Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 11.

Keitä maatalousalan neuvojia tilallanne on käynyt tai käy? Mitä järjestöjä ja laitoksia he ovat edustaneet? Millaista apua olette saanut heiltä tilanpitoon liittyvissä kysymyksissä? Kertokaa esimerkkejä.

11. Varhaisin neuvoja jonka muistan, oli "kerhoneuvoja", eli 4H-neuvoja. Hän toi mukanaan punajuuren ja porkkanan siemenet, auttoi kerhopalstan tasaamisessa ja nyki toisesta päästä köyttä, jolla rivit merkittiin. Antoi "kerhokirjan", johon päivittäiset hoitotoimet merkittiin ja josta löytyi myös ohjeita. Tuli myöhemmin kaalintaimien kanssa ja näytti tarkoin miten ne istutetaan ja asetetaan kattopäre liialta auringolta suojaamaan.

Ehkä neuvojiin voidaan luekea myös tarkastuskarjakko, joka pyöritti "rasvamyllyään" kotonani. Istuimme veivattavan sentrifugin kannella pää täristen kuin tärkeinäkin painoina. Myöhemmin maamiesseuran konsulentti kävi tekemässä uudisraivaussuunnitelmat ja tarkastamassa valmiit raiviot, mutta jakoi samalla tietoa uusista kasvilajikkeista ja lannoituskokeiden tuloksista sekä teroitti kalkituksen välttämättömyyttä.

Erääänlainen neuvoja lienee ollut myös silloisen Salaojitusyhdistyksen teknikko Martti Tunkkari, naapurin isäntä, joka kartoitti, vaa'itsi ja paalutti kaivua varten isäni kotitilan ensimäisen ojaston vuonna 1935. - Oli isäni pikkuserkku, jonka pikkutilan maita vieläkin vuokraan. - Hänen toimialueeseensa kuului tuolloin koko Pohjois-Suomi ja osa Etelä-Pohjanmaatakin. Kun hän tuli kotiin viikon reissulta, juoksin minä linja-autolle vastaan aittojen luo ja sain kantaakseni ainakin karttalaukun, myöhemmin vaa'ituskoneen jalatkin ja palkkiokseni pussillisen nisusikoja!

Suomen Laidunyhdistyksen konsulentti, agronomi Iisakki Viitala oli vuosikaudet jokakesäinen vieras laidunkoetilalla. Hänen jälkeensä Maatalouskeskuksen Erkki Riihimäki nurmiviljelyagrologina.

Varsinainen perusneuvoja oli kuitenkin vanhan Maanviljelysseuran konsulentti Matti Pihlajamaa. Hän jatkoi siitä mihin 4H-neuvoja lopetti ja yritti juurruttaa vihannesviljelyä peltomittakaavaan asti. Onnistuikin ainakin meidän kohdallamme ruokalantun ja myöhemmin sokerijuurikkaan osalta. Lantun nosto ja listiminen oli jokasyksyistä puuhaa ja lanttuaumojen teko sen jälkeen tarkkaa työtä. Sota-aikana ja jälkeenkin päin lanttua myytiin yleiseen kulutukseen ja muun muassa Vetelin ym. kuntain sairaalaan. "Pikkulantut", lajittelujätteet, sai lehmäkarja ja kun lanttu lypsätti rasvaista maitoa, sitä viljeltiin myöhemmin pelkästään karjalle.

Jotkut työlästyivät siihen, että neuvoja halusi laajentaa kasvisten viljelyä puutarhasta pellon puolelle. Neuvoja puolusti ajatustaan sillä, että se toisi työtä perheenjäsenille. "Kyllähän työtä piisaa, rahaa tässä tarvitaan", muristiin.

- Matti Pihlajamaa, nyt lähes satavuotias, kuuluu siihen konsulenttisukupolveen, joka liikkui alueellaan polkupyörällä tai linja-autolla. Viimeisinä työvuosinaan hän hankki auton ja meni autokouluun. Teknisten laitteiden käyttö ei ollut hänen vahvoja puoliaan, kortti jäi saamatta ja auton hän myi. Aivan ilman moottoriapua ei hän kuitenkaan liikkunut, osti polkupyöräänsä apumoottorin, tuon mopedin edeltäjän, ja sen jälkeen pienen moottorin kimeä vinkuna kieli jo kaukaa missä neuvoja kulki.

8. 11. ja 68. "Karjakon mylly" on lähdössä museoitavaksi. Kammessa "uusi karjakko", sisareni Leena Tunkkari. Kannella poikamme Perttu ja Jussi. "Vanha karjakko" oli tätini Mari Tunkkari, nyt (15.3.93) ikää 90 ja puoli vuotta. Leenan istuimena vanha neliskulmainen punnitusämpäri.

Sivun alkuun