Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 104.

Oletteko osallistunut jonkin maatalouden etujärjestön toimintaan aktiivisesti? Milloin? Millä tavoin? Onko etujärjestöllä mielestänne ollut vaikutusta alan kehitykseen? Millainen vaikutus? Miltä mielestänne näyttää maatalouden tulevaisuus suomessa?

104. Kovin repäiseviä aktioita ei toimintaani etujärjestössä, Maataloustuottajissa, ole osunut. Ehkä ainut mukana olo varsinaisessa joukkoesiintymisessä oli vuonna 1957, jolloin olin äänestämässä maataloustuottajien puolella suuren karjariidan loppuhuipentumassa, lähes kahden tuhannen osanottajan telttakokouksessa Kokkolan Rautatietorilla. - Siinä hävisimme sillä kertaa.

Pitkäaikaisinta aktiivisuutta vaati Keski-Pohjanmaan tuottajaliiton vaiheiden tutkiminen ja kirjaksi laatiminen vuonna 1992 vietettyä 70-vuotisjuhlaa varten. Työ alkoi kesällä 1989 ja kirja julkistettiin keväällä 1992. Siinä sitä oli pakertamista, kun pöytäkirjat puuttuivat perustamispöytäkirjaa lukuunottamatta kahdeksalta ensimmäiseltä vuodelta kokonaan, ja tiedot oli seulottava parin maakunnallisen lehden mikrofilmeiltä ja muista lähteistä. Lopulta 270-sivuinen kirja valmistui ennakkopeloistani huolimatta puolisen vuotta ennen määräaikaa. Siitä otettiin 900 kappaleen painos järjestön sisäiseen levitykseen.

Toimiessani toistakymmentä vuotta "maailman pohjoisimman sokerijuurikkaanviljelyalueen maailman pohjoisimpana etujärjestön luottamusmiehenä", eli MTK:n sokerijuurikasvaliokunnan jäsenenä, oli huolenani lisähinta-alueiden, lisähinnan ja kuljetussubventioiden puolustaminen pohjoisille viljelijöille. Se tosin ei ollut kovin vaikeaa, sillä maataloutta lähellä olleiden puolueiden näkemykset myötäilivät juurikkaanviljelijöiden tarpeita.

Myös MTK:ssa järjestön sisäinen solidaarisuus oli kiitettävä. Pääviljelyalueiden kohdalla saatettiin keskustella siitä, saako jokin alue yhden vai kaksi valiokuntapaikkaa kun kysymyksessä oli useamman tuhannen hehtaarin sopimusalat. Sen sijaan oma mandaattini käsitti lopulta vajaan sadan hehtaarin sopimusalan, eikä tuon alueen edustajan tarvetta asetettu kyseenalaiseksi ennenkuin sairauden takia itse siitä luovuin. Uutta ei toki enään valittu! - Tässäkin epäilemättä vaikutti tarve saada mahdollisimman laajan alueen poliittinen tuki erikoiskasvin viljelylle.

Mielestäni ei voida kuvitella menneiden lihavien vuosien kehitystä maatalouden osalta ilman MTK:n osuutta. Kun pitkälle korporatiivinen järjestelmä Suomeen luotiin sodan jälkeen ja palkansaajat kehittivät varsin kovanyrkkisin keinoin etuaan ajaneen ja vieläkin ajavan ammattiyhdistysliikkeen, tarvitsi maatalous oman edunvalvontaelimensä. Ruoan hinta oli alituisesti ammattiyhdistysliikkeen hampaissa ja viljelijä se, johon kauna personoitui. MTK ei tyytynyt haukkua räksyttämään vastapuoltaan, vaan loi asiatietoihin perustuvan toimintamekanismin, jonka tiedot - toki kohtuullisella propagandalla höystettyinä - olivat hyvänä apuna poliittisilla päätöksentekijöilläkin. Lopulta konsensuksen raukeassa hyvinvoinnissa päästiin siihen, että elinkelpoisen maatilan viljelijän tulokehitystä verrattiin teollisuuden ammattimiehen ansioihin ja myönnettiin viljelijän oikeus samanveroiseen tulotasoon.

Nyt kun laskennallisten tulojen lisäysten itsestäänselvyyksien aika on ohi, muutkin kuin maanviljelijät ihmettelevät, mitenkäs tässä oikein kävi. Yksi asia mielestäni on varma: liityttiinpä EY/EU:hun tai ei, joka tapauksessa vastassa on suuria muutoksia. Saatetaan jopa palata pitkälle 1920-lukua muistuttavaan malliin. Silloin voin hinta muuttui hyvinkin vikkelästi siitä riippuen, minkälaisilla hinnoilla agentit saivat kauppoja syntymään Englantiin tai Saksaan. Eikä sitä hinnanmuodostusta paljoa puskuroitu yhteiskunnan toimesta, vaan muutokset näkyivät välittömästi tuottajan tilissä.

Toinen, vieläkin varmempi lähtökohta on se, että niin kauan kuin on elämää, myös syödään. Syöjien ja syötävän epäsuhde kuitenkin kasvaa nopeasti, eikä ennen pitkää voida välttää vastuuta niistä, joilla ei ole ruokaa. Eri asia on, että silloin ei ole kysymys agribisneksestä, mutta silti vahvoilla ovat ne, joilla on peltoa ja taitoa sen käyttämiseen. Suomalaisella viljelijällä on.

Sivun alkuun