanttua viljeltiin jo pienessä peltomittakaavassa. Olihan lanttua kylvössä enimmillään puolisen hehtaaria! Lantun, ja tietysti myös nauriin ja turnipsin, yleensä ristikukkaisten, pahin tuholainen oli pitkään sinappikuoriainen. Sitä torjuttiin Arska-nimisellä, arseniikkipitoisella pölytteellä. Isäni otti parin metrin pituisen riman, johon ripustettiin lantun riviväleille naruun ripustettuja huokoisia pusseja joka rivin kohdalle, pusseissa pölytettä. Sitten vain kävelemään hitaasti pitkin lanttusarkaa toisessa kädessä rima ja siitä riippuvat pussit, toisessa kepakko, jolla rimaa kopisteltiin. Tyvenellä ilmalla pöly valui kasvistolle, ja kyllä siinä paljaat jalatkin olivat valkoisena pölystä. Jos hyvin meni, jonkin tunnin kulutta maassa kellisteli pronssinvihertäviä kiusankappaleita kuolleina.

- Enoni, ahkera turnipsin viljelijä, ei oikein uskonut koko myrkyttämiseen. Kun kylvöaika lähestyi hän valitti isälleni, että siellä ne sinappikuoriaiset vahtaa aidasten ja ladon seinien raoista milloin Severi kylvää turnista. - Entä jos pölyttäisit heti kun ensimmäiset sirkat nousevat pinnalle, isäni ehdotti. - No nehän eivät minun myrkkyjäni huoli, pitäis jokaiselle panna tikulla suuhun!

Totta onkin, että vasta ensimmäiset kosketusmyrkyt antoivat viljelijälle jonkinlaisen yliotteen tuholaisiin. DDT-valmiste Täystuho niistä kaiketi vanhin. Meillä pölyytyspussit olivat vaihtuneet käsikäyttöisiin palkeisiin, jolla muistaakseni vielä Arskaakin tupruteltiin taimiriveille. Pieniin tarpeisiin oli pyöreä pahvirasia jonka seinät toimivat palkeina. Taidettiinpa ensimmäiset, muutaman kymmenen aarin sokerijuurikaslohkotkin käsipelkeilla hoitaa.

Seuraava torjuntaväline oli jo Ginge-merkkinen reppuruisku, ensin maamiesseuralta lainattu, myöhemmin oma. Kova urakka oli neljän hehtaarin kaurahalmeen ruiskuttaminen tuomikirvojen hävittämiseksi.

Suuri parannus oli vuonna 1962 ostettu, selässä kannettava moottoriruisku Solo. Siinä oli vaihdettavat säiliöt nesteelle ja pölytteille. Pitkän aikaa sen kantaja tunsi olevansa voiman oikealla puolella torjunta-asioissa. Traktoriruiskuun siirryttiin 1970-luvulla. Ensin naapurista lainatulla galvanoidulla pöntöllä, sitten omalla Eho-ruiskulla.

DDT-valmisteet olivat vaihtuneet Roxioniin, Diptereksiin, Grammoxoneen ja mitä niitä juurikasmaalla käytettiinkin. Samat kävivät viljamaillekin silloin harvoin kun niitä täällä hyönteiset uhkasivat.

- Suojavälineet eivät juuri kuuluneet varusteisiin. Kumisormikkaat sentään, mutta hengityssuojaimia taisin käyttää vain, jos paha myötätuuli ajoi myrkkysumun suoraan avotraktorissa istujan silmille.

Peittausta ei juurikaan ole viljakasveilla harrastettu, paitsi valmiiksi peitatun ostosiemenen ollessa kyseessä. Joskus pikkupoikana muistan isäni peitanneen ruista. Tällä korkeudella ei kasvitaudeista ole ollut viljoille pahemmin haittaa. Eräänlaisena peittauksena voitanee pitää sokerijuurikkaan siemenen käsittelyä Lindamal-kuorrutteella juuri ennen kylvöä taimipoltetta vastaan. Siinä ei kovin merkillisiää laitteita tarvittu: vanha meijeritonkka kyljelleen maahan, sisälle siemenet ja kuorrute. Hetken aikaa pyörittelyä pihalla ja valkoinen kuorrute peitti siemenet.

13. 22. Eno-Severi ja Ylileskelän Oska, serkukset, tutkivat uutisjyviä syksyllä 1955.

Sivun alkuun