Etusivulle
Edellinen sivu

Kysymys 1.

Millä paikkakunnalla ja missä kylässä tilanne sijaitsee? Mikä on tilan nimi ja rekisterinumero? Oletteko perinyt, ostanut vai vuokrannut tilan? Milloin? Jos tila on peritty, kauanko se on ollut perheenne tai sukunne omistuksessa? Asutteko tai oletteko asunut tilalla? Kuinka kauan?

1. Tila, jonka kohdalta yritän vastauksia kyselyynne laatia, sijaitsee Vetelin kunnassa ja myös maakirjakylä on Veteli, joskin varsinainen kylännimi on Tunkkari. Onpa meillä vielä oma postinumerokin. Tosin postitoimipaikka siirtyi jokin vuosi sitten kunnan keskustaan runsaan neljän kilometrin päähän. Vetelihän kuuluu Vaasan lääniin ja maakunnallisesti Keski-Pohjanmaahan, sen eteläisimpiin kuntiin Perhon- eli Vetelinjoen keskijuoksulla, Etelä-Pohjanmaahan kuuluvien Vimpelin, Lappajärven ja Evijärven rajalla.

Uusjaossa, joka päättyi vuonna 1972, Tunkkarin vanha talonumero 9 jaettiin seitsemäksi itsenäiseksi viljelystilaksi. Omistamani tilan nimeksi otettiin Keronkangas ja rekisterinumeroksi tuli 9:53. Yhdyssanassa Kero ei merkitse tunturinlakea - ne ovat kaukana pohjoisessa - vaan se on Keto-sanan murteellinen muoto, jonka halusin maarekisterinimenä säilyttää. Talouskeskus kun sijaitsee Kedonkankaalla.

Ostin tilan isäni kuoleman jälkeen kuolinpesälta vuonna 1970. Isäni puolestaan oli ostanut sen sedältään, joka yhdessä veljensä - isoisäni - kanssa omisti silloisen tilan puoliksi.

Myöhemmin isäni osti velipuoleltaan toisenkin puoliskon viljelysmaat lähes kokonaan.

Sukuni on omistanut tilan vuodesta 1740 lähtien ja itse olen suvun tässä haarassa kahdeksas isäntä. Kedonkankaalla olen asunut vuodesta 1938, jolloin isäni erilleen mentyään tänne perheensä muutti.

Tunckari, Dunkar, Tunkkari talonnimenä tunnetaan kyllä jo vuodelta 1580 ja silloinkin jo ilmeisesti jonkin aikaa asuttuna. Vuonna 1740 isäntä oli kuollut ilman miespuolista jälkeläistä. Vielä samana vuonna Perhon Möttösestä lähtenyt Mikko Möttösen - aiemmin suvun nimenä oli Mettäinen - Matti-niminen poika nai Tunkkarin leskiemännän. Pari vuotta myöhemmin Matin nuorempi veli Mikko tuli veljelleen rengiksi ja meni vuonna 1747 naimisiin veljensä vaimon tyttären kanssa, eli veljen vaimosta tuli hänen anoppinsa.

Näistä kahdesta veljeksestä polveutuvat kaikki nykyiset Tunkkari-nimiset, missä sitten asunevatkin. Nimi on niin outo ja harvinainen, etten sanoisi törkiän rumakin, että on jokseenkin vissiä, että sitä ei esiinny muilla kuin täältä lähteinheillä. - Mettäisen suku puolestaan oli muuttanut Perhoon jostakin Rautalammin vanhan suurpitäjän alueelta, ehkä Kyyjärven - Karstulan - Saarijärven paikkeilta. Takana oli Kustaa Vaasan kehoitus asuttaa vielä asumattomat alueet. Kehoitusta noudattivat erityisesti savolaiset, jotka nousivat Päijänteen pohjoispuolitse ja asuttivat vanhoja hämäläisten eräalueita. Eli me tunkkarilaiset olemme siltä osin vanhaa savolaista juurta.

1. 1. Maatalousseurajärjestön myöntämä sukutilakunniakirja. Alkuperäinen luovutettu Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseuran Vetelin maatalousnäyttelyssä vuonna 1954. Vuonna 1983 äitini ja sisarukseni teettivät siitä ajan tasalle "päivitetyn" kappaleen, jonka saimme joululahjaksi. Vetelissä oli maatalousnäyttely myös vuonna 1972, tuolloin Oulun Maatalouskeskuksen alaisuudessa, johon Keski-Pohjanmaan alue silloin kuului. Silloin tilamme, muiden muassa, sai sukutilaviirin, joka luonnosteltuna näkyy oheen liitetyssä kirjeensulkijamerkissä. Niitä taas valmistettiin suvun vuonna 1990 vietetyn 250-vuotisjuhlakokouksen kirjeenvaihtoa varten.

2. 1. Sukutilakunniakirjojen luovutus kesällä 1954. Vasemmalla maanviljelysneuvos Viljami Kalliokoski, joka jakoi kunniakirjat. Viides vasemmalta isäni Veikko Tunkkari ja äitini Aune, seitsemäs agrologi Martti Tunkkari ja vaimonsa Sylvi. Heiltä olin pari vuotta aiemmin vuokrannut tilan yhdysviljelykseen isäni kanssa.

3. 1. Serkukset juurillaan. Poikani Jussi ja Perttu sekä veljeni tytöt Tuija, Tiina ja Titta, taustanaan Kokkolaan vievä valtatie 13. - Tytöt tarvitsivat kuvan todistaakseen kokkolalaisille kavereilleen, että on olemassa kylä, jolla on sama nimi kuin heillä! Kuva vuodelta 1978.

3.a 1. Keväinen näkymä Kedonkankaan kohdalla olevan Savivyörynlahden rannalta Vetelinjokea myötävirtaan. Taustan rantatöyräällä Leppäniemi, vanhankevarin entinen torppa. Kuva 1950-luvulta.

31. 1. Vetelin maatalousnäyttely vuonna 1954. Puhuja Vetelin kotiseutumuseon rapuilla.

54. 1. ja 93. Isoäitini, Leskelän mummu, Liisu Tunkkari kahvinkeittopuuhissa 1930-luvun lopulla. Avotakan vasemmassa pielessä takkarauta, jossa keitinkoukku,jota voidaan portaittain nostaa ja laskea. Takkatulessa häämöittää pannunjalaka, johon läheltä pannun pohjaa lähtevän levikkeen varaan kahvipannu asetettiin. Vasemmalla avautuu leivinuunin aukko. Takka oli Alileskelässä käytössä pitkälle 1940-luvulle. Vasemmalla riippuu pellinnaru, jolla savupelti avattiin ja suljettiin.

57. 1. ja 17. Kevät ei ole pelkkää kylvöjen tekoa. Kuvassa kevään ensimmäiset pajupillit työn alla 1970-luvun lopulla. Vasemmalla nuorempi poikamme Perttu Aleksi, polvillaan Jussi Mattias, M.T., veljeni Erkin tyttäret Tiina ja Titta, joka kokeilee tuliko pillistä soimari. Tytöt olivat aloittamassa kevääseen kuulunutta mummulan kautta, jonka aikana serkuksilta ei puuhaa puuttunut.

Sivun alkuun