Kalahattuploki kesän 2011 kalastuksista...!

Että näin! Tarkoituksena ja ylväänä tavoitteena on aina Vapulta taimenen syysrauhoitukseen saakka päivitellä tänne viikoittain kuulumisia kalavesiltämme. Siis enimmäkseen Kaustisen kalastuskunnan vesillä tapahtuneesta, mutta ehkäpä jotain hieman laajemminkin. Saas nähä. Eli vähän semmosta blogin tapaista siis, mutta ihan tarkoituksella tämmöisenä karvalakkimallina kuitenkin.
Tekstejä voi toki kommentoida sähköpostaamalla osoitteeseen mikayl at kase piste fi
Lupaan julkaista lähes kaikki kommentit, haluttiin sitä eli ei.

Tarina alkaa viikolta 18 ja etenee sivua alaspäin rullatessa toivottavasti aina viikolle 36 saakka.

VIIKKO 18:
Vappu meni ja tästä se lähtee. Viikon anti kalastusrintamalla oli alkukesän tapaan varsin vilkas ja vaihteleva. Vaikka vielä huhtikuun alkupuolella näytti, että tätä menoa Äitienpäivänäkin pilkitään (jäältä), niin kevät se tuli voimansa näyttäen ja järvet olivat sulana jo hyvissä ajoin ennen Vappua. Ahvenen kutu lienee ollut kiivaimmillaan menneellä viikolla ja saalista tuli. Ihme vekottimia nuo "sipulipussikatiskat", pyytävät aivan toiseen malliin, mitä wanhan liiton minkkiverkkoviritykset.

Tuhatveljiä katiskassa kilomäärin!

Keskiviikkona oli K-Pn kalatalouskeskuksen kokous Pulkkisessa. Seppo ja Terho kävivät edustamassa kalastuskuntaa.
Kevättulvat jäivät huomattavasti odotuksia maltillisimmiksi ja samalla, kun vettäkään ei ole merkittävästi taivaalta ripsinyt viikkokausiin, ovat virtaamat tippuneet nopeasti kalastettaville tasoille, niin Köyhä- kuin Perhonjoellakin.
Niinpä loppuviikolla oli aika tehdä pitkän talven jälkeen kesän avausreissu Ojalankoskelle. Ojansuupoolin toimistoon oli jostain pyörähtänyt iso kivi uusille sijoille tehden mielenkiintoisen näköisen pyörteen ojansuun eteen. Tuosta pyörteestä sitten nappasikin nätti pieni taimen perhoon. Pari kuvaa ja pikaisesti kala jatkamaan uintiaan. Mukava oli taas havaita, että kalat ovat elossa ja tutuissa maisemissa talven jälkeen.
Ensi viikolla jatketaan harjoituksia.

VIIKKO 19:
Ei tullut euroviisuvoittoa, mutta tulipa lätkäkultaa...!
Ahvenen kutu loppui kuin seinään, seuraavaksi katiskoihin parkkeeraa särki jos toinenkin kutupuuhat mielessään.
Vesi jatkoi laskuaan joessa ja sateita odoteltiin edelleen.
Alkukesän kirjolohikuljetuksiin tuli viimein jotain päivämääriä paperille ja näin saatiin myös sovittua perinteinen "kauden avaus" lauantaille 21.5. Kalastamaan saa aloittaa puoliltäpäivin ja lohikalaa on luvassa asiansa osaaville kalastajille koukkuihin Nuolisessa ja Perhonjoen koskilla.
Viikon ohjelmaan kuului rantojen kevyttä raivausta ja siistimistä Markun-, Mosalan- ja Ojalankoskilla.
Viikon merkittävin "uutinen" kalastuspuuhissa oli Mosalasta upposiimatestailujen lomassa liitsiin napannut kille. Viime kesän istukashan tuo täytyi olla. Kovasti oli laihtunut, mutta evät, varsinkin pyrstö, olivat saaneet kummasti muotoa verraten vastaistutettuihin tankkiauton tuomiin kavereihin.

VIIKKO 20:
"Ei kai sitä lupaa tarvi ostaa, jos ei mitään saa?". Joo... Eihän sitä... On se kumma, miten tähän kysymykseen törmää kerta toisensa jälkeen. Itse asiassa, jos tarkemmin asiaa miettii, niin tottahan se on, että jos ei lupaa osta, niin ei varmasti saa kalaa. Nimittäin, jos kaikki niin toimisivat, loppuisivat istutukset siihen paikkaan. Ilman lupatuloja ei pahemmin istutella, eikä sitä myöten killejä ylös vinssata.
Onneksi yhä edelleen luvat menevät kohtuullisesti kaupan ja istutustoimintaa voidaan jatkaa. Eli siis tiivistettynä: Totta kai sen luvan täytyy ostaa, sai kaloja eli ei.
Kesän ensimmäinen istutuskuorma tuli keskiviikkona, muutaman tunnin arvioitua aiemmin. No ei auttanut kuin lähteä töistä kesken päivän ja hätäisesti soitella kantajia paikalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kalat saatiin koskiin ja Nuoliseen suunnitelman mukaisesti. Hyvän näköisiä ja pirteitä kaloja, keskipainoltaan hitusen alle kilon.
Loppuviikolla sitten rispauttelikin kivasti vettä ja virtaama nousi yllättävänkin reippaasti aloitukseen lauantaiksi tehden kalastuksen tuloksellisuuden haastavammaksi. Kalaa kuitenkin nousi ainakin onnekkaimmille ja todennäköisesti myös taidokkaimmillekin.
Viikolla myös suunniteltiin kirkonkylän koululaisille kalastuspäivää, joka olisi tarkoitus pitää ensi viikolla.
Tässäpä merkittävimmät muistikuvat viikon kalastusasioista ja palataan astialle taas kun keretään. Näyttää tuottavan suuren suurta tuskaa tämän palstan päivittäminen, mutta haitanneeko tuo, kun veikkaan ettei tätä kovin moni eksy lukemaan...
Menkäähän ongelle, nyt on sesonki parhaimmillaan!

VIIKKO 21:
Välillä sataa, välillä paistaa. Mutta kuitenkin koko ajan tuulee, ja navakasti!
Tämän kieliopillisen katastrofin jälkeen palataan viikon antimiin lyhyesti. Toivottavasti kuvamateriaalia tulee lisättyä sitten pikku viiveellä. Nyt sitä olisi laittaa esille.
Alkuviikko tuli pyörittyä kaiken oleellisemman harrasteen lisäksi melko aktiivisena jokivarressa treenamassa erinäköisiä ala-, ylä- ja sivuvirtatekniikoita tarkoituksena saada parempaa tuntumaa killenkalastukseen lähestyvien kisojen vuoksi. Kalantulo oli mielestäni yllättävän nihkeätä. Muita kalastajia ei liiemmin näkynyt samoihin aikoihin samoissa maisemissa.
Torstaina pidettiin kirkonkylän koulun 4 - 6 luokkalaisille kalastuspäivä (tai pikemminkin tunti) Mosalan myllyn tienoilla. Tapahtumassa oli mukana edustusta prooakrian suunnalta ja pari hullua perhoilijaa lähimaastosta. Hakalan Eero opasti aikatauluun suhteutettuna varsin perinpohjaisesti saaliin käsittelyä aina tainnutuksesta pannuvalmiiseen fileeseen samalla jakaen tärkeää infoa luonnossa liikkumisen perusprinsiipeistä. Eli kuinka siellä toimitaan ja ollaan ihimisiks, ei niinku aikuiset tekee (jotkut joskus). Me muut oltiin sitten enemmän avustajan rooleissa sekä opastaen perhonsidonnan perusteisiin sekä hätäisesti perhon heittämiseen.
Aikataulu antoi nyt tämän verran myöden ja toivottavasti jatkossa käytössä olisi edes tuplasti aikaa luokkaa kohden. Tunti on aika lyhyt aika.

Hakalan Eero opastaa kalankäsittelytekniikkaa kutosluokkalaisille.

Perjantaina Mosalan laatoilla ansaitun norppamerkin jälkeen kahluukamppeet kuiviksi ja lauantai-aamuna kolmelta nokka kohti Pomarkkua. Tulipa käytyä kisoissa... Tavoite täyttyi sijoituksen osalta ja oma toimintakin oli eka jakson hapuilun jälkeen ihan ok, vaikka yks plänkkäys tulikin. On ne vaan valtavia kalamiehiä nuo kisasta toiseen kiertävät elämäntapakilpaperhokalastajat. Ei siinä ole varaa yhtään antaa löysiä, muuten löytää itsensä varmasti tuloslistan hänniltä.

Kisan voittaja ja taisteluparini Saku Nieminen kalastaa kolmospoolia Kynäsjoen karsinnoissa.

Paikallisilta kalavesiltä ei tälläkään viikolla tullut tietooni suurempia nurinoita tahi välikohtauksia, joten voimme rauhaisin mielin jatkaa jalon harrastuksemme parissa kesäkuuta kohden.
Nyt viimeistään kaikki ongelle, nyt on sesonki päällä!

VIIKKO 22:
Touko vaihtui kesäksi ja virtaama joessa jatkaa edelleen maltillisissa lukemissa sadekuurojen antimien turvin. Nyt on hyvä kalastella ja nauttia alkukesän vehreydestä.
Tälle viikolle sattuneen tehoratsian tuloksena löytyi merkkiä vailla olevaa katiskaa ja tietenkin vääristä paikoista, mutta muutoin toiminta vesillä ei aiheuttanut tarvetta raportointeihin. Hyvä niin. No, Mosalan myllyn pihaa näyttäis joku käyttävän kaatopaikkana edelleen, joten hieman olis parantamisen varaa sillä osastolla...
Tässä kun on tätä koskikalastuskautta päästelty alun kolmatta viikkoa eteenpäin, on tullut jokivarressa tehtyjen havaintojen peruteella vahva tuntuma, että Mosala vetää kalastajia noin X kertaa enemmän kuin muut kosket, joten jatkossa kyllä tulisi miettiä istutuspolitiikkaa uusiksi. Ei mielestäni olisi ollenkaan huono tai epätasapuolinen jako, jos ensi vuonna muilla koskilla jatkettaisiin samaa malliin, mutta Mosalaan kalaa kannettaisiin vaikkapa kahden istutuksen sijasta neljästi. Eli zuunnilleen viikottain touko-kesäkuun vaihteessa. Sen verran ruuhkaa on rannoilla, että kysyntää olisi enemmillekin istutuksille...
Edelleenkään viikko ei tarjonnut mitään tragedioita kalavesiltä, hyvä niin. Henkkoht kalastelut tuli tämän viikon osalta kuitattua parilla onkireissulla perheen kanssa, sekä sunnuntain karsintakisalla Pyhäjoella Oulaisissa.

VA Jaakkola kalastaa Pyhäjoen kisojen nelospoolilla

Ensi viikolla on kalenterissa kolme istutusta (seuraava, toinen ja viimeinen) sekä Perhonjoen sm-perhokarsinnat. Niistä lisää viikon kuluttua.

Ai niin, lisäsin pari kuvaa viime viikolle ;)

VIIKKO 23:
Huh hellettä!
Itänaapurista leijaillut helleaalto ihastutti ja vihastutti meitä koko viikon ajan. Kolmenkympin hujakoilla pysytellyt päivälämpötila lämmitti vedet uimakuntoon ja tiputti jokien virtaamat kesälukemiin pikavauhdilla. Tämä tiesi teitenkin pelkästään huonoa ajatellen perhokalastuksen karsintakisoja, jotka kisailtiin lauantaina perinteisesti kolmella Perhonjoen koskella.
Kisaistutus tehtiin keskiviikkona täysin seuran talkooporukan voimin. Kalaa kannettiin poolitetuille alueille yhteensä noin 225 kpl (keskipaino 1,1,kg) ja lisäksi Nuoliseen tumpattiin 50 kalaa.
Lauantain kisassa kalaa nousi olosuhteista huolimatta kuitenkin ihan kohtuullisesti lähes 90 kappaletta. Kisarauhoitus loppui lauantai-iltana kelo 21 ja tästä alkoikin sitten mitä ilmeisemmin vuoden saalisvarmin ajanjakso Perhonjoen koskilla aina Juhannukseen saakka jatkuen keliolosuhteiden sen salliessa.
Perjantai-iltana Mosalasta löytyi luvattoma kalastajia, muuten ei havaintoja sillä osastolla.

VIIKKO 24:
-Mika! ... ´hik´ ... paljoko makshaa kalastslupa ´hik´...
-Kolmekymppiä vuosi, jos haluat kalastaa joka paikassa.
- Jaa ... oon shyntyny joen varresa ... ... ?
Lause jää kesken, mutta antaa ymmärtää, että kysyjä liikuttuneesta tilastaan huolimatta kokee olevansa etuoikeutettu saamaan kalastuslupansa muita halvemmalla tai jopa ilmaiseksi syntymä- tai asuinsijaintinsa vuoksi. Joo, niinhän se juuri onkin. Tai sitten ei. Itse asiassa taidanpa tästä itsekin lähteä ilman lupia minne huvittaa kalastamaan samoilla perusteilla: Olen syntynyt maapallolla, saan kalastaa erityisehdoilla joka paikassa... Juhuu!
Kelit viileni sopivasti ja vettäkin ripsautteli. Kille oli otillaan. Ja onkijoita koskilla. Allekirjoittanut sotkeutui jotenkin paikallislehden kalastusjuttuun tuhlaamaan kallista mustetta ja palstatilaa vaikkakin itse juttu oli kyllä hyvä ja ammattitaidolla kirjoitettu.
Neljän perhokarsintakisan turnee päättyi lauantaina Iisalmen Pitkäkosken kisaan hopeamitalin arvoisesti. Finaalipaikkaa ei tullut, mutta kokemusta sitäkin enemmän.
VIIKKO 25:
VIIKKO 26:
VIIKKO 27:
VIIKKO 28:
VIIKKO 29:
VIIKKO 30:
VIIKKO 31:
VIIKKO 32:
VIIKKO 33:
VIIKKO 34:
VIIKKO 35:
VIIKKO 36: