Kaustisen kosket - koskikierros Perhonjoella

Perhonjoki on tyypillinen Pohjanlahteen laskeva ruskeavetinen pohjalainen joki. Perhonjoki virtaa keskiosillaan pääasiassa peltojen keskellä ja rantoja reunustaa tuuheat lepikot. Olemme keskellä keskipohjalaista kulttuurimaisemaa!

Virtaaman vaihtelut ovat yllättävän nopeita ja merkittäviä, joten koskelle saapuva kalastaja kohtaa toisinaan tilanteen, että vettä tuntuu olevan joko liikaa tai liian vähän. Vesimäärän vaihtelut johtuvat valuma-alueen tehokkaasta ojittamisesta sekä voimakkaasta säännöstelystä ja siitä ettei luonnonmukaisia järvialtaita ylipäätään juurikaan matkalta löydy.

Kuten edellä mainittiin, joen valuma-alue on tehokkaasti ojitettu, joten humusta sekä ravinteita riittää.
Happamuus on iso ongelma joen alaosan alunamailla, ei tosin vielä Kaustisen korkeuksilla.
Vanhat konkarit muistavat asioiden olleen silminnäden huonommassa kunnossa aikoinaan, joten parempaan ollaan menossa, toivottavasti. Säädökset ja asenteet muuttuvat hiljalleen ja veden laatu samalla arvokaloille elinkelpoisempaan suuntaan.

Vaikka edellä tartuttiinkin vedenlaadullisiin ongelmiin ja joen käyttöä rajoittaviin tekijöihin, niin on syytä muistaa ja korostaa, että Perhonjoki on kuitenkin ihan kelpo kalastuspaikka varsinkin alueellisesti suhteutettuna. Ei näitä Pohjanmaan jokia voi, eikä ole syytäkään verrata pohjoisen kirkasvetisiin virtoihin.
Kaustisella kalastuskunnan hoitokunta on jo vuosia tehnyt määrätietoista työtä (talkoita siis) tavoitteena pitkäjänteinen kalastusmahdollisuuksien kehittäminen paikallisesti. Jokivarren istutuskohteissa on esimerkiksi tehty kalastajien kulkua helpottavia raivaustoitä sekä opasteita ja tienviittoja on hankittu kalastuspaikoille.
Lohikalojen istutuksia tehdään talouden puitteissa maksimaalisesti eli kaikki lupatulot palautuvat istutuksina takaisin vesiin. Sekä onkikokoisena kalana, että myös poikasistukkaina.

Sitten hieman käytettävistä välineistä: Ruskehtavan veden ansiosta ottaviksi perhoiksi on havaittu tummasävyiset sekä räikeitä fluorivärejä sisältävät taikka kokonsa puolesta erottuvat perhot. Esimerkiksi musta, oranssi tai valkoinen leech kirjolohelle ja tummat, kookkaat elävät streamerit, kuten puppelit ja zonkerit taimenelle. Myös pinnassa uitetut tinselit ja surffilaudat ovat olleet kertakaikkisen tehokkaita oikeissa olosuhteissa. Kalaa on tullut toki myös muillakin perhoilla; ainakin vihertävät kuulapupat ja klinkhämerit ovat toimineet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Lippamiehet ovat tehneet tulosta kirjolohille yleisesti tunnetuilla tuotteilla myös Perhonjoella. Punainen lotto etupäässä, sekä muut raikeät pienehköt uistimet kelpaavat unohtamatta tummasavyisiä vaihtoehtoja vieheiden väriskaalassa.

Markunkoski
Markunkoski on kahden koskipätkän ja usean nivan sekä välisuvantojen ja saarten muodostama monimuotoinen kokonaisuus Järvelän riippusillasta ylävirtaan aina Kaustinen - Veteli kuntarajalle saakka. Ranta-asutus varsinkin Järvelän kylän puolella ja toisaalta pihojen ulkopuolisten alueiden hoitamattomuus ja uskomattoman tiheät pensaikot vaikeuttavat huomattavasti rannassa kulkemista. Parhaiten kosken tavoittaakin alaosiltaan riippusillan tuntumasta. Länsipuolen rannalle olemme raiavnneet kevyttä poluntapaista sillalta aina pitkälle saaren yläpuolelle saakka.
Kalasto koostuu pääasiassa kirjolohista sekä harvalukuisemmin taimenesta, joko luonnonkaloista tai poikasena istutetuista. Lisäksi saattaa siimaan saada virran tuoman istukastaimenen ja istutusten peruja olevan sattumaharjuksen. Muiden joen koskien tapaan haukea ja muuta vähempiarvoista kalaa löytyy, ja aivan kovistakin kuohuista, varsinkin lämpimällä vedellä.
Kosket on kunnostettu koneellisesti vuosituhannen vaihteessa, joten kiviä ja kuoppia koskissa riittää kalastajien koluttavaksi. Tästä johtuen erityisiä ottipaikkoja on vaikea nimetä, koska taimen saattaa iskeä lähes mistä tahansa, riippuen vedenkorkeudesta. Kirjolohia tapaa useimmiten koskipyrähdysten alta, niskoilta ja nivoista. Joka tapauksessa tälläkin koskella on ne tietyt soveliaimmat olinpaikat kaloille ja aktiivinen kalastus tuottaa tulosta.
Kalastus aloitetaan useimmin Riippusillalta. Auto on pysäköity sillan tuntumaan Järvelän kylän puolella olevalle leventymälle ja sillalta saa hyvän tuntuman päivän vallitsevaan tilanteeseen; vedenkorkeuden ja muut mahdolliset kalastajat näkyvät hyvin sillalle ja näiden havaintojen perusteella usein on helppo päättää kalastustaktiikan ja aloituspaikan. Sillan alapuolella on koskenalus, josta löytyy isoja kivia, kuoppia ja useita luppuliukuja sekä sillan tarjoama varjo, joten kalaa uskoisi aina löytyvän alimpien koskikivien tuntumasta. Heti sillan yläpuolella koski on leveimmillään ja näillä kohdin suurimmat vesimassat ovat rantojen tuntumassa, keskellä on matalampaa ja isoja kiviä. Ylempänä koskessa päävirta on joen keskellä ja näillä niskan alapuolisilla osilla on myös pari hienoa poolia. Kosken niskalla, saaren alapäässä on varteenotettava kalapaikka, mataluudestaan johtuen kuitenkin pääosin korkeanveden aikaan. Pitkähkö saari jakaa alemman kosken yläosan kahteen uomaan, joista pienempi uoma on erittäin vähän kalastettu ja näin saattaa tarjota yllätyksiä ryteikössä viihtyvälle kalamiehelle. Isompi haara on hyvin vaihtelevaa ja paikoitellen erittäin syvää virtaa. Kosken niskalta, heti saaren yläpuolelta alkaa parisataametrinen rauhallisempi osuus josta löytyy kaksi nivantapaista, kunnes saavutaan ylemmän kosken alle. Ylemmälle koskelle kannattaa mielestäni kulkeä joen länsirantaa, koska itärannalla on enemmän kulkua vaikeuttavaa asutusta. Ylempi koski on luonteeltaan hieman rauhallisempi, ja varsinkin yläosiltaan Perhonjoen keskivertokoskea huomattavasti syvempi. Niska on syvä ja murtuu hitaasti isojen kivien lomitse koskeksi - erittäin houkuttelevan näköinen kokonaisuus. Näillä seuduilla kalastuspaine on lisäksi uskoakseni olemattoman vähäistä. Joki jatkuu ylävirtaan Kaustisen puolella muutaman sadan metrin matkan lyhyiden nivojen ja suvantopätkien nauhana.

Ojalankoski
Ojalankoski on lupa-alueen alimmainen, lyhyehkö vajaa kolmisataametrinen reipasvirtainen koski, josta löytyy kiviä, kuoppia, peilejä ja vaihtelevaa virtausta koko matkalta rannasta rantaan. Koski on kunnostettu vuosituhannen vaihteessa.
Kalasto on viime vuosina koostunut taimenesta sekä kirjolohesta, jota kalastuskunta vuosittain koskeen istuttaa. Koskeen tehdään myös taimenen poikasistutuksia. Kaitforsin voimalaitoksen ohittavan Sääkskosken kalatien valmistumisen jälkeen on ollut mahdollisuus odottaa koskesta tärppäävän myös merikalan, sillä Ojalankoski on ensimmäinen koskipaikka kalatien yläpuolella Perhonjoen päähaarassa. Joka kesä saadaan merkkejä myös parempikuntoisista taimenista, jotka todennäköisesti ovat ylävirtaan pyrkimässä vietettyään talven keskiosan järvillä ja pitkillä suvannoilla.
Itärannalla kosken yläosilla on asutusta rannan läheisyydessä ja länsirannalla on kosken alaosassa mökki aivan rannan tuntumassa. Jokainen herrasmieskalastaja pyrkii tietenkin liikkumaan koskella niin, ettei ranta-asukkaille aiheudu kalastajista ylimääräistä häiriötä.
Sitten itse kosken kalastukseen ja ottipaikkoihin: Kosken niska on houkuttelevan näköinen, mutta valitettavan matala. Itärannan ison kiven kohdilla oleva monttu on varsinkin kirjolohien suosiossa. Tämän jälkeen niska ja yläkoski jatkuu matalana aina joen ylittävälle sähkölinjalle saakka lukuunottamatta kaivinkoneen tekemiä yllättäviä, luonnottomia monttuja. Sähkölinjalta aina ojansuupoolin yläpuolen onkikivelle saakka koski on isojen kivien sirpaloimaa, mielestäni vaikeasti kalastettavaa vettä. Pintakiviä on kauttaaltaan erittäin paljon ja tehokas kalastus vaatii lyhyitä tarkkoja heittoja.
Koski kaartaa edelleen voimakkaasti oikealle ja saavumme kosken puolivälissä sijaitsevalle poterolle eli ojansuupoolille. Ojansuupooli on saanut nimensä tällä kohdin joesta erkaantuvan sivuhaaran johdosta. Pooli on erinomainen nousevan taimenen ja laskevan kirjolohen pysähdyspaikka ja uskaltaisin väittää siinä olevan aina lohikalaa, kesäkaudella tietenkin.
Poolin jälkeen alkaa kiivasvirtainen kapea kovakoski, joka tippuu hyllyinä laiturikiven alla olevaan rahoittavaan kimmonmonttuun itärannan nuotiopaikan kohdille. Nämä kovankosken taskut tarjoavat Perhonjoen parasta pocket-kalastusvettä ja itse asiassa koko koski on kuin luotu lyhyisiin heittoihin eli pocket-kalastukseen. Laiturikiven päällys on kalapaikkana erinomainen sopivalla vedellä, ja kimmonmonttu sen näköinen, aina. Tämän jälkeen koski tarjoaa pari hyvää monttua kahlaavalle kalastajalle, ennen kuin tippuu nopeasti alapuoliseen suvantoon. Eräät ovat pitäneet näitä loppuliukuja kosken parhaimpina...
Kosken alapuolinen suvanto kätkee syvyyksiinsä kookkaita haukia, joita kannattaa käydä narraamassa perholla kahlaamalla kosken alla olevalle isolle kivelle, sillä perhonheitto on melko vaikeaa suvannon rannoilta.